HEIZEL
Tuntuu kuin olisin herännyt keskeltä niin syvää unta, että olisin unohtanut, miten kirkasta valo voi olla. Silmiäni särki ja niiden avaaminen tuntui suurelta työltä samalla, kun tunsin kosketuksen oikealla käsivarrellani. Aloin hahmottamaan, että vierelläni seisoi joku, joka huhuili nimeäni ja puhui minulle lämpimällä äänellä.
“Huomenta Heizel. Hyvä, että heräsit”, hahmotin Xiaran yhä selkeämmin, kun silmäni tottuivat katossa roikkuvaan valoon. Muistan, että olin nukahtanut huoneessani Jaisarin vieressä. Miksi sitten lääkitsijänoitaystäväni oli täällä? Vilkuilin silmilläni ympärilleni ja huomasin, että löysin itseni sairaspuolelta yhden hengen huoneen sängyltä.
“Mitä ihmettä minä täällä teen?” kysyin ja vasta silloin huomasin ranteessani kiinni olevan letkun, joka johti tippatelineseen, jossa oli täysi pussillinen verta. Xiara kosketti olkapäätäni hellästi saadakseni huomion minuun, kun hengitykseni nopeutui hetkeksi hämmennyksestä. Silloin tunsin kaulassani, miten molemmille puolille oli teipattuna sideharsoa. Juuri niihin paikkoihin, joihin Jaisar oli minua purrut.
“Ota rauhallisesti. Olet menettänyt aika paljon verta, jonka vuoksi sinuun on siirrettävä sitä”, Xiara kertoi minulle rauhallisella äänellä. Laskin pääni edelleen hämmentyneenä vasten isoa valkoista tyynyä ja pidin edelleen katseeni ystävässäni.
“Mitä on tapahtunut?” kysyin ja Xiara jäi katsomaan minua hiljaisena. Hän selvästi mietti, miten kertoisi seuraavan asian minulle.
JAISAR
“Heizel?” Jaisar kysyi ihmetellen, kun kaunis nainen hänen vierellään oli vain yht äkkiä nukahtanut.
“Heizel!”, mies toisti naisen nimeä ja varovasti taputti naisen poskea, herätelläkseen tätä. Mies tunsi vienon paniikin nousevan sisällään. Hän kaulalta Heizelin pulssia ja se oli todella heikko. Tuntui kuin naisen vartalo taistelisi henkiinjäämisestä. Heizel oli maistunut niin taivaallisen hyvältä, ettei hän ollut malttanut vain maistaa haltianeitoa. Hän oli halunnut juoda naista niin paljon kuin kykeni. Ja nyt hän oli menettänyt tajuntansa, koska hänessä oli liian vähän verta. Oliko hän juonut liikaa?
Mitä jos Heizel kuolee?
Mitä jos hän oli aiheuttamassa välittämänsä naisen kuoleman?
Tätäkö varten Tiscovera oli tehnyt hänelle, mitä oli tehnyt?
Jaisar tunsin, miten kauhu kasvoi hänen äänessään, kun hän alkoi huutamaan apua niin paljon, kun sai kurkustansa ääntä ulos. Mies ehti pukea ylleen bokserit, kunnes ensimmäinen palvelija paiskasi oven auki. Naispalvelijan silmistä kuvastui suuri kauhu, kun hän näki veren ja tajuttoman kuningattarensa puremajäljet molemmin puolin kaulaa.
“HAE APUA!” Jaisar karjui kauhuissaan ja palvelija häipyi heti paikalta. Mies kääntyi katsomaan Heizeliä ja sängylle takaisin päästyään nosti naisen varovasti ylös syleilyynsä.
“Heizel, herää nyt”, mies sopersi sokkitilassaan ja piti naista lähellään. Hän huomasi, kun Sergei ryntäsi paikalle t-paita ja löysät housut yllään. Heizelin nähdessään miehen katseesta näkyi järkytys ja hän juoksi sängylle.
“Mitä on tapahtunut?” Sergei kysyi tiukkana.
“Minun ei ollut tarkoitus”, Jaisar sai sanottua samalla, kun Sergei siirsi Heizelin hiuksia tämän kaulan edestä pois. Nähdessään puremajäljet tummaihoinen haltia pysähtyi hetkeksi.
“Mitä helvettiä olet tehnyt?” hän kysyi, kunnes Chari saapui paikalle, Trevio ja Tarein perässään. Kolmikon nähdessä Heizelin tilanteen, Trevio tuli ja yritti ottaa otteen pikkusiskostaan.
“Tarein, lähde hälyyttämään Xiara sairaalapuolelle”, Trevio käski ja nainen lähti heti juoksemaan huoneeseen vievälle käytävälle. Jaisar näki Trevion yrittävän ottaa Heizelin omille käsivarsilleen, mutta mies tiukensi otettaan naisesta.
“Voin viedä hänet itse”, Jaisar yritti sanoa.
“Minä vien siskoni saamaan apua”, Trevio sanoi Jaisarille tiukkana ja yritti uudelleen saada siskoansa huostaansa, mutta Jaisar ei suostunut siihen. Trevio ärähti.
“Mene sitten jo ennen kuin hän kuolee!” Trevio huusi Jaisarille ja mies näki, miten haltianeidon miehen silmissä näkyi suuttumus, mutta myös järkytys ja suru. Jaisar nielaisi raskaasti, kun samalla nousi seisomaan ja nappasi tajuttoman Heizelin käsivarsilleen. Haltianeidon pää nojasi miehen rintakehään, kun Jaisar lähti ohittamaan Charia, päästäkseen huoneesta pois. Chari katsoi siskoaan ainoalla silmällään järkyttyneenä, eikä osoittanut mitään huomiota miestä kohtaan.
“Jos Heizel kuolee, minä tapan sinut, kuuletko?!” Jaisar kuuli Sergein vihaisen huudon perässään, jota naisen sisarukset yrittivät rauhoittaa. Paniikki löi vasaran lailla Jaisarin sydämessä, kun hän nopeutti tahtiansa ja käytti vampyyrinnopeuttansa, jouduttaakseen askeliaan.
Toivottavasti Heizel saisi ajoissa apua.
HEIZEL
“Kun Jaisar toi sinut tänne, veimme sinut heti toimenpidehuoneeseen ja aloitimme hoitamisesi. Olit menettänyt yli kaksi litraa verta ja elintoimintosi olivat todella pahassa kunnossa. Aloitimme heti siirtämään sinuun lisää verta ja elvyttämään vartaloasi, jotta et menehtyisi”, Xiara kertoi ja tunsin, miten kyyneleet kirvelivät silmissäni ja alkoivat valumaan poskiani pitkin. Minun oli vaikea uskoa kuulemaani. Ei Jaisar koskaan tekisi sellaista. Ei tahallaan.
“Miten hän oli saanut minusta juotua niin paljon?” kysyin itkuisin silmin ja Xiara katsoi minua säälivä katse ruskeissa silmissään.
“Ei normaalilta vampyyriltakaan vaadita paljoa, että hän saa juotua uhrinsa kuiviin”, Xiara sanoi.
“En tiedä saisinko sanoa tätä-” Xiara aloitti, mutta keskeytin hänet heti:
“Kerro, ihan sama, mitä se on”
“Tämä on vain omaa päätelmääni, mutta uskon, että Jaisarin teon oli ollut tarkoitus tappaa sinut. Jaisar ei varmasti olisi halunnut sitä, mutta oma epäilykseni on, että se oli Tiscoveran juoni saada sinut pois tieltä. Kun Tiscovera oli ehtinyt pitää Jaisaria vankinaan epäilen, että hän oli jotenkin onnistunut saamaan Jaisarin haluamaan vain sinun vertasi, tappaaksesi sinut”, Xiara sanoi ja mitä pidemmälle ystäväni meni teorioissaan, sitä kuristavammalta minusta tuntui kurkussa.
“Eli kaikki Jaisarin halu olla lähelläni johtuu vain siitä, että hänen pitäisi tappaa minut?” kysyin ja minun oli niin vaikeaa saada tuota kysymystä ulos suustani, koska aloin itkemään. Miksi? Miksi näin kävi minulle? Xiara otti heti kädestäni kiinni ja pyysi minua katsomaan häntä silmiin.
“En tunne Jaisaria yhtä hyvin kuin sinä, mutta sen olen huomannut, että hän välittää sinusta valtavasti. Hänen kiintymyksensä sinuun ei ole pelkästään Tiscoveran aiheuttamaa verenhimoa. Tapa, jolla tavalla hän on puhunut sinusta ja sanonut, että ei missään nimessä halua pahaa sinulle ilmaisee minulle, miten tärkeä olet hänelle. Jaisar selvästi kamppailee itsensä kanssa, mutta hän tekee sen teidän vuoksenne”, Xiara sanoi ja katsoin häntä kyynelehtien. Minuun koski niin helvetisti, etten saanut sanotuksi mitään. En edes tiennyt, mitä sanoa.
“Jaisar ei halua antaa Tiscoveralle sitä tyydytystä, että tekisi sinulle pahaa. Siksi vampyyrikuningas Rangel on käynyt täällä auttamassa häntä kontrolloimaan verenjanoansa. Ilmeisesti harjoiteltavaa on vielä, koska tilanne meni näin pahaksi”, ystäväni lisäsi ja puristin hänen kättänsä hellästi.
“Missä Jaisar on nyt?” kysyin heikkona.
“Ymmärsin, että hän on kartanolla Sergein vahtivan silmän alla”, Xiara vastasi, koska tiesi, ettei minulle tässä tilanteessa kannattanut alkaa puhua, miten minun pitäisi levätä. En kuuntelisi kuitenkaan ja tänään olisi tiedossa niin paljon tärkeitä asioita, ettei minulla ollut aikaa jäädä sängyn pohjalle. En edes halunnut jäädä. Olin myös kiitollinen, ettei Jaisaria oltu viety tyrmään. Sergei tiesi, että siinä kohtaa minulta olisi tullut pari valittua sanaa.
Lähdin varovasti lopulta nousemaan ylös ensin istumaan. Otin päästäni kiinni, kun minua hieman huimasi. Xiara kosketti olkapäätäni.
“Sinun pitäisi odottaa ainakin sen verran, että nykyinen veripussi tyhjentyisi”, Xiara sanoi ja vilkaisin vierelläni olevaa roikkuvaa puolittaista veripussia, josta veri laskeutui käteni kautta suoniini. Huokaisin syvään, kunnes nyökkäsin. Ei minulla olisi aikaa tähän, mutta en halunnut pyörtyäkään tilanteessa, jossa minun pitäisi olla vahvana.
“Haen sinulle jotain syötävää ja juotavaa”, Xiara sanoi ja jätti minut omaan rauhaani. Käännyin katsomaan sänkyni viereisestä ikkunasta ulos. Ajatus siitä, että olin käynyt lähellä kuolemaa viime yönä tuntui niin epätodelliselta. Tiesin sisälläni, ettei Jaisar ollut tehnyt asiaansa tahallaan. Tai ainakin halusin uskoa niin. Ei hän tarkoituksella haluaisi tappaa minua. Hänhän välitti minusta ja minä välitin hänestä. Kiitos Keidazin sisälläni kuitenkin alkoi epäilyksen siemen nousemaan esiin. Mitä jos hän oli esittänyt? Mitä jos hän oli esittänyt välittävänsä ja pettäisi minut sopivan hetken tullen. Aivan, kuten Keidaz oli tehnyt? Ei kai minulla voisi niin huonoa tuuria olla miesten suhteen?
Päästyäni takaisin kartanolle hieman enemmän voimissani pyysin palvelijoita viemään minut heti sinne, missä Sergei Jaisaria vahti. Palvelijat tottelivat minua ja veivät minut kartanon alakerrokseen, jossa harjoitussalit olivat. Päästyäni portaita alas näin, miten yhteen pukuhuoneeseen vievän oven luona seisoi Sergei ja Tarein sisarusteni kanssa.
“Heizel!” Chari huudahti heti helpottuneena ja ryntäsi halaamaan minua tiukasti.
“Harmoniattarelle kiitos, että olet kunnossa!” Chari huudahti dramaattisesti ja vain halasin häntä takaisin, kun en tiennyt mitä sanoa.
“Tuliko Heizel?” kuulin Jaisarin äänen kysyvän ja Sergei kääntyi katsomaan pukuhuoneessa selvästi olevaa miestä tiukkana.
“Odota, kunnes hän itse tulee luoksesi”, Sergei sanoi tiukkana ja kääntyi sitten harmailla silmillään katsomaan minua. Olin näkevinäni miehen katseessa myös pientä helpotusta. Kävelin Charin vierellä muiden luokse ja vilkaisin heitä kaikkia vuorollaan.
“Oletan, että Jaisar on sisällä?” kysyin Sergeiltä ja tämä nyökkäsi.
“Haluan puhua hänen kanssaan kahden kesken”, sanoin heti ja veljeni tuli heti eteeni pudistellen päätänsä.
“Ei käy, haluamme olla lähellä siltä varalta, että hän käy uusiksi kimppuusi”, Trevio sanoi ja pyöräytin silmiäni.
“Uskon vahvasti, ettei niin käy”, yritin sanoa ja Chari laittoi kätensä ristiin rintakehälleen.
“Et varmana uskonut tällaista tapahtuvan eilenkään ja katso miten kävi”, Chari sanoi ja en voinut uskoa korviani. Vilkaisin heitä kaikkia taas vuorollani silmät suurina.
“Voisitteko olla vielä yhtään enemmän loukkaavia minua tai Jaisaria kohtaan?” kysyin melkein jo turhautuneena ja käännyin sitten katsomaan Tareinea. Noita ei ollut vielä sanonut mitään koko tilanteeseen.
“Tarein?” kysyin kuin anoen tukea häneltä. Kaikki muut kääntyivät katsomaan noitanaista ja tämä vilkaisi muita hiljaisena. Hän selvästi mietti, mitä vastaisi pienen paineen alla.
“Minusta heillä pitää olla oikeus pieneen yksityisyyteen tässä tilanteessa”, Tarein totesi. Juuri, kun Trevio oli sanomassa vastaan, Tarein sanoi tälle katsoen miestään silmiin:
“Jos Jaisarin paikalla olisit sinä, haluaisin keskustella kanssasi rauhassa ilman muiden häiritsemistä”, tunsin suuren tyytyväisyyden sisälläni, sillä Tarein varmasti tiesi, miltä minusta tuntui. Hän oli joutunut käymään samantyyppistä tilannetta läpi, kun veljeni oli saanut susipedon pureman. Lopulta hieman voitettuna Trevio huokaisi ja nyökkäsi lopulta.
“Pysymme lähellä”, Sergei sanoi tyynesti, kun käveli ohitseni, enkä ehtinyt sanoa vastaan. Käännyin katsomaan seuruettani, kun he kävelivät käytävällä vähän matkan päähän odottamaan. Ymmärsin heidän huolensa, mutta halusin ensin keskustella yksin Jaisarin kanssa.
Kävelin lopulta pukuhuoneeseen sisälle, jättäen oven sepposen selälleen. Jaisar istui yhdellä pehmeän päällisen omistavalla penkillä, nojaten käsiinsä selkä kumarassa. Hän kohtasi katseeni samantien merkkinä, että oli kuullut kaiken, mitä huoneen ulkopuolella oli puhuttu. Mies laski katseensa kaulalleni, jossa oli teipattuna molemmin puolin puremajälkiä suojaavaa pumpulia.
“Koskeeko niihin?” Jaisar sai lopulta kysyttyä. Kosketin toiselle puolen kaulaani hellästi samalla kävellen miehen luokse.
“Ei. Xiara sanoi, että pumpulissa oleva lääkerohto saa haavat paranemaan tunnin sisällä”, vastasin hänelle ja istahdin tämän vierelle. Jaisar ei kääntänyt katsettaan huoneen oven suulta pois ja minäkin pidin katseeni siinä, kun istahdin penkille. Annoin itseni nojata seinään ja hetken yllämme oli vain hiljaisuus.
“Xiara kertoi minulle kaiken”, sain sanottua lopulta ja Jaisar laski katseensa marmoriselle lattialle ja nyökkäsi päätänsä.
“Olen todella pahoillani”, Jaisar sai vain sanottua ja kääntyi sitten katsomaan minua ja nousi polviensa varasta, kääntyäkseen minua kohti paremmin. Miehen silmissä näkyi häpeä ja syvä katumus.
“En tiedä, mitä muutakaan voisin sanoa kuin anteeksi”, Jaisar sanoi pitäen silmänsä omissani. Katsoin häntä takaisin samalla kun kurkkuni halusi kuristaa minut kyyneleiden seurana. Nostin kättäni varovasti ja otin miehen käsivarresta kiinni ja nousin nojaamasta seinään.
“Saat anteeksi”, sanoin hänelle hiljaa.
“Sinun ei pitäisi antaa minulle anteeksi Kipakka”, Jaisar sanoi ja nielaisi raskaasti.
“Minä yritin tappaa sinut”, hän kuiskasi hiljempaa ja nojauduin häneen lohdullisesti.
“Et halunnut sitä. Tämä on Tiscoveran tekosia. Tiedän, ettet halua satuttaa minua”, sanoin ja Jaisar kääntyi heti katsomaan minua turhautuneella katseella.
“Halusin siinä hetkessä. Veresi, se oli niin helvetin herkullista. Ja sitä juodessa halusin imeä sinut kuiviin”, Jaisar sähähti ja nousi ylös nopeasti, hieroen kasvojaan käsiinsä. Katsoin häntä kyyneleisin silmin. Hänen sanansa satuttivat, mutta huomasin, että mies oli edelleen järkyttynyt oman tekonsa vuoksi.
“Halusitko olla lähelläni vain vereni vuoksi?” kysyin lopulta ja nousin seisomaan. Jaisar kääntyi katsomaan minua.
“En todellakaan! En ikinä suostuisi olemaan vain veren vuoksi lähelläsi”, Jaisar sanoi ja hänen hengityksensä kiihtyi hieman.
“Heizel, sisälläni jyllää puoli, joka nytkin haluaisi vain hurmata sinut ja juoda sinut lopullisesti loppuun. Ihan kuin kuulisin Tiscoveran pääni sisällä kuiskimassa, että “Ime Heizel kuiviin, juo hänen verensä””, Jaisar sanoi hakaten samalla molemmilla nyrkeillä rintakehäänsä. Miehen silmissä näkyi kyyneleitä. Tuskan ja häpeän kyyneleitä. Pyyhkäisin omia silmän alusiani omilta kyyneleiltäni ja katsoin häntä.
“Me keksimme kyllä keinon, yhdessä”, sanoin Jaisarille ja otin askeleen hänen luokseen, mutta hän perääntyi. Se ele sai sisälmykseni kuristumaan entisestään.
“Älä tule lähemmäs”, mies sanoi tiukkana minulle ja käteni menivät nyrkkiin.
“Tämä on niin epäreilua”, sanoin itkuisena. En voinut koskettaa miestä, jota halusin koskettaa kaikista eniten koko maailmassa. Kaipasin häntä, vaikka hän oli aivan edessäni.
“En voi jäädä tänne, kun sinä olet täällä”, Jaisar sanoi lopulta yhä tiukka äänensävy äänessään. Pudistin päätäni jo turhautuneena.
“Kylläpäs voit!” kivahdin.
“Ei Heizel, en voi. Jos pysyn täällä, olen vaaraksi sinulle ja turvallisuudellesi”
“Minullako ei ole mitään sananvaltaa asian suhteen? Tuosta vain hylkäät minut ja päätät, lähteä?!” kivahdin taas kiukkuiset kyyneleet silmissäni.
“Ei ole, koska minä teen päätöksen ja olen tehnyt sen jo”
“Miksi? Miksi et jää tänne ja yritä löytää ratkaisua kanssani?!” huudahdin jo vihaisena ja tunsin, miten kylmä vihani alkoi nousta suonissani.
“KOSKA RAKASTAN SINUA HEIZEL, SIKSI!” Jaisar karjaisi ja katsoi minua silmiin suklaanruskeilla, mutta tulesta palavilla silmillään. Kylmyys suonissani hävisi samantien. Oliko toinen sanonut sen oikeasti ja tarkoittanut sitä? Oliko toinen sanonut rakastavansa minua?
“Minä rakastan sinua. Koko elämäni kautta. Ja en antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos viimeiltainen toistuisi ja seuraavalla kerralla sinä oikeasti kuolisit!” Jaisar sanoi ja katsoi minua silmiin kyyneleisillä silmillään. En ollut koskaan aiemmin nähnyt miestä sellaisena. Niin rikki ja haavoittuvaisena. Minun teki pahaa katsoa häntä. Olisin halunnut siirtää kaiken tuon tuskan hänestä itseeni. Olisin mukisematta kärsinyt nuo kaikki kamalat tunteet, jotka jylläsivät edessäni seisovan miehen sisällä.
“Yritä ymmärtää. En voi jäädä tänne. En ennen kuin olen saanut itseni sellaiseen kuntoon, jotta läheisyydestäni ei koidu vaaraa sinulle tai kenellekkään muullekaan”, Jaisar sanoi rauhallisemmalla äänellä. Pudistin päätäni.
“En halua, että lähdet. Tarvitsen sinua täällä, luonani”, yritin yhä epätoivoisesti saada häntä pyörtämään päätöksensä, vaikka tiedostin että se olisi turhaa. Jaisar otti käsistäni kiinni, mutta ei tullut sen lähemmäksi.
“En haluaisi lähteä. Mutta sinä olet koko maailmani. En voisi elää itseni kanssa, jos se maailma romahtaisi sen takia, että annan Tiscoveralle sen, mitä hän haluaa”, Jaisar sanoi ja puristi käsiäni hellästi, kun tunsi minun tärisevän. Nyyhkäisin ja suljin silmäni hetkeksi. Yritin saada itseni rauhoittumaan. Saada itkun loppumaan. Mutta en kyennyt siihen. Jaisar tuli eteeni ja antoi suukon päälaelleni.
“Minne sitten aiot oikein mennä?” sain kysyttyä lopulta.
“Minun luokseni koulutettavaksi”, vampyyrikuningas Rangelin pehmeän tyyni ääni kuului Jaisarin takaa ja mies kääntyi katsomaan taakseen ja siirtyi tieltäni, jotta pystyin näkemään komean vampyyrin nojaamassa oven karmiin. Hän oli ilmeisesti ehtinyt seistä siinä tovin, mutta en jaksanut siinä hetkessä välittää, miten kauan hän oli meitä kuunnellut.
“Tällä hetkellä Jaisarin paras mahdollisuus oppia hillitsemään sinuun kohdistuvaa verenhimoa on minun opissani. Siihen voi mennä aikaa, mutta se on paras mahdollisuutenne tällä hetkellä”, Rangel sanoi ja nousi samalla seisomaan ryhdikkäästi. Huomasin sivusilmällä läheisteni palanneen myös paikalle vampyyrimiehen taakse. Rangelistä olisi varmasti hyötyä Jaisarin tilanteessa, mutta en silti pitänyt ajatuksesta, että mies lähtisi pois juuri, kun olin päässyt takaisin hänen luokseen kaiken koettelemusten jälkeen.
Jaisar kääntyi katsomaan minua, mutta ryntäsin halaamaan häntä ja painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten. Rutistin hänet itseäni vasten ja Jaisar kiersi kätensä ympärilleni. Hän silitti päätäni ja painoi päänsä hiuksieni sekaan.
“Lupaan palata luoksesi”, Jaisar sanoi ja sain vain äännähdettyä myöntymisenä. Mies laski päätänsä lähemmäs kaulaani ja kuulin, miten hänen olemus alkoi olla uhmakkaampi. Verenhimoisempi ja hurmaavampi. En ehtinyt sanoa tai tekemään mitään, kun kuulin jo Rangelin äänen:
“Selvä ja sitten mennään poikaseni”, Rangel sanoi ja samassa tiukalla otteella erotti Jaisarin ja minut toisistaan irti.
“Emme ota riskiä, että hyökkäät kuningattaren kimppuun uudelleen”, Rangel jatkoi ja tiukalla otteella lähti johdattamaan Jaisaria pois paikalta. Yritin lähteä heidän peräänsä, mutta Sergei nappasi minusta käytävällä kiinni.
“Ei Jaisar, älä mene!” yritin huutaa, mutta Rangel ei antanut Jaisarin edes vilkaista perääni. Tunsin, miten viha sisälläni alkoi roihuta tulen sijasta jään lailla. Ja hengitin raskaammin Sergein pidätellessä minua.
“Heizel, rauhoitu nyt!” Sergei sanoi varoittavasti ja piti minusta yhä tiukasti kiinni.
“Kuka teistä se oli!? Kuka teistä kutsui Rangelin hakemaan Jaisarin minulta?!” kysyin huutaen vihaisena ja itkuisena sisaruksistani ja ystäviltäni.
“Ei kukaan. Jaisar itse kutsui kuningas Rangelin hakemaan hänet”, Trevio kertoi minulle ja katsoi minua veljellisen huolestunut ilme kasvoillaan. Siinä hetkessä se katse ärsytti minua suunnattomasti. Karjahdin vihaisena ja tunsin, miten jalat pettivät altani. Polvistuessani lattialle iskin jäiset nyrkkini kovaa lattiaa vasten, aiheuttaen ympärilleni jäisen luisteluradan lattian pinnalle. Koko tilanne tuntui niin epäreilulta, etten kokenut jaksavani sitä. Tiscovera oli taas onnistunut horjuttamaan minua.
Sergei laskeutui vierelleni ja laski kätensä yläselälleni.
“Nämä eivät olleet jäähyväiset Heizel. Tiedän, että koet tilanteen tukalaksi, mutta tiedän sinun tietävän, että tämä on sinun ja muiden parhaaksi”, Sergei sanoi.
“Sergei, tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta älä. En jaksa kuunnella juuri nyt”, sanoin hyvin hiljaa kuiskaten ja tunsin, miten Sergei silitti hellästi yläselkääni. Huokaisin raskaasti. Tiesin Sergein olevan oikeassa, mutta en jaksanut kuunnella sitä juuri nyt. Tarvitsin hetken sulattaa tämän inhottavan tilanteen ennen kuin kykenisin jatkamaan eteenpäin.
“Saat hetken aikaa rauhoittua. Mutta sitten sinun pitää ryhdistäytyä, koska meillä on tiukka aikataulu tälle päivälle”, Sergei sanoi minulle ja nousi ylös seisomaan. Kuulin, että Chari käveli miehensä vierelle.
“Menkää vain edeltä. Tarvitsen hetken olla yksin”, sanoin perheeni jäsenille ja samalla loihdin jäisen luistinradan lattian yltä pois.
“Odotamme tässä mielellämme sen aikaa, mitä tarvitset”, Trevio sanoi ja vilkaisin häntä itkuisin silmin. Veljeni katsoi minua rohkaisevalla katseella.
“Emme jätä sinua yksin”, hän lisäsi, kunnes käännyin katsomaan takaisin eteeni käytävän päähän ja siitä yläkertaan vieviin portaisiin. Vielä hetki sitten olin nähnyt Jaisarin ja Rangelin kävelemän portaita kohti ja kapuavan niitä ylös. Enää en nähnyt heitä.
Jaisar oli lähtenyt.
Mutta minun piti silti saada itseni kasattua tulevaa päivää ja sen tapahtumia varten. Hengitin raskaasti ja keskityin kahteen ensimmäiseen portaaseen käytävän päässä oleviin rappuihin. Annoin itseni keskittyä yhteen kiintopisteeseen, kunnes olisin täysin rauhoittunut.
Sitten olisin valmis.
Solence – Animal In Me
Skillet – Monster
Chase Holfelder – Animal
Celine Dion – I Surrender
Alfie Castley – Cold
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti