LUKU 97: MYSTISYYS

SISÄLTÖVAROITUS! LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!

SERGEI

Pehmeä hiekka pöllysi kahden moottoriajoneuvon perässä, kun kolme miestä kaahasi eteenpäin, kohti ränsistynyttä ostoskeskusta. Tiscoveran kätyreitä oli tullut vastaan merkkinä, että aluetta pyrittiin vartioimaan tunkeutujien varalta. Tummaihoinen haltia näki, miten Barakuroi kylmän viileästi ajoi edessään olevia demoneja kohti välittämättä, jos joku jäi hänen alleen. Näky oli brutaalia, mutta miehen katse oli muuttunut eläimellisemmäksi, mitä lähemmäs he pääsivät merirosvojen päärakennusta.

“Yritä pysyä perässä, kaunis poika”, Barakuroi huusi olkansa yli Treviolle, jonka kyydissä Sergei istui.

“Älä minusta huolehdi”, Trevio huusi takaisin metrin edessä olevalle demonimiehelle. Trevio oli hetkessä oppinut ajamaan kulkuvälinettä kuin olisi omistanut sen jo vuosia. Jyrkimmätkin käännökset ja stuntit tuntuivat menevän miehiltä sulavasti, Sergein itse oli vain pidettävä huoli, että pysyi naisystävänsä veljen kyydissä.

Kun he pääsivät ajamaan kadulle, jonka päässä suuri vanha ostoskeskus seisoi Sergei havaitsi rikkoutuneista ikkunoista ja halkeilluista seinistä, että keskuksen sisällä käytiin taistelua.

“Viestini meni perille! Miehistöni on noussut sen ämmän alaisia vastaan!” Barakuroi huusi voitonriemuisena ja kiihdytti vauhtiansa. Vaikka ajoneuvon moottorista lähti kova ääni sen kiihdyttäessä pitkin halkeillutta katua, se eteni nopeaan tahtiin demonimiehen perässä.

“Missä ihmeessä Tiscovera on, jos hänen alaisiaan vastaan on noustu kapinaan?” Sergei kysyi Trevion takana.

“Totta, Tiscovera ei jättäisi henkiin yhtäkään, joka nousee häntä vastaan”, Trevio vastasi olkansa yli.

“Luuletko?” Trevio kysyi, mutta Sergei vastasi heti:

“Mennään katsomaan tilanne ja mietitään sitten. Joten aja”, ja Trevio jatkoi ajamista demonimiehen perässä.

Barakuroi ajoi ostoskeskuksen repaleisistä pääovista sisälle.

“Kattokaa! Se on pomo!” hän kuuli hymyillen useamman miehistönsä jäsenen huutavan helpottuneina, mutta innoissaan, kun näkivät johtajansa.

“Jatkakaa samaan malliin!” Barakuroi karjui, kun samalla Trevio perässään ajoi kohti ostoskeskuksen keskimmäistä kohtaa, jonka ympärille koko rakennus rakentui. Renkaiden kumit ulvoen mies pysäytti ajoneuvonsa näyttävästi keskelle koko sekasortoa. Tiscoveran kätyreiden huomatessa, kuka oli tullut tämän kaiken keskelle luomaan lisää taistelutahtoa merirosvoihin, sai selvästi osan kalpenemaan.

“Oliko teillä ikävä minua?!” Barakuroi karjui taistelunhaluisena ja merorosvot alkoivat huutamaan takaisin innoissaan. Sergei katsoi ylös ostoskeskuksen käytäville käyviä tappeluita ja kapteenin paluun yhdistettäviä ilon huutoja, kun Trevio oli pysäyttänyt heidän ajoneuvonsa. Barakuroi kääntyi vilkaisemaan kaksikkoa hymyssä suin, kunnes huomasi jonkun demoninaisen kätyrin etsivän jotain taskustaan. Hän löysi mustan pienen levyn ja iski sen lattiaan avaten mustana hohtavan portin. Trevio ja Sergei huomasivat, että he aikoivat evakuoida Tiscoveran väkeä pois.

“Älkää päästäkö heitä pakoon! Tappakaa, jos pitää, mutta älkää päästäkö heitä pakoon!” Barakuroi karjui miehistölleen.

“Pitäisikö meidän auttaa?” Sergei kysyi Treviolta, joka pudistaen päätään nousi ystävänsä perässä moottoriajoneuvosta alas.

“Heizelin löytäminen on tärkein tehtävämme”, Trevio tokaisi. Barakuroi nousi oman ajoneuvonsa satulasta ja viittoi kaksikkoa seuraamaan häntä. Miehet lähtivät juoksemaan miehen perään ja iskivät takaisin jokaista Tiscoveran alaista, jotka yrittivät estää heidän etenemisensä. Sergei huomasi, miten susipedon virus oli tehnyt Treviosta entistä voimakkaamman, mitä hän oli ennen ollut. Ihan kuin veden loihtimisen taito olisi nyt kompensoitunut hänen fyysisiin voimiinsa. Se helpotti heidän etenemistään.

“Ally! Missä Andreania pidetään?” Barakuroi juoksi kysymään entisen infotiskin takaa olevalta suuririntaiselta vampyyrinaiselta, joka omalla pesäpallomailallaan hakkasi hampaat kurkkuun jokaiselta, joka yritti hänen baaritiskikseen muuntaneen alueen luo. Nainen oli selvästi iloinen pomonsa paluusta.

“Häntä ja sitä punapäistä naista pidetään alhaalla häkkihallissa”, Ally vastasi ja vihaisena heitti tiskin alta löytyvällä viskilasilla häntä kohti tulevaa Tiscoveran käskynalaisena olevaa suurempaa demonihirviötä.

“Menkää nyt, älkääkä häiritkö minua!” Ally huusi miehille ja kääntyi katsomaan isokokoista harvahammaista demonia.

“Tule lähemmäs sen ruman naamasi kanssa ja saat tietää, miten käy mulle vittuileville!” Ally huusi tappelunhaluisena. Barakuroi lähti jatkamaan juoksua eteenpäin.

“Olisiko meidän pitänyt auttaa tuota naista?” Trevio kysyi, vaikka halusikin mieluummin jatkaa Heizelin etsimistä.

“Se, joka joutuu Allyn kanssa vastakkain, toivoo ettei olisi ottanut hänen kanssaan koskaan yhteen. Hän ei tarvitse apua”, Barakuroi huusi ja lähti johdattamaan heitä portaita alas.

Portaissa heitä ryömi vastaan mies, jonka Sergei tunnisti heti yhdeksi entiseksi vangiksi, jonka Tiscovera oli auttanut vapauttamaan Vulkanin vankilasta. Miehen lihaksissa sykki tummat verisuonet ja hänen suunsa oli leveässä hymyssä. Kuin hänen suupieliään olisi revitty väkisin leveämmiksi. Hän näytti tokkuraiselta, joten mies oli ilmeisesti ollut nukkumassa ja herännyt taisteluista lähteviin ääniin.

“Mitä helvettiä?!” mies huusi vihaisena ja Barakuroi nappasi hänen repaleisesta paidasta kiinni ja puski tämän vasten portaikon seinää. Miehet olivat samanpituisia melkein kaksimetrisiä ryökäleitä, mutta Barakuroin adrenaliini selvästi auttoi pitämään hänet ylivoimaisempana.

“Onko Andrean elossa?!” Barakuroi karjui miehelle.

“Haista-” mies yritti sanoa rosvojoukon johtajalle, joka alkoi iskeä miestä nyrkillä kasvoihin. Lukuisia kertoja.

“Onko Andrean elossa?!” Barakuroi kysyi uudestaan demonimieheltä joka oli alkanut lyyhistyä. Hänen kasvonsa olivat runnellun näköiset ja puheen tuottaminen oli hänelle selvästi haastavaa.

“O-o-o-on…” demoni sai vastattua lopulta, verta valuen suustaan. Barakuroi iski miehen maahan. Sergei oli koko tilanteen ajan katsonut Trevion kanssa ja molemmat ajattelivat, että Barakuroin fyysiset voimat olivat vertaansa vailla. Hänen Andreaninsa piti olla miehelle todella tärkeä, kun mies ei ollut haastanut Tiscoveraa sen suuremmin voimiensa kanssa. Barakuroi ei aikaillut vaan mursi voimiensa avulla miehen toisen jalan ja käden, ettei tämä pääsisi karkaamaan. Mies alkoi vaikeroida, mutta kasvoissa olevat ruhjeet olivat saaneet hänen naamansa paisumaan sen verran, ettei hän voinut huutaa apua.

“Parempi pysyä siinä”, Barakuroi uhkasi uhriansa ja vilkaisematta hänen perässään olevia haltiamiehiä, hän kääntyi jatkaakseen vielä yhdet portaat alas. Sergei lähti heti perään Trevio perässään. He saapuivat hallimaiseen tilaan, joka oli aikoinaan toiminut hevosvaunujen tallina. Sergei katsoi hallissa olevia erilaisia häkkejä, joissa ilmiselvästi pidettiin merirosvojen vankeja tallessa.

“Andrean!” Barakuroi karjahti ja juoksi ainoan häkin luokse, jossa joku oli lukittuna. Sergei katsoi miehen perään, joka kyykistyi häkin vierelle, kun heräämisen merkkejä tekevä haltiamies nosti tummasilmäisen katseensa demonimieheen. Miehen kärsinyt ja väsynyt katse suureni helpotuksesta, kun näki demonimiehen edessään kaltereiden takana. Barakuroi kurkotti koskettamaan miehen poskea kädellänsä kaltereiden väleistä ja henkäisi helpotuksesta.

“Helvetti, mitä sinulle on tehty rakkaimpani”, Barakuroi kuiskasi ja Andreaniksi kutsuttu mies painoi päänsä miehen kättä vasten ja tarttui siihen molemmilla käsillään. Miehen avatessa silmänsä, kuului hiljainen itkuinen henkäys. Sergei kääntyi katsomaan Treviota, joka oli kävellyt Andrean viereisen avonaisen häkin luokse, jonka lattialla oli kuivunutta verta. Trevio oli polvistunut häkin eteen ja hänen käsissä oli Sergeille tutunnäköinen paita. Heizelin paita. Mies meni nopeasti kuningattaren veljen vierelle ja katsoi miehen kädessä olevaa repaleista ja verestä tahriintunututta ja kovettunutta paitaa.

“Heizel ei ole täällä”, Trevio henkäisi kuin lyötynä miehenä ja puristi käsissään pikkusiskonsa paitaa. Sergei ei tiennyt mitä sanoa. Lohduttaminen ei ollut hänen vahvin lajinsa, mutta hän ei kieltänyt, etteikö hänkin kokenut epäonnistumista, kun Heizel ei löytynytkään.

“Mitä nyt?” Barakuroi kysyi ja Sergei kääntyi katsomaan demonimiestä, jonka häkissä oleva rakastettu alkoi viittoa käsiänsä. Barakuroi nyökytteli pari kertaa päätänsä, kunnes kääntyi katsomaan kahta hänen mukanansa tullutta miestä.

“Andrean kertoi, että näki viimeksi Heizelin, kun Tiscovera ja Keidaz hakivat hänet. Hän ilmeisesti valehteli tietävänsä yhden riipuksen sijainnin ja kertoi sen sillä ehdolla, että Andrean saisi lääkettä, jota tarvitsee elääkseen”, Barakuroi kertoi. Trevio nosti katseensa viereisen häkin ympärillä olevan demonin ja haltian suuntaan.

“Tietääkö hän, minne he olisivat voineet mennä?” Sergei kysyi ystävänsä puolesta, joka ei tuntunut saavan sanoja suustaan sillä hetkellä. Andrean pystyi kuulemaan kysymyksen, koska hän alkoi seuraavaksi taas viittoa nopein liikkein, mutta Barakuroin katseesta huomasi, että tämä pysyi mukana rakkaansa käden ja suun liikkeissä.

“Hän ei tarkkaan tiedä, mutta jokin aika sitten viholliset alkoivat valmistautua jotenkin. Hän havaitsi, että tilanne oli erittäin jännittynyt, mutta ei saanut sen enempää selville”, Barakuroi kertoi miehensä viittomisen mukana.

“Tuo ei paljoa kerro, mutta ainakin voisi olettaa, että Heizel voisi olla hengissä”, Sergei totesi ja kääntyi katsomaan Treviota, joka nousi ylös, pudottaen siskonsa repaleisen paidan käsistään ja lähti juoksemaan hallista pois, kohti portaita, josta he olivat tulleet.

“Trevio, minne menet?” Sergei huusi ihmeissään miehen perään.

TREVIO

Mies hyppi joka toisen portaan ylös ja saman demonin vaikeroimassa hiljaa paikallaan, minkä Barakuroi oli mukiloinut hetki sitten. Voimakkain ottein mies nappasi miehen paidan kauluksesta kiinni molemmin käsin.

“Missä siskoni on?” hän kysyin kähisten vihaisena. Demoni katsoi häntä turvonneella katseellaan.

“Minulla ei ole aikaa tällaiselle”, Trevio tokaisi miehelle ja iski tätä nyrkillä kasvoihin. Hän kuuli askeleita takanansa.

“Trevio, yritä ottaa rauhallisesti”, hän kuuli Sergein sanovan takanaan.

“Älä sinä nyt puutu tähän!” Trevio karjaisi vihaisena ja iski demonia naamaan uudestaan niin, että yksi ylähammas irtosi ja sinkoutui lattialle.

“Missä siskoni on?!” Trevio huusi demonille. Demoni katsoi häntä hetken hiljaa. Mies alkoi vaikeroimaan ja hänen oli selvästi vaikea hengittää.

“Riyzekien prinssi kysyi sinulta, missä hänen sisarensa ja minun kuningattareni on”, Sergei sanoi tyynesti ja Trevio huomasi sivusilmällä, että sormiensa liikkeillä Sergei aiheutti taikuudellaan päänsisäistä kipua miehessä.

“Mene pois päästäni”, mies kähisi kivuissaan.

“Missä kuningattareni on?” Sergei kysyi uudestaan. Demoni yritti laittaa vastaan hänen voimilleen, mutta tämän ollessa jo valmiiksi kamalassa kunnossa, Sergeiltä suojautuminen ei onnistunut.

“Hänet vietiin Tiscoveran mukana Qjudoon. Se punapää löysi kartalta, missä seuraava riipus voisi olla”, demoni sai lopulta sanottua. Vastauksesta huolimatta Sergein tullessa lähemmäs mies alkoi vaikeroida enemmän ja Trevio piti tämän paidan kauluksesta edelleen kiinni.

“Minnepäin Qjudoa he lähtivät?” Sergei kysyi tarkennuksena ja demoni selvästi kärsi, kun haltiamies voimillaan aiheutti tämän pään sisällä kipua.

“Jollekin temppelille kait, en tiedä sen tarkemmin. Meitä vain käskettiin pitämään täällä paikka valtamme alla sen aikaa, kun he ovat poissa”, demoni vastasi.

“Ketkä he?” Trevio käski tarkentamaan.

“Tiscovera, hänen veljensä ja Alice”, mies vastasi ja sitten Sergei naksautti jotain miehen pään sisällä, koska demonin silmät muuttuivat luunvalkeiksi ja muuttui veltoksi Heizelin veljen otteessa. Trevio antoi ruumiin pudota ja nousi kääntyen Sergeitä kohti.

“Meidän on lähdettävä Qjudoon, välittömästi”, Trevio sanoi ja Sergein vilkaistessa miehen veressä olevaa rystystä, Trevio vilkaisi sitä, kunnes ähkäisi.

“Älä siitä välitä”, Trevio tokaisi ja siirsi katseensa portaat ylös kavunneelle Barakuroille ja Andreanille. Andreanin nähdessä Trevion, hän viittoi jotain ja Barakuroi käänsi sen:

“Hän sanoo, että olet kuin ilmetty miespuolinen versio Heizelistä”, Trevio vilkaisi silmillään demonimiestä, kunnes sai pienen hymyn kasvoilleen, kun kääntyi katsomaan takaisin Andreania. Hän nyökkäsi miehelle hiljaisena ja Andrean jatkoi viittomista.

“Heizel on varmasti hengissä. Andrean ei ole ennen tavannut yhtä voimakasluonteista haltianaista”, Barakuroi lisäsi ja Trevio nyökkäytti päätänsä siihen kiitollisena. Andreanin ystävällinen katse kaiken kokemansa jälkeen toi pientä lohtua hänen sydämeensä. Ja toivoa, että hänen sisarensa voisi olla hengissä.

“En haluaisi keskeyttää tätä koskettavaa keskustelua, mutta meidän pitäisi oikeasti lähteä”, Sergei tokaisi, kun oli jo lähtenyt hölkkäämään portaita takaisin ylös. Trevio lähti Barakuroi ja Andrean perässään seuraamaa tummaihoista pimeydenhaltiaa.

Kun kolmikko palasi takaisin ostoskeskuksen ensimmäiselle kerrokselle, suurin osa Tiscoveran kätyreistä olivat evakuoineet itsensä pois paikalta.

“Senkin pelkurit! Jääkään nyt tappelemaan, jos kerta tätä paikkaa piti niin kovasti pitää vallan alla!” Barakuroi karjui vielä paikalta karkaaville Tiscoveran kätyreille. Merirosvot olivat onnistuneet saamaan muutamat Tiscoveran kätyrit hengissä kiinni ja pitelivät heitä ränsistyneen ostoskeskuksen aukealla.

“Säästäkää heidät, ainakin vielä”, Barakuroi sanoi osoittaen rosvojansa, jotka nyökkäsivät käskyn saaneina. Trevio kääntyi katsomaan suuresta säreilevästi ikkunasta ulos ja näki suuren valkoisen hain uivan kauempana suojakuvun lähellä melkein liihottavin liikkein.

“Tämä paikka on ilmeisesti siirtynyt takaisin oikealle paikalleen”, Trevio totesi ääneen. Barakuroi kuuli miehen sanat ja ravasi samantien katsomaan. Hän karjahti naurahtaen voitonriemuisena.

“Sen ämmän taika on rauennut! Olemme taas siellä missä kuuluukin ja Ryklus on palannut luoksemme!” hän huudahti ja antoi vierelleen tulleelle Andreanille suukon huulille voitokkaana. Hän kääntyi katsomaan taakseen, kun merirosvojoukko huusi hänelle voitokkaaína, kun olivat onnistuneet valtaamaan kotinsa takaisin. Barakuroi Katsoi ympärilleen voitokkaana, mutta Trevio oli näkevinään myös helpotusta demonimiehen silmissä. Tämä paikka kaikessa ränsistymäisyyksissään on Barakuroin koti ja sen menettäminen viholliselle miehistön ja rakkaansa lisäksi oli ollut jotain, mitä haltiamies ei haluaisi kokea. Se oli kerran melkein tapahtunut, mutta sekin oli ollut liian lähellä.

“Trevio”, mies kuuli Sergein äänen lopulta, kun tummaihoisen haltian käsivarsi oli pukannut häntä hellästi kylkeen. Mies kääntyi katsomaan toisen harmaisiin silmiin, kun oli joutunut pois omien ajatustensa parista.

“Täällä on kaikki hoidossa. On meidän aikamme lähteä pelastamaan Heizel, kun hän ei täällä kerta ole”, Sergei tokaisi miehelle. Silloin mies heräsi täysin taas juuri tähän tilanteeseen ja ymmärsi, ettei aikaa olisi haaskattavaksi.

“Olet oikeassa”, Trevio sanoi ja kääntyi katsomaan Barakuroita ja Andreania, jotka kääntyivät katsomaan heitä myös. Andrean viittoi jotain, jonka Barakuroi käänsi miehille:

“Andrean pyytää anteeksi, ettei Heizel ollutkaan täällä ja toivoo, että löydätte hänet elossa”, miehet nyökkäsivät tummasilmäiselle haltiamiehelle, jonka siro tanssijalle kuuluva vartalo vaatisi kunnon pesun ja uudet vaatteet entisten rähjäisten tilalle.

“Kiitos ja nyt on meidän aikamme jatkaa matkaa”, Sergei sanoi miehille ja kääntyi lähteäkseen. Trevio nyökkäsi vielä kaksikolle hitaasti, kunnes kääntyi lähteäkseen.

“Ettekö halua nähdä, mitä täällä on tallessa, joka voisi olla yhtä arvokas kun se pikkuinen punapää?” Barakuroi kysyi miesten perään. Sergei kääntyi vilkaisemaan taakseen ja Trevion huomatessa miehen silmien suurentuneen järkytyksestä, Trevio kääntyi takaisin Barakuroihin päin eikä voinut uskoa silmiänsä.

Mies oli vetänyt liivinsä taskusta esiin riipuksen. Violetin mystisyyden Rauhan riipuksen.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Final Fantasy VII Advent Children ost – J-E-N-O-V-A

- Final Fantasy VII Advent Children ost – Those who fight

- The Prince of Egypt ost – Death of the first born