LUKU 80: SUUDELMA

KAKSI JA PUOLI VUOTTA SITTEN

SALAM

Haltiamies oli ollut koko illan kauniiden korkea-arvoisten neitojen ympäröimänä. Hän oli tanssinut monien päät pyörryksiin ja nauttinut syntymäpäiväillastaan täysillä. Kauniit naiset olivat yrittäneet tehdä häneen vaikutusta vaikka minkälaisilla tanssiliikkeillä ja lanteidensa keinutuksilla tähtitaivaisen, mutta sateisen Qjudon illassa ja juhlasalin harmahtavissa, mutta kimaltavissa valoissa. Sinä iltana hän tiesi, että olisi voinut saada kenet tahansa ympärillään olleista naisista.

Mutta ainoastaan yhden haltianeidon kauneus ja juhliminen oli vanginnut ajoittain hänen katseensa. Hän ei ollut ehtinyt tanssimaan kertaakaan haluamansa naisen kanssa, mutta jokainen rohkaisevan ystävällinen hymy, jonka Heizel hänelle soi, sai miehen sydämen lyömään entistä kovempaa.

Ikävä kyllä kaunis punahiuksinen haltianeito mustien hiusraitojensa kanssa oli hänen ulottumattomissaan. Oli ollut siitä päivästä lähtien, kun hän oli lapsena kohdannut naisen prinsessana vanhempiensa tapaamisen yhteydessä. Salam oli luvannut jo silloin ääneen, että Heizelistä tulisi hänen vaimonsa tulevaisuudessa. Hämmentynyt Heizel oli alkanut itkemään ja sanomaan vastaan. Heistä oli silti heti seuraavaksi tullut hyviä ystäviä, mutta mies ei ollut koskaan saanut kerrottua aidoista tunteistaan. Eikä Heizel ollut koskaan osoittanut kiinnostustaan, että mies uskaltaisi tehdä siirtonsa.

Ja nyt neito oli varattu hopeahiuksiselle puolidemonille, joka ei vaikuttanut arvostavan sitä, että sai olla yhdessä Riyzekien prinsessan kanssa. Salam ei ollut koskaan pitänyt Keidazista. Heti ensinäkemältä hän tiesi miehen olevan täysi kusipää. Oli ollut kamalaa nähdä, miten Heizel oli joutunut tuon kieron paskiaisen pikkusormen ympärille ja mies sai kohdella prinsessaa miten halusi. Hän sekä Ninja olivat yrittäneet puhua naiselle miehen käytöksestä, mutta aina oli löytynyt punapäältä joku “järkevä” selitys kumppaninsa käytökselle. Nuori haltiakuningas toivoi, että saisi Keidazin kiinni ihan mistä vain rikkeestä, että saisi Heizelin mielipiteen muuttumaan miehestä, jota niin kovasti luuli rakastavansa.

Siitä Salam oli erittäin paljon nauttinut, kun Keidazin murjottamisesta huolimatta Heizel oli tanssinut ja nauttinut illasta. Hän oli pitänyt hauskaa Ninja kanssa ja tanssinut koko sydämestään tanssimusiikin tahdissa, kun mies ei ollut suostunut neidon pyynnöistä huolimatta tulla tanssimaan ja pitämään hauskaa. Miehen kiukkuinen katse salin pimeimmässä nurkassa tuotti Salamille niin suurta mielihyvää, että kerrankin Heizel ei tanssinut turkoosihopeahiuksen tahtiin, vaan teki mitä itse halusi.

Ilta oli jo pitkällä, mutta kukaan nainen ei ollut tuntunut edelleenkään oikeanlaiselta. Salam oli tanssinut monta kappaletta ja janoisena hän lähti hakemaan boolia ja joi sitä kertakulauksella ison määrän.

“No arvon syntymäpäiväsankari, onko morsian jo löytynyt?” Ninja tuli kysymään häneltä huohottaen, kun samalla otti juotavaa myös itselleen. Heizel käveli hänen toiselle puolelleen hengästyneenä ja nappasi limonaadin lisäksi suolaisen lihapiirakan syötäväkseen.

“Ei vielä ainakaan”, Salam vastasi lopulta. Hän tiesi, että siitä tulisi pahamaineiset otsikot, jos hän ei nyt tänään löytäisi sopivaa morsianta. Hänen neljä neuvonantajaansa olivat yrittäneet saada hänelle hakattua päähän, että hän ei voisi enää kauaa jatkaa hutilomaista menoansa, vaan alkaa ottamaan vastuuta ja miettiä avioliittoa. Rehellisesti häntä ei olisi koko asia voinut kiinnostaa pätkääkään.

“Aww ja olet kuitenkin tanssittanut kaikkia neitoja tänä iltana niin, että osalta mennyt kirjaimellisesti jalat alta”, Heizel totesi hänelle, kunnes haukkasi uuden palan piiraastaan ja joi juomaansa päälle. Salam kääntyi katsomaan Heizeliä ja katsoi tämän piirakan muruissa olevia huulia hymähtäen.

“Pitää varmaan tanssittaa neitoja toinen kierros”, Salam tokaisi ystävälleen, joka sai Heizelin naurahtamaan suu sivistyneesti kiinni. Mies olisi voinut jäädä loppuelämäkseen siihen katsomaan naisen hymyileviä kasvoja.

“Anteeksi, mutta nyt on minun vuoroni tanssia prinsessa Ninjan kanssa”, mies kuuli tutun äänen ja Salam kääntyi katsomaan Daveydia, joka oli kävellyt paikalle laskemaan juomalasinsa tarjoilupöydälle.

“Anteeksi, mutta Ninja on MINUN tanssiparini”, Heizel totesi serkulleen ja siemaisi samalla juomaansa. Daveyd naurahti makeasti ja nappasi Ninjan kainaloonsa. Violettihiuksinen haltianeito ei näyttänyt pahastuvan eleestä lainkaan. Päinvastoin hänen tummanruskeat silmät sädehtivät ihastuksesta. Salam toivoi, että jonain päivänä Heizel voisi katsoa häntä samalla tavalla.

“Olen pahoillani Heizel, mutta serkkusi vastustamattomuudelle en voi sanoa ei”, Ninja sanoi maireasti hymyillen.

“Petturi”, Heizel sivalsi vitsikäs sävy äänessään ja Ninja ilmeili hänelle takaisin vastalauseena. Se sai Heizelin nauramaan enemmän. Daveyd ja Ninja lähtivät käsikädessä tanssimaan nopeatempoista biisiä, joka oli ehtinyt jo alkamaan kolmikon keskustellessa. Salam heilautti kättään illan musiikista vastaavalle soittajalle, kunnes hän kääntyi katsomaan Heizeliä.

“Onhan sinulla ollut hauskaa?” Salam kysyi punapäiseltä ystävältään, joka kääntyi katsomaan häntä kauniin sinisillä silmillään. Heizel oli aiemmin juossut miesystävänsä perään ja mies olisi halunnut itse lähteä Keidazin perään ja mukiloida hänet siitä syystä, miten rumasti hän oli hänen ihastuksensa kohdetta nimitellyt. Hän ei ollut kuitenkaan tehnyt sitä, koska tiesi, että Keidaz merkitsi Heizelille paljon, vaikka Salam ei voinutkaan ymmärtää, että miksi.

“On. Täällä on soinut niin paljon hyvää musiikkia, että en ole malttanut millään pitää taukoja”, Heizel totesi hymyillen ja Salamista oli mukavaa, että neito oli pystynyt nauttimaan illasta hänen ärsyttävästä miehestään huolimatta.

“Toki alan huomata, että Keidaz haluaisi lähteä juhlista”, punapää totesi ja vilkaisi pimeässä nurkassa seinään nojaavaa miesystävästäänsä, jolla oli kädet ristissä rintakehällään. Mies näytti tylsistyneeltä ja haukotteli pitkään, mutta ei kääntynyt katsomaan heitä kohti. Hän selvästi yritti löytää naisystäväänsä tanssivien juhlijoiden seasta. Salamia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Keidazin läsnäolo, hänen puolestaan mies olisi voinut lähteä heti pois hänen valtakunnastaan eikä pilata Heizelin iltaa murjotuksellaan.

Biisi, jota Ninja ja Daveyd olivat lähteneet kesken kaiken tanssimaan vaihtui musiikkia soittavan taidokkaalla vaihdolla kappaleeseen, joka sai Riyzekien prinsessan kasvot heti loistamaan ihastuksesta.

“Tämä biisi on IHANA!” Heizel kiljahti innoissaan ja se sai Salamin naurahtamaan leveästi. Kappale oli tanssittava ja voittanut monia vuosia takaperin Säzonen -laulukilpailut Qjudoon järjestettäviksi. Ninja ei kappaleesta ollut välittänyt, mutta Salam ja Heizel olivat rakastuneet siihen ensikuulemalta ja siitä lähtien he olivat pitäneet sitä heidän duettokappaleena. Nuorelle haltiakuninkaalle kappale merkitsi kuitenkin enemmän kuin mitä Heizel olisi voinut koskaan kuvitella.

“Emme ole tanssineet vielä kertaakaan, joten saanko luvan?” Salam kysyi, kääntyen Heizeliä kohti ja ojensi tälle kättänsä. Punapään alkoi hymyillä, mutta vilkaistessaan miehen taakse, hänen hymynsä katosi hetkeksi. Mies tiedosti, että Keidaz oli huomannut heidät ja nainen hänen edessään pelkäsi miehensä saavan taas mustasukkaisuuskohtauksen. Salam ei suostunut antamaan periksi.

“Olemme ystäviä Heizel ja ystävät voivat tanssia keskenään ilman, että se tarkoittaa mitään sen enempää”, Salam aloitti. Heizel kääntyi katsomaan häntä ja laski huokaisten kädessään olleen lasin pöydälle. Mies ei ollut koskaan pitänyt siitä, että itsevarma Heizel meni jonkun idiootin takia noin epävarmaksi.

“Hei on syntymäpäiväni Heizel. Jos haluaisin syntymäpäivälahjaksi yhden tanssin kanssasi, suostuisitko sitten?” Salam kysyi ja yritti saada katsekontaktin ystäväänsä, jonka lopulta sai. Vieno hymy nousi naisen huulille.

“Mennään sitten”, Heizel tokaisi leveämmin hymyillen ja niiaten vastasi ystävänsä käteen. Salam lähti johdattamaan neitoa kanssaan keskelle tanssilattiaa. Hän ei vilkaissut Keidazin suuntaan tai suonut katseensa siirtyä Heizelistä kehenkään muuhun. Nuori haltiakuningas pystyi aistimaan useiden naisten kateuden, että hän soi suosikkikappaleensa tanssin ystävälleen kuin heille. Salamia ei olisi voinut kiinnostaa pätkääkään muiden näkemykset tai mielipiteet. Hän alkoi laulamaan kappaleen sanoja hymyillen Heizelin kanssa samalla, kun he tanssivat ja pelleilivät keskenään. Miehestä tuntui, että kappaleen kestävän kolmen minuutin ajan hänen elämänsä oli täydellistä.

Se kolme minuuttia olivat olleet hänen parhaat minuutit koko nuorukaisen elämän aikana.

HEIZEL

“Ei hätää Salam”, sopersin sokkitilassani ja katsoin avuttomana, miten mies vierellä maatessani puisen laiturin palan seivästämänä valui verta. Tulin miehen vierelle ja nostin hänen keskivartaloa syleilyyni.

“Apua on tulossa, sinä selviät tästä”, sanoin miehelle samalla, kun epätoivoisena yritin vapaalla kädelläni painaa toista seivästettyä haavaa, jonka Tiscovera oli aiheuttanut. Salam ärisi ajoittain kivusta ja hän tarttui käteeni tiukalla otteella, joka yritti peittää haavaa ja nosti sen rintakehälleen.

“Pidä se tuossa, sattuu liikaa, kun painat haavaa”, Salam sanoi. Käännyin katsomaan hänen kivun hiestä märkiä kasvojaan. Pidin kyyneleet sisälläni. En voinut näyttää heikkouttani ystävälleni tällaisena hetkenä. Kunhan joku ehtisi tulla auttamaan, antaisin heidän kuulla kunniansa, kun heillä meni kauan vastata Salamin avunpyyntöön. Kuninkaallisten pyyntö meni AINA kaikkien muiden edelle.

“Heizel… Tiedät hyvin, että miten minun käy”, Salam sanoi hyvin heikko ja vieno hymy huulillaan. Kuin hän olisi jo hyväksynyt kohtalonsa. Pudistin päätäni heti enkä voinut estää kyyneleitäni enää valumasta.

“Älä sano noin helvetti sentään! Sinä selviät”, sanoin hänelle tiukkana takaisin enkä siirtänyt katsettani noista villeistä keltaisista silmistä, jotka taistelivat vammojen aiheuttamaa heikkoa olotilaa ja väsymystä vastaan. Salamin kylmästä tärisevä vartalo värisi vaatteiden ja veren alla.

“Voinko kertoa salaisuuden?” Salam kysyi ja nyökkäsin heti hyväksyvästi päätäni.

“Rakastan salaisuuksia, kerro ihmeessä”, sanoin hänelle naurahtaen heikosti. Jos tämä saisi Salamin pysymään hereillä ja sinnittelevän siihen asti, että tulisi apua, antaisin hänen kertoa mitä vain.

“Se juoru… Siitä, että vanhempani olisivat olleet sisaruksia keskenään. Että olisin sukurutsauksen aikaansaannos. Se on sata prosenttisesti totta, vaikka sitä vastaan on väitetty toisin useaan otteeseen”, Salam sai kerrottua. Hänen katseensa pysyi koko ajan kasvoissani, pitäen omani hänessä. Salamin syntyperästä on aina ollut juoruja, koska on tiedetty, että hänen äidillään ja tämän veljellä oli aina ollut läheiset välit. Mutta se, että oli totta, että hänen isänsä oli hänen oma setänsä, oli hiljaiseksi vetävä tieto.

“Miten…?” kysyin, mutta Salam vastasi heti:

“He kertoivat minulle itse, kun olimme teini-iässä. He sanoivat, etteivät voineet pitää suurinta salaisuuttaan minulta piilossa. He olivat teini-iästä asti alkaneet kokea kiellettyä rakkautta toisiaan kohtaan ja olivat sille lopulta antautuneet. Äitini meni naimisiin isänä pitämäni henkilön kanssa, mutta hänen suhde setääni pysyi. Sitten äiti tulikin raskaaksi ja hän teki synnytyksen jälkeen salaa dna-testin. Se todisti, että olin sedästäni lähtöisin. Harmoniatar sentään, että olin vihainen heille. He siirsivät salaisuuden minunkin niskaani ja minun piti pitää se piilossa mieheltä, jota olin lapsesta asti luullut isäkseni. En pystynyt kertomaan totuutta hänelle enkä kenellekään muullekaan. Elin se salaisuus sisälläni. Kun vanhempani kuolivat, neuvonantajani tiesivät salaisuuden ja ehdottivat, että asia pidetään salassa, koska jos syntyperäni saataisiin selville, asemani yritettäisiin horjuttaa”, Salam kertoi minulle. Sydäntäni puristini. Ystäväni oli pitänyt noin raskaan salaisuuden itsellään vuosia. Hän ei voinut kuvitella, miten raskasta se oli ollut hänelle.

“Nyt ainakin selkeni se, kun ihmettelin asenteesi muuttuneen setääsi kohtaan”, totesin tuskissa olevalle ystävälleni. Salam sai naurahdettua heikosti, kunnes yskähti kivusta. Olin aina pitänyt Salamin biologista isää taitavana sotilaana, jolla oli auktoriteettia ja taitoa johtaa sotajoukkoja. Haltiakuninkaan isänä pitämä henkilö oli tunnettu hiljaisena, mutta ystävällisena persoonana, joka ei hirveästi pitänyt julkisuudessa ääntä itsestään.

“En voinut sietää sitä miestä enää silmissäni. Tunsin itseni petetyksi. Äitinikin katsominen teki todella vaikeaa. Vaikka näin, että he molemmat välittivät minusta enemmän kuin mistään. Olisin halunnut kertoa totuuden isänä pitämälleni henkilölle, mutta en voinut rikkoa lupaustani, vaikka olisin halunnut. Ajattelin enemmän itseäni. En halunnut, että minusta juoruttaisiin yhtään enempää sukuvitsauksen tuotoksena kuin jo valmiiksi juoruttiin. Puhumattakaan siitä, että sinä ja Ninja olisitte saaneet tietää. En halunnut teidän pitävän minua kuvottavana kuin pidin jo itseäni”, Salam jatkoi ja pudistin hänelle itkien päätänsä.

“Et sinä voi koskaan kuvottaa meitä Salam. Et koskaan. Sinä et valinnut vanhempiasi”, vakuutin ystävälleni ja tiukensin otettani hänestä merkkinä olevani tosissani sanojen suhteen. Se sai Salamin hymyilemään heikosti, mutta leveämmin.

“En voinut valita, mutta olen silti kiitollinen, että synnyin. Koska jos en olisi en olisi koskaan tavannut Ninjaa tai sinua”, Salam sanoi.

“Erityisesti sinua”, mies lisäsi ja hämmennyin hänen sanoistaan. Yritin kuitenkin hymyillä rohkaisevasti.

“Elämämme olisi tylsää ilman sinua”, sanoin hänelle ja silloin tunsin miehen huulet omiani vasten ja hänen toisen kätensä niskani takana. Olin niin hämilläni, etten osannut tehdä muuta kuin antaa Salamin pehmeiden huulien suudella omiani. Maistoin hyvin vienosti veren maun, joka kertoi, että sisäinen verenvuoto oli valtava haavojen takia. Mies pitkitti antamaansa suudelmaa niin pitkälle kuin pystyi, kunnes hänen kroppansa antoi periksi ja hän laskeutui takaisin käsivarteni nojaamaksi. Miehen niskallani pitämä käsi siirtyi poskelleni silittämään kämmenselällä ja katsoin miestä suurin silmin mykistyneenä siitä, mitä oli juuri tapahtunut.

“Elämäni on nyt täydellistä, kun sain edes kerran suudella naista, jota olen aina rakastanut”, Salam sanoi heikko, mutta tyytyväinen hymy huulillaan. Kyyneleet valtasivat silmiäni yhä enemmän ja sydämeeni särki kaikesta siitä puristavasta kivusta, mitä se koki sillä hetkellä.

“Vien vanhemmillesi terveisiä”, Salam sanoi heikosti yhä hymyillen samalla, kun itsepäisesti pudistin päätäni. Ei, en antaisi ystäväni kuolla.

“Löydä riipukset. Pelasta Phantasone. Elä onnellinen elämä”, Salam sanoi. Hän henkäisi ja otin hänen kädestään kiinni, joka oli poskellani. Hän muuttui liikkumattomaksi. Salam ei hengittänyt.

“Salam…?” kysyi ääni käheänä kyynelehtien.

“Salam”, sanoin uudestaan ja yritin ravistella häntä. Hänen puoliksi avautuneena olevat silmät katsoivat omiini kuin kangistuneina.

“Ei… Salam, EI SALAAAM!” aloin huutamaan itkien. Hän oli poissa. Rakas ystäväni oli poissa enkä pystynyt estämään sitä. Heijasin Salamia itseäni vasten ja itkuhuusin taivasta vasten. Huusin Salamin nimeä taivasta vasten ja anoin pääni sisällä, että hän heräisi takaisin henkiin. Hän ei herännyt.

Kasvojani heijasti vain pilvien takaa ajoittain heijastava aurinko.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Gran Error f. wrs – I Like It

- wrs – Llámame – eurovision version

- FF X ost – Zanarkand

- FF XV Episode Ignis ost – 光なき旅路

- Titanic ost - Rose