19.7.26

LUKU94: JÄLLEENNÄKEMINEN

SISÄLTÖVAROITUS!

LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA! 


DEILA

Nainen istui Condan suomuisessa selässä ja katsoi ympärilleen tarkkaavaisena. Merkkejä Tiscoveran liikkeistä ei ollut näkynyt muutamaan päivään. Demonikuningatar tiesi, että Tiscoveran kätyrit olivat alkaneet levittäytyä yhä laajemmalle, jotta he pääsisivät pala palalta tuhoamaan Phantasonea. Hän ja Tansi olivat yrittäneet parhaansa mukaan pitää silmällä demonien liikkeitä ja estää mahdolliset hyökkäykset.

“Emme ole nähneet tällä alueella mitään nyt viimeiseen vuorokauteen”, Tansi totesi rakastamalleen naiselle, kun piti tästä tiukasti kiinni toisella käsivarrellaan ja toisella piteli kiikareita silmillään.

“Tiedän, tuntuu että heidän alue ja liikkumiset ovat muuttuneet”, Deila totesi olkansa yli entiselle Casperin prinsessalle, joka laski kiikarit silmiltään ja pisti ne takaisin olallaan olevaan valkoiseen suureen kangaskassiin. Samalla hän nappasi kassista Phantasonen kartan, joka oli lukuisten taittelemisten vuoksi muuttunut ohuemmakkasi ja löysemmäksi paperiksi.

“Viimeisin joukko on nähty tässä Gelgorian kaupungin länsipuoleisessa metsässä, mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi ne piileskelisivät sillä alueella. Eihän siellä ole mitään”, Tansi ihmetteli ääneen samalla, kun antoi toisen käden sormensa liukua paperia vasten hellästi, kun hän kävi läpi kaksikon käymää aluetta.

“Metsä voi olla hyvä piilopaikka, jos sinne osaa piiloutua. He ovat varmasti suunnittelemassa uutta hyökkäystä, mutta emme vain ole saaneet selville, että minne. ”, Deila totesi. Nainen ohjeisti Condaa lentämään suuren kaupungin pohjoisemmalle puolelle, toivoen, että sieltä löytyisi jotain johtolankoja. Vihollinen oli varmasti myös huomioinut suuren lentävän lohikäärmeen taivaalla päivien ajan, joten he yrittivät pysytellä piilossa, etteivät tulisi nähdyksi.

Conda pysähtyi kuitenkin kuin seinään karjahtaen samalla. Tansi oli oppinut pysymään lohikäärmeen kyydissä, mutta sillä kertaa hän horjahti kartta kädessään ja kirkaisten lähti putoamaan suuren liskon selästä. Tottuneena Tansin vielä heiveröisistä taidoista pysyä Condan selässä Deila ehti heti napata tiukasti kiinni rakastamansa nuoren neidon kädestä kiinni, jossa kartta oli tiukassa puristettavassa otteessa.

Tansin kasvoilla oli nähtävissä totuttu valkoisen lakanan väri, kun hän oli ollut niin lähellä tippua korkealta taivaalta. Hän kuitenkaan ei aikaillut vaan Deilan vahvan nostovoiman avulla kapusi takaisin demoninaisen taakse istumaan samalla, kun Condan karjaisut peittivät heidän kuulonsa.

“Oletko kunnossa!?” Deila yritti huutaa Tansille karjumisen yli.

“Meinasin juuri taas kerran pudota kuolemaani, mutta jos sitä ei lasketa, voin mainiosti!” Tansi tokaisi naiselleen kalpeasti naurahtaen, joka sai Deilan hymähtämään rohkaisevasti rakkaalleen. Hän sitten kääntyi takaisin Condan puoleen.

“Mikä sinua vaivaa?!” Deila kysyi lohikäärmeeltä hämmentyneenä, kun se oli jäänyt jättimäisten nahkaisten siipiensä avulla lentämään paikalleen. Conda murisi uhkaavasti kurkustaan, kun se oli lopettanut karjumisensa ja demoni nosti itseänsä hieman paremmin näkemään lohikäärmeen suuren kaulan takaa, mistä oli kyse.

“Tuolla räjähti jotain”, Deila totesi Tansille ja osoitti suuntaan, josta Conda oli aistinut vaaran. Tansi ehti nähdä vain pikaisen vilauksen demonin osoittamaan suuntaan, kunnes avasi kartan ja selasi sitä hetken.

“Kartta kertoo, että sillä suunnalla sijaitsisi vampyyreiden valtakunta”, Tansi sanoi ja Deila kääntyi katsomaan naista takanansa vakavana.

“Ovat joutuneet seuraaviksi hyökkäyksen kohteeksi”, Deila totesi vihaisena. Tansi nyökkäsi vakavana naiselleen ja laittoi kartan nopeasti takaisin.

“Toivon, että sinulla on nälkä Condaseni”, Deila totesi lohikäärmeelleen, joka karjaisi taistelunhaluisena ja lähti kuin luoti lentämään kovaa vauhtia räjähdyksestä syntynyttä suurta savupilveä kohti.


JAISAR


Mies iskeytyi selkä edellä betonista seinää vasten, kun suuri gorillamainen vastustaja oli hänet heittänyt sitä vasten. Jaisar yskäisi kuuluvasti ja otti hetkeksi tukea toisella kädellä seinästä, kun yritti haukata happea. Hän oli täynnä mustelmia ja haavoja ja Jaisar kykeni maistamaan oman verensä, joka valui toisesta sieraimesta. Vasen silmä oli suuren mustelman ympäröimä ja sillä näkeminen tuntui haastavalta, kun sen ympärys oli paisunut poliisien kutsuman Frion iskuista johtuen. Vampyyrit kykenivät paranemaan nopeasti, mutta jos isoja iskuja ehti tulla tällaisella tahdilla, paranemisprosessi veisi pidemmän aikaa.

Gorillamainen Frio karjui ja iski suurilla rystysillään rikkonaista asfalttia ja lähti miestä kohti. Jaisar hyppäsi juuri ajoissa pois alta, kun vastustajan suuri nyrkki iskeytyi seinää vasten, kuola suupielistä valuen. Jaisar nappasi maahan jätetyn liikennevälineen varren metallisen palan ja iski sen täysiä suuren hirviömäisen miehen kylkeen, aiheuttaen korvia särkevän karjumisen, kun putki lävisti kyljen ja verta alkoi valumaan valtoimenaan. Hirviö yritti iskeä Jaisaria, mutta tämä pääsi hyppäämään kauemmas paikoilleen vaikeroimaan jääneestä Friosta. Jaisar kääntyi katsomaan ympärilleen ja huomasi tienvarteen parkeeratun auton. Vampyyrin nopeutensa avulla hän juoksi auton luo, rikkoi etupenkin toisen ikkunoista. Mies tarttui lähimmän etupenkin turvavyöhön ja sai revittyä sen voimalla irti paikoiltaan. Hän kääntyi katsomaan Frioa, joka oli onnistunut vetämään kylkeensä painetun metallinpätkän pois. Verta valui maahan hirviömäisen miehen äristessä kuola valuen suurien hampaidensa välistä. Gorillamainen henkilö oli ottanut metallin pätkän omaan käteensä ja hakkasi sitä vihantahtoisesti maata vasten. Näky oli Jaisarista kamala.

“En toivoisi kohtaloasi kenellekään”, Jaisar kuiskasi itselleen. Hän aisti, ettei entinen vanki ollut enää itsensä, vaan Tiscoveran kokeiden tuotos. Hahmo, joka muistutti enemmän elävää kuollutta.

Jaisar ei ehtinyt potea kauaa empatiaa vastustajaansa kohtaan, kun tämä lähti kovaa vauhtia miestä kohti. Mies juoksi salaman lailla hirviön sivulle ja ennen kuin toinen ehti tehdä mitään, hän ehti juosta metallin pätkää pitelevän käden luokse, tarttumaan siihen turvavyön pätkällä ja repäisi kättä niin, että olkapää napsahti sijoiltaan. Frio alkoi huuta entisestään kivusta ja kun gorillamainen mies polvistui kivun seurauksena, Jaisar huomasi tilaisuutensa tulleen. Kun vastustajan huomio kiinnittyi sekunniksi sijoiltaan menneeseen käteen, mies sai kierrettyä turvavyön pätkän hirviön kaulan ympäri ja alkoi kuristamaan kaikilla voimillansa. Jaisar puristi niin kovaa kun pystyi eikä antanut vastustajalleen mahdollisuutta rimpuilla vastaan. Ei kulunut kuin muutamia sekuntteja ja polvillaan seissyt hirviö veltostui ja Jaisar päästi sen kaatumaan maahan kuolleena. Mies katsoi olentoa hengästyneenä ja pyyhkäisi hiessä olevaa otsaansa.

“Toivottavasti sait rauhasi”, Jaisar kommentoi hiljaa itsekseen, kunnes samassa kuuli ääniä ja kääntyi katsomaan taakseen, miten häntä kohti juoksi epäsikiömäisten demonien lauma. Ne juoksivat kuin niillä ei olisi niveliä lainkaan ja katse oli musta ja pimeä. Äskeisen vastustajan lailla he muistuttivat enemmänkin epäkuolleiden armeijaa kuin demoneita. Vaikka Jaisar tiesi omistavansa hyvät voimat, hän ei pärjäisi noin suurelle määrälle vastustajia yksin. Heidät pitäisi johdattaa Rangelin vartioiden ja poliisien eteen. Mies oli ehtinyt entisen taistelun tuoksinnassa nähdä sivusilmällä, miten Yryn joukot ja poliisit olivat saapuneet apuun tulimaisen suuren portin saattelemana.

Ennen kuin Jaisar ehti lähteä toteuttamaan suunnitelmaansa, hän kuuli suuren liskon karjahduksen, eikä sen sävystä voinut erehtyä. Jaisar kääntyi heti katsomaan ylös, miten käärmehirviöiden rikkoma alakaupungin suuren katon tehneen reiän läpi liisi miehelle tuttu lohikäärme. Hän huomasi Condan liitävän juuri häntä kohti ja lentävän liskon rintakehän muuttuessa punertavammaksi, Jaisar tajusi juosta alta pois. Lohikäärmeen suusta sinkoutui tulimeri suoraan kadulle ja Jaisar oli onnistunut hyppäämään rikkinäisen talon katolle turvaan. Tyytyväisenä hän katsoi, miten epäsikiömäisteen demonien lauma paloi tuhkaksi, kunnes hänen katseensa siirtyi Condaan, jonka selässä Deila ja Tansi olivat.

“Deila!” Jaisar huudahti ja Deila kääntyi hämmentyneenä katsomaan ympärilleen, kunnes äkkäsi oikean kätensä.

“Jaisar?!” Deila huudahti takaisin ja ohjasi Condan laskeutumaan alas toisen rakennuksen katolle, jonka katto hieman musertui lohikäärmeen painon alla. Mies juoksi lähemmäs Condaa ja lisko tunnisti omistajansa ystävän ja toi sieraimensa aivan miehen eteen.

“Hei Conda pitkästä aikaa”, Jaisar sanoi lohikäärmeelle ja siveli tuttavallisesti suuren olennon kuonoa. Mies haistoi sen suusta huokuvan tuhkan ja tulisen hajun, johon ei ainakaan vielä ollut sekoittunut syötyjen vastustajien veren tai lihan tuoksua mukaan. Mies ei ehtinyt kääntyä paremmin demonikuningattaren puoleen, kun nainen oli jo rynnännyt halaamaan häntä. Deilan halaus oli tiukka ja melkein tukehduttava.

“Minullakin on ollut ikävä sinua”, Jaisar sai sanottua tukahtuneesti, vaikka samalla halasi ystäväänsä takaisin. Hän vilkaisi naisen takana seisovaa tämän sievää rakastettua, joka vain sai hymyiltyä ujosti Jaisarille. Jaisar hymyili takaisin naiselle ja sai vinkattua tälle silmäänsä tervehdyksenä.

“Hei Tansi”, hän sai sanottua ystävänsä tiukan halauksen lomasta, kunnes Deila irroitti otteensa miehestä sen verran, että pystyi katsomaan tätä suoraan silmiin. Jaisar oli Deilan kanssa samanpituisia, joten mies katsoi ystäväänsä selkä suorana, joka näytti hämmentyneeltä.

“Hieno mustelma”, Deila totesi ja osoitti arpisia kasvojansa kohdasta, jossa Jaisarilla oli mustelma. Jaisar vain tuhahti huvittuneena takaisin.

“Miksi ihmeessä sinä täällä olet?”, Deila kysyi ihmeissään. Jaisar hieraisi hieman kaulaansa nolostuneena.

“Se on pitkä tarina”, mies aloitti, kunnes kuului räjähdys ja heitä kohti luikersi viimeinen kolmesta käärmehirviöstä elossa oleva hirviö. Tansi otti Deilan kädestä kiinni pelko silmissään. Deila vilkaisi rakastamaansa neitoa ja siirsi tämän Jaisarin viereen.

“Jutellaan myöhemmin. Tansi, mene Jaisarin mukaan, minä hoidan Condan kanssa tuon paskiaisen”, Deila sanoi käskevällä äänensävyllä eikä jäänyt kuuntelemaan haltianaisen vastaväitteitä vaan Condan avustamana hyppäsi tämän selkään. Lohikäärme karjui liskohirviölle takaisin ja lähti lentoon samalla, kun sylkäisi suustaan tulivanan Tiscoveran luomusta kohti.

“Hyppää reppuselkääni!” Jaisar pyysi ja kääntyi selin kumartuen naisen eteen. Tansi tiesi, ettei ollut aikaa sanoa vastaan, joten hän teki niin kuin mies pyysi ja kapusi miehen selkään. Nainen tuntui kuin höyheneltä miehen selässä ja sitten vampyyrivoimiensa avulla hän lähti laskeutumaan rakennuksen katolta. Muutaman kerran yllättävien loikkien vuoksi Tansi kiljahti miehen selässä, mutta lopulta maanpinnalle päästyään kiitti miestä samalla, kun tämä laski naisen seisomaan omille jaloilleen.

“Mitä me teemme nyt?” Tansi kysyi, kun samalla katsoi Jaisarin katsovan heidän ympärilleen.

“Yritetään löytää kuningas Rangel, hän tietää, miten saamme sinut turvaan”, Jaisar vastasi naiselle.

“Miten löydämme hänet kaiken tämän taistelun keskeltä?” Tansi kysyi huoli äänessään, kun samalla vilkaisi Condan suuntaan, joka taisteli Deilan kanssa käärmehirviötä vastaan rakennusten katoilla, aiheuttaen sortumia.

“Huomasin, että hyökkäystä yritetään tähdätä kaupungin keskipaikalle, koska siellä sijaitsee Rangelin tärkein klubi ja evakuointipaikka. Yritetään päästä takaisin sinne”, Jaiser sanoi ja laskeutui taas selin Tansia kohti merkkinä, että nainen hyppäisi hänen reppuselkäänsä uudemman kerran. Neito ehti tarttua miehen olkapäihin, kunnes kiljaisi ja osoitti heidän oikealle puolelleen. Jaisar kääntyi katsomaan ja huomasi kuuden demonin joukon, jotka olivat kuin mutatoituja versioita toisistaan. Ne liikkuivat tosi nopeasti.

“Piiloudu!” Jaisar karjaisi haltialle, kunnes lähti hyökkäämään demoneita kohti. Tätäkö Tiscovera halusi? Halusiko hän pilata demonien lajin ja luoda uudenlaisen, eläviä kuolleita, muistuttavia mutatoituja demoneja? Miestä kuvotti, miten jo valmiiksi halveksittua lajia haluttiin kurjistuttaa entisestään.

Mies ilmestyi demonien keskelle ja sai muutamat niistä kompastumaan omiin jalkoihinsa, jonka vuoksi koko kuuden hengen jengi kaatuivat maahan. Demonit karjuivat ja sähisivät. Jaisar yritti saada selvää, mitä demonit yrittivät sanoa, mutta ei saanut selvää heistä. He ääntelivät kuin aivovamman saanut henkilö. Hän potkaisi demoneja kauemas itsestään ja toisistaan, jotta saisi mahdollisuuden paremmalle hyökkäykselle.

“JAISAR, SIIRRY!” mies kuuli Tansin huutavan ja hän päätti totella naisen käskyä ja sekunnissa oli takaisin entisen prinsessan luona. Hän ehti nähdä, miten Tansi heitti nestettä täynnä olevan lasipulloon demonien keskelle, josta roikkui siihen osaksi sisään tungettu palava lakanan palanen. Pullo pirtstoutui tuhansiksi säpäleiksi demonien keskellä ja roiskautti sisällään olleen nesteen demonien päälle ja tuli sytytti heidät palamaan.

“Hyvä heitto”, Jaisar totesi samalla, kun nappasi tilaisuuden tullen Tansin reppuselkäänsä.

“Kiitos”, Tansi sai kommentoutua, kunnes kiljahti vienosti, kun Jaisar lähti nopeaan tahtiin juoksemaan eteenpäin nainen selässään. Vampyyrimainen nopeus oli nuorelle neidolle aivan uusi kokemus ja Jaisar pystyi kuulemaan, miten se samaan aikaan pelotti mutta kiehtoi Tansia. Se sai miehen olemaan tyytyväinen uusien voimiensa hyödystä.

Kaksikko pääsi lopulta takaisin Sapelihammas -klubin luokse, johon poliisit olivat saaneet pidätettyä muutaman rivin demoneja, jotka eivät olleet saaneet osakseen Tiscoveran kokeellisia testejä. Tansi laskeutui heti tilaisuuden tullen Jaisarin selästä pois ja huomasi vampyyrikuninkaan kaiken keskellä aseet edellee käsissään.

“Mikä tilanne?” Jaisar ravasi vampyyrikuninkaan luokse, joka kääntyi katsomaan miestä. Vampyyrin silmissä näkyi suuttumus ja viha, joka oli ollut nähtävissä jo heti hyökkäyksen alettua.

“Hyökkäys päättyi ja osa demoneista saatiin kiinni, loput tappoivat itsensä. Ne käärmeimäiset otukset saatiin kaikki lopulta tapettua.”, Rangel vastasi ja nosti samalla aseet takaisin lanteilleen asevöilleen. Hän huomasi Tansin, joka käveli ujona kahden miehen luokse.

“Tulitte kuningatar Deilan kanssa oikein hyvään aikaan avuksi”, Rangel totesi naiselle, joka nyökkäsi ujon oloisena miehelle. Hän kääntyi katsomaan taivaalle, kun heidän yli liisi musta suuri varjo ja osa sotilaista juoksi pois alta, kun Conda laskeutui muutaman jo valmiiksi tuhotun rakennuksen päälle ja antoi Deilan laskeutua maahan tämän häntää pitkin.

“Deila!” Tansi huudahti iloisesti, kun hänen rakkaansa oli palanut hänen luokseen ehjänä. Haltia juoksi demoninaisena luo ja tämä nappasi rakastettunsa oitis halaukseensa ja tiedusteli, oliko toisella kaikki hyvin. Jaisar katsoi häntä vieno hymy huulillaan, mutta samalla häneen iski muutamaksi sekunniksi ikävän tunne. Tunne, joka sai hänet kaipaamaan Heizeliä syleilyssään. Lopulta naispari kävelivät Rangelin ja Jaisarin luokse. Deila nyökäytti päätänsä vampyyrikuninkaalle pahoitteleva ilme kasvoillaan.

“Pahoittelut, että Conda on aiheuttaen tuhoa hyökkäyksen tekijöiden lisäksi”, Deila totesi, johon miesvampyyri heilautti kättänsä.

“Kaikki on paskana jo muutenkin, niin eipä tuolla kait sen suuremmin ole väliä”, Rangel totesi selvä närkästynyt äänensävy kurkussaan ja he kääntyivät katsomaan, kun kuningas Rallf saapui paikalle.

“Lähetän tälle seudulle lisäapuja varmistamaan, ettei uutta hyökkäystä tapahtuisi lähiaikana”, Ralff ilmoitti Rangelille, joka vain silmäili valtakuntaansa siitä, mitä siitä oli jäljellä.

“Suosittelisimme, että evakuoisit kansasi muualle turvaan siksi aikaa, kunnes olemme varmistaneet, ettei uusia hyökkäyksiä tänne tapahtuisi”, Ralff ehdotti ja se sai vampyyrimiehen äännähtämään heti kieltävästi.

“Pidän kansani täällä. Minä en anna Tiscoveralle pienintäkään mahdollisuutta vallata tätä aluetta itselleen, mitä hän on jo saanut aikaiseksi Jolinien seudulla esimerkiksi ja melkein sai aikaiseksi Helejanien alueella”, Rangel tokaisi ja kääntyi katsomaan haltiakuningasta tosissaan olevalla katseella. Ralff vain nyökkäsi vienosti merkiksi, että ymmärsi kollegansa kannan asiaan.

“Voin yrittää saada omia sotilaitani tänne suojausavuksi, jos haluat”, Ralff sanoi Rangelille, joka vain taas äännähti kuuntelemisen merkiksi samalla kun vilkuili kotipaikkansa raunioita. Jaisarista tuntui ja näytti, että Rangelin ylpeys oli saanut kolhauksen. Miehestä oli huokunut kuva, että tämä oli tarkka alueensa vartijosta ja koko valtakuntansa yllellisyydestä. Nyt kun se oli tuhottu, se vaikutti harmittavan vampyyria enemmän kuin mahdolliset kuolonuhrit.

“Onko tänne mahdollista saada lääke- ja hoitoapua sitä tarvitseville? Voin tarpeen vaatiessa jäädä auttamaan” Tansi kysyi haltiakuninkaalta ja kääntyi heti katsomaan Deilaa.

“Jos se vain käy sinulle?” hän varmisti rakastetultaan ja Jaisar näki, miten neidon kysyvän suloinen katse sai hänen kivisydämisen kuningattarensa katseen heltymään. Hän nyökkäsi tyyni vieno hymy kasvoillaan rakkaallensa ja Ralff nyökkäsi kiitollisena kaksikolle. Mies totesi, että ylimääräinen apu olisi tarpeen. Tiscoveran tihentyneet hyökkäykset pitkin Phantasonea olivat alkaneet vaatimaan apuja siellä sun täällä ja siksi lääkintähenkilökunnastakin alkoi olla pulaa ajoittain, koska haavoittuneita ja kuolleita alkoi olla enemmän kuin heitä ehtisi hoitamaan.

“Kuningas Ralff, tiedättekö, miten Heizel voi?” Jaisar kysyi sitten lopulta, kun koki saavansa mahdollisuuden kysyä asiaa. Se sai haltiakuninkaan hiljenemään samantien hetkeksi ja se muutaman sekunnin hiljaisuus tuntui Jaisarilta kuin ikuisuudelta. Rallf suoristi kurkkuansa ja vilkaisi ympärilleen.

“Olisi parempi puhua tästä ilman ylimääräisiä korvapareja”, Ralff vihjaisi ja se sai pienen joukon katseet vilkaisemaan toisiansa varautuneina. Jaisar tunsi, miten hänen selkäpiitänsä karmi. Mitä hänen rakkaalleen oli sattunut?


“Miksi kuulen tästä vasta nyt?!” Jaisar huudahti ja käveli edestakaisin lattiamattoa vasten. Hän puri vasemman kätensä peukaloa pitääkseen itsensä edes jotenkin rauhallisena. Ahdistus ja suuttumus nousivat kaikesta huolimatta kovaa vauhtia kaappaamaan otetta miehen halusta lähteä rakastettunsa perään.

“Koska itsekin kuulin asiasta vasta tänään ennen kuin saimme hälytyksen hyökkäyksestä täällä”, Ralff vastasi selvästi ärsyyntyneenä.

“Sisareni jälkeläiset päättivät salata asian ja yrittivät hoitaa Heizelin pelastamisen omalla tavallaan”, mies lisäsi ja vilkaisi Deilaa, Tansia ja Rangelia vuorollansa. Jaisar ei ihmetellyt, että Chari ja Trevio yrittivät hoitaa asian omillaan. Heidän kummisetäänsä ei aina voinut luottaa.

“Miksi emme saaneet hälytystä tänne, kun Riyzekien alueelle hyökättiin?” Rangel kysyi ja kääntyi katsomaan edestakaisin ravaavaa Jaisaria.

“Ole hyvä ja lopeta tuo, se tekee minut hermostuneeksi”, Rangel tokaisi Jaisarille, joka vain tuhahti opettajallensa.

“Paskat minä mitään sinun hermostuneisuudestasi”, Jaisar sanoi vihaisena. Jos se naispaskiainen oli katkaissut yhdenkään hiuksen punapäisen haltianeidon päästä, hän tappaisi aivan kaikki naisen armeijan jäsenet. Aivan sama, vaikka se veisi häneltä iäisyyden. Hän oli joutunut lähtemään pahimpaan mahdolliseen aikaan Heizelin viereltä ja nyt se kostautui tällä tavalla.

“Poliisit tutkivat asiaa ja kävi ilmi, että tänne oltiin suunnittelemassa hyökkäystä jo ennen kuningatar Heizelin alueelle tunkeutumista. Uskomme, että demonit ehtivät manipuloida yhteyksiä sen verran, ettette saaneet hälytystä. He yrittivät kai välttää sen, että Riyzekien alueelle saataisiin apujoukkoja, kun itse Tiscovera oli paikalla”, Ralff kertoi ja kaikki kuuntelivat häntä hiljaisena. Rangel tuhahti ärtyneenä, koska se taas muistutti, että

“Miten kuningatar Heizel voi? Saivatko hänen sisarukset pelastettua hänet”, Tansi kysyi huolestunut sävy äänessään ja kädet rukousasennossa pitäen selvästi toivoi, että kertomuksella olisi onnellinen loppu. Deila nappasi naisensa kainaloonsa ja katsoi haltiakuningasta vakavana.

“Ikävä kyllä eivät”, Ralff vastasi pudistellen päätänsä.

“Onko hän kuollut?” Jaisar kysyi ja kaikki kääntyivät katsomaan kuin seinään pysähtynyttä miestä. Hän kääntyi katsomaan rakastettunsa setää ja käveli tämän luokse nopein askelin toistaen samalla:

“Onko hän kuollut?” Jaisar jäi katsomaan häntä muutaman sentin pidempää kuningasta erittäin lähelle silmiin. Mies katsoi haltiamiehen oranssisiin silmiin omilla tumman ruskeillaan ja vannoi, että jos vastaus ei miellyttäisi häntä, helvetti olisi irti. Hän tunsi, miten Rangel vetäisi hänet paidasta kauemmas kuninkaasta.

“Osoita kunnioitusta”, Rangel sähähti, kun oli vetäissyt miehen vierelleen. Jaisar ei kääntänyt katsettaan Ralffista pois.

“Voin onneksi kertoa, että sisaren tyttäreni on hengissä vaikkakin edelleen vihollisen käsissä”, Ralff sai vastattua lopulta. Jaisarin hetken aikaa sisällä kytenyt pelko laukesi, joka sai hänet ärähtämään helpottuneena.

“Mitä me sitten täällä jahkaamme? Lähdetään sinne merirosvojen alueelle ja mennään pelastamaan ystävämme”, Deila sanoi vakavana kaikille. Jaisar kääntyi katsomaan ystäväänsä kiitollisena. Tansi kääntyi katsomaan rakastaan ja nyökkäsi merkiksi, että seuraisi naista minne tahansa.

“Tansi, sinä jäät tänne auttamaan kuningas Rangeliä. Sinun arvokasta parantamisen taitoja tarvitaan täällä eikä Rangel voi jättää omiansa nyt tällaisella hetkellä”, Deila totesi entiselle prinsessalle.

“Et lähde minnekään ilman minua”, Tansi sanoi tiukkana, joka sai Deilan hymyilemään hieman.

“Olen pahoillani kukkani, mutta tällä kertaa lähden. Tämä on minun ja Jaisarin tehtävä”, Deila sanoi ja antoi suukon naisen otsalle.

“Arvostaisin, että jäisit tänne auttamaan minua”, Rangel totesi Tansille, joka kääntyi katsomaan vampyyrimiestä hiljaisena. Hän vilkuili Deilaa ja miestä vuoronperään, kunnes lopulta sanoi myöntyvänsä kohtaloonsa tällä kertaa.

“Selvä, Deila lähdetään”, Jaisar sanoi läpsäyttäen kätensä yhteen ja lähti edeltä äänieristetyn huoneen ovea kohti. Deila lähti kulkemaan hänen peräänsä ja ennen kuin Jaisar ehti tarttua ovenkahvaan, Ralff sanoi:

“Heizel ei ole enää merirosvojen luona. En tiedä tarkalleen, mitä siellä on tapahtunut, mutta Trevio kertoi saaneensa tiedon, minne Tiscovera lähti sisaren tyttäreni mukanaan”, Jaisar pysähtyi ovelle ja kääntyi sitten katsomaan haltiakuningasta.

“Missä hän on?”


Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- DEEPTHI – Loitsu

- RichaadEB – Inside Story Final Boss

- Tekken 3 ost – Jin Kazama

- FF X ost – Face Off

3.7.26

LUKU 93: HYÖKKÄYS

JAISAR


Jaisar katsoi, miten kolme suurta käärmehirviötä karjaisumaisesti sihisivät, kun ne olivat onnistuneet pääsemään vampyyrien alueelle. Demonit olivat räjäyttäneet valtakuntaan tuodut kolme sisäänkäyntiä ja näin mahdollistaneet suurien käärmehirviöiden sisäänpääsyn. Miehestä tuntui kuin koko valtakunta tärisi liitoksistaan. Rakennusten neonvalot alkoivat sammumaan yksi kerrallaan, joka kertoi sähkövirtojen katkeamisesta. Kaduilla kuului kauhistuneita huutoja ja monet yrittivät paniikissa päästä rakennuksiin sisälle turvaan, kun eivät keksineet muutakaan paikkaa, minne piiloutua painajaismaisilta olennoilta, joiden tuhatjalkaisen tyyliset vartalot lähtivät kiemurtelemaan pitkin rakennusten kattoja, rikkoen niiden rakennetta painonsa alle.

“Helvetin sekasikiöt”, mies kuuli vampyyrikuningaan sihisevän. Nopein vampyyrimaisin liikkein mies veti nahkatakkinsa alla lanteillaan koteloissa levänneet pitkän varren omistavat käsiaseet, joihin oltiin kaiverrettu sapelihammastiikeri karjumassa vampyyrien vaakunan tavalla. Aseen kahva oli kaunista vaaleaapuuta, joka oltiin lakattu kiiltäväksi.

“Yritä löytää itsellesi ase ja auta minua”, Rangel totesi Jaisarille ja ennen kuin mies ehti sanoa mitään, vampyyri oli jo lähtenyt suurella nopeudella juoksemaan aseet käsissään lähemmäs hänen mailleen hyökänneitä hirviöitä. Jaisar ehti nähdä, miten vampyyrikuningas ponkaisi ilmaan korkealle lähintä käärmehirviötä kohti. Mies kierähti ilmassa ja alkoi ampua luoteja toisensa perään kohti hirviön päätä. Käärmehirviö alkoi karjua sähisevällä tavalla, kun sen päähän ammuttiin useampi luoti. Se ei kuitenkaan estänyt hirviötä jatkamasta matkaansa, vaikka sen liikkumisesta tuli kompuroivaa luotien aiheuttamien vammojen vuoksi.

Vampyyrikuninkaan avuksi saapui tuulenvireen lailla kevyesti haarniskoituneet vampyyrisotilaat. Sotilaiden haarniskat kimalsivat kevyen messingin väreissä ja niiden rintakehissä koristi vampyyrien vaakuna. Jaisarin oli myönnettävä, että näky oli vakuuttava, kun suuri vampyyrisotilaiden joukko hyökkäsivät ympyrämäisessä rykelmässä vampyyrikuninkaan ampuvan käärmehirviön kimppuun ja sotilaiden aseiden tuhannet luodit saivat käärmemäisen olennon lopulta kaatumaan rääkyen kuolleena lukuisten rakennusten päälle, aiheuttaen useita tuhoja talojen katoille, kun niiden päälle upposi suuri käärmehirviö.

“Tappakaa nuo kaksi muuta! Etsikää demonit, jotka ovat hyökkäyksen takana!” Jaisar kuuli Rangelin äänen huutavan yhden katon päällä. Hän toisti komentonsa kaksi kertaa kun samalla latasi käsiaseensa uudestaan ja antoi luotien sinkoutua toista hänet huomanneen käärmehirviötä kohti. Siinä kohtaa Jaisar ei aikaillut, vaan huomasi yhden vartijan pääovilla auttamassa sisään paniikissa juoksevat kansalaiset turvaan. Miehen toisessä kädessä hohti terävä messinkinen keihäs. Mies nappasi keihään vartijalta, joka näytti erittäin loukkaantuneelta moiselle käytökselle.

“Lainaan tätä ja autan kuningasta!” Jaisar huusi vartijalle taakseen, kunnes lähti juoksemaan käärmehirviötä kohti. Hänen nopeutensa edelleen yllätti häntä, mutta samalla se tuntui miehestä todella siistiltä. Se, että hän kykeni olemaan nopeampi kuin koskaan ennen tuntui kuin supervoimalta. Käärmehirviön luikerrellessa Rangeliä kohti kattoja pitkin, Jaisar huomasi mahdollisuutensa hyökätä suoraan hirviön alta katujen välistä. Mies otti vielä muutaman nopean askeleen, kunnes hyppäsi kaikella voimallaan ilmaan, keihäs edellä käärmeolennon leukaa kohti. Pitkä keihäs lävisti käärmeen pään aivoihin asti. Tyytyväisenä iskustaan mies vielä väänsi keihästä kohteensa sisältä edes ja takas, jotta isku varmasti olisi kuollettava. Sähisevästi karjuva otus pysäytti liikkeensä ja sen vartalo romahti rakennusten kattoja vasten, kuten ensimmäisellä olennolla, mutta sen pää laskeutui velttona pitkin rakennuksen seinää. Jaisar jätti keihään olennon päähän kiinni ja laskeutui keskelle autotietä polvilleen. Mies nosti katseensa ylös vampyyrikuningasta kohti, joka nyökkäsi hänelle vaikuttunut ilme kasvoillaan.

“Tuolla se petturi on!” Jaisar kuuli jonkun huutavan ja kääntyi katsomaan suoraan eteensä, kun kolme demonia kävelivät hänen luokseen. Jokaisella heistä oli puiset kartiomaiset välineet käsissään. Välineiden päihin oli isketty nauloja ja punaisen nesteen määrästä lähtien, demonit olivat antaneet aseidensa tuottaa tuskaa ja kuolemaa.

“Mene Rangel, hoidan nämä!” Jaisar kääntyi nopeasti vielä huutamaan vampyyrille, joka oli siirtänyt katseensa kolmeen Jaisaria kohti tulevaa demonia kohti. Hän kääntyi katsomaan Jaisaria, nyökkäsi tälle mitään sanomatta ja lähti jatkamaan taistelua muualle. Jaisar nousi jaloilleen ja kuuli samalla yhden käärmehirviön kirkunaa, joka kertoi, että Rangel oli sotilaidensa kanssa päässyt olennon kimppuun.

“Pomomme osasikin olettaa, että olisit täällä”, etunenässä ollut demoni sähähti. Naisen silmät olivat mustat kuin pimein yö, mutta katse kertoi silti murhanhimosta. Jaisar pysähtyi paikalleen ja hymähti kolmelle häntä vastaan tulleelle demonille.

“Kuinka mukavaa, että hän jaksaa muistella minua”, Jaisar vastasi ja näki, miten demonit asettuivat puolikaareen hänen eteensä, valmiina hyökkäämään. Mies kävi päänsä sisällä nopeasti läpi, miten onnistui tainnuttamaan demonit.

“Ei hän arvokkaita koekaniinejansa unohda Jaisar”, nainen tokaisi ja mies kääntyi heti katsomaan häntä vieno närkästys kasvoillaan.

“Olimme ennen samaa ryhmää Lottie”, Jaisar totesi naiselle.

“Myös te Terv ja Micka. Voin ehkä saada teille aikaiseksi pienemmät tuomiot, jos antaudutte nyt”, mies sanoi ja vilkaisi kaikkia demoneja vuorollaan.

“Älä jauha paskaa Jaisar! Demonien asema ei tule koskaan muuttumaan, jos Tiscovera ei tee asialle jotain!” Lottieksi kutsuttu demoni karjaisi naisellisesti ja samalla pyöräytti asettaan kädessään rennosti ja kahden muun demonin tavoin nosti sen valmiiksi taistelua varten.

“Tulkaa nyt vittu järkiinne, en haluaisi taistella teitä vastaan”, Jaisar tokaisi.

“Tule itse järkiisi senkin aivopesty haltiannussija!” Mickaksi kutsuttu demoni huusi ja se sai Jaisarin heti hiljaiseksi.

“Tuo oli erittäin rumasti sanottu”, hän totesi ja samassa otti taisteluasennon valmiiksi. Demonit nostivat aseensa ylös ja lähtivät kovaa vauhtia miestä kohti. Jaisar odotti hetken ja sitten toisen, kunnes kolmen demonin järkytykseksi mies käytti vampyyrinnopeuttaan ja ilmestyi ensin Tervin taakse ja iski tämän tajuttomaksi iskemällä tämä ohimolle.

“Senkin-” Micka yritti sanoa ja iskeä Jaisarin suuntaan asettaan, mutta siinä vaiheessa mies oli jo ehtinyt ilmestyä tämän taakse vuorostaan, toteuttaen saman iskun tälle. Hän nappasi Mickalta tippumassa olleen aseen ja ilmestyi seuraavaksi hämmentyneen Lottien edelle. Hän käänsi aseen toisen pään naisen otsaa kohti ja iski tätä kerran siihen, saaden naisen kaatumaan kahden seurassaan olleen liittolaisen päälle.

Jaisar katsoi näkyä edessään harmissaan. Jokaisella kerralla, kun hän joutui taistelemaan entisen demonien valtakunnan jäseniä vastaan, se tuntui jossain määrin petturuudelta. Hän taisteli omiansa vastaan, vaikka samalla tiesi, että jos ei taistelisi, sekään ei olisi hyvä. Mies kuuli askeleita ja kääntyi katsomaan poliisijoukkoa, jotka tulivat häntä ja demoneja kohti.

“Ovatko he kuolleita?” yksi poliiseista kysyi Jaisarilta.

“Tajuttomia kaikki”, mies vastasi ja poliisit alkoivat heti kahlitsemaan demoneja käsirautoihin.

“MITÄ TE TEETTE?!” kaksi kertaa suurempi demoni ilmestyi huutamaan nurkan takaa ja samalla iski suurella nyrkillään rikkoutunutta neonvaloissa hajanaisesti säteillyttä kylttiä. Poliisit kääntyivät heti katsomaan Jaisarin kanssa demonia kohti.

“Se on yksi vankilakarkureista, Frio Belgium”, yksi naispoliisi sanoi kauhuissaan. Demonista huomasi, että sille oltiin tehty kokeita ja testejä, että se oltiin saatu kasvamaan suuremmaksi ja sekasikiömäisemmän näköiseksi.

“Tai ainakin se, mitä hänestä on enää jäljellä”, toinen naispoliisi totesi kauhuissaan. Jaisar katsoi miestä säälien. Hänet oltiin muutettu demonimaisemmaksi olennoksi, hänen korvansa paljastivat, että hän oli aikoinaan ollut haltia. Kuka ikinä mies oli ollut, hän ei ollut sitä enään. Nyt hän oli vain yksi Tiscoveran tekeleiden tuotoksista.

“Viekää pidätetyt pois, hidastan häntä sillä aikaa”, Jaisar kääntyi sanomaan poliiseille.

“Pyri pitämään hänet hengissä”, yksi miespoliiseista sanoi tiukkana ja Jaisar nyökkäsi hänelle hiljaa. Hän ei voinut luvata ääneen pyydettyä asiaa, mutta hän voisi yrittää parhaansa. Poliisit lähtivät toteuttamaan taikaansa, jonka avulla saisivat pidätetyt leijumaan ilmassa, jotta heidän liikuttaminen olisi nopeampaa. Mies kääntyi katsomaan demonimaista olentoa edessään, joka karjui musta kuola valuen suupielissään. Sen takana räjähti yksi rakennus ja Jaisar koki, että pystyi erikseen kuulemaan kaikkien Rangelin valtakunnassa sillä hetkellä olevien tuskan- ja taistelunhuudot.

“Eiköhän aleta tanssimaan”, Jaisar kuiskasi ja otti valmiusasennon uutta taistelua varten, kun demoni lähti karjuen häntä kohti juoksemaan kuin raivoissaan oleva gorilla.


Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- The Enigma TNG -The tyrant of omnicide

- The Enigma TNG – Catacombs of Paris

- The Enigma TNG – Titans In Desolation

- The Enigma TNG – Giger Effect (with vocals)

21.6.26

LUKU 92: SAPELIHAMMAS

JAISAR


Mies oli jo muutaman päivän ajan joutunut kestämään Heizelin tuoksua Rangelin kädessä olevasta huivista, kun hän samalla yritti juoda verta, koska muuta ravintoa hänelle ei tarjottu. Vampyyrikuningas oli ankara opettaja, joka kaunistelematta totesi, jos Jaisar epäonnistui tai epäröi tekemisiänsä. Jaisarin tuli ajoittain ikävä kuningatar Deilaa ja hänen hallitsemaa demonien valtakuntaa, jossa oli edes hieman vapaampi meininki. Deila osasi ajoittain olla erittäin kivisydämine hallitsija, mutta hänelle oli aina ollut tärkeintä demonien hyvinvointi niillä resuisseilla, mitä oli kotona ollut. Hän ei epäillyt, etteikö Rangel ajattelisi omiensa parasta, mutta tämän opetustyyli oli ajoittanut turhankin tiukkaa.

Ajoittain mustasukkaisuus yritti ottaa miehestä valtaa, koska himo Heizelin tuoksua ja verta kohtaan oli voimakas. Jaisar ei pitänyt siitä, että Rangelillä oli käsissään jotain, mikä kuului Heizelille. Naiselle, jonka hän koki omakseen. Halusi omakseen. Vampyyrikuningas oli huomionut tätä ja ärsyttänyt asiasta lisää, jotta saisi nuoren miehen pahempia puolia esiin verenjanon kanssa. Harjoittelu tuntui mahdottomalta, mutta Jaisar tiesi haluavansa oppia kaiken. Ajatus, ettei hän saisi enää nähdä rakastamaansa naista puristi häntä sisältä. Se tuntui samalla raivostuttavalta ja kaihoisan epäreilulta.

Tältäkö se tuntui? Aito rakkaus jotakuta kohtaan? Sellaiselta, että se vie järjen ja pistää pään sekaisin kuin voimakkain alkoholi, jota mies oli koskaan kokeillut.

“Tuo oli jo toinen lasillinen, jonka joit kokonaan ilman erillistä hallitsemisen menetystä”, Rangel totesi, kun Jaisar laski lasin pöydälle, nuolaisten samalla huuliltaan niille jääneen veren. Mies nielaisi ja katsoi lasia edessään helpotuksen tunne sisällään. Hän oli onnistunut juomaan veren ajatellen sen olevan vain ravintoa. Osa asiaa, mitä hän tarvitsisi elääkseen. Kuin polttoaine, jota auto tarvitsee toimiakseen.

“Millainen on olosi?” Rangel kysyi ja istuutui toimistonsa hienoimmalle tuolille, jossa kimalsi ametisteja selkänojassa ja myrkynvihreä satiinikangas näytti houkuttelevan pehmeältä. Jaisar nosti katseensa vampyyrimieheen. Kuninkaasta huomasi, että hän oli tyytyväinen Jaisarin suoritukseen, mikä sai miehen vielä enemmän toivomaan, että hänellä olisi mahdollisuus päästä joskus pois täältä.

“Ravittu”, Jaisar vastasi, kun ei tiennyt mitä muutakaan sanoa. Vampyyrikuningas nyökkäsi hyväksyvästi.

“Niin kuuluukin tuntua. Ja kun pidät itsesi tällä tavalla ravittuna, opit hillitsemään verenjanoasi paremmin. Heizelin tuoksun seurassa opit yhä enemmän ajattelemaan, että hän on vain yksi verta sisältävä olento, jota ei kuitenkaan tarvitse imeä kuiviin”, Rangel totesi ja siveli kaunista haltianeidon huivia käsissään kuin kallisarvoisinta vaatekappaletta koko maailmassa. Se sai Jaisarin toisen käden puristumaan tiukkaan nyrkkiin. Vampyyrien hallitsija huomasi sen sivusilmällä ja alkoi hymyillä.

“Olenko kertonut sinulle vielä, että olin aikoinaan hyvin kiinnostunut Heizelistä?” Rangel kertoi matalalla äänellänsä. Äskeinen lause sai Jaisarin ilmeen muuttumaan alta aikayksikön uhkaavaksi. Hän tunsi, miten mustasukkaisuus yritti ottaa valtaa, mutta yritti sisällään toistaa itselleen, että mitä ikinä vampyyrikuninkaan ja haltianeidon välillä oli ollut, se oli mennyttä. Heizel pitäisi hänestä. Ei tuosta komeasta vampyyrikuninkaasta, jonka tummat piirteet ja charmikkuus saisivat varmasti ajallaan Jolinienkin kuninkaan polvilleen. Miehessä näkyi varhaiskeski-iän piirteitä, mutta hänen hymynsä ja käytöksensä oli sellaista, että hän saisi hurmattua halutessaan kenet tahansa. Se oli vampyyrien luontainen taito. Taito, jota käytettiin ravinnon saantiin.

“Ja miksi en olisi? Hän on kaunis nuori haltianeito, joka osaa olla ketterä ja pippurinen. Ehkä hieman äkkipikainen, joka on ajoittain minusta ärsyttävää, mutta hänen viehätysvoima on uskomaton. Kuka tahansa kuningas olisi tyytyväinen sellaisesta puolisosta”, Rangel totesi nojaten rennosti tuolinsa samettiseen selkänojaan samalla, kun katsoi osittain huvittuneena edessään pöydän toisella puolella istuvan miehen henkistä kamppailua. Jaisar tiesi miehen testaavan häntä, mutta sen vastustelu oli niin helvetin vaikeaa.

“Oletan, ettei Heizel vastannut tunteeseen, jos kerta hän ei ole kanssasi?” nuori mies kysyi vampyyrien johtajalta. Helvetti, miten hän haluaisi repiä tuon miehen palasiksi. Ajatus siitä, että tämä koskisi punatukkaiseen haltiaan sai Jaisarin tuntemaan pelottavan omistushaluista mieltä hyökkäämään vampyyrin kimppuun.

“Ikävä kyllä ei. Yritin muutaman kerran pyytää häntä kahdenkeskeiselle illalliselle, mutta hän ei innostunut ideasta. Kait hän ajatteli, että yrittäisin hänen avullaan saada vampyyrien etuja enemmän eteenpäin avioliiton sivussa. Ja miksi en yrittäisi? Mitä en tekisi omieni eteen? Vampyyrien tila on parempi kuin demoneilla, mutta aina asiat voisivat olla paremmin”, Rangel sanoi, mutta Jaisar kuuli ettei miehen äänessä ollut katkeruutta. Enemmänkin huvittuneisuutta. Ihan kuin Heizelin vikittely olisi vain ollut hauskaa leikkiä vampyyrimiehelle.

“Mutta Heizel toimii minulle jo erittäin tärkeänä liittolaisena, joten mahdollinen parisuhde olisi ollut vain mukava bonus yhteistyöllemme. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettenkö olisi muutamia kertoja miettinyt millainen hän olisi parisuhteessa. Miltä hänen huulensa tuntuisivat omiani vasten, miten lämpimältä hänen vartalonsa tuntuisi omaani vasten. Ja miltä hän voisi maistua…” Rangel lopetti luettelointinsa Heizelin mahdollisista mukavista puolista, kun Jaisar kädet paiskoen pöytää vasten nousi ylös istumaan omalta tuoliltaan. Jaisar katsoi vampyyrikuningasta suorastaan raivon vallassa ja Rangel katsoi tyynesti takaisin, nojaten päätänsä rennosti oman tuolinsa selkänojaa vasten. Jaisar tiesi, että Rangel ärsytti häntä tahallaan. Hän ei halunnut antaa kuninkaalle edessään tyydytystä päästä taas alistamaan häntä. Kertomaan, ettei hän ole vieläkään oppinut tarpeeksi.

“Hyvin pystyt pitämään itsesi aisoissa, vaikka katseesi kertookin, että haluaisit repiä pääni irti”, mies totesi huvittuneena. Jaisar nielaisi raskaasti ja sulki silmänsä rauhoittuakseen. Hän toisti itselleen, että hengittäisi rauhassa ja muistaisi, miksi oli täällä. Hän oli täällä itsensä, mutta myös Heizelin ja heidän vuokseen. Jos hän ei oppisi, hän ei saisi mahdollisuutta nähdä Heizeliä enää ikinä. Mies ei halunnut ajatella, mihin voisi joutua vangiksi, jos häntä pidettäisiin vaarallisena. Aversioniin demonien eristäminen oli jo jossain määrin tuntunut vankilalta. Toiseen vankilaan hän ei suostuisi.

Mies henkäisi syvään ja istahti takaisin tuolille. Hetken aikaa Jaisarista tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Edes seinällä tikittävä puukello ei tuntunut kuuluvan selkeästi.

Hän ajatteli Heizeliä. Tämän kauniita kasvoja. Punaisia hiuksia, joita koristi mustat raidat siellä täällä. Tämän halua löytää riipukset ja saada asiat järjestykseen. Haltian katsetta, kun hän katsoi miestä kuin Jaisar olisi ainoa mies, jolle hän voisi koskaan antautua täysin. Naisen tuoksua, johon sekoittui meren ja ruusujen kirkas yhdistelmä.

Ei verenhimoa.

Jaisar avasi silmänsä ja hämmentyi, ettei kokenut tarpeelliseksi saada Heizelin verta. Tarve oli, mutta se ei ollut niin pakottava, mitä se oli joitain päiviä ollut. Alkoi kuulumaan taputusta ja mies nosti katseensa vastapäätä olevaan vampyyrikuninkaaseen, joka paljastui taputtajaksi. Vampyyri taputti hänelle. Se sai hänet vielä enemmän hämilleen.

“Bravo, Jaisar! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun sait rauhoitettua itse itsesi verenhimosta Heizeliä kohtaan, vaikka kuinka sinua yritin ärsyttää”, Rangel tokaisi miehelle ja lopetettuaan hieman ehkä tahallisen kovan taputuksen, hän heilautti kättänsä ja sekä hänelle että Jaisarille tultiin kaatamaan lisää verta. Jaisar lasinsa ja huomasi Rangelin haluavan skoolata.

“Onnistuneelle hillinnällesi”, Rangel sanoi ja Jaisar kilautti lasiansa vampyyrimiehen omaa vasten, kunnes otti pari kulausta verestä.

“Tietenkään koulutuksesi ei ole vielä valmis, mutta olet päässyt miellyttävän pitkälle. Ottaen huomioon, etten osannut toivoa, että oppisit hillitsemään itseäsi edes tuon vertaa”, Rangel totesi selvästi tyytyväisenä itseensä ja omaan koulutukseensa.

“Et uskonut, että voisin oppia hillitsemisen?” Jaisar kysyi melkein loukkaantuneen kuuloisena. Se, ettei vampyyrikuningas ollut alunperin laittanut toivoansa hänen suhteen korkealle sai hänet hieman ärsyyntymään. Mutta samalla hän koki ylpeyttä, että oli päässyt näyttämään, että hänestä olisi tähän.

“Rehellisesti en. Olen kouluttanut useita muuttuneita vampyyreja ja he ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä ja osa on jouduttu sulkemaan vankilaan, kun eivät ole oppineet verenjanoansa kontrolloimaan turvalliseksi”, Rangel totesi rehellisesti. Jaisar sihahti miehelle, kunnes joi lasinsa kerralla loppuun. Hän tunsi itsensä yhtä täydeksi kuin monipuolisen illallisen syönyt. Hän ei jaksaisi enää yhtään ylimääräistä lasillista verta hetkeen.

“Tule, lähdetään kävelylle, on aika päästää sinut haukkaamaan happea kotini ulkopuolelle”, Rangel totesi ja nousi nahkatuoliltansa, ottaen tukea käsinojista samalla.

“Ai enkö joudu enää huoneeseeni kuin huonosti käyttäytyvä kakara?” Jaisar kysyi sarkastisesti ja nousi omalta tuoliltaan ylös.

“Et, mutta joudut sinne samantien takaisin kuin huonosti käyttäytyvä kakara, jos et osaa käyttäytyä”, Rangel tokaisi Jaisarille huvittuneesti, mutta tietynlainen tiukka silmäkulma sanoissaan. Jaisar oli oppinut tuntemaan vampyyrikuningasta sen verran, että hän oli tiukka säännöissään eikä tehnyt poikkeuksia kenenkään suhteen.

“Mennään siis”, Rangel totesi ja lähti astelemaan ensimmäisenä ulos toimistostaan, jonka oven palvelija oli heille avannut. Jaisar lähti mitään sanomatta seuraamaan miestä.


Rangelin valtakunta sijaitsi Gelgorian kaupungin alapuolella kuin toisena maailmana, jossa oli loputon yö ja klubimainen tunnelma. Vampyyrien valtakunnan katuja valaisi lukuisat neonväreissä loistavat kyltit ja katulamput. Erilaisten baarien, klubien ja pubien ikkunoista näkyi, että oman aikansa viettopaikkoja löytyi vanhasta sisustuksesta pitävälle aina nykyisiin trendeihin asti, vaikka Jaisar ei itse niistä sen suuremmin tiennyt. Hän tiesi sen verran, mitä oli ehtinyt Heizelin kodin kirjastosta lukemaan.

Mies muisti Charin kertoneen, että Rangelin alueella olevat tanssipaikat olivat suosituimpia koko Phantasonessa ja tämä kertoi käyneensä niissä usein. Rangel itse vaikutti niin hienostuneelta persoonalta, että Jaisar osasi nähdä hänet vain ylellisimmässä klubissa, joka hänen valtakunnastaan löytyi ja vietti siellä aikaansa sikareita nauttien ja ylikallista viskiä juoden suurilla nahkasohvillaan.

Mies kiinnitti huomiota, että kadut eivät olleet niin täynnä väkeä kuin mitä oli ajatellut alunperin. Ja kaikki vastaantulijat olivat melkeinpä poikkeuksetta vampyyreja. Sen pystyi huomaamaan, kun Rangel käveli alamaistensa ohi ja nämä kumarsivat miehelle hymyssä suin, paljastaen kulmahampaitansa.

“Asiakkaat ovat kaikonneet Tiscoveran takia. Hauskanpito on jäänyt useilta, kun kaikki energia menee piileskelyyn ja pelkoon, milloin se akka taas hyökkää ja tuhoaa jotain. Siitä naisesta ei ole kuin harmia liiketoiminnalleni”, Rangel kertoi kuin olisi osannut lukea Jaisarin ajatukset kaduilla olevien hauskanpitäjien vähäisyydestä.

“Eipä nykyisin oikein uskalla pitää hauskaa, kun ei tiedä varmaksi milloin Tiscovera iskee ja tuhoaa kodin”, Jaisar totesi siihen ja ei huomioinut, kun Rangel vilkaisi häntä pikaisesti. Miehet eivät sanoneet toisille mitään, kunnes olivat kävelleet vampyyrien valtakunnan keskimmäiselle paikalle, jota koristi ylellisen näköinen rakennus, jonka valot olivat koristeellisemmat kuin mitkään ympärillä olevista. Ovella oli vastassa hienostuneisiin asiakaspalvelijan asuihin pukeutuneet työntekijät, jotka ohjasivat oville saapuvat asiakkaat sisälle rakennukseen ja ottivat hoitaakseen autolla saapuvien asiakkaiden ajoneuvot hoitaakseen.

“Sapelihammas, rakas kasinoni”, Rangel sanoi Jaisarille, kun he kävelivät lähemmäs suurta rakennusta, jonka korkealle ylös ylettyvät kerrokset kertoivat, että kasinon ylellisyys oli sellainen, mihin oli laitettu paljon rahaa. Vampyyrikuninkaan äänessä oli kuulunut selvää ylpeyttä. Kuin kasino olisi hänen lapsensa, joka toi vain hyviä arvosanoja ja kunniaa vanhemmalleen. Sapelihammas oli miehestä hyvin ilmiselvä nimi kasinolle, koska vampyyrien vaakunassa koristi karjuva sapelihammastiikeri. Kyseinen eläin koristi kasinon nimen yllä suurena koristeena irvistävä ilme naamallaan, hampaat kunnon irveessä.

Rangel käveli tyytyväinen ilme kasvoillaan kasinon pääoville ja hänet päästettiin heti sisälle ja toivotettiin tervetulleeksi. Huomatessaan Jaisarin, palveljat tajusivat kumartaa päitänsä toiseen kertaan. Jaisarista se oli kiusallista, koska hän ei ollut kuninkaallinen, mutta ei ehtinyt sanoa asiasta mitään, koska hänen huomionsa vei halu pysyä vampyyrikuninkaan perässä.

Sisäänkäyntiaulassa Jaisar ei kuullut askeleitansa pehmeän lattiamaton alla ja tilan rauhallisen hiljainen tunnelma loi mieheen rentoutuneemman olon. Molemmin puolin käytävää palvelijat hoitivat asiakkaiden vaatesäilytyksestä ja Jaisar huomioi, miten hymyilevät vampyyrit ottivat vastaan asiakkaiden vaatteita ja laukkuja, ojentaen takaisin lapun, jossa oli tunnusnumero. Mies ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa ja se oli hänestä mielenkiintoista.

“Ja täällä ollaan”, Jaisar kuuli vampyyrimiehen edessään tokaisevan ja pysähtyi tämän vierelle. Edessä oli laaja näkymä muutaman portaan alapäässä olevasta aukeasta, jossa lukuisat rahapeleihin tarkoitetut pelipöydät oli aseteltu sinne tänne. Jokaisen pöydän luona oli oma pelivetäjänsä, jotka suurin osa ohjeistivat paikalla olevia pelin kulkemisen suhteen. Pöytien vierustoilla oli nojatuolikeskittymiä, jossa asiakkaat keskustelivat, joivat kalliita juomiansa ja nauttivat seurapiirivampyyrien seurasta, jotka toivat lisää juomia ja viettivät aikaa asiakkaiden kanssa.

Jaisarille tuli entistä tuskallisempi olo. Tämä ei ollut lainkaan hänen tyylisensä paikka. Paikan ylellisyys sai miehen entistä kiusaantuneemmaksi. Ei hän ollut tottunut tällaiseen ympäristöön eikä häntä kiinnostanut tutustua rahapeleihin. Ei hänellä ollut edes rahaa, mitä niihin käyttää.

Mies ei ehtinyt kauaa seisoa paikallaan, kun Rangel asteli portaat alas tilaan. Jaisar seurasi perässä ja heidän päästyä kasinon tasolle, heidän luokseen käveli heti yksi naisvampyyripalvelijoista. Naisen rinnat olivat tarkoituksella paremmin esillä kuin muilla naispalvelijoilla, sillä hän oli avannut vaaleanruskean napitetun paitansa muutaman ylimmäisen napin auki. Tyylikäs nahkahame kulki naisen vyötäröstä tämän polviin asti ja korkokenkien nahka tuntui säteilevän tilan rauhallisessa valaistuksessa. Naisen suora musta polkkatukka ja oranssit silmät toivat koristeisten korvakorujen kanssa kauniin lisän tähän kokonaiseen pakettiin. Mies osannut miettiä muuta kuin että jos Heizel olisi vastaavassa asussa tullut hänen luokseen, ne vaatteet eivät olisi kauaa pysyneet päällä. Mies olisi samantien alkanut rakastelemaan naista pelipöytää vasten ja tehnyt selväksi, miten oli pitänyt asusta punapään yllä.

“Kuningas Rangel, mikä kunnia saada teidät palveltavaksi”, nainen sanoi ja tuli heti miehen kylkeen ja nosti käden tämän rintakehälle. Se sai Jaisarin ajatukset Heizelistä rikkoutumaan ja palauttamaan takaisin kyseiseen hetkeen, kun samalla Rangel kiersi omistavasti kätensä naisen takamukselle.

“Mukava nähdä sinuakin Bambi, kävisitkö hakemassa minulle ja Jaisarille hienointa juotavaani?” Rangel pyysi maireasti hymyillen naiselta ja ojensi tälle samalla illan ensimmäistä tippiänsä. Nainen alkoi hymyillä entistä leveämmin ja nappasi muutaman setelin vampyyrikuninkaan sormien välistä omien lomaan. Hän pyysi miehiä seuraamaan häntä ja Jaisar käveli Rangelin perässä takaraivoansa rapsuttaen. Väkeä ei ollut paljoa, mutta tunnelma tuntui silti intensiiviseltä ja rahantuoksuiselta.

Bambiksi nimetty vampyyrinainen johdatti kaksikon keskeisimmän puolikuisten nahkasohvien tilaan ja ojensi kättään miehille merkiksi, että tila olisi heidän täytettävänään.

“Tuon juomanne hetken kuluttua”, Bambi sanoi miehille päätänsä hieman kumartaen. Naisen kääntyessä lähtemisen merkiksi, Jaisar tokaisi tälle:

“Minulle vain lasi vettä kiitos”, johon Rangel tokaisi heti naisen perään:

“Hienointa juomaa meille molemmille, kuten pyysin Bambi”, Bambi vilkaisi molempia miehiä hämmentyneenä, kunnes kumarsi uudestaan Rangelin suuntaan ja lähti jatkamaan matkaansa. Jaisar huokaisi vieno ärsytys sisällään.

“Sinulle tekee hyvää juoda erilaisia veriä. Laajennat samalla makualaasi ja opit samalla tunnistamaan, millainen veri on eniten mieleesi. Kun tiedostat veren, josta pidät, se helpottaa elämääsi Heizelin kanssa entisestään”, vampyyrikuningas totesi Jaisarille, joka samalla istuutui miestä vastapäätä omalle nahkasohvalleen.

“Onko niin, ettei minun tule koskaan juoda Heizelin verta? Pitääkö minun pidättäytyä kokonaan hänen juomisesta?” Jaisar uskaltautui lopulta kysyä. Hän oli pohtinut asiaa koko sen ajan, mitä oli viettänyt vampyyrien valtakunnassa. Heizelin veri tulisi aina olemaan hänen elämässään mukana, jos hän kerta halusi elää haltiakuningattarensa kanssa. Ajatus kokonaan pidättäytymisestä tuntui niin vaikealta vaihtoehdolta. Melkein epäreilulta.

“Mies hyvä, saat juoda hänestä minun puolestani niin paljon verta kuin haluat. Erityisesti seksin yhteydessä veri maistuu kaikista ekstaaseimmalta”, Rangel vastasi rennosti naurahtaen.

“Mutta juominen pitää osata lopettaa kokonaan itse. Sinun tulee hallita juomistasi itse ja olla sadan prosentin varma taidostasi päättää verenjanosi. Koska jos epäonnistut, häpäiset samalla muutkin vampyyrit itsesi lisäksi. Ja toki joudut vielä suurempiin hankaluuksiin, jos mokaat ja tapatat juotavan kohteesi edes vahingossa. Varsinkin, kun kyseessä sattuu olemaan kuninkaallinen. Ei siis paineita, ystävä hyvä”, Rangel sanoi miehelle ja kääntyi samalla katsomaan paikalle palannutta Bambia, joka toi tarjottimella kahdessa kauniissa lasissa tummaa verenpunaista juomaa. Lasin reunoille oltiin kiinnitetty veriappelsiinin palaset.

“Kiitos Bambi, voit palata muiden töidesi pariin”, vampyyrikuningas kiitti naista, joka hymyillen nyökäten laski juomat nahkasohvien välissä olevalle matalalle pöydälle. Nainen lähti astelemaan palvelemaan muita lähellä istuvia asiakkaita ja hakemaan heille lisää juotavaa.

“Saanko kysyä, oletko itse koskaan joutunut olemaan asemassani?” Jaisar kysyi ja Rangel kääntyi taas katsomaan häntä haukantarkalla katseellaan. Jaisaria kadutti kysymyksensä. Saiko tuollaista edes kysyä vampyyrien hallitsijalta.

“Olen siitä paremmassa asemassa, että olen lapsuudesta asti ollut vampyyri. Minunkaltaisilleni on paljon helpompaa oppia verenjuonnin hallintaa, koska sitä harjoitetaan jo lapsesta lähtien. Siksi meille on myös helpompi oppia hallitsemaan verenjuontia henkilöltä, joka on meille se kaikista rakkain maailmassa. Jos sellaisen siis kohtaa koskaan elämässään”, Rangel vastasi miehelle edessään ja joi nauttien juomaansa. Mies totesi veren olevan paikan kalleinta ja arvokkainta. Tuhansia vuosia sitten kuninkaallisen haltian vapaaehtoisesti luovuttamaa verta, jonka yksi lasillinen maksaisi enemmän kuin mitä osaisin kuvitella koskaan edes tienaavani. Käännyin katsomaan omaa juomaani ja nielaisin. Miten ikinä voisin juoda jotain niin kallista?

“Juo nyt. Tarjoan tämän kerran, seuraavan saat maksaa itse”, vampyyrikuningas tokaisi naurahtaen ja Jaisar vilkaisi häntä nopeasti. Hän ojensi kätensä pöytää kohti ja otti hänelle tarkoitetun juoman käteensä. Mies nosti lasin huulilleen ja joi yhden kulauksen verran. Veri oli viileää, mutta todella maukasta. Kuin pirteä tuulahdus tässä rahantäytteisen kuumassa klubissa.

“Taidan ymmärtää, miksi tämä on niin kallista”, mies totesi hiljaa vampyyrikuninkaalle ja Rangel kohottaessa lasiansa tyytyväisenä hymyillen, Jaisar otti toisen kulauksen. Kyseinen veri tuntui täyttävän häntä jopa enemmän kuin kaikki se, mitä hän oli viimepäivinä juonut.

“Onko sinulla ollut joku, joka on sinulle erityisen rakas?” Jaisar uskalsi kysyä vampyyrikuninkaalta ja samalla nyökkäsi Bambia kohti.

“Hän?” hän kysyi täsmäten. Rangel vilkaisi Bambin suuntaan, joka asiakaspalvelumaisen kauniilla hymyllä sai palvelemansa haltiajoukon nauramaan ystävällisesti. Kuningas hymyili tyytyväisenä, kunnes äännähti kieltävästi. Hän kääntyi katsomaan omaa juomaansa ja pyöritteli lasia kädessään rennoin liikkein.

“Bambi olisi oiva kanditaatti sellaiseksi henkilöksi, mutta ei. Suhteemme on työsuhde, ei sen enempää. En ole jaksanut etsiä sitä erästä tiettyä elämääni, koska elämä on paljon yksinkertaisempaa tällaisena komeana poikamiehenä”, Rangel vastasi ja kääntyi katsomaan Jaisaria.

“Minulla on kaikki tietotaito meistä vampyyreista ja tavoistamme, mutta sitä yhtä tiettyä en ole jaksanut edes toivoa elämääni, koska pidän vapaudestani. Jos sellainen henkilö tulisi joskus vastaan, joka osaisi saada pääni niin sekaisin, miten kuningatar Heizel on tehnyt sinulle, en väitä, ettenkö hyppäisi siihen kyytiin mukaan. Mutta siihen asti nautin vapaudestani kaikin tavoin”, Rangel lisäsi ja joi juomaansa tyytyväisenä. Jaisar nyökkäsi miehen vastaukselle ja otti itsekin lisää juotavaa suuhunsa. Vampyyrikuninkaassa oli kieltämättä tietynlaista charmia, josta mies myönsi pitävänsä, mutta tämän hälläväliämäinen asenne mahdolliseen rakkauteen oli miehestä outoa. Syvällä sisimmässään Jaisar oli aina halunnut itselleen rakastavan parisuhteen ja henkilön, jonka kanssa viettää loppuelämä. Seksi ja sen kanssa hauskanpito oli ollut aina kivaa, mutta kaikista parhainta se oli aina ollut tietyn henkilön kanssa. Ja Heizel oli kaikista parhainta, mihin hän oli tähän mennessä elämässään törmännyt. Ajatuskin, että punapää olisi edes yrittänyt suhdetta vampyyrikuninkaan kanssa sai miehen kokemaan sisällään taas mustasukkaista tunnetta. Mutta samalla tunne oli tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä siitä, että Heizel oli valinut olla alkamatta mihinkään suhdekiemuraan edessä istuvan miehen kanssa ja päättänyt antaa hänelle ja heille mahdollisuuden.
Jaisar oli nostamassa juomansa kolmatta kulausta varten, mutta jossain räjähti niin lujaa, että koko klubi alkoi tärisemään. Se sai monet asiakkaat huutamaan kauhusta ja säikähdyksestä. Jaisar nousi heti ylös kuningas Rangel vierellään.

“Mikä se oli?” Jaisar kysyi ja käänsi hetkeksi katseensa lattiamatolle kädestään pudonneeseen lasiin, josta viimeiset kallisarvoisen verijuoman pisarat imeytyivät maton pintaan. Sääli, että niin hybä juoma meni hukkaan.

“Vain yksi paskiainen voisi aiheuttaa tällaisen tärinän”, Rangel tokaisi hampaidensa välissä. Jaisar aisti, miten hänen vieressään seisova vampyyrimies kihisi raivosta ja vihasta. Mies ei vaan ollut varma johtuiko se siitä, että vampyyrin maille oli hyökätty vai että hänen rento iltansa oli päätetty pilata. Ehkä molempia.

“Auttakaa asiakkaita evakoitumaan turvallisesti ja lähettäkää hälytys vartijoilleni! Kaikki kynnelle kykenevät tulevat puolustamaan valtakuntaa!” Rangel alkoi käskien huutamaan tiskillä oleville työntekijöille, jotka päitään nyökäten alkoivat heti toimiin. Kaksi alkoi ohjaamaan paniikissa olevia asiakkaita pois rakennuksesta ja kolmas alkoi soittamaan vampyyrikuninkaan vartioston päämajalle. Kuningas Rangel lähti kävelemään kohti klubin pääovia ja Jaisarilla koki, että hänen tuli seurata kuningasta. Hän ei ollut koskaan nähnyt vampyyrin kävelevän yhtä kovaa ja Jaisar oli tyytyväinen, että hänen nykyisin dominoiva vampyyriosansa ansiosta hän pysyi miehen perässä.

Kun he astuivat klubin ovista ulos, heidän edessään oli näky täynnä kaaosta ja kauhua. Jaisar tunnisti käärmemäisten hirviöiden rumat kasvot, koska oli kohdannut ne Heizelin kotiseudulla.

Ei ollut epäilystäkään.

Tiscovera oli vuorostaan hyökännyt vampyyrien valtakuntaan.


Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Michael Jackson f. Paul McCartney – The girls is mine

- Måneskin – IF NOT FOR YOU

- Michael Jackson – She drives me wild

- The URBZ ost – Downjazz

- The URBZ ost- Techno Music

- The URBZ ost – Lathouse

- The URBZ ost – Wiseguy

- FF X-2 ost - Aeons

7.6.26

LUKU 91: KAHLEET

CHARI


Chari seisoi sisarensa toimiston pöydän ääressä Trevio, Sergei ja Tarein seuranansa. Nelikko oli päättänyt tarttua Barakuroin ehdotukseen lähteä hakemaan Heizel takaisin hänen avustuksellaan. He eivät olleet puhuneet asiasta kenellekään muulle, koska jos asia lähtisi vahingossakaan kulkeutumaan vääriin korviin, koko operaatio voisi mennä pieleen. Chari ei tällä hetkellä luottanut omaan setäänsä eikä poliisivoimiin ja siksi oli vaatinut kaikkia olla suut supussa suunnitelmaan liittyen.

“Meidän pitää lähteä tänä iltana. Hiljaa ja huomaamattomasti”, Trevio totesi ja Tarein nappasi miehensä kädestä kiinni huolissaan. Noitanainen oli ollut sitä vastaan, että hänen kihlattunsa lähtisi hakemaan siskoansa. Tareinella oli selkeänä mielessä, mitä Barakuroin ja Tiscoveran väijytyksen aikana hänen rakastamalleen miehelle oli tapahtunut. Trevio nappasi naisensa kainaloonsa ja antoi tämän päälaelle suukon.

“En halua sinun menevän”, Tarein sanoi hiljaa ja Chari kääntyi katsomaan naista pahoillaan olevana. Noidasta oli viime aikoina tullut hyvin tarkka Trevion turvallisuudesta, eikä hän voinut naista siitä syyttää. Isoveljen saatua petovirus noidasta oli tullut tarkka eikä helposti päästänyt miestään silmistään. Erityisesti Heizelin viennin jälkeen, kun kesken taistelun Trevio oli ilman täysikuuta muuttunut tappavanhaluiseksi pedoksi.

“Olemme puhuneet tästä rakkaani. En voi piileskellä viruksen takia. Se on osa minua, halusimme tai emme. Enkä aio antaa sille valtaa itsessäni, etten uskaltaisi tehdä jotain elämälläni, kun pelkään sen puhkeamista”, Trevio sanoi kihlatulleen lohduttavasti ja silitti naisensa käsivartta pitäessään noitaa halauksessaan.

“Mutta et ole oppinut hallitsemaan sitä tarpeeksi. Et todellakaan”, Tarein sanoi heti perään ja katsoi miestänsä silmiin vaaleanviolettisilla omillansa. Sergei kääntyi katsomaan kaksikkoa omilla harmailla silmillään.

“Tarvitsen Trevion mukaani. Chari on sijaishallitsija, joten hänen täytyy olla täällä pitämässä langoista kiinni, ettei operaatiomme paljastu ja sinua tarvitaan muiden noitien apuna sairaalapuolella”, Sergei sanoi tyynellä äänellänsä, mutta Chari tunnisti, että mies yritti realistisuuden lisäksi olla hieman varovainen sanojensa kanssa. Sergei tunnettiin suorasta mielipiteistään, mutta hän yritti tilanteen mukaan olla myötätuntoinen, kuten nyt,

“Haluamme saada Heizelin takaisin”, Chari sanoi, mutta joutui välittömästi katumaan sanojansa, kun Tarein kivahti:

“MINÄ EN TARKOITTANUT, ETTENKÖ HALUAISI HEIZELIÄ TAKAISIN! EN VAIN HALUA MENETTÄÄ TREVIOTA SEN OPERAATION AIKANA!” Tarein hiljeni samantien ja vilkaisi kaikkia vuorollaan tajuttuaan korottaneensa ääntään. Se ei ollut hänen tapaistaan. Noita suoristi kurkkuansa ja pyyhkäisi nopeasti molempia silmiänsä vasemman kätensä sormilla. Nimettömässä koristi hopeinen kaunis kihlasormus, jossa oli kaksi pyöreänmuotoista koristeellista ametistia ja keskellä sininen safiirinen sydän.

“En minä niin helposti aio kuolla rakkaani”, Trevio sanoi lohduttavasti ja Charin oli myönnettävä, että kaiken tapahtuman jälkeen hänen isoveljensä osasi olla tällaisessa tilanteessa se, joka kannusti ja lohdutti muita. Chari ja Sergei vilkaisivat pikaisesti toisiansa.

“Lupaan pitää Riyzekien prinssistä huolen”, Sergei tokaisi tyynenä, mutta totisena. Se sai Trevion naurahtamaan vienosti.

“Jaloa Sergei, olen melkein otettu”, Trevio tokaisi ja se sai kaikki hymähtämään hieman.

“Sitä paitsi Xiara ja muut ovat saanut kehitettyä rohdon, jota juomalla saan pidettyä kiihtymystäni kurissa. Tiedät senkin rakkaani”, Trevio sanoi kihlatulleen ja sipaisi tämän leukaa hellästi, saadakseen naisen katseen kohoutumaan hänen hymyileviin kasvoihinsa.

“Lupaan sinulle Tarein, että Trevio palaa takaisin minun ja Heizelin kanssa”, Sergei sanoi vielä ja katsoi noitaa, joka katsoi ensimmäistä kertaa tapaamisessa Sergeitä takaisin kunnolla. Kaksikko ei aina jakanut samoja mielipiteitä ja saattoivat naljailla toisilleen, mutta sillä hetkellä noita uskoi tummaihoisen vakavan haltian sanaa.

“Kiitos Sergei”, hän sanoi miehelle, joka nyökkäsi hänelle vienosti. Chari nyökkäili mukana ja taputti sitten pari kertaa käsiänsä yhteen saadakseen kaikkien huomion.

“Selvä, käydään siis asiat vielä varmuuden vuoksi läpi”


Barakuroi käveli kolmen vartijan hänen ympärilleen muodostaneessa muodostelmassa kohti neljää Heizelin läheisintä perheenjäsentä laituria pitkin. Hän katsoi nelikkoa vino hymy kasvoillaan, kädet kahlittuna selän takana. Chari kääntyi katsomaan, kun huomasi muiden kanssa suuren rosvojohtajan kävelevän heidän luokseen. Miehen hymy sai hänet heti nostamaan toista kulmaansa.

“Mieheksi, joka on niin huolissaan puolisostaan vaikutat yllättävän hyväntuuliselta”, hän totesi miehelle tyynesti, kun syksyinen tuuli viimasi heidän ympärillä, saaden aallot viskoutumaan laituria vasten. Mies kohautti olkapäitänsä.

“Pääsen valloittamaan kotini takaisin kahden voimakkaan ja komean haltiamiehen seurassa. Voinko valittaa?” Barakuroi tokaisi hymyillen ja vilkaisi kolmea häntä saattanutta vartijaa. Siinä kohtaa Chari vilkaisi Tareinea ja noita häneen takaisin katseilla, jotka lupasivat toisilleen, että demoni pääsisi päiviltään, jos hän yrittäisi yhtään mitään heidän miestensä suuntaan. Chari vilkaisi takanansa olevaa Sergeitä kohti, joka oli vilkaissut Trevion kanssa toisiansa molempien toiset kulmat koholla.

“No? Lähdemmekö?” Barakuroi kysyi lopulta vakavoituen hieman. Nelikko kääntyi taas katsomaan demonimiestä ja Chari nyökkäsi miehen takana olevalle naisvartijalle. Tämä nyökkäsi merkiksi ja otti haarniskansa sisällä olevasta taskusta esiin pienen avaimen, jolla sai demonin ranteissa olleen kettingin irti kahleista. Rosvojen johtaja katsoi ihmeissään ranteitaan, kun kahleet jätettiin edelleen paikalleen. Hän kääntyi vaalean ja villin vihreillä silmillään katsomaan kysyvänä edessään olevia haltioita.

“Ne jäävät käsiisi varmuuden varalta”, Sergei ehti todeta Barakuroille, jonka ilme lopahti kokonaan.

“Emme ole typeriä Barakuroi. Tiedämme, että kykenet telepaattisesti ottamaan yhteyttä joukkoihisi. Emme ota riskiä, että sattuisitkin olemaan Tiscoveran puolella edelleen ja varoittaisit joukkojesi kautta häntä saapumisestamme”, Chari kertoi miehelle, jonka nyrpeä ilme kasvoilla kertoi, ettei hän pitänyt siitä, että häntä ja hänen tekojansa rajoitettiin. Mutta hänen katseesta näki hänen tiedostavan, että haltiatekoiset maagisia voimia omistavat kahleet olivat mahdotonta purkaa. Mies joutuisi olemaan haltioiden ja heidän voimiensa armoilla.

“Senkin kierot suippokorvat, olisin voinut kertoa joukoilleni, että olen tulossa pelastamaan heitä ja Andreania”, Barakuroi kihisi vihaisena hampaidensa välistä.

“Emme luota sinuun tarpeeksi Barakuroi. Auta meitä saamaan Heizel takaisin ja päästäessäsi meidät menemään, pääset samalla eroon kahleistasi”, Trevio sanoi miehelle samalla, kun paransi nahkakynsikkäitänsä kädessään merkkinä, että he olisivat valmiita lähtemään.

“Teen vielä yhden asian selväksi”, Chari totesi ja käveli kädet lanteillaan suoraan Barakuroin eteen. Mies katsoi naista alas ylimielisenä, mutta Chari katsoi samalla mitalla takaisin ainokaisella silmällänsä.

“Saamme samantien tiedon, jos yrität kusettaa Treviota ja Sergeitä. Yksikin vääränlainen liike, sana tai teko ja hälytämme kaikki poliisivoimat pidättämään sinut, puolisosi ja koko rosvojengisi. Vankilassa ei pääse elämään niin vapaata elämään kuin mitä olet tottunut, enkä usko että haluat asian muuttuvan”, Chari totesi miehelle, joka nosti päätänsä hieman ylemmäs kuin yrittääkseen osoittaa haltianaiselle, että koska oli tätä paljon pidempi, olisi korkea-arvoisempi.

“Mitä tiedän teistä haltioista niin te veden äärellä viihtyvät yrittävät mahdollistaa kaikille mahdollisuuden elää vapaasti. Eikö uhkauksesi riko teidän periaatettanne?” Barakuroi kysyi. Chari liikautti haastavasti päätänsä toiselle, kunnes vastasi:

“Älä laita minua rikkomaan sitä periaatetta, jos vapautesi on sinulle tärkeä asia”, Barakuroi nielaisi epäröivästi, koska hän ymmärsi, että Tiscoveran vieneen punapään sisko oli tosissaan sanojensa kanssa.

“Autat veljeäni ja miesystävääni saamaan kuningattaremme takaisin elossa ja lopetat yhteistyön Tiscoveran kanssa ja häädät hänet joukkojensa kanssa pois kaupungistasi. Saamme mahdollisuuden pidättää heidät, kun he eivät ole turvassa kotiseudullasi. Silloin olemme sujut. Onko asia ymmärretty?” Chari tokaisi vielä lopuksi. Barakuroi katsoi häntä hetken pysähtyneenä. Chari huomasi, että hänen sanansa painoivat demonin mielessä ja lopulta mies hänen edessään vastasi:

“Sovittu”, Chari nyökkäsi ja olisi halunnut huokaista ääneen, mutta piti katseensa sijaishallitsijamaisena. Nelikko tiesi, ettei poliisivoimat tienneet tilanteesta mitään, mutta suurikokoisen demonin ei todellakaan tarvinnut asiasta tietää. Nainen oli tyytyväinen, että oli saanut upotettua valheensa demonille. Hän kääntyi sitten katsomaan Tareinea ja miehiä. Noita kääntyi halaamaan ja suukottamaan kihlattuansa. Chari kääntyi Sergein puoleen ja antoi tälle syvän suudelman.

“Tulekin elossa takaisin siskoni kanssa”, Chari pyysi kasvot kiinni pimeyden haltian omia vasten.

“Ei tulisi mieleenkään tuottaa sinulle pettymystä, rubiinini”, Sergei kuiskasi naiselle ja se sai Charin naurahtamaan ja iskemään hellästi nyrkillä miehen rintakehää. Sergei nappasi nopeasti sijaiskuningattaren kädestä kiinni ja antoi sille hellän suudelman. Päästäessään irti naisensa kädestä, hän siirtyi vilkaisemaan Treviota, josta Tarein päästi silmät kostuneena irti. Chari otti heti ystävänsä halaukseen ja he peruuttivat miehistä kauemmas.

“Tiscovera on piilottanut kaupunkini taikuutensa avulla, mutta tiedän erään, joka löytää kotini koska vain”, Barakuroi sanoi, kun kaksi miestä kääntyivät katsomaan häntä rakastamiensa naisten luota.

“Ja kukas tämä eräs on?” Sergei kysyi toinen kulma koholla, kädet ristittynä rintakehälleen. Se sai demonin hymyilemään leveästi sahalaitaiset hampaat tullen esiin.

“Ryklys”, mies vastasi tyytyväisenä.


Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Uku Suviste – What love is

- Lord of the lost f. Wednesday 13 – I hate people