Luku 82: TUULEEN

HEIZEL

Kävelin rauhallisin askelin edestakaisin pientä vierashuonettani, joka oli tullut minulle tutuksi aina Qjudossa käydessäni. Salamin neljä neuvonantajaa olivat halunneet toteuttaa nuoren kuninkaansa hautajaiset kotimailla Tiscoveran vaaroista huolimatta. Anatakin valloitusyrityksestä oli kulunut kolme viikkoa, eikä Tiscoverasta ollut kuulunut mitään. Häntä oltiin etsitty kaikkialta, mutta ainoa, mitä demonista oli esillä olivat hänen alaisensa, jotka aiheuttivat mellakoita ja hankaluuksia pitkin Phantasonea. Kireä ilmapiiri sai kaikki hermostuneiksi ja Salaminkin hautajaiset olisi haluttu pitää pienimuotoisina. Hänen neuvonantajat eivät olleet suostuneet siihen. Heidän mielestään oli tärkeää tuoda ilmi kaikille, että nimenomaan Tiscovera ja hänen murhanhimonsa olivat aiheuttaneet taas yhden kuninkaallisen kuoleman. Olin heidän kanssaan samaa mieltä, vaikka siviilien tappaminen oli minusta aivan yhtä paha kuin kuninkaallisen murhaaminen.

Kuningatar Lemon oltiin haudattu Yryn kuningaskunnan hautausmaalle pienessä tilaisuudessa. Jill oli saanut vaimonsa ruumiin kotiseudultaan paetessaan mukaan ja halunnut hautajaisten olevan pienet, jottei Tiscovera yrittäisi keskeyttää tilaisuutta. Salamille oltiin haluttu hautajaiset, jotka kuvataan suorana lähetyksenä koko Phantasoneen silläkin uhalla, että vihollinen näkisi tilaisuuden. Neuvonantajat olivat sanoneet, että sitä he halusivatkin. Osoittaa, että vaikka heidän kuninkaansa oli kuollut, hänet silti haudattaisiin. He halusivat osoittaa, etteivät pelänneet, vaikka varmasti he olivat ihan yhtä kauhuissaan kuin kaikki muutkin.

Osa kuninkaallisista eivät uskaltaneet saapua paikalle, koska pelko demoninaisen hyökkäämisestä pidettiin liian todennäköisenä. Omat läheiseni tiesivät, etten suostuisi jättämään Salamin hautajaisis väliin, joten kukaan ei ollut estellyt, kun ilmoitin tulevani paikan päälle. Ninjalla oli suuremmat hankaluudet saada perheensä lupaa tulla paikan päälle hautajaisiin. Helejaniat olivat muuttuneet sulkeutuneemmiksi Anatakiin tehdyn hyökkäyksen jälkeen, enkä voinut syyttää heitä siitä. Olin lopulta saanut Ninja isoäidin vakuutettua, että hänen tyttärentyttärensä olisi minun ja Daveydin kanssa turvassa. Olin jo menettänyt Salamin. Toista lapsuudenystävääni en suostuisi menettämään. Ennemmin kuolisin itse.

Käännyin katsomaan suuresta ikkunasta ulos ja katsoin, miten ulkona myrskysi kaatosade ja salamat välähtelivät. Elettiin Qjudon alueella vuodenaikaa, jolloin tällaiset ukkosmyrskyt olivat melkein päivittäisiä. Muistan Salamin rakastaneen tätä aikaa vuodesta kotimaillaan. Hän saattoi jättää työasiatkin kesken nauttiakseen salamoiden tansseista taivaalla hyvän juotavan kera.

Salam oli sanonut, olevansa onnellinen saadessaan suudella edes kerran naista, jota oli aina rakastanut. En siinä hirveässä tilanteessa täysin ymmärtänyt, että hän oli tarkoittanut minua. Kaikki nämä vuodet hän oli rakastanut minua. Ne lukuisat kerrat, kun hänelle olimme Ninjan kanssa ehdotelleet kumppaniehdokkaita ja ne lukuisat kerrat, kun utelimme hänen mieltymyksiään elämänkumppanista Salam oli aina onnistunut kiertelemään vastaukset tai vihjannut jotain sinne ja tänne. Samaan aikaan hänen vihjausten kohde olin ollut minä enkä ollut ymmärtänyt sitä. Hän oli koko ajan pitänyt tuon salaisuuden sisällään biologisen taustansa lisäksi. Salamilla ei koskaan ollut ollut ketään, kenen kanssa puhua niistä asioista.

Kolmen viikon ajan olin elänyt kotialueellani, vahvistanut suojauksia, auttanut läheisiäni ja kertonut heille harjoitteluajastani. En ollut pitänyt juuri kehenkään muuhun kuninkaalliseen yhteyttä kuin Ninjaan ja Qjudon neuvonantajiin. Sen lisäksi olin maalannut kolme taulua Salamista ja päätin lahjoittaa ne Qjudoon tullessa palatsin haltuun. Salamista ei oltu tehty monia maalauksia, koska hänen mielestään useat maalarit eivät olleet saaneet hänen parhaita puolia esiin, jonka vuoksi useat maalaukset mies oli heittänyt heti roskiin, kun maalarille oli maksettu ja tämä oli lähtenyt. Samalla ystävääni liittyviä teoksia tehdessä oli miettinyt häntä ja menneisyyttämme. Olin yrittänyt kalastella tilanteita, joissa hän olisi voinut vihjata minulle suoraan kiinnostuksestaan. Niitä oli alkanut pikku hiljaa löytyä, mutta en ollut koskaan ymmärtänyt asiaa. Miksi hän ei voinut sanoa asioita suoraan? Olin ollut huono ymmärtämään vihjauksia. Ja jos hän olisi sanonut asian suoraan, olisinko vastannut hänen tunteisiinsa?

Ajatukseni katkaisi oven avaus, kun Ninja asteli sisään hyvin tumman luumun värisessä ja kallisarvoisen kimonomaisessa hautajaisasussaan. Ystäväni silmistä näki, että meikillä oltiin yritetty peittää hänen itkusta punaiset silmät. Hän oli syyttänyt itseään Salamin kuolemasta. Hän oli jossitellut, että jos ei olisi lähettänyt minua ja Salamia satamalle, Salam ei olisi kuollut. Muistutin häntä, ettei se ollut hänen syytään, sillä ei hän voinut tietää, että tulisi tapahtumaan se, mitä oli tapahtunut. Mutta ymmärsin hänen tunteensa. Jossittelin ja syyntihän minäkin aika ajoin edelleen itseäni vanhempieni kuolemasta.

“En ole valmis tähän”, Ninja kuiskasi silmät kostuen välittömästi kyyneleistä. Menin halaamaan häntä rutistaen ja piilotin kyynelehtivät silmäni häneltä.

“En minäkään”, kuiskasin hänelle ja ystäväni halasi minua, rutistaen kaikki pahan olonsa minuun. Annoin hänen tehdä niin. Olimme siinä pienen hetken, kunnes katsoen toisiamme ja nyökäten lähdimme käsi kädessä kohti hautajaisseremoniaa.

Gelgorian temppeliltä oli kutsuttu muutama nunna suorittamaan hautajaisseremonian, Huomasin, että toinen heistä oli sama, joka oli siunannut omat vanhempani vuosia sitten. Nainen käveli luokseni hiljaisen väkijoukon läpi ja kumarsi päätänsä arvokkaasti,

“Olen pahoillani teidän ylhäisyytenne, että tapaamme taas näin surullisessa tilanteessa”, nainen sanoi pahoitellen minulle. Otin hänen vanhoista käsistä kiinni ja se sai naisen nostamaan katseensa takaisin silmiini.

“Kiitos, kun siunaatte hänet”, sain kuiskattua. Nainen puristi kättäni hiljaa rohkaisevan vienosti hymyillen. Kuin sanoan sen avulla, että tekisi siunauksen enemmän kuin mielellään. Toinen nunna tuli viereemme. Hän oli paljon nuorempi kuin käsistäni kiinni pitävä nunnanainen, hän oli varmaan juuri valmistunut tehtäväänsä. Minulle arvokkaasti nyökäten hän kertoi, että tilaisuus alkaisi ihan juuri. Käännyimme vielä kumartamaan vienosti päitämme toisillemme vanhemman nunnan kanssa. Irrotimme lopulta otteet käsistämme ja menin omalle paikalleni, joka oli Ninjan vieressä neuvonantajia vastapäätä. Välissämme oli neliönmuotoinen sileä ja kivinen alttari, jossa oli kaunis posliinivaasi. Sen valkealle pinnalle oli maalattu haaleanviolettisella kimaltavalla värillä Salamin kasvot ja Qjudon haltiasuvun tunnuseläin, valkokakadu.

Paikalle oli tuotu televisioväkeä kameroineen, sillä hautajaiset haluttiin kuvata suorana lähetyksenä niin Qjudon kansalle kuin kaikille muillekin Phantasoneen. Tiesin oman perheeni katsovan tilaisuutta kotoota käsin, mutta elin kuin kameroita ei olisi olemassa. Halusin keskittyä jättämään jäähyväiset rakkaalle ystävälleni.

Qjudon kulttuuriin kuului polttaa ruumis ennen hautajaisia ja tuhkat oli tarkoitus päästä tuulen mukana ilmaan. Uskottiin, että ilmassa leijaavat kuninkaallisen tuhkat veivät mukanansa suojelua ja onnea Qjudon asukkaille. Sää oli ukkosmaisen sateen lisäksi muuttunut kylmän tuulevaksi, joten uskoin, että ystäväni tuhkat tulisivat lentämään kauas sateesta huolimatta.

Vilkaisin nopeasti Salamin neljää neuvonantajaa, joista kaksi oli miehiä ja kaksi oli naisia. Kaikki he olivat aina olleet ystävällisiä ja Salamin asenteesta huolimatta aina ajatelleet kuninkaansa parasta. Koska Salamilla ei ollut omia jälkeläisiä, hänen tilalleen oli ajateltu nousevan nuorempi miespuolinen neuvonantaja, Vihaan. Hän sattui olemaan Salamin biologisen isän lapsi sovitusta avioliitosta. Hän ei uskoakseni tiennyt, että Salam oli oikeasti ollut hänen velipuolensa ja se salaisuus saisi pysyä mukanani hautaan asti. Tilanne oli varmasti nuorukaiselle jo tarpeeksi vaikea. Nuorukainen vilkaisi suuntaani ja näin hänen silmissään surun lisäksi pientä avuttomuutta. Nyökkäsin hänelle rohkaisevasti ja hän nyökkäsi minulle takaisin. Tiesin, että hän oli pelottavassa tilanteessa ja vielä tällaisena aikana se varmasti tuntui entistä pelottavalta. Hänen jälkeen vilkaisin vielä muita paikalla olijoita. Ninja edusti Helejanian sukua Daveydin kanssa ja itse edustin omaa sukuani. Sen lisäksi paikalle oli saapunut kummisetäni vaimonsa kanssa. En ollut ehtinyt tervehtiä heitä, joten nyökkäsimme pikaisesti toisillemme, kunnes nunna aloitti tilaisuuden.

Salamista puhuttiin kauniisti suurien valkeiden tuulesta huojuvien telttakatosten alla. Kylmä viima sai ihoni kananlihalle mustan hautajaisasuni alla, mutta en välittänyt siitä. Katsoin vaasia ja annoin kyynelteni valua silmistäni. Sivusilmällä huomasin Ninjan nyyhkivän samettista nenäliinaansa vasten ja Daveyd piti naistaan kainaloissaan. Neuvonantajat pitivät katseensa entisen kuninkaansa vaasissa ja yritin keskittyä vaasin kimuraisiin maalauksiin, etten romahtaisi kokonaan itkemään. Koko tilanne oli niin epäreilu. Tiscoveran kuuluisi olla tuossa vaasissa ei Salamin. Toisin kuin Salamin tuhkat, huuhtoisin sen hirviönaisen tuhkat vessanpöntöstä alas. Sekään ei tuntunut tarpeeksi kamalalta tavalta päästä eroon naisen tuhkista, mutta se olisi yksi vaihtoehto.

Nunna lopulta kertoi, että olisi aika päästää Salam lähtemään viimeiselle matkalleen. Käännyin katsomaan nuorta neuvonantajaa, joka muita kollegoja vilkaistuaan nousi ylös ja varmoin ottein otti kiinni entisen kuninkaansa vaasista. Hän piti vaasia tiukassa ottessaan ja kääntyi katsomaan minua.

“Kuningatar Heizel, voisitteko, olisiko mitenkään mahdollista, että laulaisitte Salamille?” nuori mies kysyi hermostuksissaan. Olin ymmälläni pyynnöstä, koska se ei ollut kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Vilkaisin muita neuvontajia kysyvänä ja he nyökkäsivät heti, että he arvostaisivat, jos laulaisin. Suoristin kurkkuani.

“Käykö Tuuleen käy tieni ?” kysyin. Kappale oli Qjudossa tunnettu hautajaislaulu, jonka olin aikoinaan laulanut Salamin pyynnöstä hänen vanhempiensa hautajaisissa, kun he olivat kuolleet samaan aikaan Tiscoveran alaisten kautta ennen omien vanhempieni kuolemaa.

“Se olisi kunnia”, nuorukainen sanoi minulle. Näin, miten yksi kameroista kääntyi minua kohti ja selvästi lähensi kuvaa kasvoilleni samalla, kun toinen kameroista seurasi nuoren haltiamiehen liikkeitä vaasin kanssa. Aloin laulamaan laulua ja keskitin katseeni Salamin vaasiin. Lauloin Salamille. Lauloin hänelle ja toivotin hyvää matkaa. Annoin ääneni kuulua selvästi, kun nuorukainen käveli tilaisuudessa puhuneen nunnan ohi palatsin reunalle, jonne oli saapunut suuri joukko qjudolaisia saattamaan entisen kuninkaansa viimeiselle matkalle. Vihaan katsoi hetken aikaa alas täysin hiljaista qjudon väkeä kohti, kunnes nielaisten rohkealla heilautuksella sai Salamin tuhkat ilmaan sateessa. Kuin tilauksesta meidät ohitti todella suuri tuulen puuska, joka sai tuhkat leviämään kauttaaltaan ylös eteenpäin mukanaan. Jatkoin lauluani ja kuulin, miten alhaalla olevat qjudolaiset alkoivat laulamaan säkeistössä mukana. Vihaan kääntyi katsomaan minua ja ojensi kättänsä pyytävästi, että tulisin hänen vierelleen. Jatkoin laulua ja astelin nuoren miehen vierelle ja jatkoimme laulua yhdessä Qjudon väen kanssa. Näin, miten sateessa ja tuulessa Salamin tuhkat hitusen kimaltelivat ja annoin kyynelten valua silmistäni samalla, kun lauloin Salamin alamaisten kanssa.

Kun tilaisuus oli ohi, viraille oli ärjestetty pieni muistotilaisuus tarjoiluineen ja juomineen. Salamin toimistosta oltiin tehty muistotilaisuuteen sopiva tila. Laulun loputtua minusta tuntui kuin minusta olisi vedetty kaikki voimat pois. Oloni oli ollut sen jälkeen todella väsynyt enkä ollut jaksanut keskittyä olemaan sosiaalinen. Katsoin suuresta ikkunasta, miten iso väkijoukko vei kukkia ja kynttilöitä palatsin pääovien eteen, osoittaakseen kunnioitusta entistä hallitsijaansa kohtaan.

“Kiitos, kun lauloit”, kuulin ujon äänen oikealta puoleltani ja käännyin katsomaan Vihaania, jolla oli kädessään puoliksi syöty kakun pala. Hymyilin hänelle vienosti.

“Se oli kunnia”, sanoin hänelle ystävällisesti.

“Anteeksi, en ole vielä ihan varma niin siksi kysyn, mutta kuuluuko minun kutsua sinua nyt kuningas Vihaaksi?” kysyin ja naurahdimme nuorukaisen kanssa molemmat nolostuneina.

“Ei, kruunuunastujaisia ei ole vietetty ja ei varmaan vietetä ennen kuin tämä nykyinen tilanne on rauhoittunut”, Vihaan vastasi minulle ja nyökkäsin.

“Siihen asti kyllä suurin päätösvalta on minulla, mutta en ole vielä virallisesti kuningas”, Vihaan kertoi hieman hermostuneena.

“Sinulla on kolme neuvonantajaa tukenasi, joten sinulla ei ole mitään hätää”, sanoin hänelle rohkaisevasti ja Vihaan naurahti siihen hemostuneena. Nuorukainen oli aina ollut hieman ujonpuoleinen, mutta Salamin sanoista olin ymmärtänyt, että hän osasi parhaiten taktikoida ja miettiä asioita pitkällä tähtäimellä. Hänestä tulisi varmasti loistava seuraaja Salamille.

“Halusin vain tulla sanomaan teille kuningatar Heizel-”

“Pelkkä Heizel, ei sinun tarvitse sinutella”

“Selvä Heizel, kiitos. Niin, halusin vain sanoa, että olen pahoillani, että kuninkaan lisäksi menetit prinsessa Ninjan kanssa lapsuudenystävänne. Voin vain kuvitella, miten kamalalta se tuntuu”, Vihaan sanoi arastellen. Kuin hän pelkäisi, että loukkaisisi minua sanoillaan. Nyökkäsin hänelle päätäni.

“Kiitos kauniista sanoista Vihaan. Olet joutunut vaikeassa tilanteessa valta-asemaan ja tiedän, miten hankalaa se voi olla. Joten jos tarvitset neuvoa tai apua, ota minuun rohkeasti yhteyttä”, sanoin nuorukaiselle. Tiesin, miten hankalaa oli joutua kuninkaalliseen arvoasemaan nuorena ja kokemattomana. En halunnut, että se olisi vaikeaa kenellekään muulle. Ja tiesin, että Salam olisi halunnut minun auttavan mahdollista seuraajaansa.

“Olette liian ystävällinen”, Vihaan sanoi nyökäten ja sain hymähdettyä hänelle ystävällisesti. Hänen haalean keltaisessa katseessa oli pieni Salamia muistuttava pilke, joka aiheutti sekunillisesti palan tunteen kurkkuuni.

“Olette tehneet kunniallisen muistotilaisuuden entiselle kuninkaalle Vihaan. Ole ylpeä siitä”, Ralff saapui Emenden kanssa luoksemme. Haltiakuningaskaan ei kutsunut nuorukaista vielä kuninkaaksi, koska kruunajaisia ei oltu pidetty.

“Kiitos rohkaisevista sanoista ylhäisyys”, Vihaan sanoi kumartaen kuningasparille.

“Suonette anteeksi teidän korkeutenne, mutta tarvitsemme Vihaania hetkeksi”, vanhempi neuvonantaja tuli nuorukaisen viereen pahoitellen. Nostin kättäni merkiksi, ettei anteeksi tarvitsisi pyydellä ja Vihaan lähti kuuliaisena keskustelemaan neuvonantajien kanssa muutaman metrin päähän.

“Miten voit Heizel?” kuulin Emenden pehmeän äänen ja käännyin katsomaan kuningatarta. Nainen katsoi minua myötätuntoisena ja vieno huoli silmissään.

“Ei läheisen tai ystävän menettämiseen totu koskaan. Mutta olosuhteisiin nähden voin hyvin”, sain vastattua. Emende nyökkäsi minulle ja siirsin katseen setääni, kun hän laski kätensä vasemmalle olkapäälleni.

“Sinusta huokuu aivan uudenlaista voimaa ympärilläsi. Tunsin sen jo Anatakissa. Huomaa, että olet lyhyessä ajassa kehittynyt uskomattoman paljon”, kuningas Ralff sanoi minulle. Sain vain hymähdettyä vieno katkeruus äänessäni, kun sanoin:

“Se ei auttanut pitämään Salamia hengissä”

“Älä syytä itseäsi siitä, mitä Salamille tapahtui Heizel. Hän tiesi riskit taisteluun lähtiessä niin kuin sinäkin. Me kaikki tiedämme, että taisteluun osallistuessa vastaan voi tulla mahdollisuus, ettei itse selviä hengissä”, setäni yritti sanoa rohkaisevasti minulle.

“Se tuntuu silti niin epäreilulta”, sanoin hiljempaa ja räpäytin silmiäni, että kyyneleet pysyisivät tällä kertaa silmissäni.

“Se on epäreilua. Mutta sinä et tappanut Salamia. Tiscovera tappoi”, Emende muistutti minua ja käännyin taas katsomaan naista, jonka tumma iho loisti lämpimissä sävyissä tilan valkeassa valossa.

“Siksi meidän pitää saada Tiscovera kukistettua, ennen kuin hän ehtii viedä lisää läheisiämme. Mistä tullaankin siihen, että halusimme keskutella kanssasi eräästä asiasta”, Ralff sanoi ja käännyin katsomaan häntä kysyvänä. Setäni ilme oli muuttunut hieman vakavammaksi, joka sai minut heti varautuneeksi.

“Mistä on kysymys?”

“Mennään keskustelemaan syrjemmälle”

“Ancerias ei suostu kertomaan mitään, ellei kuulustelijana ole minä?” kysyin epäuskoisena kädet rintakehällä ristittynä. Olimme kävelleet muistotilaisuudesta käytävälle ja vaikka paikalla ei ollut ketään, puhuimme hiljaa kolmisin pienessä piirissä.

“Juurikin näin. Ja tiedät varmasti, että meille olisi tärkeää saada tietää kaikki, mitä hän voi kertoa yhteisestä vihollisestamme”, Ralff sanoi ja nyökkäsin päätäni. Vilkaisin muistotilaisuuteen vievää ovea kohti, kunnes kääntyessäni Yryn kuningasparia kohti, kysyin:

“Miten pian?”

“Mitä pikemmin sen parempi”, jäin miettimään hetkeksi itsekseni ja huokaisin hieman.

“Antakaa tämä päivä ja ilta minulle aikaa. Saavun huomenna aamulla paikalle”, pyysin ja Ralff nyökkäsi minulle kiitollisena. Ajatus keskustella kenenkään Tiscoveran puolella olleen kanssa etoi minua sillä hetkellä paljon. Tiesin myös, että tarvitsimme tiedot mahdollisimman pian. Mutta tänään en ollut vielä valmis kohtaamaan Anceriasta.

“Meillä on tarjota hänelle tietoa, mikä voisi kiinnostaa häntä, jos hän suostuu yhteistyöhön”, Emende sanoi ja samalla otti olallaan olleesta kultaisesta helmiolkalaukusta moneen osaan taitetun paperinpalan. Otin sen mitään sanomatta käsiini ja avasin sen. Se oli skannattu ja sitten tulostettu etsintäkuulutus nuoresta tummaihoisesta haltianaisesta. Hän näytti aivan Anceriaalta.

“Olemme huomanneet, ettei hän muista lapsuudestaan tai menneisyydestään mitään. Tutkijani saivat selville dna -tutkimuksissaan, että hän on Ancerias Deadlive. Epäilinkin sitä jo ensi kertaa, kun koskaan näin hänet uudessa muodossaan”, Ralff kertoi. Muistin hänen tapauksensa. Hän oli tunnettu palkkatappaja, jonka kohteina oli useimmiten olleet poliittisesti arvokkaat henkilöt, mutta koskaan hänen uhrikseen ei ollut joutunut kuninkaallisia.

“Eikö hän päässyt karkaamaan vankilasta melkein heti sen jälkeen, kun hänellä todettiin raskaus?” kysyin ja siirsin katseeni käsissäni olevasta paperista edessäni seisoviin Ralffiin ja Emendeen. Setäni nyökkäsi päätänsä minulle.

“Kyllä. Hän oli jotenkin onnistunut vaihtamaan paikkoja vartijan kanssa ja pääsemään vapaaksi. Hänestähän ei kuultu sen jälkeen mitään, mutta hänen uskottiin synnyttäneen lapsen ja eläneen piilossa tämän kanssa”, haltiakuningas kertoi. Ojensin Emendelle paperin takaisin.

“Entä lapsi?” kysyin. Ralff pudisti päätänsä.

“Emme ole löytäneet hänestä mitään tietoa. Jos löytäisimme, se voisi olla myös yksi kannuste Anceriaalle”, Ralff totesi minulle ja ristin kädet rintakehälleni. Fredasta voisi olla apua tässä tapauksessa, mutta toisin hänet mukanani vain, jos hän haluaa. En aikoisi pakottaa häntä.

“Tulen huomenna ennen aamupäivää tapaamaan Anceriasta”, sanoin lopulta sedälleni ja hänen puolisolleen. Ralff nyökkäsi minulle kunnioittavan kiitollisesti.

“Lähetän auton ja vartijat hakemaan sinut”, Yryn kuningas lupasi minulle. Jos saisimme edes jonkinlaisen tiedonmurusen Tiscoveran seuraavista liikkeistä, suostuisin keskustelemaan Anceriaan kanssa. Toivoin vain, että nainen olisi oikeasti valmis keskustelemaan kanssani.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Detroit: Become Human ost – The Garden

- Bullet For My Valentine – Say Goodnight

- Billy Boyd – The Last Goodbye