LUKU 75: ASIA

TISCOVERA

Demoninainen käveli edestakaisin Jolinien runnellussa, hänen silmiinsä miellyttävässä, valtaistuin salissa ja napsutteli terveellä kädellään sormiansa. Napsuttelut kaikuivat pitkin rikottuja ikkunoita ja naarmuisia seinämiä. Hän oli menettänyt yhden jalkakäärmeistään joitain päiviä sitten ja se oli saanut naisen raivon valtaan. Aluepartioista oltiin lähetetty yksi etsimään joukkojen johtajaa ja tämän muutamaa alaista, joille oltiin uskottu yksi käärme mukaan. Joukko oli lopulta jäljittänyt joukon, mutta heistä oli ollut jäljellä vain poltetut ruumiit palaneen niityn keskellä.

Tiscovera oli käskenyt ottamaan selvää, olivatko kuolemien takan Yryn tulihaltiat vai Deilan arvokas lemmikki. Aluepartio oli saanut selville, että kyseessä oli Aversionin demonkuningatar, sillä tämän lohikäärmesta oli pudonnut kristallisia suomuja. Lohikäärmeellä oli ilmeisesti edessä nahanluonti, koska lohikärmeiden kristalliset suomut tippuivat, kun se loi loistavaa nahkaansa uusiksi. Kristallit olivat aitoja ja niistä maksettiin, mutta harva onnistui ystävystymään lohikäärmeen kanssa, saatika saisi sen tippuvista kristallisuomuista itselleen mitään. Lohikäärmeet pitivät kimmeltävistä asioista, joten ne varjelivat itsestään tippuvia suomuja kuin suurimpia aarteitaan.

Demoninainen ei kokenut tekevänsä kristallinpalasilla mitään. Hän oli heittänyt ne samantien seinää vasten raivoissaan, kun kaukopartio oli kertonut, mitä olivat saaneet selville. Alaiset olivat katsoneet hermostuneina, kun naisen heittämät kristallit jäivät kiinni seinään ja heidät oltiin määrätty ottamaan selvää, missä tämä lohikäärme ja hänen ratsastajansa oli. Eikä takaisini ollut tulemista, kunnes joukolla olisi häntä miellyttäviä tietoja. Alaiset lähtivät selvästi helpottuneina, että sillä kertaa he olivat selvinneet hengissä johtajattarensa raivokohtauksesta. Seuraavan kerran onni riippuisi siitä, mitä he uskaltaisivat tulla kertomaan demonille.

Nainen lopetti hetkeksi sormiensa napsauttelun ja kosketti olkapäätänsä, josta oli irroitettu käsivarsi. Särkyjä oli vielä toisinaan, mutta paikka oli alkanut parantua. Tiscovera tiedosti, ettei särkyä kestäisi enää kauaa, sillä hän aikoisi saada toisen kätensä takaisin ja entistä parempana. Hän oli tutkinut magian avulla ja tehnyt omia kokeitansa alueella piilotelleilla Jolinien jäsenillä. Jos nainen saisi kätensä takaisin, hän ehdottomasti aikoisi käyttää hyödyksi mahdollisuutta, että saisi maan elementtiä hallittavakseen suurten voimiensa ohelle. Aika oli alkanut olla kypsä kokeilla hänen punomaansa loitsua, mutta yhden jalkakäärmeen menetys oli laittanut hänen päänsä samantien sekaisin. Se oli ollut raskas menetys, sillä jokainen jalkakäärme merkitsi paljon hänen armeijansa suhteen.

“Tiscovera”, nainen kuuli ärsyttävän äänen takaansa ja samassa hän aloitti taas hermostuneen sormien napsuttelun.

“Parempi olla tärkeää asiaa”, demoninainen sanoi raskaalla äänellänsä ja kääntyi katsomaan Alicea, joka seisoi selkä suorana johtajatartansa kohti. Vaikka naisesta huokui pieni hemostuneisuus, hän ei antanut naisen odottaa, vaan avasi suunsa:

“Olemme saaneet tiedon, että niityltä löytyneet ruumiit olivat olleet prinssi Nirionin perässä ja Deila oli pelastanut hänet Condan avustuksella”, Alice aloitti ja Tiscovera lopetti samantien taas sormien napsuttelun. Syntyi pelottava hiljaisuus, jota avonaisista ikkunoista kuuluva tuulen humina rikkoi.

“Ja missä prinssi on nyt?” hän kysyi vaarallisen hitaasti, pitäen raivoksi kasvavan katseensa kiinni punahiuksisessa alaisessaan. Alice nielaisi ja demoni näki, miten vienot hikipisarat alkoivat ilmestyä naisen ohimolle. Hän pelkäsi. Syytä olisi.

“Sain tiedon, että hän on päässyt Yryn ja poliisivoimien huostaan, jossa hänen isänsä ja loput selviytyneet Jolinit ovat”, Alice lisäsi ja hänen sanojensa aikana Tiscovera kääntyi hääntyi häntä lähinnä olevaa puunjuurista veistettyä kaunista pöytää kohti, jossa oli lasipinta. Lasi oli likainen demonien juhlimisen jäljiltä jääneiden juomien jämistä, mutta Tiscovera iski nyrkkinsä pintaa vasten. Lasi pirstoutui tuhansiksi palasiksi ja puu halkeutui naisen voiman vuoksi.

“Helvetin idiootit päästivät sen poikasaastan karkuun!” nainen karjaisi vihaisena ja samassa rikkoi pari seuraavaa samanlaista puista pyöreää pöytää seuraavaksi. Nainen hengitti raskaasti ja siirsi kasvoilleen laskeutuneita keltaisen blondeja hiuksiaan korviensa taakse. Latvoissa olevat turkoosiset vivahteet siirtyivät naisen katseen edestä pois, kun hän kääntyi katsomaan Alicea.

“On myös eräs toinen asia”, Alice sai lopulta lisättyä uutisiinsa ja se sai demonin nousemaan koko melkein kaksimetriseen pituuteensa takaisin.

“Se huoranpenikka on ollut poissa kuvioista melkein kaksi kuukautta”, Alice kertoi ja se sai Tiscoveran hiljaiseksi.

“Onko hän..?” Tiscovera kysyi ja Alice pudisti heti päätänsä.

“Ei olla vielä varmoja, missä hän on. Mutta ei ainakaan omalla alueellaan ja nyt jos koskaan olisi hyvä tilaisuus hyökätä sinne”, Alice ehdotti hieman hymyillen ilkikurisesti. Nainen tiesi tasan tarkkaan, miksi hänen edessään seisova nainen haluaisi päästä hänen vastuksensa kimppuun. Tiscovera kääntyi ehjänä olevan pöydän luokse ja istahti rennoin ottein sen vieressä olevalle puiselle tuolille. Tuolissa olleet koristelehdet, jotka olivat ennen olleet eläviä, olivat nyt kuihtuneet pois.

“Ei, jos se penikka ei ole alueellaan, hänen kummisetänsä pitää kyllä huolen, ettei hänen alueelleen pääse hyökkäämään kukaan”, demoninainen sanoi ja naputteli punaisia kynsiänsä pöydän lasista pintaa vasten.

“Qjudoa varmasti suojataan myös, koska se on tämän alueen naapuri. Casper on hyödytön, koska se on jo tuhottu”, Tiscovera mietti ääneen ja piirsi sormellaan lasin pintaan vienolla kynnenotteella ulkomuistista Phantasonen karttaa. Hän kuiskutteli itsekseen ja Alicen oli hankala saada selvää johtajattarensa ajatuksista, joten hän koki parhaaksi vain seisoa ja pysyä paikoillaan. Kuullessaan vienoisia askelia takaansa, hän kääntyi katsomaan ja hänen hymynsä leveni heti.

“Hei Keidaz”, nainen sanoi ja Keidaz nyökkäsi vienosti päätänsä naiselle, joka selvästi sai Alicen päivän paistamaan kirkkaammin kuin aurinko.

“Mikä siskolla on?” Keidaz kysyi tullessaan naisen vierelle ja käänsi turkoosisen katseensa itsekseen istumassa olleeseen demoninaiseen. Alice kertoi, mitä oli saanut selville ja se sai miehen toisen kulman nousemaan kiinnostuneena.

“Heizeliä ei ole näkynyt pitkään aikaan? Onko jotain tapahtunut?”

“Onko sillä jotain väliä?” Alice kysyi vähätellen ja nähdessään miehen salamana muuttuneen vihaisen katseen, hän heti tajusi mitä oli suustaan päästänyt.

“Totta kai sillä on väliä”, mies tiuskaisi ärähtäen ja Alice huokaisi syvään. Keidazin katseen siirtyessä pois hänestä, Alice pyöräytti silmiänsä kyllästyneenä. Vielä jonain päivänä tuo mies unohtaisi sen helvetin lutkan ja näkisi vain hänet. Tämä jatkuva kärsivällisenä oleminen ja ajoittainen huomionsaaminen Keidazilta makuuhuoneen puolella otti silti välillä päähän. Se ei riittänyt naiselle. Hän halusi miehen kokonaan itselleen. Täysin kokonaan.

“Siinäpä se”, Tiscovera sanoi ääneen itsekseen ja punahiuksinen alainen kääntyi taas katsomaan demoninaista. Demoni naurahti vienosti ja kääntyi vihdoin katsomaan kaksikkoa vähän matkan päässä.

“Ai Keidaz, hyvä että saavuit kuin tilauksesta paikalle”, nainen totesi miehelle ja nousi samalla seisomaan. Keidaz otti muutaman askeleen lähemmäs siskoaan kohti.

“Mitä sinulla on mielessä?” Keidaz kysyi. Nainen käveli pikkuveljensä eteen hymyillen hullua hymyänsä. Se tiesi, että Keidaz pääsisi tekemään hänen mittapuullaan jotain todella hauskaa.

“Mitä sanoisit, jos lähtisimme valloittamaan uuden alueen?” Tiscovera kysyi ja se sai Keidazin yhtymään hänen hulluun hymyynsä. Heidän demonisen sairas ja hullu sisarusten hymy, josta he tiesivät, mitä tuleman pitäisi.

“Pitäisin siitä TODELLA paljon”, Keidaz totesi hymyillen siskolleen, katsoen tätä silmiin. Tiscovera hymyili takaisin veljelleen ja tarttui tämän olkapäähän terveellä kädellään. Vaikka pikkuveli oli ajoittain ärsyttävä ja hänen pakkomielteensä huoranpenikkaan oli säälittävä, niin tappamisessa mies oli vailla vertaistaan. Jos jollakulla niin Keidazilla riitti mielikuvitusta satuttaa ketä tahansa millä tavalla tahansa. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Se oli taito, jota nainen arvosti perheenjäsenessään.

“Se on mukava kuulla veliseni. Sillä sain juuri idean”, Tiscovera paljasti veljelleen, joka katsoi siskoaan erittäin kiinnostuneena. Jos hän pääsisi tekemään sitä, missä on hyvä, hän olisi mukana. Alice katsoi sisaruksia kysyvänä, kunnes demoninainen kääntyi katsomaan häntä vuorostaan.

“Mutta ennen sitä meidän pitää hoitaa eräs asia kuntoon”, naisen kertoi hymy huulillaan ja hän naurahti innostuneena. Jos kerta huoranpenikka oli poissa kuvioista, hänellä olisi kaikki mahdollisuudet tehdä uusi valloitus. Häntä pelättiin ja nainen oli tarpeeksi kauan antanut phantasonelaisten hengähtää hänen tekemisistään. Nyt olisi aika päättää tämä tauko.

 

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Lordi – Hate at first sight

- Motionless In White – Demon in your dreams

- Mind Shredder – My perfect hell