LUKU 83: VÄSYMYS

SISÄLTÖVAROITUS!

LUVUSSA ON SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ! 

HEIZEL

Astelin ilma-aluksen portaita alas pimeään kotialueeni iltaan. Lukuisat tähdet tuikkivat taivaalla ja värjäsivät mustan taivaan tummansinisen erilaisissa sävyissä. Kotimatka oli tuntunut väsymyksen suhteen loputtomalta. Olin vaihtanut hautajaisasuni rennompiin vaatteisiin lennon aikana, mutta loppuajan oli vain itkenyt omissa oloissani ja luonnostellut luonnoskirjaan sekalaisia piirroksia, joihin purin pahaa oloa ja kaipuuta ystävääni kohtaan.

“Tervetuloa kotiin kuningattareni”, portaiden alapäässä minua odottaneet kaksi palvelusneitoa sanoivat yhteen ääneen. Hymähdin heille tervehdykseksi. Vilkaisin takaisin alukseen päin, kunnes sanoin heille:

“Matkustilassa on kassi, jossa on hautajaisasuni. Voisitteko putsata vaatteet ja kruununi”, pyysin palvelijoilta, jotka lupasivat hoitaa asian heti ja lähtivät ohitseni portaita ylös hakemaan pyytämiäni tavaroita. Huokaisten paransin mustaa olkalaukkua olallani ja lähdin kävelemään hiekkaista polkua pitkin aluksen varikkopaikalta kohti kartanoa. Viileä tuuli kasvoillani ja hiuksillani kertoi, että syksy alkoi edetä kylmemmäksi. Talvi ei olisi enää pitkän ajan päässä.

“Entisen kuningas Salamin hautajaisseremonia sujui suurimmalta osin rauhallisesti. Kaupungin laitamilla oli muutamat demonit aiheuttamassa hankaluuksia poliisivoimille, mutta ne eivät estäneet seremonian kulkua tai turvallisuutta. Qjudon entisen kuninkaan hyvä ystävä, kuningatar Heizel, esitti yllätysnumeron, jossa lauloi Qjudon maan tunnetuimpia hautajaislauluja. Kappale keräsi kaikki pääaukiolla olleen hautajaisyleisön laulamaan kanssaan ja näin kuningas Salam saatettiin ikuiseen lepoonsa.

Qjudon seuraavaksi kuninkaaksi tulee astumaan entisen kuningas Salamin serkku, Vihaan. Virallisia kruunajaisia ei ole vielä suunnitelmissa, mutta tuleva kuningas tulee toimimaan tästä eteenpäin Qjudon hallitsijan virassa”, uutistenlukija puhui kameralle mikkiinsä suuren sateenvarjon alla Qjudon keskusaukiolla sateen keskellä. Naisen hiukset ja meikki olivat huonosta säästä huolimatta täydellisessä kunnossa. Kuin vesi ei vaikuttaisi niihin ollenkaan. Katsoin uutisia ruokasalin ovella, nojaten oven karmiin. Perheeni ja Jaisar istuvat pöydän ääressä syömässä iltapalaa ja katsomassa uutisia. En vielä ilmoittanut kotiinpaluustani. Tarvitsin pienen hetken katsoessani heitä. He olivat niin rakkaita minulle. Ja tekisin heidän vuokseen mitä vain. Erityisesti Jaisarin näkeminen tuotti sisälläni lämpimän tunteen, jota olisin voinut jäädä loppuelämäkseni vaalimaan siihen paikkaan.

“Jos ei muuta, niin Salam sai kauniin seremonian ja Heizel näytti upealta”, kuulin Tareinen sanovan nyyhkäisten ja näin, miten noita pyyhkäisi silmiänsä varovasti servettiin. Selvästi aikaisempi seremonia oli koskettanut häntä, nainen oli aina ollut herkkä itkemään hautajaistilanteissa.

“Mikä idea oli tuoda esille Qjudon kruununperijä tässä vaiheessa esille? Tarkoitan siis, että ihan varmasti Tiscovera ja hänen porukkansa katsovat näitä uutisia myös. He voivat yrittää hyökätä Anatakin jälkeen seuraavaksi Qjudoon”, Chari ihmetteli ääneen, nojatessaan tuoliinsa Sergein vierellä ja joi iltateetänsä.

“Ihmettelen sitä itsekin, mutta luulisi että joku syy siihen on”, Sergei totesi naisystävälleen.

“Mitä opein tuntemaan hetken aikaa Tiscoveraa, niin hän ei hyökkää lähialueilleen, koska tiedostaa että niitä vartioidaan. Hän mieluummin hyökkää sinne, minne häntä ei osata odottaa”, Jaisar sanoi pöytään nojaten.

“Ideana oli, että neuvonantajat saavat näytettyä, ettei Qjudo pelkää kohdata Tiscoveraa, vaikka heidän tilanne on mikä on”, sanoin ääneen samalla kävellen pöytää kohti. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja Jaisarin lämmin hymy oli asia, jota koin tarvitsevani sillä hetkellä kaikista eniten. Mies nousi heti ylös omalta tuoliltaan ja kaappasi minut heti halaukseensa. Imin hänen sitruunan nahkaista tuoksua sisälleni samalla, kun miehen pehmeä ääni toivotti minut tervetulleeksi kotiin.

Koti. Siltä se tuntui nykyisin Jaisarin kanssa ollessa.

“Minäkin haluan halin”, Tarein sanoi, kun oli ilmestynyt viereemme. Halaa rutistin häntäkin seuraavaksi ja noitanainen silitti selkääni hellästi.

“Olit niin mahtava tänään”, Tarein kuiskasi minulle ja kiitin häntä hiljaa. Tarein tuntui nykyisin meidän perheemme äitiahmolta, joka aina piti huolta että läheiset voivat hyvin. Nainen etääntyi minusta ja kosketti poskiani käsillään kuin tarkistaen, että minulla olisi kaikki hyvin.

“Ei minulla ole hätää Tarein”, sanoin hänelle ja naisen nyökättyä istahdin Jaisarin ja Charin väliin pöydän ääreen ja laskin olkalaukkuni lattialle viereeni. Jaisar oli heti laittanut minulle lautaselle porkkanakakkua, riisipiirakan ja kaatanut kaakaota. Kiitin häntä antaen suukon huulille.

“Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin olette edelleen ihan hiton söpö pari”, Chari sanoi hymyillen minulle nojaten toiseen käteensä. Käännyin katsomaan siskoani ja sain naurahdettua hieman. Chari otti kädestäni kiinni ja katsoin hänen ainoaan silmään. Isosiskon lämmin katse sai palan hetkeksi tarttumaan kurkkuuni.

“Se helpottaa kyllä ajallaan”, Chari sai sanottua minulle ja tartuin hänen käteensä kiitoksena. Käännyin katsomaan veljeäni, joka nyökkäili minulle rohkaisevasti.

“Tiscovera tulee maksamaan siitä, mitä on tehnyt”, Trevio totesi minulle vakavana ja nyökkäsin hänelle. Trevio oli miehiä, jotka pyrkivät välttämään väkivaltaa viimeiseen asti, mutta tiesin hänen janoavan demonin kukistamista yhtä paljon kuin minä.

“Mistä puheen ollen, minulla on kerrottavaa teille”, sanoin ja vilkaisin kaikkia seurassani olevia vuorollaan. Kerroin lopulta Anceriasta ja siitä, miten hän oli onnistunut pääsemään lasten kanssa Yryn alueelle pidätettäväksi.

“Siis, käänsikö se ankeriasnainen selkänsä Tiscoveralle?” Chari kysyi, kun ei voinut olla uskomatta korviansa. Kaikki olivat olleet hiljaa koko kertomukseni aikana ja vasta, kun olin saanut sanottua asiani, nappasin ensimmäisen haukkauksen riisipiirakasta, jonka päällä oli kananmunasta ja voista tehtyä levitettä. Kohautin siskolleni olkiani, kun samalla siemaisin makeaa suklaista kaakaota piirakan kaveriksi suuhuni ja nautin niiden yhteisestä mausta.

“Saimme vain tiedon, että elossa olevat demonilapset oli löydetty ja muiden oletetaan olevan kuolleita. Miksi ei voitu kertoa koko totuutta?” Trevio kysyi hieman ihmeissään ja vilkaisin ajatuksissaan olevaa Jaisaria, joka nojasi kasvojansa käsiinsä, jotka olivat pöydällä ristittynä. Kohautin lopulta veljelleni myös olkiani, koska en osannut vastata hänen kysymykseensä.

“Moni demoni otti tiedon todella raskaasti, koska monien lapset ovat menehtyneet. Oli iso työ pitää heidät rauhallisena, etteivät he lähtisi sankoin joukoin Yryn alueelle hakemaan lapsia”, Jaisar kertoi ja kääntyi katsomaan minua. Kosketin hänen käsivarttansa myötätuntoisena.

“Voin tulla huomenna näyttäytymään demoneille ennen kun lähden kuulustelemaan Anceriasta”, ehdotin miehelle, joka nyökytteli minulle päätänsä. Hänen silmissä näkyi kiitollisuutta.

“Mutta mitä jos Ancerias valehtelee sinulle? Entä jos hän ei kerro totuutta ja vain pelleilee?” Sergei kysyi kyseenalaistavasti tyynellä äänellänsä.

“Vankilaseikkailu hänellä on kuitenkin edessä, joten uskoisin että hänellä ei ole enää mitään hävittävää”, totesin henkivartijalleni ja käännyin katsomaan häntä.

“Itse asiassa voisit lähteä mukaani huomenna”, sanoin hänelle, kun samalla siemaisin kaakaotani. Chari kääntyi minusta katsomaan vieressään juomaansa juovaan tummaihoiseen pimeyden haltiaaseen. Sergei lopulta nyökkäsi ja Chari siveli miehen poskea kuin olisi sillä kehunut yrmeää miestään. Henkivartijani vilkaisi naistaan toinen silmäkulma ylhäällä, mutta tyynesti hymyillen.

Kun olin nauttinut perheeni kanssa pienen iltapalan loppuun, lähdin vielä käymään Fredan ja Gedencin luona. He olivat olleet yllättyneitä, kun olin ilmestynyt heidän sievän kotinsa kuistille, mutta päästäneet minut sisään. Istahdin heidän pieneen olohuoneeseen, jossa oli paljon roikkumassa lasimaisia kauniita unisieppareita. Kattovalon avulla ne loivat kauniita säkenöiviä valoja pitkin olohuoneen tarkoituksella tummia seiniä pitkin.

Istahdin lopulta sohvalle ja Gedencin tuodessa meille iltateetä ja keksejä, kerroin, mistä oli kysymys. Fredasta voisi olla apua Anceriaan muistojen tutkimiselle, sillä olihan hän minunakin tutkinut. Ja hänen taitonsa olivat varmasti harjaantuneet lisää siitä, mitä ne olivat minun päätäni ja painajaisia tutkiessa olleet. Painotin kaksikolle, etten aio pakottaa edes kuningattarena Fredaa tulemaan mukaan tai tekemään mitään, mikä ei tuntuisi hänestä hyvältä.

“En haluaisi päästää Fredaa yksin, kun tällä hetkellä kaikkialla vaanii vaara”, Gedenc sanoi lopulta, kun olin sanonut sanottavani. Freda vilkaisi miesystäväänsä epävarmana ja kääntyi sitten katsomaan minua.

“Missään nimessä en lähetä Fredaa yksin Yryyn. Minä, Sergei ja muutama vartija ovat mukana koko ajan. Fredaa ei jätettäisi missään tilanteessa yksin”, tarkensin vielä kaksikolle ja käännyin lopulta katsomaan unitulkisijaystävääni.

“Mutta sinä teet lopullisen päätöksen Freda. Olisin todella kiitollinen avustasi, mutta jos koet, ettet halua lähteä, kunnioitan päätöstäsi”, sanoin katsoen ystäväni turkoosin vivahteisiin vihreisiin silmiin. Freda otti vaalean hiekan väriset hiukset käsiinsä ja alkoi letittää niitä. Haltia teki aina niin kun, mietti jotain syvällisemmin. Se ilmeisesti auttoi häntä keskittymään. Letistä ei tullut pitkää, koska hiukset ylettyivät vähän yli olkapään, mutta Freda purki letin hellin ottein ja teki sen taas uudestaan.

“Jos se auttaa millään tavalla Tiscoveran kukistamisessa, olen valmis lähtemään huomenna Yryylle tekemään tulkinnan”, Freda sanoi lopulta ja pieni helpotuksen huokaus pääsi suustani ulos. Gedenc otti rakastettunsa kädestä kiinni ja kääntyi katsomaan minua.

“Voinko mitenkään lähteä mukaan? Vaikka Fredan henkivartijana, jos ei muuta?” Gedenc kysyi katsoen minua kirkkaan vihreillä silmillään.

“Kulta, ei minulla ole hätää. Heizel lupasi, etten jää yksin”, Freda sanoi ja kääntyi katsomaan miestä vierellään, joka kohdisti katseensa häneen seuraavaksi.

“Ei minulla ole muutakaan tekemistä nyt kun bändikin on tauolla. Tulen hulluksi stressistä, jos vaan istun täällä odottamassa”, Gedenc sanoi huolissaan. Ymmärsin serkkuani. Hän ja Freda olivat toistensa sielunkumppaneita ja sellainen yhteys oli sitova. Toisen vuoksi hypätään vaikka kalliolta, jos se pelastaisi rakastetun hengen.

“Mahdollistan myös Gedencin paikan joukossa”, sanoin lopulta väliin ja katsoin kaksikkoa hymyillen. He molemmat kääntyivät katsomaan minua.

“Kiitos Heizel”, Gedenc sanoi kiitollisena ja nyökkäsin päätäni hänelle ja sitten siirryin katsomaan Fredaa.

“Lähtö on kello kymmenen. Tulkaa silloin kartanolle”, pyysin ja Freda nyökkäsi minulle. Kiitin teestä ja jätin heidät viettämään yhteistä iltaa. Vasta ulkona viileässä syysilmassa uskalsin puhaltaa kaiken jännitykseni sisältäni ulos. Olin kovasti toivonut Fredan suostuvan pyyntööni ja onnekseni hän oli siihen suostunut.

“Heizel, pitkästä aikaa”, kuulin tutun tumman äänen ja käännyin hymyillen katsomaan, kun ystäväni talon varjoista käveli esiin suuri Yuurei Ghost susi. Yuurei vietti niin paljon aikaa nykyisin vartijoiden ja susien kanssa alueeni rajojen vartioimisesta, että tuntui ikuisuudelta kun olisin viimeksi nähnyt hänet.

“Hei Yuurei”, ehdein sanoa hymyillen, kunnes kaksi hopean harmahtavaa sutta tuli esiin ja minut nähdessään ne ryntäsivät luokseni innosta kuin koirat, jotka eivät olleet nähneet omistajaansa ikuisuuksiin.

“Ninu ja Nanu! Ihana nähdä teitä sulottaret!” huudahdin innosta ja kyykistyin polvilleni rapsuttamaan ja halaamaan kahta innosta äännähtelevää susinaarasta.

“Voi että teistä on kasvanut niin kauniita”, sanoin kaksikolle ja molemmat puskivat päitänsä minua vasten. Ninu ja Nanu olivat pennuista asti olleet innokkaita leikkimään, kun näkivät minua ja niiden näkeminen pitkästä aikaa tuntui taivaalliselta. Niiden turkit tuntuivat sileänpehmeiltä käsissäni. Lopulta Yuurei murahti käskevällä tavalla ja susinaaraat heti jättivät minut rauhaan ja tulivat suuren suden molemmille puolille ylväänä seisten.

“Katsos teitä”, sanoin vaikuttuneena naaraille.

“Heistä on tullut todella taitavia vartijoita lyhyessä ajassa”, Yuurei sanoin ja kuulin vienon ylpeyden suuren uroksen äänessä. Hänen sietikin olla ylpeä, hänhän susia koulutti ja teki työnsä hyvin.

“Mikä tilanne rajoilla on?” kysyin sudelta, joka käveli lähemmäs minua, jotta sain pitkästä aikaa silittää uroksen tuhkanmustaa harjaa. Paransin siinä roikkuvaa suurta sinistä hiuslenkkiä tiukemmalle samalla, kun susi vastasi:

“Jännittynyt. Ei ole näkynyt vihollisia, mutta aistin, että niitä on lähellä”, Yuurei vastasi ja käännyin katsomaan sutta silmiin. Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut olen entistä huolestuneempi valtakunnastani ja rajoista, jotka sitä ympäröivät.

“Menen huomenna Yryn kuninkaan luona käymään, kysyn olisiko hänellä lähettää yhtään vahvistusta meille”, sanoin sudelle. Tiesin, että alueeni oli tarkkaan vartioitu ja suojattu, mutta lisäavusta ei olisi mitään haittaakaan. En kehdannut pyytää apua Qjudosta tai Anatakista viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.

“Älä murehdi Heizel, me emme päästä ketään ylimääräistä kotiimme”, Yuurei lupasi ja painoin otsani suden otsaa vasten. Susi nojautui minua vasten hellästi, kunnes irtautuessani taaemmas kysyin hymyillen.

“Saattakaa minut kartanolle”, pyysin ja sudet lähtivät kävelemään rinnallani kohti kotiani.

Kävin pitkässä kuumassa suihkussa ja sen aikana ulkona oli alkanut rankkasade. Selvästi Qjudossa ollut myräkkä hautajaisten aikaan oli saavuttanut kotiseutuni, vaikka matka oli ollut pitkä. Istuin sängyn vieressä olevan suuren ikkunan äärellä pehmustetulla ikkunalaudalla ja pidin pehmeää tyynyä sylissäni samalla, kun suuret pisarat paiskautuivat ikkunaa vasten ja lähtivät siitä valimaan alas. Taivas oli synkkä ja valoa huoneeseeni toivat lukuisat kausivalaisimet, joita roikkui siellä täällä huoneen kalusteissa ja vähäisissä kasveissa.

Katselin ikkunanlasia vasten minua tuijottavaa kuvajaistani. Monesta asiasta oltiin selviydytty tähän mennessä, mutta paljonko pitäisi kestää ja menettää ennen kuin kaikki olisi ohi? Tuntuu, että Tiscovera on kuin torakka, joka ei millään tuhoudu, vaikka ottaisi kaikki keino käyttöön. Aina hän onnistui luisumaan käsistä ja ennen kuin ehti hengähtää, nainen oli aiheuttamassa tuhoa jo muualla. Ehkä se oli hänen tarkoituskin? Ehkä hän toiminnallaan yritti väsyttää meitä, jotta voittamisemme olisi helpompaa?

Ajatuksen kulkuni keskeytyi, kun joku koputti oveen. Käännyin katsomaan kuvajaisestani toiselle puolen huonettani, ovea kohti.

“Sisään”, ilmoitin hieman kovemmalla äänellä ja Jaisar astui sisään. Hän kääntyi katsomaan minua heti, kun huomasi, missä olin ja sulki oven perässään.

“Toivoinkin, että olisit jo palannut”, Jaisar sanoi ja sain hymyiltyä hänelle hieman. Mies käveli luokseni ja istahti viereeni rennosti. Laitoin tyynyn nojaamaan ikkunaa vasten ja siirryin istumaan ikkunalaudan reunalle Jaisarin viereen. Jaisar silitti hieman poskeani kämmenselällään, johon nojasin kasvojani sulkien hetkeksi silmäni. Hän tuoksui niin hyvältä ja kosketus tuntui parhaimmalta asialta maailmassa.

“Kävin demonien luona ja tunsin, miten turhautuneita he olivat, kun eivät hirveästi tiedä selviytyneiden lasten tillannetta”, Jaisar sanoi ja nostin katseeni häneen. Uskon, että miehellä on ollut hankalaa pitää demonit rauhallisena.

“He tuntevat, että haltiat ovat pidätelleet tahallaan piilossa tietoa lapsista”, Jaisar jatkoi ja purin huultani mietteliäänä.

“Uskon, että se ei ole ollut setäni tarkoitus”, sanoin miehelle, mutta huomasin hänessä pientä epäillystä. Aistin, ettei hän hirveästi pitänyt Ralffista muutenkaan.

“Jos haluat, voit tulla mukaan huomenna. Jos se rauhoittaisi demoneja, että yksi teistä tulisi mukaan katsomaan, mikä lasten tilanne on?” ehdotin hänelle. Meitä lähtisi matkaan silloin yhteensä viisi. Se oli mielestäni turhan iso määrä, mutta minun piti jotenkin saada demonit pysymään rauhallisena. Jaisar jäi miettimään ehdotustani, kunnes totesi:

“Se voisi kyllä käydä heille. Ja minulle totta kai myös”, hän sanoi ja sain hymyiltyä hänelle.

“Sanotaan asiasta heille huomenna, kun käyn näyttäytymässä heille ennen lähtöä”, sanoin ja mies vierelläni nyökkäsi minulle. Sitten yllemme laskeutui hiljaisuus. Se ei tuntunut kiusalliselta, mutta hieman jännittyneeltä. Miehen ilmeestä ja olemuksesta aistin, että jokin vaivasi häntä.

“Mikä on?” kysyin varovasti ja nojasin lähemmäs häneen. Otin hänen kädestään kiinni merkiksi, että toinen saisi kertoa minulle mistä vain.

“Onko noidat löytäneet sinusta jotain, mistä meidän tulisi olla huolissaan?” kysyin, kun Jaisar ei heti vastannut. Mies pudisti päätänsä ja totesi, ettei se olisi sitä. Mies vierelläni jäi hetkeksi miettimään, miten asiansa ilmaisi, kunnes kääntyi katsomaan minua vieno nolostus kasvoissaan:

“Näin, kun Salam suuteli sinua”, hän sanoi hiljaa ja samassa tunsin, miten pienesti valaistussa huoneessa poskeni alkoivat hehkua kuumina. Oliko Jaisar nähnyt tilanteen?

“Olin taistelemassa Anatakissa muutaman demonin kanssa. Vaikka olit hyvin kaukana, haistoin veresi heti, kun saavuit valtakuntaan. Taistelun keskellä haistoin, että olisit vaarassa ja lähdin heti etsimään sinua. Saavuin satama-alueen laidalle ja näin, kun istuit Salamin vierellä ja hän selvästi oli huonossa kunnossa. En kuullut keskusteluanne, mutta näin, miten onnellinen se mies oli siinä syleilyssäsi, vaikkakin teki kuolemaa”, mies jatkoi ja vilkaisin hetkeksi aikaa muualle, kun mieleeni muistui ystäväni viimeiset hetket. Polte tuntui kurkussani, kun yritin pidättää kyyneleitäni, jotka yrittivät väkisin nousta silmiini.

“Kun hän suuteli sinua minusta tuntui kuin minua olisi isketty vatsaan. Nähdessäni jonkun toisen koskettavan huulillaan huuliasi tunsin niin suurta mustasukkaisuutta, että koin kuin voisin itsekin kuolla”, Jaisar tunnusti ja käännyin katsomaan häntä hämmentyneenä. Tunsin, miten puna nousi entistä kuumemmin poskilleni. Jaisar ei ollut kääntänyt katsettaan kertaakaan minusta.

“Noidat osasivat kertoa, että olet kiintymyksen kohteeni. En ollut koskaan aiemmin törmännyt sellaiseen käsitteeseen, mutta se kuvastaa hyvin sitä, mitä tunnen sinua kohtaan. Ei vain siksi, että janoaisin kovasti vertasi, vaan janoan seuraasi muutenkin”, Jaisar jatkoi ja nosti kätensä koskettamaan poskeani. Vampyyrin kiintymys kohdettaan kohtaan oli syvintä rakkautta, mitä nämä yönolennot tietojen mukaan kykenisivät kokemaan. Verenjano on kohdetta kohti kova, mutta silti koin autuasta tunnetta sydämessäni, kun Jaisar kertoi välittävänsä minusta niin paljon.

“Haluan olla koko ajan lähelläsi, nukkua vieressäsi, kokea kaiken ihanan, mutta myös kamalan maailmassa rinnallasi”, Jaisar sanoi ja nielaisin raskaasti. Keidaz ei ollut koskaan sanonut mitään näin kaunista minulle ja se tuntui ihanalta, mutta samalla pelottavalta. Kuin tämä olisi liian hyvää ollakseen totta.

“Siksi se, että näin toisen miehen suutelemassa sinua, tuntui minusta kuin voisin kuolla samantien siihen paikkaan. Hirveän dramaattista, tiedän”, Jaisar totesi lopuksi ja naurahti hieman, johon yhdyin hitusen nyyhkäisten.

“Joskus mietin syvällä sisimmässäni, tunsiko Salam jotain minua kohtaan. Mutta en antanut sille sen suurempaa arvoa, koska ajattelin sen olevan vain ystävän rakkautta. Olimme kuitenkin lapsesta asti tunteneet toisemme”, myönsin ja Jaisar näki katseestani, että Salamin tunnustus oli tullut minulle yhtä isona yllätyksenä kuin hänellekin.

“Tunnen itseni kamalaksi naiseksi, kun en näiden vuosien aikana huomannut tosissani asiaa”, myönsin lopulta henkäisten kyyneleiden valuessa silmistäni. Jaisar pyyhkäisi hellästi peukalollaan kyyneleeni.

“Et ole kamala nainen Heizel”, Jaisar sanoi ja halusin uskoa hänen sanansa. Suljin silmäni hetkeksi ja yritin lopettaa itkemisen.

“Et voisi koskaan olla kamala silmissäni”, Jaisar kuiskasi lisäksi ja avasin silmäni hitaasti ja käännyin taas katsomaan häntä. Miehen kasvot olivat lähellä omiani ja samassa vein käteni hänen niskalleen ja vedin hänet suudelmaan. Jaisar ei aikaillut, vaan veti minut tiukasti kiinni itseensä ja siirsi toisen kätensä minun niskasi taakse. Hän muutti suudelman ahneemmaksi ja vastasin siihen huokaisten mielihyvästä.

“Helvetti, et tiedä miten paljon olen kaivannut aitoa kosketustasi”, Jaisar kuiskasi huuliani vasten ja lähti samantien jatkamaan suudelmaa. En saanut suunvuoroa, mutta en välittänyt siitä. Ajattelin, että suudelmaan vastaamiseni ja vienot huokaukse hänen kosketuksensa alla riittivät kertomaan miehelle, miten paljon itsekin halusin häntä.

Jaisar siirsi huulensa suutelemaan ja näykkimään kaulaani ja Harmoniatar soikoon se tuntui ihanalta. Miehen käden liukuivat leveän paitani alle ja värähdin hänen viileiden käsien kosketuksesta. Taitavasti mies nosti minut käsivarsillensa ja tartuin hänen kaulaansa hiljaa naurahtaen. Hymy suullansa mies muutamalla askeleella sai minut laskettua istumaan suuren sänkyni reunalle. Hänen seisoessa edessäni silmäni eksyivät hänen nahkahousujen etumukselle, jossa näin jo kokonaisen kohouman.

“En ole moneen päivään koskettanut itseäni”, Jaisar selitti minulle matalalla äänellään naurahten, selittäessään sen hetkistä tillannettaa haarojenvälissään. Vilkaisin häntä himoiten silmiin samalla, kun aloin avaamaan hänen housujensa vyötä. Jaisar, minua takaisin silmiin katsoen, riisui tummanruskean pitkän liivinsä ja mustan toppinsa pois ylävartalonsa tieltä. Helvetti, oliko hänen kroppansa aina ollut noin kuuman näköinen?

Vyöstä lähtevä aukeamisen ääni sai minut siirtämään katseeni takaisin miehen housujen etumukselle. Saatuani vyön auki avasin samantien housujen napit ja vetoketjun. Melkein ärsyynnyin, kun edessäni oli vielä mustat bokserit, mutta siirsin niitä ja housuja sen verran alas, että sain miehen pystyssä olevan miehuuden esille. Se oli vielä herkullisemman näköinen siinä hetkessä kuin yhdessäkään kohtaamassamme unessa.

En aikaillut, vaan tartuin miehuuteen ja aloin hyväilemään miestä, nauttien Jaisarin kurkusta lähtevistä murahduksista. Mies huokaili nimeäni nauttien ja hitusen liikutti lantiotansa vetojeni mukana. Nuolaisin huuliani ja lopulta ahmaisin Jaisarin kokonaan suuhuni. Se sai miehen huokaisemaan hieman lujempaa nautinnosta ja tunsin, miten hän tarrasi vapaana oleviin kuivuneisiin hiuksiini tiukasti. Hyväilin häntä suullani tunsin sykkivää halua alakerrassani voimakkaammin mitä enemmän Jaisar huokaili nimeäni nautintonsa lomasta.

“Voi luoja Heizel…” Jaisar huokaisi ja liikutti lantiotansa suutani vasten. Huokailin nauttien hänen miehuutensa suussani, kunnes mies vetäisi varmalla otteella minua niskahiuksistani ja irroitti suuni itsestään, siirtäen kasvonsa minuun. Mies huokaili raskaasti ja näin, miten himokas hän oli. Hän katsoi minua kuin peto saalistaan tummilla silmillänsä. Nuolaisin huuliani katsoen häntä intensiivisesti silmiin ja se sai miehen ahmaisemaan suuni intohimoiseen ja himokkaaseen suudelmaan. Maistoimme toisiamme samalla, kun Jaisar tarttui minusta varmoin ottein ja työnsi keskemmälle sänkyä. Hän kiersi kätensä reisieni ympärille omistavasti ja en ehtinyt tehdä mitään, kun hän sukelsi suunsa kanssa omaan nautinnon pisteeseeni. Selkäni kaareutui nautinnosta sokeana ja puristin käteni paksuun peittoon. Huokailin miehen nimeä ja totesin vain mielessäni, miten taitava hän oli kielensä liikkeiden kanssa.

“Jos et lopeta, minä tulen pian”, huokaisin, kun Jaisar oli tehnyt hyvän tovin liikkeitänsä alakerrassani. Se sai miehen selvästi innostumaan, koska hän nopeutti kielensä liikkeitä ja hyväili suullansa herkintä paikkaani, joka sai minut ääntelemään kovempaa. Ei kulunut kauaa, kun valtava nautinnon aalto lipui ylitseni ja miehen nimeä huokaisten pääsin nautinnon huipulle. Se sai Jaisarin naurahtamaan tyytyväisenä reittäni vasten, kun hän suuteli ja pyyhki suutansa sitä vasten.

“Maistut taivaalliselta”, hän sanoi tyytyväisenä tekemisiinsä samalla, kun nousi ylleni omistushaluinen katse silmissään.

“Voisin sanoa sinulle samat sanat”, totesin takaisin ja samassa huokaisin syvään, kun mies tuli sisääni kovan miehuutensa kanssa. Se sai miehen urahtamaan nautinnosta ja hän liikkui ensin varovaisin vedoin, kuin tunnustellen minua.

“Helvetti, kun olet niin tiukka ja liukas”, Jaisar sanoi nautinnon sävy äänessään. Kiersin käteni miehen kyljistä tämän selälle ja siitä sileälle takapuolelle. Jätin käteni pitämään miehen pakaroista kiinni samalla, kun hän alkoi nopeuttamaan liikkeitänsä, saaden meidät molemmat huokailemaan yhteisen hetken ihanuudesta. Jaisar hiljensi itseään minun kaulaani vasten ja antoi huultensa ja kielensä hyväillä herkkää kaulaani. Vaistomaisesti ojensi kaulaani enemmän hänelle ja se näytti vain innostavan miestä enemmän.

“Saanko maistaa sinua?” Jaisar kysyi korvaani juureen kuiskaten, aiheutaen kylmia mielihyvän väreitä koko vartalooni.

“Saat”, sain huokaistua ja yritin yhä enemmän ojentaa kaulaani paremmin hänelle. Kuulin, miten miehen ääntely muuttui raskaammaksi kaulani vasemmalla puolella. Sitten tunsin terävien hampaiden puraisen kaulaani. Siinä hetkessä se ei sattunut vaan oli osa valtavaa mielihyvää, jota mies päälläni minulle aiheutti. Tunsin kaulallani syvää imun ja maiskuttelun tunnetta, kun Jaisar joi vertani ja samalla liikutti lantiotansa minua vasten entistä nopeampaan tahtiin. Mitkään unissamme tapahtuneet seksitilanteet eivät olleet mitään tähän verrattuna. Olisin voinut haljeta nautinnosta.

Jaisar päästi kaulastani irti ja nuolaisi kielellään kaulaani, kunnes nousi ylös ja vetäytyi hetkeksi päältäni ja sisältäni pois. Olin sanomassa heti ärsyyntyneenä vastaan, kun nautinnollinen tilanne oli keskeytetty niin tylysti. Mutta en ehtinyt sanoa mitään, kun mies himoitseva ilme kasvoillaan siirsi minut kiertäen vatsalleni.

“Nosta takamustasi”, Jaisar käski matalan murahduksen saattelemana ja siinä tilanteessa ja hurmiossa en voinut tehdä muuta kuin totella. Nostin hieman takamustani samalla, kun Jaisar tarttui lanteisiini ja työnsi itsensä takaisin sisääni. Samantien Jaisar alkoi liikehtimään nopein liikkein minua vasten, pitäen käsillään tiukasti kiinni lanteistani, etten liikkuisi. Huokailin miehen nimeä anelevasti, että hän ei vaan lopettaisi tilannetta ja se selvästi innostu häntä jatkamaan entistä nopeampaan tahtiin.

“Juuri noin. Huokaile nimeäni”, Jaisar huokaili nautinnosta samalla, kun itse työnsin päätäni sänkyä vasten silmät tiukasti kiinni, lakanoita käsilläni puristaen. Mies rauhoittui hetkeksi työntöjensä kanssa ja laski lanteeni sängylle, siinä missä hän kapusi ylleni, miehuus yhä sisälläni. Pystyin tuntemaan, miten se sykki sisälläni halusta. Poskeni hehkuivat punasta ja hurmiosta samalla, kun Jaisar tuli oikean korvani puolelle, kuiskaten:

“Olet minun”, ja samassa haukkasi kaulastani hampaillaan. Sain vain kuiskattua myönnytyksen toisen omistushaluiselle toteamukselle, kun mies kaulaani imien alkoi taas liikuttaa itseänsä sisälläni. Mies tarttui ranteisiini ja painoi ne voimakkaasti sänkyä vasten samalla, kun liikutti itseänsä ylläni. Huokailin nauttien ja annoin hänen samalla imea vertäni ja tunsin, miten rautaisen hajuinen neste kaulani vasemmalla puolella valui rintakehälleni ja siitä rintojen välistä yhä alemmas. Nautin siitä, nautin, kun Jaisar halusi omistaa minut siinä tilanteessa ja tehdä minulle mitä haluaa. Olin mielelläni hänen omistamansa nainen, jota hän sai naida milloin ja missä halusi.

Olin jo saanut orgasmin, mutta tunsin, miten seuraava alkoi kohota huippuunsa. Huokailuni raskautuivat ja Jaisarin miehistä murahduksista päätellen hänkin alkoi päästä huippuunsa. Hän taisi aistia, että saisi minut tulemaan toiseen kertaan ja hän nopeutti tahtiansa samalla ranteisiini nojaten. Helvetti, miten nautin hänestä. Hänen koostaan, pituudestaan ja tahdistaan.

“Jaisar… minä…” sain sanottua, kunnes ylitseni huokui nautinnon aalto ja suorastaan huusin nautinnosta. En siinä hetkessä välittänyt, että kartanossa oli muitakin paikalla. Siinä hetkessä välitin vain siitä, miten hyvältä minusta ja Jaisarista tuntui. Jaisar oli murahtanut nimeäni omistavalla äänellä, kun hän laukesi. Hän liikkui minua vasten tultuaan muutaman vedon verran, kunnes laskeutui ylleni. Hän varovasti veti itsensä ulos minusta ja tunsin, miten hänen nautinnon aikaansaannokset valuivat sisälläni.

“Jos vielä mietit, että kuinka paljon olen sinua kaivannut niin toivon, että tämä osoitti, että paljon”, Jaisar kuiskasi korvani juureen ja antoi hellän suukon poskelleni. Olin painautunut pehmeää lakanaa vasten hengästyneenä ja tasasin itseäni. Sain heikosti naurahdettua miehelle.

“Minäkin olen kaivannut sinua”, kuiskaan takaisin, mikä saa miehen hymyilymään vielä enemmän. Hän laskeutui oikealle kyljelleen vierelleni ja siveli selkääni hellästi.

Mitä enemmän aloin pääsemään takaisin tähän maailmaan nautinnon pilvistä, sitä väsyneemmäksi tunsin itseni. Vienoa särkyä tuntui molemmin puolin kaulaani ja siitä muistin haavoista valuneen veren. Pitäisi vaihtaa lakanat ennen nukkumaanmenoa, mutta ei vielä. Jos vielä hetken lepäisi.

“Onko kaikki hyvin Kipakka?” Jaisar kysyi, kun näki väsymykseni. Hengittelin kaikessa rauhassa ja nielaisin, että sain sanottua:

“Alkoi väsyttämään aika paljon. Ja vähän on huono olo”, myöntäessäni sen tajusin, että minun oli oikeasti tosi huono olo. Minua huimasi, vaikka makasin siinä. Maailma tuntui yht’äkkiä pyörivän ympärilläni ja minua alkoi oksettamaan.

“Voisin siirtyä hetkeksi makaamaan selälleni”, sanoin uupuneen kuuloisena ja Jaisar heti auttoi pyöräyttämään minut selälleni. Ajattelin, että se olisi hieman oloani, mutta minua alkoi vain väsyttää yhä enemmän,

“Voinko tehdä jotain?” Jaisar kysyi ja silitti poskeani. Käännyin katsomaan häntä väsyneenä hymyillen.

“Pysy siinä”, pyysin. Olisin halunnut koskettaa hänen kasvojaan, mutta koko vartaloni oli sitä vastaan. En saanut nostettua mitään raajoistani. Ehkä kaikki palautuisi ennalleen, kunhan lepäisin. Hymyilin miehelle väsyneenä.

“Tässä on niin mukavaa. Voisin melkein nukahtaa tähän”, totesin miehelle, joka hymyili minulle, joksikin huolestunut katse silmissään.

“Suljen silmäni ihan hetkeksi”, sanoin, kun tuntui, ettei silmäluomenikaan suostuneet pysymään ylhäällä. Hetken aikaa kuulin Jaisarin kutsuvan nimeäni, kunnes kaikki ympärilläni hiljeni.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Pokemon 2000 ost – Legia’s Song

- FF XIII OST – The Promise

- Alfie Castley – Cold

- Ella Isaacson – FMLYLM

- Christian Locke – Darkest Days