SERGEI
Pimeyden haltia ei voinut uskoa silmiänsä, kun katsoi vienosti violettista valoa hohtavaa riipusta demonimiehen pitkäkyntisen sormen roikotettavana.
“Miten emme löytäneet tuota taskuistasi aiemmin?” Sergei kysyi. Se voisi hyvin olla jäljennös. Tämä koko homma voisi olla osa juonta, jolla pitkittää kaksikon lähtemistä ja ehtiä pelastaa heidän kuningatar ajoissa.
“Koska se ei ollut mukanani maan pinnalla. Löysin tämän riipuksen heti, kun ensimmäiset maanjäristyksen ja huhut Rauhan riipusten katoamisista kantautuivat tietoihimme. Jostain syystä tämä yksi riipus oli sinkoutunut kaikista paikoista juurikin tänne. Piilotin sen vastaisuuden varalle varastoon, josta löysimme kulkuvälineemme. Edes Tiscovera ei osannut kätyreineen etsiä vanhasta ränsistyneestä varastosta tällaista aarretta, joka on erittäin typerää hänenkaltaiseltaan naiselta”, Barakuroi kertoi ja samalla heilutti hyvin hellästi riipusta sormessaan roikottaen. Andrean katsoi riipusta ja sitten miestään, viittoen tälle vihaisena jotain. Barakuroi heilautti kättänsä.
“En kertonut, koska en halunnut, että tulisi tilannetta, jossa sitä tietoa voisi yrittää onkia sinulta tai miehistöltäni”, hän vastasi rakkaalleen, joka pudistellen päätään katsoi närkästyneenä kapteenidemonia. Trevio otti muutaman askeleen takaisin kohti Barakuroita.
“Anna meidän viedä riipus. Se on vähintä, mitä voit tehdä sen hyväksi, että sait kotisi takaisin ja rakastamasi mies on elossa”, Trevio sanoi suoraan. Barakuroi heilautti kättänsä ja nappasi ilmasta riipuksen suuren kouransa sisälle talteen ilkikurinen hymy kasvoillaan.
“Olen saanut takaisin kaiken minulle tärkeän, miksi vaivautuisin luopumaan tästä?” Barakuroi kysyi ja Sergei sähähti hampaidensa välistä. Rosvo mikä rosvo.
“Koska ilman sitä rauhaa ei saada aikaiseksi ja tuskin haluat, että Tiscovera tulee perääsi uudestaan”, Sergei sanoi uhmakkaana ja käveli takaisin Trevion vierelle.
“Olet sitten rosvojen päällikkö tai vaikka kuninkaallinenkin, riipus ei kuulu sinulle. Se on tärkeä osa Heizelin tehtävää saada rauha takaisin ja saada Tiscovera kiinni”, Sergei sanoi miehelle ja piti murhaavan katseensa tämän villin vihreissä silmissä. Barakuroi katsoi takaisin ja laittoi riipuksen rennosti takaisin liivinsä taskuun.
“Senkin saastainen-” Sergei murisi hampaidensa välistä ja oli valmiina hyökkäämään miehen kimppuun, mutta Trevio esti häntä. Sergei huomasi Trevion osoittaessa heidän ympärilleen niin lattiatasolla kuin ylemmissä kerroksissa, että he olivat altavastaajina. Kaikki merirosvot olivat asettaneet kukin omat aseensa ja välineensä valmiina hyökkäämään heitä kohti, jos he uhmaisivat heidän johtajaansa.
“Vaatimanne henkilö ei ole täällä ja olen saanut kotini takaisin. Ei minulla ole enää tarvetta esittää yhteistä joukkuetta kanssanne”, Barakuroi sanoi rennosti ja tyytyväisenä, miten hänen miehistönsä olivat takaisin hänen ruodussaan. Sergei puri hampaitansa yhteen. Hän haluaisi katkaista tämän niskan poikki paljain käsin. Trevio laittoi kättänsä hieman miehen edelle merkkinä, että hän yrittäisi hoitaa puhumisen.
“Te rosvot rakastatte käydä kauppaa. Mitä vaadit riipuksesta vastalahjaksi?” Trevio kysyi rauhallinen ääni kurkustaan tulleen. Hänen sisällään riehui peto, joka raivosi siitä, että rosvojen päällikkö oli pitänyt salassa riipuksen, vaikka tiesi, että se koko Phantasonelle ja sen säilymiselle todella tärkeä esine. Ja Heizel tarvitsisi sen.
Kaupanteon ottaessaan esille, Barakuroi alkoi hieroa leukaansa, jossa oli vieno violettissävyitteinen parran alku. Hän näytti miettimän, mitä haluaisi riipuksesta, mikäli sille löytyisi tarpeeksi korkeaa hintaa.
“Yksi yö teidän molempien kanssa”, Barakuroi sanoi pokkana.
“Ei tule kuuloonkaan paskiainen”, Sergei sähähti vihaisena ja se sai muutamat rosvot naureskelemaan aseidensa luona. Heidän päällikkönsä huomasi myös Riyzekien prinssin olevan samaa mieltä ystävänsä kanssa miehen ehdotuksesta.
“Anna minun listiä edes muutama noista kiittämättömistä paskiaisista”, Sergei mumisi Treviolle hiljaa malttamattomana.
“Yritä nyt pysyä rauhallisena”, Trevio sanoi hiljaa toiselle takaisin. Kuullessaan Barakuroi ehdotuksen, Andrea iski kädellään miehen lihaksikasta käsivartta, johon demonimiehen murahti kivusta.
“Se oli vitsi rakas hyvä. Tiedät, etten päästä ketään muuta kuin sinut kanssani peiton alle”, Barakuroi sanoi sovittelevasti, kun samalla Andrea alkoi taas vihaisena viittomaan.
“Totta kai olet tärkeämpi kuin riipus, älä edes kysy tuollaista!” Barakuroi sanoi miehelleen. Andrean jatkoi toisen lauseen jälkeen taas viittoamista ja Trevio toivoi sisällään, että mies yrittäisi saada rosvojen johtajan luopumaan riipuksesta.
“En suostu luopumaan riipuksesta ilman, että saan jotain vastineeksi. Tiedät sen”, mies totesi miehelleen ja Andrean huokaisi raskaasti. Sergei huomasi muutamien rosvojen kuiskuttelevan toisillensa ja vaihtaen rahoja keskenään. Löivätkö he vetoa siitä, voittaisiko heidän päällikkönsä vai tämän rakastettu parhaillaan olevan väittelyn? Ilmeisesti ainoa, joka sai sanoa suurelle demonimiehelle vastaan oli tämän haltiarakastettu.
“Saatte riipuksen, jos suostutte ajamaan kisan minua vastaan”, Barakuroi huudahti yht äkkiä, sivuten miehensä hetkeksi. Hän nosti katseensa taas Trevioon ja Sergeihin, jotka vilkaisivat toisiansa. Andrean pudisti päätänsä pyöritellen suuresti silmiänsä. Sergei tiesi, että haltiamies oli hävinnyt heidän väittelynsä.
“Hyvä on, ajetaan sitten se helvetin kisa. Jos voitamme, annat riipuksen mukisematta meille ja saamme lähteä vahingoittumattomina jatkamaan tehtäväämme”, Trevio tokaisi samantien takaisin ja Sergei kääntyi katsomaan kuningattarensa veljeä. Hän piti yleensä Treviota heidän ystäväryhmänsä järkevimpänä, mutta välillä hän sai heizelmäisiä päähän pistoksia ennen kuin mietti asioita loppuun. Sergei oli sanomassa vastaan, mutta Trevio vilkaisi tätä totisena, joka sai miehen pitämään suunsa kiinni.
“Ja jos minä voitan, te jäätte tänne osaksi miehistöäni. Te molemmat olette lahjakkaita miehiä, teidän saaminen miehistööni olisi hyvä lisä”, Barakuroi heitti takaisin.
“Sovittu”, Trevio sanoi.
“Ei Trevio”, Sergei sihaisi hiljaa miehelle.
“Luota nyt minuun”, Trevio sanoi katsoen ystäväänsä. Sergei katsoi takaisin ja henkäisi turhautuneena.
“Saatte kisata yhdessä minua vastaan niin tulee hieman tasoitusta”, Barakuroi sanoi ristien kätensä tyytyväisenä siitä, että hänen haasteensa oltiin otettu vastaan. Miehet kääntyivät taas katsomaan demonimiestä, jonka puoliso hieraisi silmiänsä vaivaantuneen oloisena.
“Ajamme autoilla, koska se on paljon hauskempaa”, Barakuroi lisäsi.
“Näytä siis kulkuvälineemme”, Trevio käski. Barakuroi kääntyi katsomaan ylös, jossa hänen miehistönsä olivat laskeneet aseensa, kun olivat huomanneet, ettei kaksi miestä ollut enää uhka heidän johtajalleen.
“Tiedätte säännöt! Kukaan ei saa puuttua ajon aikana kisaan, vaikka reitillä tapahtuisi mitä! Jos häviän, joka on mahdottomuus, he saavat ottaa riipuksen ja lähteä vahingoittumattomana”, mies käski ja osa miehistöstä nyökyttelivät päätänsä kuuliaisina. Sanansa sanottuaan, mies lähti johdattamaan kaksikkoa kohti heidän kilpailuvälinettä.
TREVIO
Trevion nähdessä heidän lava-autoansa muistuttavan rämän mies tiesi, että Barakuroi ei aikonut pelata reilusti. Hän oli tahallaan antanut heille ruostuneen ja surkeassa kunnossa olevan auton, jotta hänen voittonsa oli taattu eikä hän ja Sergei olisi uhka heille. Mies oli kiitollinen, ettei ollut vihjannut Barakuroille, että moottorillisten ajoneuvojen muokkaaminen taisteluvälineiksi oli yksiä hänen lempiharrastuksiansa. He olivat saaneet puolituntia aikaa valmistautua kisaan, jonka mies päätti käyttää hyödyksi ja alkoi muokkaamaan, siirtelemään ja poistamaan autosta välineitä. Hän oli pyytänyt Sergein erikseen pysymään poissa tieltä, koska hän tiedosti, ettei pimeyden haltia tiennyt ajoneuvoista tai niiden anatomiasta mitään ja Treviolla ei ollut aikaa opettaa. Hän halusi itse mahdollistaa heidän voittonsa niin hyvin kuin vain näissä surkeissa puitteissa kykeni. Hän huomasi Sergein vilkuilevan heitä vahtivia muutamaa rosvoa, jotka näyttivät naureskelevan sille, että prinssin asemassa oleva mies yritti pelastaa tilannettaan.
“Toivottavasti saat yllätettyä heidät”, Sergei tokaisi hiljaa auton avolavaa vasten nojaten ja rosvoja murhaavasti katsoen. Trevio vain äännähti siihen myöntävästi ja alkoi lopuksi lisäämään öljyn ja lopuksi bensaa autoon.
“Alkaa olla valmista ja aikakin alkaa tulla umpeen”, Trevio tokaisi Sergeille hiljaa samalla, kun sai laskettua auton konepellin alas ja naksautettua kiinni. Sergei kääntyi katsomaan ystäväänsä ja nousi seisomaan omille jaloilleen autoa vasten nojaamasta.
“Mikä on suunnitelmasi?” Sergei kysyi, koska oli huomannut, että ajoneuvoa hoidellessaan miehen ilmeessa oli palanut tietynlainen tuli, joka niihin iski aina, kun mies oli suunnittelemassa jotain tosissaan.
“Suunnitelma on voittaa. Huomasin tänne ajaessa, että hiekka on todella pehmeää, jonka vuoksi on hyvä, että autosta löytyi valmiiksi suuret renkaat hyvällä ja joustavalla rakenteella. Muutin hieman autossa osia ja paikkoja niin, että sain siitä vielä kevyemmän, koska me molemmat olemme autossa mukana”, Trevio sanoi ja käveli samalla auton taakse ja hyppäsi sen avolavalle ketterästi. Sergei seurasi tätä kädet puuskassa.
“Barakuroi varmasti tietää koko alueen kuin omat taskunsa. Täällä voi olla ansoja tai muita kuolettavia kohtia, jotka voivat aiheuttaa meidän automaattisen häviämisen”, Sergei sanoi miehelle samalla, kun Trevio oli polvistunut kiinnittämään jotain avolavan lattialle.
“Siinä sinä astut kuvaan ystävä hyvä”, Trevio sanoi ja kääntyi katsomaan tummaa haltia kohti, joka kurtisti kulmiansa kuin ei olisi ymmärtänyt kuulemaansa.
“Tarvitsen jonkun ohjeistamaan minua, kun yritän keskittyä ajamiseen ja voittamiseen. Kilpa-ajeluissakin on aina kuskin lisäksi tämän oikea käsi kertomassa seuraavaa osaa reitillä, että kilpa saadaan ajettua mahdollisimman turvallisesti. Erona nyt vain on se, ettet istu vierelläni autossa vaan seisot tässä lavalla”, Trevio sanoi ja taputti muutaman kerran auton peltistä lattiaa. Sergei naurahti hermostuneena.
“Et ole tosissasi”, hän sanoi pudistellen päätänsä.
“Olen, joten ole hyvä ja nouse tänne”, Trevio sanoi totisempi ääni kurkussaan. Sergei nielaisi ärsyyntyneenä ja kevyin liikkein pääsi auton lavalle. Hän käveli Trevion luo, joka oli napannut käsiinsä lavan lattialta löytyneisiin paksuihin lukkovöihin ja kiertänyt ne lattialla oleviin rinkulaisiin metalliympyröihin.
“Kierrät nämä ympärillesi ja kiristät kunnolla. Niin pysyt paikallasi ajon aikana ja voit kertoa ympäristössä näkyvät ja tapahtuvat asiat”, Trevio sanoi ja ojensi vyöt Sergeille joka otti ne käsiinsä.
“Mutta eihän meillä ole mitään radiopuhelimia, miten pitää yhteyttä”, Sergei sanoi.
“Olet basisti ja taustalaulaja Heizelin bändissä. Kyllä sinusta lähtee ääntä omastakin takaa”, Trevio tokaisi ja taputti pari kertaa Sergein olalle, kunnes hyppäsi lavalta pois.
“Meidän pitää voittaa tämä paskamainen kilpailu”, Sergei sanoi, kun Trevio avasi oven. Mies kääntyi katsomaan takaisin siskonsa henkivartijaan.
“Heizel pitää löytää ja rehellisesti minua ei voisi paskan vertaa kiinnostaa jäädä asumaan tänne tämän porukan sekaan”, Sergei lisäsi ja Trevio vilkaisi heidän takana olevia rosvoja kohti, joka olivat alkaneet elehtiä, että olisivat valmiita viemään heidät lähtöpaikkaa kohti.
“Eiköhän sitten ole aika näyttää niille, ettei meidän aikaa tuhlata turhuuksiin?” Trevio kysyi ja ojensi kättään, johon Sergei heitti ylävitosen miehen kanssa.
“Aja se Barakuroin kurkku täyteen hiekkaa”, Sergei totesi ja sai hymähdettyä ystävälleen. Trevio hymähti haastavasti takaisin, kunnes istahti kuskin paikalle ja oven kiinni saatuaan kiinnitti turvavyönsä. Mies huokaisi syvään ja puhalsi ilmat pihalle, kunnes käynnisti auton moottorin. Moottori kuullosti hyvä kuntoiselta auton ulkonäön huomioonottaen, joten heillä olisi toivoa voiton suhteen.
Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:
- Ib ost – Dining Room
- Tekken Tag Tournament 2 ost – Yun (dusk after the rain)
- Tekken Tag Tournament 2 ost Un deux trois (Strategic Space)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti