LUKU 65: POIKASET

KUUKAUSI HEIZELIN LÄHDÖN JÄLKEEN

JILL

Vaaleahiuksinen haltiakuningas ratsasti lakananvalkoisella yksisarvisellaan kohti linnansa portteja. Ilma oli viilentynyt lämpöisestä viileäksi lähemmäs iltaa ja Jill oli päättänyt lähteä tuulettamaan omia ajatuksiansa ratsastamisen ja metsästämisen kera uskollisen urospytoninsa, Bitin, kanssa. Mies oli ollut aina ylpeä kameleonttikäärmeistä, jotka edustivat Jolinien sukua. Yhdeksän metriä pitkä Bitin oli vaatinut paljon, jotta Jill oli nuorena poikana saanut sen kesyyntymään taisteluparikseen. Kameleonttikäärmeiden uskollisuutta ja luottamusta oli haastavaa voittaa puolelleen, mutta useat Jolinin suvun jäsenet olivat siihen kyenneet.

Bitinin kuparinruskealla pohjalla ja kultaisen kellertävä verkkokuvioitu pinta kimalsi ilta-auringossa, kun se samalla luikersi siksakkimaista kuviota valkean ratsun vierellä. Käärme oli kilpailuhenkinen ja se halusi olla sitä monta kertaa suuremman nelijalkaisen eläimen arvoinen kisaaja. Jill vilkaisi luikertelevaa ystäväänsä hymyillen, joka vilkaisi tätä takaisin villin vaalean vihreillä viirusilmillään. Metsästys oli tuottanut tulosta sillä Bitin oli onnistunut nappaamaan useamman jyrsijän Jolinien reheviltä metsäalueilta. Käärme oli onnistunut saamaan Jillin häälahjaksi vaimolleen hankkineen punertavan pytonnaaraan tiineeksi ja kameleonttikäärmeiden lauma oli kasvanut kuudella uudella tulokkaalla, joilla ruokahalu oli suuri, mutta niitä ei oltu päästetty vielä luontoon metsästämään omin päin.

Jill ei puhunut siitä kenellekään, mutta hänellä oli sisällään pelko, että jos heidän kameleonttikäärmeet joutuisivat vääriin käsiin, niistä olisi suuri vaara. Väärillä käsillä hän tarkoitti Tiscoveran narttua, joka uhkasi heitä eikä mies voinut olla täysin varma, vaanittiinko heidänkin aluetta. Vartiointia oltiin tehostettu, mutta mies koki ettei voinut luottaa kuningas Ralffiin tai poliiseihin, että he hoitaisivat työnsä kunnolla. Kesyttämättöminä kameleonttikäärmeistä voisi tulla tappokoneita, jotka alkaisivat tappamaan vain huvikseen. Siksi Jolinien suku oli tunnettu niiden kouluttamisesta taistelupareiksi ja suojiksi heidän omille alueilleen. Mies luotti Bitin seuraan ja suojelukseen enemmän kuin omiin vartijoihinsa, vaikka ei sitä kenellekään erikseen kertonut.

Portit aukesivat kevyesti miehen ratsun ja tämän käärmeen tieltä ja yksisarvisen kaviot kopistelivat kovaäänisesti kivistä maata vasten. Portista oli vielä noin kilometrin matka Jolinien ylellisen kauniille linnalle, joka hohti taivasta vasten kuin kupari ja vihreän eri sävyissä hohtavat smaragdit loistivat linnan seiniä vasten kasvimaisina yksityiskohtina. Linnan ulkopuolella kuningastaan oli odottamassa muutama vartija, jotka olivat valmiita ottamaan miehen ratsun osaaviin käsiinsä. Jill laskeutui sulavasti ratsunsa selästä uskollisen käärmeensä vierelle. Bitin hidasti tahtinsa ja jäi uskollisena oleskelemaan paikoilleen isäntänsä vierelle.

“Olemme iloisia, että saavuitte hyvinvoivana takaisin ylhäisyys”, vartija sanoi ja samalla otti ratsun suitsista kiinni ja taputti sen kaulaa kiitoksena kuninkaan tuomisesta takaisin yhtenä kappaleena.

“Onko tullut mitään uutta tietoa?” Jill kysyi samalla, kun riisui ratsastamisen aikana käyttämiänsä käsineitä. Mies nyökkäsi Bitinille merkiksi, että se voisi mennä edeltä ja ympäristöään kielellään haistellen, otus lähti luikertelemaan rauhalliseen tahtiin linnan portaille ja sille avattiin ovi kuin itse kuninkaalliselle. Jolinien alueella työskentelevät oli pakotettu totuttautumaan käärmeisiin, sillä ne saivat liikkua yhtä vapaasti kuin kuningasperhe ja niitä tuli kunnioittaa samalla tavalla. Jos koki suurta käärmepelkoa, Jolinien alueella ei voinut asua.

“Ei ikävä kyllä teidän korkeutenne”, vartija vastasi ja otti kuninkaan ojentamat käsineet itselleen hevosen lisäksi.

“Kuningatar pyytää teitä luokseen”, toinen paikalla olleista naisvartijasta kertoi kuninkaalleen. Jill nyökkäsi kuulemisen merkkinä ja lähti heti käärmeensä perään linnaan, jättäen vartijat huolehtimaan hänen parhaasta ratsustaan. Lemon oli Casperin tapahtumien jälkeen ollut entistä hermostuneempi ja ärtyisämpi. Mies itsekään ei ollut tilanteeseen tyytyväinen, sillä hän ei olisi koskaan voinut kuvitella läheisimmän kuninkaalliskolleegansa pitävän sellaista salaisuutta häneltä salassa. Naisista pitävästä prinsessasta puhumattakaan. Hänen poikansa kihlauskin oli ehtinyt purkautua nopeammin kuin se oli ehtinyt edes alkamaan. Nirion oli onneksi nuori ja hänelle löytyisi paljon parempi morsianehdokas jostain muualta. Hän oli miettinyt, että oliko demonikuningatar mahdollisesti jotenkin onnistunut lumoamaan prinsessa Tansin ja siksi nainen oli karannut? Jos se prinsessan hupakko oli oikeasti naisiin päin, olisi tämä voinut ilmoittaa asiasta hyvissä ajoin, ettei hänen poikansa olisi joutunut nöyryytyksen kohteeksi. Onneksi hänen poikansa oli ottanut asian rauhallisesti, toisin kuin hänen äitinsä. Lemon oli huutanut palvelusväelle viikon verran tapahtumien jälkeen, kun ei voinut purkaa turhautumistaan kehenkään muuhun. Naiselle oli ollut tärkeää saada ainoa poikansa hyvään avioliittoon, turvaten prinssin tulevaisuuden. Kuningatar oli pitänyt prinsessa Tansia ainoana poikansa arvoisena, kun oli kohdannut tämän Jolinien tunnetussa lääketieteellisessä akatemiassa.

Jill saapui linnan keskikerroksessa olevaan suureen oleskelutilaan, jossa oli sademetsämäinen tunnelma, josta kuningasperheen käärmeet pitivät oikein paljon. Ilma oli sen verran kostea ja hiostava, että mies riisui heti ratsastustakkinsa, kun tilaan saapui. Hän laski takkinsa käsivarrelleen, kun samalla katsoi hymyillen vaimoansa, joka nautti kuparinväristä kuplivaa juotavaa kristallinhohtoisesta lasistaan. Nainen makasi viherätävällä divaanilla, jonka oli ostanut itselleen heti, kun oli muuttanut heidän kihlauksensa jälkeen miehen luokse. Kaunis naaras käärme loikoili omistajattarensa ympärillä ja piti silmiään tyytyväisenä kiinni, kun Lemon silitti käärmeen päätä muutamalla sormellaan sivelevin liikkein. Lemon ei ollut ollut alkuun kovin innoissaan käärmeistä tai niiden läheisyydestä, mutta ajan kanssa nainen oli ensin totuttanut itsensä Bitiniin ja sitten Jill oli uskaltanut lahjoittaa naiselle oman käärmeen, jonka kanssa hän koki yhteyttä välittömästi. Hänen vaimonsa oli nimennyt kumppanikäärmeensä hänen äitinsä, Harahin mukaan ja kiintynyt käärmeeseen heti.

“Hei rakkaani”, Lemon totesi kirkkaanpunaisella huulipunalla värjätyillä huulillaan. Harah avasi silmänsä ja nosti hieman päätänsä, kun huomasi kumppaninsa miehen saapuvan paikalle. Jill tervehti naaraskäärmettä vienolla sipaisulla päälaelle ja käärme lähti heti luikertelemaan lattialle Lemonin ympäriltä. Bitin oli saapunut oleskelutilaan jo aiemmin, mutta oli heti mennyt nauttimaan tilan käärmeille rakennetusta uima-altaasta ja sen ympäristöstä. Harah suuntasi altaan reunalle kuningasparin nuoren prinssin luokse, joka omissa oloissaan tutki käärmepariskunnan jälkikasvua.

“Hei rakkaani”, Jill vastasi takaisin hymyillen ja soi naiselleen suukon poskelle. Lemon hymyili toisen huomionosoitukselle ja joi juomaansa taas. Hän tarjosi miehelleen juomaa, mutta tämä pudisti päätänsä vienosti.

“Meidän pitäisi nimetä nämä kuusi yksilöä”, Nirion totesi vanhemmilleen, kun tutki yhtä pienokaiskäärmettä ja silitti sitä varovasti. Jill kääntyi katsomaan poikaansa, joka ei ollut koko ikänsä aikana onnistunut kiintymään yhteen tiettyyn käärmeeseen. Poika oli aina sanonut, ettei ole kokenut yhtäkään käärmettä kumppanikseen, joka oli saanut miehen välillä jopa surulliseksi. Kyse ei ollut siitä, etteikö Nirion pitäisi heidän käärmeistään, hän ei vain ollut löytänyt kumppaniansa, vaikka isä oli hänelle yrittänyt tarjota käärmeitä.

“Saat päättää kaikkien niiden nimet, jos haluat”, Lemon vastasi pojalleen, joka vilkaisi äitiänsä vienosti hymyillen. Jill hymyili pojalleen rohkaisevasti.

“Päätä nimet, kun koet ajan oikeaksi”, Jill sanoi pojalleen samalla, kun käveli tämän luokse. Hän kääntyi katsomaan kuutta pientä käärmepoikasta, jotka loikoilivat kaikki tyytyväisinä suurella kivellä läpimän lampun alla. Harah luikerteli tiensä poikastensa ympärille ja Nirion samalla laski kädessään olleen poikasen äitinsä hoiviin.

“Mitä, jos en koe kumppanuutta yhteen vaan useampaan käärmeeseen?” Nirion kysyi isältään ja kääntyi katsomaan tätä. Poika oli perinyt äitinsä auringon vaaleat hiukset, mutta isänsä kirkkaan vihreät silmät. Jill kääntyi poikansa puoleen ja hymyili tälle rohkaisevasti. Hänen poikansa oli kokenut todella epäreilun tilanteen, kun kihlaus Tansin kanssa ei ollut onnistunut. Mies oli huomannut poikansa olleen asiasta todella vaitonainen ja hiljainen. Asiasta puhuessa poika yritti vaihtaa heti puheenaihetta. Mikään siitä tilanteesta ei ollut Nirionin syytä ja Jill oli sanonut sen pojalleen useaan kertaan. Jos useampi käärmekumppani saisi prinssin mielen paremmaksi, asia saisi olla niin.

“Se olisi upeaa, jos kokisit kumppanuutta useamman käärmeen kanssa”, Jill sanoin pojalleen ja nyökkäsi poikasia kohti.

“Ovatko heistä jotkut tuntuneet oikeilta?” Jill kysyi pojaltaan. Hän samalla kuuli korkokenkien äänen lähestyvän heitä merkiksi, että Lemon halusi osallistua tilanteeseen myös. Jokainen poikanen oli oma yksilönsä, joiden värit vaihtelivat kuparista punertavaan ja siitä kultaiseen. Tummat yksityiskohdat ja erilaiset kuviot tekivät poikasista toisistaan helposti erotettavat.

“Kaikki ovat”, Nirion myönsi hymyillen hieman.

“Jos haluat kaikki poikaset koulutettavaksesi, se sinulle myös suodaan rakas prinssini”, Lemon totesi ja silitti poikansa silkinpehmeitä hiuksia.

“Se on vähintä, mitä voimme tehdä sen jälkeen mitä se prinsessan hupakko laittoi sinut kokemaan”, Lemon lisäsi myrkyllinen sävy äänessään ja samalla joi juomaansa.

“Ei jooko puhuta sitä”, Nirion pyysi heti vaitonaisempana ja Jill tarttui hellästi vaimonsa kädestä kiinni merkkinä, että asian voisi antaa olla sillä kertaa.

“Tulemme löytämään sinulle paremman kihlatun kultaseni, lupaan sen”, Lemon vielä sanoi tohkaisuksi pojalleen ja silitti vielä tämän hiuksia. Prinssi sai vain hymähdettyä hieman. Jill toivoi itsekin, että he löytäisivät paremman vaihtoehdon heidän pojalleen vaimoksi. Heidän poikansa ansaitsi vain parasta ja kuningaspari tiesi, ettei heidän pojassaan olisi mitään vikaa.

“Äh, olen jo täysi-ikäinen, osaan kyllä itse valita, kenet haluan puolisokseni, jos haluan”, Nirion kommentoi hieman jo ärsyyntyneenä vanhempiensa jatkuvaan muistutteluun naimisiinmenosta. Hän hellästi kädellään huitaisi äidilleen merkiksi, ettei haluaisi että hänen hiuksiinsa kosketaan. Hän katsoi käärmeenpoikasia jokaista vuorollaan. Niiden kasvamisessa ja kouluttamisessa menisi oma aikansa, mutta prinssi uhraisi niille mielellään vapaa-aikaansa.

“Jos haluat? Mitä tarkoitat?” Lemon kysyi heti ihmeissään poikansa kommentista. Nirion kääntyi äitinsä puoleen vastatakseen, mutta samassa huoneeseen säntäsi vartija.

“Ylhäisyytenne, teidän tulee tulla pääportille välittömästi”, vartija ilmoitti heti. Jill kääntyi heti katsomaan heidän perheen yhteistä hetkeä törkeästi keskeyttänyttä miestä. Nähdessään miehen kasvoilla kauhistuneen ilmeen, Jill nousi heti seisomaan. Nirion nousi myös, nähdäkseen vartijan paremmin ja Lemon nyrpisti nenäänsä miehelle merkkinä, että tulisi vartijan kuulla kunniansa heidän hetkensä keskeyttämisestä.

“Mitä asia koskee?” Jill kysyi tiukka sävy äänessään. Vartija nielaisi ja sai vain vastattua:

“Teidän on tultava itse näkemään portille”

TISCOVERA

Demoninainen nojasi kuparisena hohtaviin portin pylväisiin toisella olallaan ja katseli punaiseksi maalaamiaan kynsiään terveessä kädessään. Hänen kenkiensä juuriin valui verta, jonka alkuperä tuli hänen jalkojensa juuressa makaavista kahdesta ruumiista. Vaikka naiselta puuttui toinen käsistä, se ei ollut vienyt hänen murhanhimoansa. Aurinko oli jo laskenut horisonttiin, mutta pimeys ei täysin laskeutunut Jolinien alueella tähän aikaan vuodesta. Vaikka lämmintä hohtava valo oli jo laskeutunut sen viimeisissä valonsäteissä kimalsi uhreista valuva kirkkaanpunainen neste ja ilma tuoksui rautaiselle. Tiscovera rakasti sen tuoksua. Tuoretta verta, joka juuri valui ulos kehosta.

“Mitä helvettiä teet täällä?” Jillin myrkyllinen ääni kuului, kun tämä marssi paikalle vartijoidensa ja Bitinin kanssa. Tiscovera kääntyi katsomaan kuningasta, joka oli hänen silmissään pahimman luokan hienohelma. Nainen hymyili toiselle pahaenteisesti. Naisen hymy sai Jillin kavahtamaan häntä. Kuningas ei koskaan ollut välittänyt demoneista, mutta Tiscoverasta hän välitti kaikista vähiten. Naisen olemassaolo hänen alueellaan loukkasi häntä enemmän kuin Heizelin sivallukset voisivat koskaan loukata. Demonilla ei ollut mitään asiaa hänen ja hänen perheensä lähelle. Puhumattakaan hänen valtakunnastaan, joka oli aina kukoistanut ja ollut suosittu rohdoistaan ja lääkinnällisistä taidoistaan.

“Menipä sinulla yllättävän kauan saapua paikalle”, Tiscovera totesi ja huomasi, miten Jillin katse hetkeksi laskeutui hänen jalkojensa juureen. Ruumiit saivat miehen silmiin aikaiseksi selvän kauhun, kunnes hän kääntyi raivoisella katseella katsomaan naista. Nainen tiesi, että oli saanut miehen pelästymään, joka oli ollut hänen tarkoituksensakin. Hän halusi osoittaa, ettei ollut rauhan tai asiallisen keskustelun asialla, vaan aikoi tulla näyttämään kykynsä.

“Kuinka uskallat tulla Jolinien alueelle senkin saastainen hirviö? Eikö kätesi menetys ollut jo hyvä merkki pysyä poissa haltioiden tieltä?” Jill kysyi vihaisena. Tulisi olemaan erittäin hankala tilanne kertoa kuolleiden vartijoiden läheisille heidän rakkaansa poismenosta, mutta nyt ei ollut aikaa miettiä asiaa. Tiscovera kääntyi paremmin joukkoa kohti ja nojasi kädellään paremmin porttia vasten. Bitin sähisi uhkaavasti leuat auki demonille ja liikutti itseänsä hyökkäysvalmiuteen, jos portti avautuisi. Jill vilkaisi käärmettänsä nopeasti ja näytti sille sormellaan muutaman liikkeen, jotka käärme selvästi tunnisti. Mies aisti, miten käärme tunnisti Tiscoveran ja naisen aiheuttaman uhan vuosien takaa. Bitin oli taistellut hänen rinnallansa naista vastaan käydyssä sodassa. Jill oli harmitellut, kun ei ollut ollut lähellä edessä seisovaa demonia. Hän olisi enemmän kuin mielellään antanut käärmeensä napata naisen kuristuksiinsa ja syödä tämän elävältä. Se olisi ollut samalla merkki demoneille, ettei Jolinien maille ole tulemista, koska silloin he olisivat kameleonttikäärmeiden ruokaa.

“Sinulla on kymmenen sekunttia aikaa poistua alueeltani Jolinien suvun nimeen ennen kuin käsken avaamaan portin ja annan Bitin syödä sinut elävältä”, Jill sähisi naiselle. Haltiakuninkaalle oli ennenkuulumatonta, että demonit tulisivat hänen maillensa ja nyt sentään oli kyseessä se kaikista pahin demoni. Vaikka suojaukset portissa olivat parhaat mahdolliset, ei ollut varmaa pitäisivätkö ne demoninaista. Toisesta huokui vahvan voimakas aura, jota mies ei ollut koskaan aiemmin tuntenut kenenkään seurassa. Aura uhkui uhmaa, kauhua, murhaa ja himoa toteuttaa pahimmat aikeet, mitä voisi vain keksiä. Jill ei pitänyt siitä.

“Poliisivoimille on ilmoitettu ja he ovat täällä koska tahansa”, yksi vartijoista sanoi naiselle, mutta hän hiljeni samantien kun Tiscovera vilkaisi häntä. Nainen kääntyi pian taas katsomaan kuningasta silmiin. Jill osoitti katseellaan allekirjoittavansa vartijansa sanat. Ennen kuin hän oli lähtenyt portille hän oli käskenyt Lemonia ottamaan heti yhteys kuningas Ralffiin. Nirionin hän oli pyytänyt ottamaan käärmeenpoikaset talteen, jos taistelu ehtisi syntyä ennen poliisien tuloa.

“Annan teille mahdollisuuden antautua ja vallata alueenne ilman hengenmenetyksiä”, Tiscovera sanoi ja Jill naurahti naiselle pilkallisesti. Oli toisella otsaa tulla hänen mailleen kutsumatta ja uhkailla valtaamisella. Jill kuolisi itse mieluummin kuin antaisi valtakunnastaan senttiäkään demonin haltuun.

“Kymmenen”, Jill vastasi naiselle merkiksi, että oli aloittanut lähtölaskentansa. Jos taistelua nainen halusi, sen hän tulisi saamaan. Mikäli nainen aikoisi tosissaan vallata hänen alueensa, demoni ei tulisi sitä helpolla saamaan. Jolinien suvun jäsenet taistelisivat naista vastaan viimeiseen hengenvetoon asti.

“Etkö aio edes harkita asiaa rakkaan valtakuntasi tähden?” Tiscovera kysyi, mutta nyt hänen äänensä oli muuttunut kylmäksi ja varoittavaksi. Jill nosti leukaansa merkiksi naiselle, ettei aikoisi perääntyä. Toinen ei ollut mitään hänen silmissään, mikä selvästi ärsytti demonia.

“Yhdeksän”

“Eli ilmeisesti tarjoukseni ei kelpaa?”

“Kahdeksan”

“Oletko aivan varma?”

“Seitsemän, kuusi, viisi, neljä, kolme”

“Selvä, armoa emme tule antamaan”

Eikä Jill ehtinyt laskea loppuun, kun portti räjähti auki vartijoita ja häntä kohti. He kaikki lensivät metrejä kauemmaksi Bitin mukanaan suuren paineen vuoksi. Tiscoveran ympärillä kiemurteli mustia liekkejä ja naisen silmät olivat muuttuneet kokonaan verenpunaisiksi. Jill lensi maahan selälleen ja tunsi hetkeksi, miten kaikki ilma haukkoutui hänestä ulos. Hän silti lähti heti nousemaan ylös ja katsoi avonaisista portin ovista heitä kohti kävelevää naista. Nainen ei ollut enää demoni. Hän oli itse paholainen.

“Nopeasti, kutsukaa kaikki vartijat valmiina taisteluun!” Jill huusi ja yksi vartijoista nousi hoiperrellen ja lähti juoksemaan kohti linnaa, puhaltaen samalla olallaan roikkuvaan huilumaiseen soittimeen. Soittimestä lähti kaunis, mutta vakava ääni kertoen linnan ympäristössä oleville tulevasta taistelusta. Tiscovera naurahti makeasti, mutta kuninkaasta tuntui kuin maa olisi tärissyt kauhusta heidän jalkojensa alla.

“Luulitteko todella, että tulisin yksin?” nainen kysyi ja levitti kätensä suoraksi sivuillaan huudahtaen. Jill katsoi, miten portti ja siinä kiinni olleet koristeelliset korkeat suojaavat aitaukset musertuivat tuhkaksi. Jolinien valtakunnasta tuli puolustuskyvytön siltä seisomalta ja linnaa kohti lähti juoksemaan synkkä armeija. Demonit eivät näyttäneet entisiltään. Suurin osa muistutti kuin he olisivat olleet henkilökokeiden uhreja, joille oltiin haluttu testata vaikka ja mitä.

Siinä hetkessä Jill otti taisteluasentonsa ja lukuisat puiden juuret ilmestyivät hänen käsiensä ympärille. Bitin luikerteli Tiscoveraa kohti valmiina hyökkämään. Sillä sekunnilla mies toivoi, että poliisivoimat tulisivat niin pian kuin mahdollista auttamaan.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:
Tekken Tag Tournament 2 ost -AIM TO WIN

Simon Curtis – Pit of vipers

Tekken Tag Tournament 2 – Glow of the oil

Tekken Tag Tournament 2 – Tool pusher

Tekken 5 ost - Antares