LUKU 64: HENGITYS

VAROITUS! LUKU SISÄLTÄÄ SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ!

KUUKAUSI HEIZELIN LÄHDÖN JÄLKEEN

HEIZEL

Kävelin pehmeällä nurmella tähtitaivaan alla. Ympärilläni olevat puut olivat täynnä lehtiä ja niiden oksista roikkui kauniita lyhtyjä, joissa paloi sinertäviä liekkejä. Ne toivat valoa tähän kauniiseen metsämaisemaan, jonka ympärillä kimalsi kauniit kristallit, jotka hohtivat sinisen, violetin ja punaisen eri sävyissä. Pyörähdin rauhallisin liikkein ylläni olevan mustan samettisen mekon kanssa, jossa ei ollut olkaimia ja sen polvin astu ulottuva helma siveli jalkojani vienossa lämpimässä tuulessa. Hiukseni olivat villisti vapaana ja ne pyörähtivät mukanani eriväristen loisteiden valossa. Ympäristö oli niin kaunis, että se salpasi hengitykseni. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa.

Matkani ei edennyt montaakaan askelmaa kauemmas, kun huomasin muutaman puun lomassa olevan höyryävän kuuman lähteen. Hymyillen kävelin lähteen luokse ja katsoin sitä hymyillen. Se hehkui mukavaa lämpöä ja ojensin toista kättäni tunteakseni sen paremmin. Kuulin askeleita takanani ja aloin hymyillä samantien.

“Tämä paikka on kaunis”, totean ääneen samalla, kun sieraimiini ylsi Jaisarin ihana metsäinen tuoksu, johon oli sekoittunut ripaus kookosta. Mies asteli aivan taakseni ja laski huulensa korvani juureen. Hänen hengityksensä pelkästään onnistui saamaan ihoni kananlihalle hyvällä tavalla.

“Ajattelin, että tämä on hyvää vaihtelua viimeöiselle yöklubille”, hän kuiskasi selvä hymy huulillaan ja vieno puna nousi poskilleni. Viime yönä Jaisar oli vienyt meidät unessa yöklubin kaltaiseen paikkaan, jossa hän tanssitti minua intensiivisesti muiden juhlijoiden joukossa. Lopulta se ei vaatinut minulta kuin yhden suudelman ja Jaisar oli johdattanut minut muutaman nurkan taakse ja ottanut minut siinä silläkin uhalla, että joku olisi nähnyt meidät. Toisaalta unessa se ei olisi niinkään haitannut, mutta oli se ajatuksena silti kiihottava.

“Ainakin nyt saamme olla rauhassa”, sanon hänelle hiljaa ja ojennan kaulaani miehelle, joka oli heti alkanut suukottelemaan ihoani kuin ei olisi saanut tehdä sitä aikoihin.

“Päivät ovat nykyisin tuskallisia, kun et ole lähelläni. Odotan nukkumista enemmän kuin mitään, että saan olla kanssasi”, mies kuiskasi korvaani ja nuolaisi kielellään korvanlehteäni, joka sai minut huokaisemaan syvään. Tämä olisi ollut tuhat kertaa parempaa konkreettisesti, mutta nämä unet toimivat hyvinä fantasioina, jotka voisimme toteuttaa, kun palaan takaisin kotiin.

“Onneksi voimme yrittää toteuttaa unissa tapahtuneita asioita sitten, kun palaan”, sanon miehelle takaisin, joka kävelee vierelleni. Hän katsoi minua tyytyväisesti hymyillen, kunnes riisui yllään olleen mustan paidan ja siirtyi sitten mustien nahkahousujensa vyöhön. Luoja tuo vyön ääni aiheutti minussa suurta halua miestä kohtaan. Miten joku pystyi tekemään tuollaisestakin asiasta niin himoittavaa?

“Anna, kun autan sinua”, hän sanoi pehmeällä äänellänsä, kun oli riisutunut itsensä täysin alastomaksi ja yhden askeleen verran oli jo edessäni. Hän laskeutui suutelemaan minua ensin muutaman kerran varovasti, samalla alkaen avaamaan selkäni takana olevan mekon vetoketjua. Vetoketjusta lähtevä vieno ääni jäi minulta huomioimatta, koska mies syvensi suudelmia hitaiksi, mutta syviksi, joka kiihotti minua suunnattomasti. Jaisar oli uskomattoman hyvä suutelija ja hänen saadessaan mekon ketjun kokonaan auki, annoin mustan sametin laskeutua vartaloani vasten ruohikolle. Jaisar jatkoi riisumistani, kun vuorossa oli enään alushousujeni, jotka liusuivat myös ruohikolle mekon seuraksi.

“Olet niin helvetin uskomaton”, Jaisar kuiskasi keskeyttäen hitaan intohimoisen suudelman. Hymyilin hänen huuliaan vasten tuntien punan poskillani. Jaisar nosti toisen kätensä silittämään poskeani ja kuiskasin hänelle:

“Paraskin puhuja. Kunhan tämä kaikki sekamelska ympärillämme päättyy, vien sinut Lipzeidiin loma-asunnolleni ja rakastelen sinua niin kauan, että anot minua rauhoittumaan”, kuiskaan hänelle hymyillen. Jaisar naurahti makeasti.

“Onko loma-asuntosi jonkin sortin seksitalo vai?” mies kysyy minulta. Hänen silmissään on ivaileva pilke silmäkulmassa, jolle virnistän.

“Kohtele minua hyvin niin saat tietää”, totean hänelle takaisin ja tartun samalla hänen kovana olevaan miehuuteensa, joka saa miehen murahtamaan syvään. Se saa minut hymyilemään tyytyväisempänä ja alan liikuttamaan kättäni tasaisessa tahdissa, saaden miehen murahtelemaan nautinnosta. Hän nappaa pakarastani kiinni toisella kädellään ja puristaa sitä merkkinä, että se, mitä teen, on hänestä mukavaa. Jatkan aloittamaamme suudelmaa ja maistan kielelläni miehen makua, siinä missä hän maistaa minua. Hän muuttaa suudelmaa himokkaammasti jolloin tiedän, että hän on täysin valmis mihin vain, mitä haluamme tehdä.

Huokaisen syvään, kun tunnen Jaisarin sormen alhaallani ja se saa miehen naurahtamaan makean tyytyväisesti.

“Olet jo valmis minulle… Hyvä”, hän totesi ja sivelee minua edestakaisin liikkein ja en voi itselleni mitään. Suustani lähtee nautinnon ääniä ja Jaisar laskeutuu suutelemaan kaulaani, pitäen minua täysin vallassaan. Varpaani kipristelivat ruohikkoa vasten ja suljin silmäni haukkoen nautinnosta koko sydämestäni.

Jaisar lopetti hetkeksi ja mieleni olisi tehnyt vaatia häntä jatkamaan sitä, mitä oli aloittanut. Kädestä hellästi minusta pitäen hän laskeutui vienosti poreilevaan lämpimään lähteeseen ja seurasin häntä kuuliaisena. Vesi tuntui mukavan lämpimältä ihollani ja se kimalsi tähtien ja kristallien valossa haalean turkoosina. Lähde peitti lopulta rintakehästä alaspäin vartaloni ja käännyin katsomaan Jaisaria. Slmäni kävivät hänen vienoilla vatsalihaksillaan ja se sai minut puraisemaan alahuultani.

En ehtinyt tehdä tai sanoa mitään, kun mies laskeutui vedessä sen verran, että sai nostettua minut syleilyynsä niin, että jalkani kiertyivät hänen lantionsa ympärille. Hän lähti jatkamaan maalla aloitettua syvällistä intohimon suudelmaa ja vastasin siihen, kiertäen samalla toisen käteni hänen selälleen ja toisen niskan taakse.

Jaisar irroitti huulensa omistani, joka tuntui jo kidutukselta ja katoi minua silmiin omilla tummanruskeilla silmillään. Hän ei aikailluit vaan työnsi minut lähteen reunaa vasten, työntyen samalla sisääni. Suustani lähti taas yllättynyt, mutta nautinnollinen huokaisi ja annoin Jaisarin löytää meille yhteisen hyvän tahdin.

“Helvetti tunnut hyvältä ympärilläni”, mies murahti korvani juureen samalla, kun liikkui sisälläni pitkin vedoin. Sain lantioni hänen rytmiinsä mukaan ja huokaili nauttien tilanteesta. Jaisar tuntui uskomattomalta sisälläni ja hänen aktiiviset pitkät liikkeet tekivät koko tilanteensa tulisen nautinnollista. Jaisar murahteli nauttien korvani juurelle ja piti minusta kiinni, etten vain saisi ideaa yrittää lähteä tilanteesta pois. Mieleeni ei olisi tullutkaan yrittää lähteä tilanteesta yhtään mihinkään.

Lämmin vesi aaltoili toimintamme mukana ja suutelin Jaisaria intohimoisesti huulille. Kielemme maistelivat toisiaan ja huokailimme toisillemme nautinnon merkkeinä. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun Jaisar kesken suudelman erottautui minusta ja veti itsensä irti sisältäni. Olin heti sanomassa äkäisen vastalauseen moiselle teolle, mutta mies ehti ensin ja pyöräytti minut vedessä selkäni häntä päin. Jaisar ei kysellyt, vaan tuli taakseni omistava halu suonissaan ja työntyi takaisin sisälleni.

“Jaisarhh..” huokaisin samalla, kun mies tietosesti lähti liikuttamaan lantiotansa takamustani vasten.

“Minua kiihottaa kuulla, miten huokailet nimeäni kuin se olisi ainoa asia, jota haluaisit sievästä suustasi päästää”, Jaisar totesi ja nojautui ylleni. Hän etsi huulillaan kaulani ja samalla hän vei toisen kätensä vatsalleni ja siitä alas hyväilemään herkintä kohtaa kropassani. En voinut itselleni mitään, kun huokailin hitusen kovemmalla äänellä. Se sai Jaisarin murahtamaan tyytyväisenä.

“Juuri noin, kerro miten pidät tästä”, Jaisar kuiskasi korvani juureen, kunnes jatkoi lemmentekosiansa. Lantioni liikkui miehen käden ja lanteiden liikkeiden mukana, joka selvästi tuotti miehelle uskomatonta mielihyvää.

Hengitykseni alkoi nopeutumaan sitä mukaan, mitä kauemmin tämä kiduttavan ihana leikkimme jatkui.

“Jaisar… Minä tulen…” huokailin anoen. Halusin hänen viedä minut loppuun asti, vaikka tämä hetki olisi minun puolestani voinut kestää ikuisuuden. Jaisar alkoi itse liikkumaan nopeammalla tahdilla, kun huomasi minun pääsevän pian huipulleni.

“Niin minäkin”, Jaisar huokaili korvani juureen, kunnes molemmat pääsimme maaliviivalle ja annoimme äänemme kuulua koko kristalleista säihkyvän metsän keskellä. Jaisar huokaili nimeäni haukkoen, hidastaen tahtiansa lanteillaan. Hän naurahti vienosti ja käänsi hellästi kasvoni häntä vasten ja antoi hellän suukon huulille.

“Kiitos Kipakka”, hän sanoi hymyillen komeaa hymyänsä, jota olisin voinut katsoa koko ikuisen elämäni ajan.

“Kiitos itsellesi”, totesin hänelle takaisin hymyillen.

“Tule tänne”, mies pyysi ja käänsi minut varovasti takaisin itseään kohti. Hän meni vuorostaan selkä lähteen reunaa vasten ja veti minut vahvojen käsivarsiensa ympärille halaukseensa. Mies antoi hellän suukon poskelleni ja painoimme kasvojamme toisiamme vasten. Seksi oli ihanaa, mutta niin oli tällainen hellyydenosoittelu myös. Jaisar otti minut syleilyynsä lämpimän lähteen lämmitellessä meitä. Painoin pääni miehen kaulaa vasten ja Jaisar siirsi vedestä hieman kostuneita hiuksiani korvani taakse.

“Miten voit?” kysyin mieheltä tähän pehmeästi painautuen.

“Oikein hyvin, kiitos äskeisen”, hän totesi hymyillen ja veden alla hellästi sormellaan kutitti herkkää kylkeäni. Tuhahdin hänelle hymyillen ja kutitin häntä takaisin hänen kyljelleen, vaikka ei hän siitä kohtaa kutissut samalla tavalla kuin minä.

“Päivä päivältä tuntuu, että ajatukseni selkenevät, vaikka tässä on ollut sulateltavaa. En vieläkään oikein ole sulattanut sitä tietoa, että minuun on tungettu joidenkin muiden henkilöiden dna:ta. Mutta olen harjoittanut uusia taitojani ja aistejani, jotta saan pidettyä itseni kasassa”, Jaisar vastasi lopulta kysymykseeni ja silitti samalla lämpimän veden alla kylkeäni, mutta varoi ettei kutittaisi minua. Kutisin kyljistä herkästi, vaikka sitä ei moni tiedä.

“Ovatko noidat löytäneet mitään uutta tietoa tilanteeseesi liittyen?” kysyin ja käännyin katsomaan häntä. Mies kääntyi katsomaan minua ja pudisti päätänsä lopulta.

“Viime ajat heillä on mennyt vuorostaan Trevion tutkimiseen hänen ensimmäisen täydenkuun jälkeen. Ymmärrän sen täysin ja siksi en ole ahdistellut noitia kyselyilläni”, Jaisar vastasi ääneen. Mies oli kertonut muiden pyynnöstä, että Trevion ensimmäinen täysikuu oli olosuhteisiin nähden mennyt hyvin. Hän oli pysynyt eristyksissä koko yön ajan lukkojen takana ja aamun sarastaessa muuttunut takaisin omaksi itsekseen. Hän oli ollut hyvin pahoinvoiva ja pari seuraavaa päivää oli joutunut olemaan sairaalapuolella tutkimisen lisäksi levossa. Tarein ei ollut jättänyt veljeäni yksin, josta olin hänelle kiitollinen. Treviolle oli varmasti ollut kamalaa kokea ensimmäinen täysikuu, mutta osa minusta oli helpottunut, että kaikki oli mennyt kuitenkin suhteellisen hyvin. Veljeni oli lähettänyt minulle terveisiä, josta olin olut todella iloinen.

“Muista kuitenkin, että sinunkin tutkiminen on tärkeää”, sanoin miehelle ja silitin tämän leukaa hellästi. Mies hymyili minulle komeasti ja olisin voinut lukittautua katsomaan niitä loppuelämäkseni.

“Yksi suloinen puolesi on tuo. Välität kaikista läheisistäsi välillä jopa enemmän kuin itsestäsi”, mies sanoi ja nosti kätensä silittämään poskeani. Hänen sanansa saivat minut punastumaan hieman ja nojasin päätäni hänen kättään vasten hymyillen takaisin.

“Hitto vie, voisin vain uppoutua sinisiin silmiisi ja katseeseesi, jonka minulle suot”, mies kuiskasi ja lähenin antamaan hänelle suudelman huulille. Hän vastasi siihen ja veti minut kiinni itseensä, jotta saisi pidettyä minut siinä loppuyön ajan.

“Uudestaan”, Kalm totesi minulle, kun mäjähdin kuumaa hiekkaista maata vasten. Yskäisin pari kertaa vatsallani ärtyneenä ja porottavan kuumuuden alla nousin takaisin seisomaan. Rin lohikäärme katsoi meitä metrien päässä kiinostuneena ja samalla söi aiemmin metsästämäänsä naaraspeuraa jalkojensa juuressa.

“Helvetti vie”, tokaisin ja käännyin katsomaan takanani ollutta esterataa, jonka Kalm oli minulle rakentanut viimeisen viikon aikana. Tämä oli jo kolmas päivä, kun yritin päästä sitä läpi puhtaasti, mutta se oli vaikeampaa kuin olisi luullut. Minun ensimmäiset viikot olivat menneet vain hengitysharjoitusten tekemiseen ja polttavan auringon alla totuttelemiseen. Minut oltiin laitettu juoksemaan ja harjoittelemaan helteen alla niin, että välillä pyörtyminen oli ollut lähellä. Olin kantapään kautta oppinut juomaan litra tolkulla vettä, että välttäisin helteestä tulevan huonovointisuuden. Minun oli hankalaa tässä ympäristössä hallita elementtejäni, koska vettä ei ollut samalla tavalla tarjolla kuin omalla kotiseudullani. Se välillä sai minut suoranaisesti vittuuntumaan, joka taasen meinasi räjäyttää jäiset voimat sisälläni. Ja juuri sitä minun tulisi välttää, etten onnistuisi jäädyttämään itseäni suutuksissani kuoliaaksi ja siihen päättyisi minun tarinani.

“Suuttumuksesi yrittää ottaa taas sinua valtaansa. Keskity”, Kalm totesi ja tökkäisi minua kädessään olevalla kepillä. Ärähdin hänelle ja heilautin kättäni merkiksi, että toinen veisi keppinsä muualle. Kalm oli opettanut minua hengittämisen lisäksi saamaan vihaa kylvävän tunteen tilalle tyyneyttä ja rauhallisuutta. Hän ei ollut kieltänyt minua unohtamaan sitä, että vihaani oli syynsä, mutta se tulisi kanavoida niin, että pystyisin elämään tasapainossa sen kanssa. Syyt vihaani olivat ymmärrettäviä, mutta ne olivat tapahtuneet eikä ne olleet muutettavissa. Minun tehtäväni oli oppia jäävoimieni hallinta niin, että ne eivät syttyisi vihan tunteesta, vaan tyyneydestä ja keskittymisestäni.

Se oli vaikeaa. Helvetin vaikeaa. Ja kun en saanut tyyneydelläni luotua yhtä vankkaa jäätä avukseni kuin mitä viha saa, sai minut suuttumaan ja menettämään malttini. Tällöin Kalm oli näpsäyttänyt milloin milläkin minua, että menetin tajuntani ja kehoni rauhoittuisi. Kasvoni oli yleisesti otsalta millon mistäkin mustelmilla, mutta olin alkanut tottumaan niihin. Kun katsoin peilikuvaani veden pinnalta en enää edes huomioinut kasvoillani olevia mustelmia tai haavereita, mitä harjoitukset olivat minussa aiheuttaneet.

“Tämä on vaikeaa”, tokaisin Kalmille, joka laittoi kepin olalleen ja katsoi minua arvioiden.

“Olet toitottanut tuota jo monta päivää. Jos vaikka sen toistamisen sijaan yrittäisit keskittää ajatuksesi muualle”, nainen totesi minulle.

“Istuudu ja tee hengitysharjoituksia, kunnes saat itsesi tasaantumaan”, Kalm käski ja käännyin katsomaan naista. Olin luvannut hänelle tottelevani mukisematta ja tuhahtaen istuuduin hiekalle ristiasentoon jalkojeni kanssa. Laskin molemmat käteni reisieni päälle ja suljin silmäni. Sydämeni hakkasi ärtymyksestä, mutta aloin hengittämään ensin syvään ja sitten ulos. En jaksanut alkaa laskemaan hengitysten määrää, koska koin sen turhana tässä tilanteessa. Silmät kiinni kuulostelin ympäristöäni. Rinin hampaat narskuivat hiljaksiin sen syödessä raakaa lihaa ja taivaalla linnut liversivät omia laulujansa. Kalmin en kuullut tekevän mitään, mutta uskoin hänen vain tuijottavan minua odottavaisesti, että edistyisin. Nainen oli opettajana tiukka ja vaativa niin kauan, kunnes sain asiat toimimaan hänen haluamallaan tavalla. En tiedä kertoiko hän edistymisestäni Ralffille ja jos näin oli, toivoin, etten ollut ihan toivoton tapaus virheideni kanssa.

Sain rauhoitettua itseni, kun olin tovin istunut ja hengitellyt. Avasin silmäni ja katsoin edessäni olevaa Riniä, joka sai syötyä viimeiset osat saalistaan. Lohikäärme äännähti tyytyväisenä ja venytteli seuraavaksi siipiänsä kuin jalkojaan venyttävä kissa.

“Noin, yritetäänpäs uudestaan”, Kalm totesi minulle nojaten tällä kertaa keppiinsä. Vilkaisin häntä ja nousin seisomaan.

“Ajatuksesi edelleen harhailevat vihaasi lietsovissa asioissa, kun yrität käyttää jäätä apunasi”, Kalm totesi.

“Ihan kuin en tietäisi sitä”, tokaisin ja huokaisin raskaasti.

“Miksi niistä irti pääseminen on niin hankalaa?” nainen kysyi minulta ja katsoi minua rehellinen ilme kasvoillaan. Kuin hän oikeasti haluaisi ymmärtää, miksi viha oli minussa niin syvällä.

“Koska en osaa kanavoida tunteitani muulla tavalla. Olen vihainen, koska kaikki on perseellään tällä hetkellä ja sen sijaan, että minusta olisi jotain hyötyä, yritän täällä hengitellen rauhoittaa itseäni!” kivahdin. Lukuisat hengittelyt ja harjoittelut eivät poistaneet sitä tosiasiaa, että Tiscovera oli tuolla jossain juonimassa jotain enkä ollut etsimässä ja estämässä häntä.

“Eli opetustapani on sinusta tylsää?” Kalm kysyi minulta.

“No ei siitä ole hirveästi ollut hyötyä tähän mennessä”, tokaisin ärsyyntyneenä. Kalma katsoi minua tarkkaavaisena.

“Et ehkä ole huomannut sitä, mutta hengityksesi on edistynyt hyväksi tässä viikkojen aikana. Se kertoo minulle, että sinulla on toivoa”, Kalm kertoi ja katsoin häntä enkä tiennyt mitä sanoa. Kalm nuolaisi kuivia huuliansa ja nousi omaan pituuteensa ja otti kepin toiseen käteensä.

“Koet selvästi edelleen, että vihasi motivoi sinua ja ne vääryydet, mitä olet koittanut. Mutta mitä jos yrittäisit sulattaa asian sisälläsi niin, että se mitä on tapahtunut on jo tapahtunut, eikä sitä voi muuttaa. Sen sijaan kanavoisit itseäsi ajattelemaan tapaa, jolla voisit oppia elämään tapahtuneiden asioiden kanssa”, opettajani ehdotti minulle ja kaikki mitä hän sanoi, tuntui vaikealta ja vaivalloiselta.

“Millä ajatuksilla minä pystyisin elämään tapahtuneiden asioiden kanssa?” kysyin ihmeissäni, koska toisen idea kuulosti korvaani oudolta. Eihän sellaiseen pystyisi kukaan. Vastaukseksi Kalm pudisti päätänsä minulle.

“Se sinun pitää ratkaista itse Heizel. Mutta toivon ettei sen keksimineen mene kauaa. Sinun ja meidän kaikkien turvallisuuden vuoksi”, Kalm kertoi ja huokaisin syvään. Koin, ettei toinen ymmärtänyt minkälaisten asioiden kanssa kamppailin sisälläni. Viha sisälläni velloi jatkuvana enkä saanut sitä rauhoittumaan. Halusin, että se pääsisi purkautumaan Tiscoveraan ja kaikkia niitä vääryyksiä kohtaan, joita minua kohti oltiin isketty. Ei niistä voinut noin vain päästää irti. Ei ennen kuin asiat olisi selvitetty kunnolla.

“Unohda esteradan uusiksi yrittäminen tältä päivältä ja keskity tärkeämpään asiaan”, Kalm sanoi minulle ja lähti kävelemään Rinin luokse. Olin kysymässä, että mikä muka on tärkeämpää tällä hetkellä, mutta nainen taisi aistia sen, sillä hän vilkaisi minua varoittavasti.

“Keskity”, hän sanoi minulle ja huokaisin raskaasti silmiäni pyöräyttäen. Käännyin lopulta esteradan alussa olevaa suurta kiveä kohti ja kävelin sen luokse. Lopulta istahdin taas auringon alle, joka oli alkanut laskeutumaan keskustelumme aikana merkiksi hämärtävästä illasta.

“Lähden edeltä, tule ennen pimeää takaisin”, Kalm sanoi minulle samalla, kun nousi lohikäärmeen selkään. Hän aikoisi taas jättää minut kävelemään viiden kilometrin matka hänen pienelle asunnolleen tulivuoren juurella. Katsoin häntä hetken hiljaisena, kunnes suoristin selkäni, suljin silmäni ja aloin jatkamaan hengittelyä. Yritin olla huomioimatta sitä, kun Rinin taivaalle suoranainen sinkoutuminen aiheutti pölyttävän tuulauhduksen vähän matkan päässä. Hiekkaa ja pieniä kiviä lensi minuakin kohti, mutta onneksi minulla oli silmät kiinni, etten saisi hiekan jyväsiä silmiäni häiritsemään. Minulla olisi hyvin aikaa harjoitella lisää itseni kanssa, kunnes helle alkaisi muutamalla asteella hellittämään ja pimeys alkaisi laskeutumaan tulisen ympäristön ylle.

“Okei… Hengitä syvään sisään ja ulos. Tyhjennä mielesi. Ja yritä keksiä muita asioita, mitä ajatella vihan sijaan”, sanoin itselleni rauhoittavasti, kun olin jäänyt omaan seuraani. Minun pitäisi päästä vihani tunteesta irti miettimällä muita tunteita tapahtuneiden asioiden suhteen. Ainoat tunteet, mitä sain mieleeni olivat epäoikeudenmukaisuus, suru, ärsytys, turhautuneisuus ja raivo.

En onnistunut annetussa tehtävässä tänäkään iltana.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:
Shy Smith – Soaked

Haiden Henderson – sweat

Britney Spears – Showdown

FF XV ost - Wanderlust

Tekken 2 ost – Be in the mirror