LUKU 81: KAUPAT

HEIZEL

“Ei ei ei ei ei ei”, huokailin itkien, kun heijasin Salamin tyhjyyteen katsovaa elotonta ruumista syleilyssäni. Koko ajan toivoin, että hän heräisi ja alkaisi nauraen selittämään, miten oli onnistunut juksaamaan minua totaalisesti. Että koko homma oli vain ollut huono vitsi. Mutta mies pysyi liikkumattomana.

“Voi että”, kuulin tekosurullinen äänen Tiscoveran suusta tulevan, kun kuulin hänen raskaat askeleet tulevan minua kohti. Olin hetkeksi unohtanut, että suurin viholliseni oli edelleen paikalla. Nostin itkuiset silmäni häntä kohti ja silmissäni alkoi surun tilalle siirtyä puhdas raivo.

“Miten koskettava tilanne olivat insestipojan viimeiset hetket. Ihan itkettää”, demoninainen voivotteli tekoitkevästi ja sipaisi sormellaan toista silmäänsä kuin pyyhkisi siitä pois kyyneleen.

“Tämä on sinun syytäsi”, sihisin hampaideni välistä. Tiscovera naurahti makean pilkkaavasti ja huokaisi.

“Totta puhuen, minua ei voisi vähempää kiinnostaa”, Tiscovera sanoi ja samassa tunsin, miten jäin kiinni maahan jaloistani. Vilkaisin alleni ja naisen musta öljymäinen neste oli ilmestynyt pitämään minua paikallaan. Demoninainen käveli eteeni ja laski seipäänsä järken kurkkuni eteen. Pistävä tunne tuntui kurkullani, kun katsoin raivo sydämessäni suoraan murhaajaa silmiin.

“Sinä lähdet minun mukaani”, nainen tokaisi minulle kuin ottelun voittanut taistelija.

“Ei tänään!” miehen ääni huusi ja samassa Tiscovera paiskautui jonkun mukana kauas minusta seinää vasten. Seiväs putosi siinä tilanteessa demoninaiselta ja se tipahti kuolleen Salamin päälle. Heitin sen kauemmas ystäväni luota ja käännyin vilkaisemaan, kuka oli ehtinyt tulla väliin.

“Sinä et koske häneen!” Jaisar huusi viha äänessään paiskatessaan naisen säröjä saaneeseen seinää vasten.

“Ja sinähän et sitä päätä!” Tiscovera tiuskaisi ja napatessaan miehen kaulasta kiinni, mies oli ehtinyt päästä pois otteesta ja silmänräpäyksessä saanut otteen naisen kädestä ja kiepauttanut tämän selälleen maahan. Nousin samantien ylös ja veden avulla sinkosin kaksikon väliin auttamaan Jaisaria. Emme sanoneet toisillemme mitään, vaan yhteisymmärryksessä aloitimme yhteisen taistelun demonia vastaan. Sivusilmällä huomasin, että paikalle saapui eri armeijoiden jäseniä tuomaan Salamin kutsumaa tukeansa, mutta se oli mukanaan tuonut myös Tiscoveran taistelijoita paikalle. Apu tuli viimeinkin, mutta Salamin tilannetta se ei enää auttanut.

Pyörähdin ilmassa, kun väistin Tiscovera kutsui uuden kätensä avulla seipäänsä takaisin otteeseensa ja yritti sillä iskeä minua. Heilautin kädelläni veden avulla demoninaisen kauemmas meistä ja maahan laskeutuessani surun riipus tipahti paitani sisältä roikkumaan ja heijastamaan valoansa ympärilläni. Demoninainen katsoi kaulalleni silmät suurina himosta.

“Surun riipus”, kuulin hänen sanovan. Tunsin, miten voima sisälläni alkoi kasvamaan. Vaikka Salamin kuolema sai minut raivoihini, surun riipus sai minut pysymään rauhallisena. Tuntui kuin se kuiskasi korvaani, että minun piti pysyä rauhallisena, etten aiheuttaisi vaaraa itselleni tai ympärilläni oleville.

“Sinä löysit sen”, Tiscovera sanoi ja seuraavaksi katsoi minua kuin suurinta aarretta, jota olisi jahdannut vuosituhannet. Hän tiesi, että minulla oli taitoa ja valta löytää riipukset. Hänelle valkeni entistä enemmän, että minulla oli sellaista voimaa, mitä hän ei voisi saada aikaiseksi pimeimmilläkään voimilla.

Tiscoveran hämmästellessä riipusta häneltä oli jäänyt huomioimatta poliisivoimat, jotka olin sivusilmällä huomannut saapuvan paikalle. Kolme poliisia hyökkäsi takaapäin Tiscoveran kimppuun ja tämän huomatessaan demoninainen alkoi heti karjumaan vihaisena.

“Tiscovera, sinut on täten pidätetty kuningassuku Yryn nimessä”, kuulin poliisien takaa paikalle ilmestyneen setäni sanovan kuninkaallisella äänellänsä. Hänen kultaisen oranssi haarniskansa oli veren peitossa monelta osin ja miehen punaruskeat hiukset oli paikoittain paakkuuntuneet veren vuoksi.

“Vain unissasi Ralff!” Tiscovera karjaisi ja samassa karjuen vihaisena hänen ympärilleen ilmeni mustia varjoja, jotka imivät kolme hänen kimppuunsa käynyttä poliisia. En ehtinyt itse varoa minuun sinkoutuvaa varjoa, kun Jaisar oli jo tönäissyt minut kanssaan kumoon ja väistimme varjon.

“Varokaa!” kuulin setäni käskevän kaikille paikalle ilmestyneille ja jouduin peittämään silmäni, kun kirkas valo häikäisi meidät kaikki. Se ei kestänyt kuin hetken ja avatessani silmät varovasti huomasin naisen kadonneen. Vilkuilin ympärilleni maassa Jaisarin käsivaret ympärilläni ja Tiscoveran mukana hänen alaiset ja rumat käärmemäiset olennotkin olivat hävinneet. Se näytti hämmästyttävän kaikkia. Helpotuksen huokaisuja alkoi kuulua pitkin pientä venesatamaa, kun vihollinen oli ilmeisesti perääntynyt.

“Tutkikaa koko Anatakin valtakunta välittömästi. Pitäkää huoli, että Tiscoveran vaikutusvaltaa ei ole missään tavoitettavissa”, kuulin muutaman metrin päässä setäni käskevän poliiseilleen ja vartijoilleen, joiden komentajat alkoivat heti latelemaan käskyjä. Näin siskoni Trevion ja Sergein kanssa keskustelemassa toisella puolen satamaa. Sydäntäni helpotti nähdä, että haavereita lukuunottamatta he kaikki vaikuttivat olevan kunnossa. Lähdin seuraavaksi etsimään Ninjaa ja Daveydia, jotka löysin lopulta kuolleena makaavan Salamin luota. Ninja oli laskeutunut itkemään Salamin vierelle polvilleen kädet peitettynä kasvoihin. Daveyd ja hänen vierellään oleva Gedenc- serkkuni katsoivat ystävääni surkeina. Lähdin nousemaan ylös Jaisarin otteesta.

“Heizel?” hän kysyi, mutta en kuunnellut häntä. Lähdin kävelemään takaisin Salamin luokse ja vasta, kun laskeuduin istumaan omille polvilleni Ninjan vierelle, hän kääntyi katsomaan minua itkien. Mitään sanomatta halasimme toisiamme tiukasti ja annoin itkuni taas tulla. Ninja nyyhkytti minua vasten ja en pystynyt siihen hetkeen kertomaan, mitä oli tapahtunut. Halusin vain siinä hetkessä halata naista, jonka kanssa olimme olleet Salamin lapsuudenystävät ja tunsimme hänen väkivaltaisen lähtönsä epäreiluna.

Tiscovera oli perääntynyt tällä kertaa, mutta hinta oli taas ollut liian suuri.

TISCOVERA

“Eli ymmärsinkö oikein, että halusit perääntyä tällä kertaa siksi, koska haluat laatia suunnitelman Heizelin saamiseksi meidän haltuumme?” Keidaz kysyi siskoltaan, kun samalla laiskanpuoleisesti istui Jolinien entisen valtaistuimen päällä. Yleensä hänen siskonsa nautti istua kyseisellä paikalla, mutta nyt pikkuveli oli varannut paikan itselleen siksi aikaa, kun Tiscovera käveli edestakaisin istuimen edessä, selvästi suunnitellen seuraavaa siirtoansa. Siskon ajatus oli ollut Keidazin mieleen, koska hän haluaisi kovasti nähdä Heizelin uudestaan lähemmissä merkeissä.

“Eikö olisi parhainta vain tappaa se ämmä sen sijaan, että edes mietimme hänen pitämistään elossa?” Alice kysyi kädet puuskassa valtaistuimen vieressä. Mies oli huomannut, miten paljon nainen oli taas nauttinut vastustajien ampumisesta kuin sarjamurhaaja, joka oli päässyt tekemään massamurhaa keskelle väkitungosta. Miten paljon nainen oli nauttinut tappamisesta. Jos Keidaz joitain asioita naisessa arvosti, niin se oli hänen murhanhimonsa.

“Sillä huoranpenikalla on selvä yhteys rauhan riipuksiin, jos et satu muistamaan idiootti”, Tiscovera aloitti ärsyyntyneenä kuullessaan alaisensa äänen. Alice hiljeni ja nielaisi raskaasti nolostuneena kuin häntä olisi juuri toruttu kuin pientä lasta.

“Jos tapan hänet heti, minulla on riipusten löytäminen yhtä hidasta kuin mitä se tällä hetkellä on. Alaiseni eivät saa paskaakaan aikaiseksi löytääkseen riipuksia minulle”, Tiscovera totesi ärsyyntyneenä ja samassa heitti valtaistuimen vieressä olevalta pöydältä yhden koristeellisen juomalasin seinää kohti kaikilla voimillaan. Sirpaleet sinkoutuivat kaikkialle lähistöllä ja yksi lensi Keidazin poskelle asti sivaltamaan tämän poskeen vienosti verta vuotavan haavan. Tylsistyneenä hän pyyhkäisi poskeltaan veren pois ja totesi kyllästyneenä:

“Ja omistamme taas yhden juomalasin vähemmän”, hän totesi ja nähdessään siskonsa murhanhimoisen katseen, hän hiljensi suunsa.

“Mitä siis ehdotat pomo?” Alice kysyi kädet ristissä rintakehällään samalla nojautuen toiselle jalalleen.

“Kaappaamme Heizelin haltuumme ja laitamme hänet etsimään riipukset meille, tai ainakin kertomaan, mistä loput riipukset löytyvät. Kun hän on täyttänyt tehtävänsä, aion tappaa hänet todella hitaasti, nauttien jokaisesta huudosta, jonka saan hänessä aikaa pala palalta, lihas lihakselta, luu luulta ja raaja raajalta”, demoninainen kertoi kahdelle tärkeälle alaiselleen.

“En edelleenkään suostu siihen, että tapat rakastamani naisen”, Keidaz sanoi samantien vastaan ja nainen kääntyi katsomaan häntä.

“Tässä asiassa minä en jousta veli. Sen äpärän pitää kuolla”, Tiscovera tuli sanomaan tiukkana veljelleen lähelle tämän kasvoja.

“Mutta hän kuuluu minulle”, Keidaz kihisi kiukusta siskolleen kuin pikkusisarus, joka olisi halunnut asian, joka isosisaruksella oli. Demoninainen tiesi veljensä sairaan kiintymyksen hänen eniten vihaamansa henkilöä kohtaan. Ja veli tiesi myös, ettei hän voinut sietää sitä, että tämä henkilö oli elossa. Nainen koki, että punapää loukkasi häntä olemassa olollaan häntä.

“Saat hänen ruumiin itsellesi, kun olen valmis hänen kanssaan”, Tiscovera sanoi ja Keidaz nielaisi selvästä vihasta.

“Saat keksiä keinon tehdä hänestä selvää sinua miellyttävällä tavalla, mutta hänen tulee pysyä hengissä. Muussa tapauksessa sanon itseni irti koko tästä sinun suunnitelmastasi”, Keidaz läväytti siskolleen ja se sai demoninaisen hiljaiseksi. Hän vain katsoi veljeänsä passiivisagressiivinen katse punaisissa silmissään, kun mies nousi seisomaan koko pituuteensa.

“Et uskaltaisi pikkuveli”, Tiscovera ärähti hampaidensa välistä. Alice kaksikon seurassa pystyi tuntemaan, miten tilanne voisi eksaloitua todella rumaksi, jos Keidaz alkaisi tässä vaiheessa hankalaksi.

“Uskallatko ottaa riskiä isosisko?” Keidaz kysyi Tiscoveralle takaisin ja nainen näki selvää päättäväisyyttä veljessään. Toinen seurasi häntä sen suuremmin kyselemättä ja totteli käskyjä, mutta tässä asiassa miehellä oli rajansa. Demoni nosti hieman päätänsä pitäen katseensa veljensä jäänturkooseissa silmissä ja mietti vaihtoehtojansa. Hänellä ei olisi varaa menettää pikkuveljeänsä. Hän on ainoa, johon demoni edes jotenkuten luotti, mutta tämän hankalaksi hyppääminen raastoi hänen hermojansa.

“Hyvä on. En tapa häntä, mutta tulen repimään hänet kappaleiksi”, Tiscovera myöntyi veljelleen ja Alice ei voinut uskoa korviansa. Hän katsoi johtajaansa silmät suurina ja hän tunsi, miten mustasukkaisuus sykki hänen sydämessään. Nainen oli koko ajan toivonut, että Tiscoveran lupaus tappaa se Keidazin pakkomielteen kohde, kun aika olisi oikea. Sen ämmän tappamalla varmistuisi, että Keidaz olisi vihdoin kokonaan hänen. Mutta nyt hän joutuisikin voiton tullessa näkemään sitä lutkaa, jos Keidaz ottaisi hänet takaisin osaksi elämäänsä.

“Kunhan jätät jotain minullekin”, Keidaz totesi siskolleen ja nainen nyökkäsi lopulta.

“Mutta mikä järki häntä on jättää eloon enää sen jälkeen, kun riipukset ovat Tiscoveralla? Eihän siitä ämmästä ole mitään iloa enää sen jälkeen!” Alice kivahti vihaisena Keidazia kohti. Mies kääntyi katsomaan naista, jota piti leikkikalunansa. Hän nautti siitä, miten nainen jumaloi häntä ja oli valmis tekemään mitä vain hänen vuokseen. Ja hänen mustasukkaisuus hänen suurinta rakkauttaan kohtaan oli jotain sellaista, jonka mielihyvää Keidaz ei osannut kuvailla sanoin.

“Hänestä on minulle aina iloa”, Keidaz totesi olkiaan kohauttaen Alicelle ja iski tälle silmäänsä. Alice katsoi häntä päätään pudistellen ja vilkaisi pomoansa, joka selvästi tirskahti hiljaa itsekseen hänelle. Alice tunsi, miten häntä taas pilkattiin selkeästi, mutta kesti sen Keidazin tähden. Hän kesti kaiken sen tähden, että saisi huomiota mieheltä, johon oli hulluna.

“Asia on siis sovittu. Voimme siis aloittaa seuraavan suunnitelmani toteuttamisen”, Tiscovera totesi ääneen, jotta sai sekä Keidazin että Alicen huomion. Hän risti kätensä suuririntaiselle rintakehälleen ja katsoi heitä hymyillen.

“Valmistakaa meille hyvä joukko mukaan. Lähdemme hieromaan kauppoja”, nainen totesi heille. Hän tarvitsi lisää liittolaisia ja oli tiedossa eräs joukko, johon kukaan muu ei ole ollut tähän asti ottanut yhteyttä.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Kingdom Hearts 2 ost – Roxas

- FF VII Advent Children ost – Encounter

- Varien – Blood Hunter

- Ib ost – Disappearance

- Ib ost – Inquiry

- Ib ost – Shousou (Uneasiness)
- Delilah Bon - Devil