LUKU 79: SEIVÄSTYS

SISÄLTÖVAROITUS! LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!

HEIZEL

Pidin tiukasti Salamista kiinni, kun hän liisi tuulen mukana puiden yli. Ympäristössämme käytiin kovia taisteluita ja sotureiden erivärisistä haarniskoista pystyi havaitsemaan, että monet suvut olivat lähettäneet joukkojansa tukemaan Helejanian haltiasukua. Olin kiitollinen sisälläni siitä, että demoninaista vastaan oltiin vihdoin noustu vastaan yhteisvoimin.

“Chari on tuolla Daveyden kanssa!” Ninja kiljaisi samantien ja käännyin katsomaan ystäväni osoittamaan suuntaan. Meitä lennättävää mieshaltiaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun hän automaattisesti vaihtoi tuulen suuntaa ja lähdimme syöksymään siskoni ja serkkuni avuksi.

“Valmistautukaa”, Salam tokaisi kuuluvaan ääneen ja se oli merkki minulle ja Ninjalle, että mies päästäisi meistä irti, jotta pääsisimme itse laskeutumaan omin voimin. Käteni liikkeellä loihdin vettä käteeni ja annoin sen avulla itseni sinkoutua kohti siskoani. Ninja lähti puolestaan miehensä avuksi.

“Chari varo!” huusin ja nainen kääntyi katsomaan minua kohti kuin uskomatta, mitä hänen silmänsä näkivät.

“Heizel?” kuulin hänen kysyvän.

“Sanoin varo!” huusin uudestaan ja isosiskoni hyppäsi heti pois alta, kun iskin hänen kimpussaan olevan suuren koriläsmäisen demonin kimppuun. Heilahdin veden avulla potkaisemaan demonia suoraan keskelle kasvoja ja toisella jalalla potkaisin demonin metallisen kypärän tämän kasvoilta. Salam tuli suoraan takanani, mutta sinkoutui demonin taakse ja tyylikkäällä pyörähdyksellä otti ruoskansa esiin ja rutiininomaisesti sai sen kierrettyä demonin kaulan ympäri. Miesdemoni karjui vihaisena ja yritti rimpuilla ruoskan otteesta pois samalla, kun yritti tarttua minuun karvaisilla suurilla käsillään. Onnistuin hyppäämään miehen käsivartta vasten kauemmas hänestä, pyörähtäen ilmassa ja annoin siskolleni kunnian lävistää demonin tyylikkäällä naisellisella miekallaan. Demonin rintakehä oli suojattu suurella haarniskalla, mutta Chari sai miekkansa kevyenluonteisen näköisesti lävistettyä demonin otsasta läpi. Köriläsmäinen hahmo jäykistyi ja kaatui lopulta maahan.

Käännyin katsomaan siskoani, jolla oli upea hopeisen hohtava haarniska yllään sinisillä ja punaisilla yksityiskohdilla. Chari oli aina halunnut Riyzekien tunnusvärien lisäksi haarniskoihinsa lempiväriään punaista. Hän oli laittanut hiuksensa tiukalle nutturalle, mutta taisteluntuoksinnassa kampauksesta oli irrottautunut yksittäisiä hiussruotuvia. Hän oli upea näky. Hän kääntyi katsomaan lopulta minua.

“Oliko ikävä?” kysyin siskoltani hymyillen, jonka kasvoille nousi leveä hymy.

“Arvaa vain”, hän totesi ja pikaisesti halasi minua. Vastasin halaukseen ja heti perään vielä Daveydin halaukseen, kun hän ryntäsi paikalle Ninjan kanssa.

“Ei ole aikaa kertoa, missä olen ollut ja mitä tehnyt. Meidän pitää ensin pelastaa Anatak”, sanoin kaikille. Ninja katsoi minua kiitollisena.

“He yrittävät iskeä suurempien sotureidensa kautta syrjemmältä, siksi vastassa oli vain kaksi demonia”, Daveyd vastasi. Nyökkäsin.

“Siinä tapauksessa on parempi hajaantua ja lähteä metsästämään muita syrjäseudulla olevia piileskelijöitä”, sanoin ja kaikki nyökkäsivät.

“Ninja, ota Daveyd ja Chari mukaasi. Daveydin tulenloihtiminen suojaa teitä tarpeen vaatiessa. Salam, lähde sinä minun mukaani”, ohjeistin kaikkia. Kaikille näytti sopivan jakoni, sillä vastaansanomista ei tullut.

“Ette sitten kuole”, Ninja vaati minulta ja Salamilta.

“Sama pätee teihin”, Salam sanoi takaisin. Ninja kääntyi katsomaan minua silmiin.

“Menkää kadun päästä oikealle. Pääsette pienelle venesatamalle. Sieltä on salainen reitti suoraan palatsiin, enkä halua että sitä ehditään löytämään”, Ninja pyysi ja muistin hämärästi, mistä ystäväni puhui. Meillä oli lapsena tapana leikkiä salaisissa käytävissä ja samalla opetella, mikä tunneli vei minnekin päin Anatakin kaupunkia.

“Tuhotkaa sisäänkäynti ja täyttäkään se ihan millä vain. Pääasia, että käytävä ei ole etenemiskelpoinen. Se hidastaa edes vähän”, Ninja lisäsi.

“Ei huolta, me hoidetaan asia”, Salam sanoi ja vilkaisin keltaiset silmät omistavaa ystävääni ja lähdimme samantien kovaan juoksuun. Kuulimme, miten Ninja, Chari ja Daveyd lähtivät vuorostaan juoksemaan vastakkaiseen suuntaan.

Juoksimme Salamin kanssa yhtä matkaa ja emme ihme kyllä kohdanneet vihollisia lyhyen matkan aikana. Salam pääsi edelleni ja meni kiinni seinää vasten ja kurkisti varovasti kulman taakse.

“Näkyykö ketään?” kysyin hyvin hiljaa ja Salam nosti kättänsä merkiksi, että näki jotain. Hän vilkuili hieman enemmän. Sydämeni löi kovaa rinnassani jännityksestä, kun nojasin seinään ystäväni tavoin. Lopulta Salam kääntyi katsomaan minua. Hän nosti viisi sormea pystyyn, joka merkitsi viittä vihollista. Eli meillä olisi vastamme viisi vastustajaa, jotka yrittivät päästä salaisen sisäänkäynnin jäljille. Nyökkäsin katsoen mieshaltian keltaisiin silmiin. Hän jätti yhden sormen pystyyn ja osoitti sillä taivasta tarkoittaen, että hyökkäisi ilmasta ja minä puolestani maasta. Vilkaisin taivaalle ja nyökkäsin taas hänelle. Salam erkani seinästä muutaman askeleen ohitseni taaksepäin ja lähti lentoon vieno pyörremyrsky jaloistaan puuskahtaen.

Käännyin itse takaisin seinän reunalle ja kurkistin vuorostani nähdäkseni saman, minkä Salam hetki sitten. Venesatama oli rauhallinen ja autio. Ketään ei näkynyt missään, mutta keskemmällä kaupunkia kuuluvat taisteluiden äänet kuuluivat tänne asti. Autiossa venesatamassa suuren kirkkaisen ja puisen sillan alla näin, miten demonit etsivät sisäänkäyntiä. Ihmettelin demonien määrää. Miksi vain viisi? Eikö demoninaisella pitäisi olla armeija etsimässä sisäänkäyntiä? Meidän onnemme, että vastustajia oli vain viisi. Mutta silti pieni epävarmuus sykki sydämessäni. Ei tämä voinut näin helppoa olla.

Näin Salamin jonkin matkan päässä erään rakennuksen katolla odottamassa, että pääsisin hyökkäämään ensin. Ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään tilannetta. Kyllä, sillan alla oli salainen sisäänkäynti palatsiin ja demonien tekosista päätellen Tiscovera oli antanut heille erilaisia taikanesteitä ja loitsuja, joilla salainen sisäänkäynti pitäisi löytyä. Jos emme pitäisi kiirettä, salainen ovi tulisi esiin ja sitten tulisi kiire.

Lähdin juoksuun ja useat veneet lähtivät keikkumaan aaltojen mukana, kun iskeydyin veteen ja lähdin liitämään sen matkassa kohti vihollisia. Tällöin demonit kuulivat minut ja kääntyivät katsomaan järkyttyneinä, kuka heidät oli löytänyt.

“Se on se punapää!” yksi demoninainen huusi heti järkyttyneenä kuin paikan päällä murhasta kiinni jäänyt tekijä. Heilautin käsiäni, saaden suuren aallon iskeytymään demoneita kohti, jotka seisoivat sillan alla olevalla kivisellä tasanteella. Demoneista kolme joutui veden varaan ja aikailematta vettä pitkin liukuessani kosketin sormillani veden pintaa ja se muuttui jääksi. Jää kahlitsi demonit, jotta he eivät päässeet liikkumaan. Vastustajat ärisivät vihaisina ja yrittivät epätoivoisina repiä itseään irti kovan jään otteesta pois. Kaksi vedestä kastunutta demonia pyrkivät käsissään olleilla kirveillä iskeä jäätä, vapauttaakseen ystävänsä.

“Turha luulo”, Salam tokaisi ilmestyessään paikalle pyörremyrskynsä kanssa ja hyppäsin sen päältä hennoin askelin pois samalla, kun antoi tuulenpuuskan puhaltavan kaksi demonia kauemmas liittolaisistaan.

“Heidät pitää saada myös kahlittua”, tokaisin ja lähdin demoneita kohti.

“Hoituu”, Salam sanoi ja juoksi demoneita kohti. Hän kevyin, mutta arvokkain liikkein taisteli kahta demonia vastaan yksin. Olin aina ihaillut Salamin tapaa osata taistella niin tuulen voiman kanssa kuin ilman. Tulin avuksi ja iskin vedestä aallon demoneita kohti ja Salam ymmärsi heti väistyä tieltä. Vastustajani iskeytyivät kivistä seinää kohti ja loihdin veden jääksi.

“Ette selviä tästä”, toinen seinään jään avulla kiinni jäänyt demoni sähisi vihaisena. Kohautin olkiani hänelle.

“Aika hyvin pärjäsimme”, totesin ja heitin ylävitoset Salamin kanssa. Vilkaisimme viittä demonia kukin vuorollaan.

“Joudutte kaikki oikeuden eteen”, Salam sanoi kaikille. Demonit alkoivat hymyillä ja naurahdella huvittuneina. Kohotin toista kulmaani kysyvänä. Joko nämä demonit olivat menettäneet viimeiset järjenrippeensä tai sitten tilanne oli heistä erityisen hauska.

“Hälytä poliisivoimat tänne”, pyysin Salamille kääntyessäni katsomaan häntä. Mies oli nyökäten tekemässä avunpyynnön, kunnes samassa huudahti:

“Heizel varo!” ja napasi minusta kiinni ja pääsimme lennähtämään miehen tuulentaidoilla kauemmas. Salam lennätti meidät puiselle laiturille, josta oli joidenkin metrien matka demonien luokse.

“Mitä nyt?” kysyin ihmeissäni vilkaisten miespuolista ystävääni hyvin hämilläni. Salam käänsi katseeni itsestään takaisin demonien suuntaan, kun musta öljymäinen lammikko syntyi paikkaan, jossa olin juuri seissyt. Demonit alkoivat huutamaan innoissaan, kun heidän johtajanaisensa nousi ylös mustan nesteen keskeltä rauhallisin liikkein. Katsoimme Salamin kanssa järkyttyneinä, miten Tiscoveran menetetyn käden tilalle oli ilmestynyt teräksen hohtava pahaa voimaa hehkuva käsi lukuisine verisuoniin veti uuden omistajansa ylös. Nainen katsoi meitä verenpunaisilla silmillään vointonriemuisen hullu katse silmissään.

“Aistinkin, että olisit täällä”, Tiscovera sanoi minulle kauhumainen hymy huulillaan. Nousin heti seisomaan valmiina taisteluun. Tätä varten olin harjoitellut. Tiesin, että demoninainen olisi minulla vastassa ennemmin tai myöhemmin.

“Lähde hakemaan apuvoimia”, sanoin Salamille vieressäni. Sen lisäksi, että apuvoimat kelpaisivat, en haluaisi ystäväni joutuvan taistelemaan tuota hirviötä vastaan.

“Älä helvetissä luule, että jättäisin sinut yksin”, Salam sanoi minulle heti tiukasti ja vilkaisin häntä nopeasti. Miehen katseessa näkyi totinen palo. Hän ei suostuisi jättämään minua yksin. Käännyin heti katsomaan takaisin Tiscoveraa, joka oli päässyt koko pituuteensa seisomaan. Hän vilkaisi ympärillään hurraavia jäässä kiinni olevia alamaisiaan. Hän iski uuden kätensä nyrkillä luomaani jäistä seinämää ja korkeakorkoisella kenkänstä kärjellä vedessä olevaa jääpintaa ja demonit pääsivät vapaiksi. Demonit pääsivät vapauteen.

“Kuusi vastaan kaksi. Asiat vois olla paskemminkin”, Salam totesi minulle.

“Miten?” kysyin ottaen samalla valmiusasennon taisteluun.

“Heitä voisi olla kahdeksan ja en olisi ehtinyt tehdä hälytystä”, Salam totesi ja kuin yhteisestä ymmärryksestä lähdimme hyökkäykseen. Olimme pahasti alakynnessä, mutta apuja oli tulossa. Pitäisi vain onnistua sinnittelemään sinne asti.

“Huoranpenikka on minun!” Tiscovera huudahti alaisilleen ja Salam tiesi heti, että hänen tehtävänsä oli hoidella suurin osa demoneista. Suuri nainen lähti minua kohti ja iskiessään nyrkkinsä minua kohti, loin ilmassa vedestä jäisen seinämän itselleni. Tunsin, miten käteni tärähti iskun voimasta, mutta onnistuin loihtimaan jään vedeksi ja iskemään sen suoraan demoninaisen kasvoille. Vihaisena äristen Tiscovera sai tartuttua jalastani ja iski minut kovalla voimalla veden alle maata vasten. Vesi sinkoutui ympäriltäni, kun iskeydyin selälleni mutaista pintaa vasten. Kivusta huolimatta minulla ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään, vaan pyörähdin vastustajani alta pois ennen kuin hän ehti iskeä maahan mustalla kimaltelevalla keihäällään. Heilautin kädelläni Tiscoveraa kohti vetisiä miekkavalaita, joita nainen ehti vuorostaan väistämään. Miekkavalaat jatkoivat matkaansa ja ahmaisivat viidestä Salamia vastaan olevasta demonista kaksi sisään. Jätin miekkavalaat Salamin avuksi, kun itse keskitin huomioni vanhempieni murhaajaan, joka katsoi minua kylmä hymy kasvoillaan.

“Olet vahvistunut”, Tiscovera totesi minulle. En tiennyt, tarkoittiko nainen sanojaan kehumisena vai toteamuksena itselleen.

“Ihan vain sinun kukistamista varten”, sanoin hänelle takaisin ja heitin jäisiä piikkejä naisia kohti harhautuksena. Niitä väistäessään Tiscovera ei osannut odottaa, että hyökkäysin hänen terveen käden puolta kohti. Iskin jalkani kylkeä kohti, mutta en ollut osannut odottaa Tiscoveran otetta ja hänen uusi teräksinen kätensä nappasi kaulastani kiinni ja nosti ylös.Lähdin heti rimpuilemaan vastaan, kun kuristava ote kaulallani kiristyi.

“Kuinka minun tekisikään mieli katkaista niskasi tässä ja nyt”, Tiscovera sanoi minulle voitokkaana.

“Mutta olen huomannut, että sinulla on paha tapa vetää Rauhan riipuksia puoleesi ja tarvitsen riipukset itselleni”, nainen sanoi. Katsoin häntä silmiin raivo silmissäni ja ohjasin kylmyyttä käsistäni kaulallani olevaa teräskäteen, jotta kuristava ote hellenisi edes hieman kaulallani.

“Joten siitä syystä tarvitsen sinut elossa mukaani, kunnes riipukset ovat kaikki minulla”, Tiscovera sanoi. Demoni ei ollut aistinut paitani sisällä olevaa surun riipusta, mutta tiesin että nainen halusi käyttää minua välineenä löytämään loput riipukset itselleen. En suostuisi hänen suunnitelmansa osaksi.

Samassa ruoska kiertyi Tiscoveran teräskäden ympärille ja vetäisi sitä niin voimakkaasti, että kuristava ote kaulaltani irtosi ja tipahdin mutaiseen ja vetiseen maahan. Salam lähti jatkamaan omaa taisteluansa. Huomasin nopealla vilauksella hänen saaneen vesimiekkavalaideni avulla neljä demonia tajuttomuuden rajamaille. Mietin samalla, että missä apujoukot oikein viipyivät. Taisteluita käytiin pitkin kaupunkia, mutta luulisi että Tiscoveran tiedettäessä olevan paikalla, paikalle saapuisi väkeä nopeammin.

“Sinä kirotun-” Tiscovera aloitti sihihten Salamille, kunnes samassa ponkaisin maata ja Tiscovera jäi jaloistaan kiinni jäähän. Demoninainen naurahti.

“Tuonko kuvittelet estävän minua?” hän kysyi, vaikka samalla olin jo lähtenyt liikkeeseen, hypäten ilmaan ja iskien naista kohti jäisen seinämän. Tiscovera iski kätensä seinää vasten ja mustaa voimaa huokuen rikkoi jään kuin tuhansiksi lasinpalasiksi hymy huulillaan. Sain napattua hänen kätestään kiinni ja iskettyä nyrkillä häntä suoraan kasvoihin. Kuulin, miten jää Tiscoveran jaloissa rikkoontui, kun hän sai itsensä vapaaksi, mutta se mahdollisti minulle nappaamaan otteen uudestaan hänen jäisen seinämän rikonneeseen käteen. Pääsin hänen taakseen ja heilautin naisen selkäni yli selälleen maahan. Tiscovera ärähti kivusta ja iskin jäisiä piikkejä tiukasti hänen vartalonsa ja pään ympärille, luoden tälle oman ansan.

“En kuvitellu”, vastasin hänelle hengästyneenä. Nainen katsoi minua raivo katseessaan.

“Et sinä näin helposti voita huoranpenikka”, demoni totesi ja samassa katosi maan alle mustan öljymäisen liejunsa sekaan. Yritin napata hänestä otteen, ettei tämä ehtisi karkaamaan, mutta vastustajani oli liian nopea.

“Tule takaisin taistelemaan pelkuri!” huusin.

“Niinhän minä tulin”, kuulin takaani äänen, mutta samassa lävitsemme puhalsi voimakas tuuli. Tiscovera horjahti minusta kauemmas ja Salam sinkoutui vierelleni. Hän oli ilmeisesti saanut demonit hoidettua. Hänen kasvoiltaan vuosi verta muutamasta haavasta ja vaatteiden likaisuudesta päätellen hänellä oli haavereita muualla päin vartaloa myös.

“On rumaa hyökätä takaapäin”, Salam totesi Tiscoveralle viereltäni. Demoninainen nousi koko pituuteensa ja katsoi meitä kahta arvioiden.

“Minun taisteluissani ei ole sääntöjä”, Tiscovera vastasi Salamin letkautukselle ja loihti mustan kimmeltävän keihäänsä esiin. Hän pyöräytti sitä käsissään valmistautuen taistelemaan meitä molempia vastaan. Hän napsautti sormiansa ja samassa lähdimme vajoamaan jaloista mustaan liejuun. Tuntui kuin olisimme jääneet juoksuhiekkaan kiinni. En ehtinyt hämmästykseltäni varoa, kun jokin sivalsi vasenta jalkaani ja tunsin läpimän veren lähtevän valumaan haavasta ulos. Ärähtäen meinasin laskeutua koskettamaan haavaa, mutta Salam otti minua heti kädestä kiinni tiukasti.

“Älä kaadu tai laskeudu, muuten uppoat entistä enemmän!” Salam huusi minulla ja samassa ärähti itse, kun vuorostaan hänen jalkaansa sivallettiin haava. Tiscovera liikkui kuin nuoli. Salamilta tippui kädestä hänen ruoskansa mustaan liejuun, mutta hän ei suostunut laskea kättään hakemaan asettaan, ettei jäisi pahemmin kiinni ansaan.

“Pidä kiinni”, Salam tokaisi ja samassa hän puhalsi kovaa ylös taivaalle ja näin miehen kasvoista, miten vetämisemme pois mustan liejun vallasta vei häneltä voimia. Samalla Ticovera sivalsi meihin haavoja pitkin kroppaamme, yrittäen saada miehen otteen lipsumaan kädestäni.

Salam sai meidät ylös liejusta, mutta Tiscovera ilmestyi väliimme. Demoninainen oli iskeytynyt Salamiin vierelläni kyynerpäällään tämän kylkeen, joten otin hänen hiuksistaan kovakouraisesti kiinni ja potkaisin tätä polvellani leukaan. Heilautin kädellä vettä avukseni pinkaisten korkeammalle. Nostin käteni ylös aallon muodostuessa taakseni. Vesi muuttui jäisiksi keihäiksi ja lähdin käsieni voimilla iskemään niitä demonia kohti, joka oli laskeutunut maahan ja suojautua oman keihäänsä heilautuksilla jäisiltä piikikkäiltä aseiltani. Tiscoveran teräksinen käsi alkoi hehkua kuin sähköiskun saava kone. Se särisi jännittynyttä voimaa ja sen ukkosmaisen sähköisyyden pystyi tuntemaan kaikkialla ympärillämme.

Karjuen nainen päästi kädestään mustaa hohtavan sähköisen vanan minua kohti ja suojasin itseni jäisellä seinällä, johon sähkö iskeytyi voimakkaasti ja huusin kivusta. Jouduin laskeutumaan maahan ja suurijännitteinen iski sai minut jaloista luisumaan puisella märällä laiturilla.

“Heizel!” kuulin Salamin huutavan ja hiukseni alkoivat heilua nopeassa tuulessa, kun mieshaltia loihti tornadon ajamaan sähköisen hyökkäyksen pois luotani, jotta voisin jatkaa taistelua. Kun sähkö ei enää pahasti polttanut jäisen seinäni läpi, loihdin jään vedeksi ja hypätessäni ilmaan, iskin vesipallon sähköista hyökkäystä vasten ja samassa kaikkiaalla säkenöi kuumat sähköaallot pitkin vettä ja kaikkea, mikä maassa oli kosteutta saanut osakseen. Sitä ei kestänyt kuin muutama minuutti ja sähköinen pallo oli hävinnyt.

Kääntyessäni katsomaan Salamia, joka kääntyi katsomaan minua, en ehtinyt päästämään ääntä suustani, kun Tiscovera oli jo ilmestynyt ystäväni taakse, keihästäen tämän pitkävartiseen mustaan keihääseensä avulla suoraan vatsan läpi. Veri purskahti ulos Salamin järkytyksestä suurentuneisiin silmiin ja demoninainen nosti hänet keihäänsä avulla ilmaan, seivästi miehen toiseen kertaan, kunnes heitti tämän kovaa puista laituria vasten. Huutokarjuessani ystäväni nimeä pystyin vain kuulemaan, miten laiturin puupölkyt rikkoontuivat iskun voiman takia. En jäänyt katsomaan, jäikö Tiscovera nauttimaan näystä, kun sinkouduin kivusta haukkovan Salamin luokse.

Salam oli seivästynyt alavatsasta puiseen palaan ja makasi kivusta irvistellen, enkä tiennyt, mitä tehdä.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Tekken Tag Tournament 2 ost – Baila de Batalla

- KH 2 ost – Sacred Moon

- Tekken Tag Tournament 2 ost – AIM TO WIN

- Tekken 6 ost – Blowin’ up the Enemy

- Tekken Tag Tournament 2 ost – It’s Not a Tuna!

- Kingdom Hearts 2 ost - Roxas