LUKU 63: VAIKEUDET

SISÄLTÖVAROITUS! LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!

KAKSI VIIKKOA HEIZELIN LÄHDÖN JÄLKEEN

CHARI

“Kuten sanoin, Heizelillä on kaikki hyvin”, Chari vastasi nojaten siskonsa toimiston pöytää vasten. Hän katsoi edessään olevaa vaimean sinisenä hohtavaa näyttöä, josta heijastui yhteydet Anatakiin ja Qjudoon.

“Sitä paitsi en usko, että tämä viestintätyyli on kovin turvallinen tällä hetkellä, kun Phantasonen tilanne on mikä on”, nainen lisäsi kahdelle hänelle soittaneelle henkilölle. Vaikka hänen sanomansa olisi totta, todellisuudessa hän halusi vain päästä tästä hiillostavasta tilanteesta pois. Hän pyrki välttelemään muita kuninkaallisia niin paljon kuin mahdollista, koska ei halunnut joutua vaikeaan tilanteeseen. Charia kauhistutti ajatus, että hän sanoisi jotain, mitä Heizel ei sanoisi, lupaisi tai tekisi ja saisi pikkusiskonsa sen takia jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseen lisää syvyyttä.

“Haluaisimme vain tietää sinulta totuuden, että onko kaikki oikeasti hyvin? Isoäidiltä kuulemani Heizelin tuomio oli ihan turha”, Ninja sanoi omalta näytöltään. Helejanian prinsessa oli saanut pitkät violettiset hiuksensa korkealle nutturalle ja lisännyt kampaukseen ylellisiä hiusneuloja, joista lähti kultaisia koristeita, jotka sopivat yhteen haltian tumman ruskeiden silmien kanssa. Kampauksesta päätellen hänellä olisi parisuhde ilta hänen serkkunsa kanssa. Daveyd oli muuttanut Anatakiin heti, kun hän ja Ninja olivat menneet naimisiin.

“Heizelin käytös oli minusta oikeutettua. Miksi ette puolustaneet häntä?” Salamin ääni kuului tämän omalta näytöltä. Mies siemaisi jotain kristallisesta lasistaan. Chari kääntyi katsomaan Salamin suuntaan seuraavaksi. Jos hän ei olisi ollut niin jännittynyt tilanteesta, hän olisi säälinyt miestä. Haltiakuningas, joka halusi että häntä kutsutaan prinssiksi, oli aina ollut hulluna hänen pikkusisareensa. Heizel oli itse niin sokea moiselle, mutta Chari tiesi miehet. Vaikka mies oli nähnyt Heizelin ja Jaisarin yhdessä tanssiaisissa, hän silti ystävyyden lisäksi selvästi haikaili hänen siskostaan muutakin.

“Ei ollut mahdollista puolustaa häntä, koska lakipykälien mukaan Heizel käyttäytyi erittäin uhkaavasti toista kuninkaallista kohtaan. Tiedätte sen kyllä”, Chari sai vain vastatuksi. Miten Heizel jaksoi tällaista vääntämistä?

“Luulisi, että kuningas Ralff olisi jotenkin puoltanut sisaren tytärtään”, Ninja kommentoi ja Salam äänteli myönnytyksenä samalla kun joi juomaansa.

“No, tilanne on mikä on. Emme voi muuta kuin odottaa, että Heizel istuu tuomionsa loppuun ja samalla pitää huoli, ettei Tiscovera tuhoa Phantasonea enää yhtään enempää”, Chari totesi siihen. Luoja, miten kovasti hän haluaisi kokonaisen pullon maukasta valkoviiniä ja suklaisia mansikoita siihen lisäksi. Ja pitkän kuuman kylvyn.

“Entä Heizelin ne jäiset voimat? En ole koskaan aiemmin nähnyt hänen hallitsevan jään elementtiä”, Salam kysyi ja silloin Chari koki, että hän haluaa paeta paikalta.

“Mikä tässä nyt on? En kuule teitä? Apuaa…” ja sitten Chari sulki pöydällä olevasta kosketusnäytöstä koko näytön, kunnes hän jäi kokonaan yksin. Hän nojasi yhä pöytään ja laski katseensa alas.

“Et ole kyllä kovin vakuuttava valehtelija”, Sergein ääni kuului. Nainen kääntyi heti katsomaan miestä hieman ärsyyntyneenä. Mies nojasi toimiston ovea vasten ja katsoi kädet puuskassa Heizelin siskoa. Vaikka Chari oli kiukkuinen toisen kommentista hän ei voinut kieltää, etteikö toinen olisi helvetin kuuma näky siinä seisoessaan.

“En keksinyt muutakaan. Tiedät, etten ole tässä yhtä hyvä kuin Heizel”, Chari tokaisi ja nousi koko pituuteensa huokaisten syvään. Hän hieraisi silmiänsä väsyneenä.

“Ärsyttää, kun pitää valehdella hänen ystävilleenkin”, nainen totesi Sergein samalla kävellessä hänen luokseen. Chari nosti katseensa pöydän viereiselle ikkunalle, jossa syksyinen yö teki tuloansa.

“Uskon sen, mutta tiedät kyllä, miksi teemme niin”, Sergei sanoi ja käänsi haltianeidon katseen itseensä hennolla käden otteellaan. Nainen kääntyi katsomaan ainoalla terveellä silmällään miehen harmaisiin silmiin.

“En vain jaksa tätä paskaa”, Chari tokaisi ärtyneenä.

“Selviät tästä kyllä, kuten aemminkin olet”, Sergei sanoi tyynesti hymyillen. Chari ei voinut vastustaa noita tummia komeita kasvoja ja se sai hänet hymyilemään hieman.

“Sitä paitsi, pidän oikein paljon siitä, miten toimit tämän pöydän luona kuningatarsijaisena”, mies totesi hieman matalammalla äänellä. Se sai naisen hymyilemään vielä enemmän. Sergei todellakin tiesi, miten piristää häntä. Jos kyseessä ei olisi hänen pikkusiskonsa työpöytä ja tilanne olisi toisenlainen, hän olisi laskeutunut antamaan miehelle nautinnollista suuseksiä ja antanut tämän sitten rakastella häntä pöytää vasten.

Chari antoi suukon miehelleen, kunnes kääntyi katsomaan takaisin ulos.

“Olisin halunnut mennä Trevion mukaan, mutta hän ei suostunut siihen”, nainen sanoi. Tänä yönä hänen veljensä joutuisi kovaan koettelemukseen, eikä hän voinut auttaa mitenkään. Hän oli anonut, että tulisi veljensä tueksi hänen ja Heizelin puolesta, mutta Trevio oli ankarasti kieltänyt tämän. Tarein oli laittanut kovemmin vastaan, kunnes miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kihlattunsa pyyntö.

“Minäkin yritin suostutella, että menisin hänen tuekseen. Se oli Heizelin toive, mutta hän ei suostunut siihenkään”, Sergei totesi ja samalla siirsi naisystävänsä punaruskeissa hiuksissa kiinni olevia punertavia lettejä tämän korvan taakse. Chari nojasi päätänsä toisen kättä vasten.

“Siinä suhteessä hän on yhtä itsepäinen kuin Heizel”, Chari tokaisi ja nojasi miestään vasten kädet ristittynä rintakehälleen kuin kiukutteleva nuori.

“Tavallaan ymmärrän häntä. Jos olisin Trevion asemassa, en haluaisi läheisiäni lähellekään minua. En tiedä, miten käyttäytyisin petomuodossa, enkä todellakaan haluaisi että olisin siitä lähtien hirviö heidän silmissään”, Sergei totesi ja silitti naisensa hiuksia, jotka tuoksuivat vastapuhjenneilta ruusuilta. Tuleva yö tulisi olemaan jännittynyt koko Riyzekien alueella. Vaaraa ei pitäisi olla, mutta tiedostettiin, että tilanne oli silti tulenarka.

TREVIO

Trevio käveli hiljaisena hermostuksesta tärisevä Tarein käsivarressaan kiinni, kun he kulkivat puista pudonneiden lehtien täyttämällä polulla. Suuri Yuurei Ghost -susi käveli heidän edellään. Pimeä ilta oli jo saapunut ja vieno tuuli puhalsi heidän ohitseen. Yöstä oli tulossa kylmä ja pilvien takana oli havaittavissa keskiyöllä ylös nouseva kuu. Koko päivän prinssi oli tuntenut itsensä levottomaksi ja kaikki oli inhottanut häntä. Äänet, tuoksut ja kaikki hänen ympärillään olivat ärsyttäneet hänen aistejansa entistä enemmän. Mitä lähemmäksi iltaa oltiin tultu, sitä pahemmaksi se oli muuttunut.

“Sinulla on vielä mahdollisuus lähteä”, Trevio sanoi naiselleen, joka katsoi tiukkana eteenpäin. Tarein puristi otettaan hitusen tiukemmaksi miehen käsivarressa.

“Älä edes aloita”, Tarein varoitti ja jatkoi kävelyä vilkaisematta kihlattuansa. Trevio oli yrittänyt kaikkensa puhuessaan Tareinea jäämään kartanolle. Hän ei missään nimessä olisi halunnut päästää rakastaan hänen lähelleen tällaisesa tilanteessa. Trevio oli pyytänyt Charilta, että kuningatarsijaisena hän määräisi Tareinea pysymään kartanolla, mutta sisko ei ollut suostunut siihen. Se oli selvästi merkki, että jos kukaan muu ei saisi tulla miehen tueksi, Tareinella oli tulevana aviopuolisona oikeus siihen.

Tuulten mukana puiden lomassa sinkoutui muutama musta hahmo, joka sai Trevion ärähtämään vihaisena. Hän ei miettisi kahta kertaa, jos joku uhkaisi hänen rakkaansa henkeä.

“Ei hätää, se on vain Ninu ja Nanu”, Yuurei Ghost vastasi. Pian hänen molemmille puolille hyppäsi puiden lomasta kaksi normaalin susinaaraan kokoista sutta. Toisin kuin Yuurei, ne eivät osanneet kommunikoida puheella, joten niiden ääntely oli normaalia ja eläimellistä, kun ne keskustelivat suuren suden kanssa. Toinen susista oli vaalean hopeanharmaa siinä, missä toinen oli tummempi. Molempien kasvoissa oli mustat kuviot silmien ympärillä kertomassa, että ne olivat kuuluneet samaan pentueeseen. Molempien toisessa etujaloissa oli hopeiset korut, joissa oli sinisiä safiireja. Se oli merkki, että ne kuuluivat Yuurein johtaman susijoukkoon, jotka vahtivat Riyzekien alueen rajoja. Lopulta sudet kääntyivät vastakkaiseen suuntaan ja juoksivat Trevion ja Tareinen ohi, huomioimatta kaksikkoa.

“Itäpuolella oli havaittu muutamia demoneja, mutta poliisivoimat onnistuivat pidättämään heidät”, Yuurei kertoi.

“Oliko ollut paha taistelu?” Trevio kysyi, koska puhui mistä tahansa, päästäkseen eroon edes hetkeksi tämän hetkisestä olotilasta.

“Ninun mukaan taistelua ei ehtinyt edes alkamaan. Demonit olivat olleet sen verran typeriä, että eivät olleet huomioineet alueella kulkevia susia ja he pääsivät yllättämään nämä kolme tunkeutujaa ennen kuin ne ehtivät lähelle rajaa”, Yuurei kertoi ja vilkaisi kaksikkoa takanaan.

“Rajalla kaikki on siis hallinnassa”, hän totesi. Tarein käveli hiljaisena kihlattunsa vierellä. Trevio nyökkäsi sudelle ja kääntyi katsomaan heitä lähenevää kallion kiellettä, josta avautuisi näky tuulisesta säästä aaltoilevalle merelle. Tuuli voimistui ja kylmistyi, mitä lähemmäksi kalliota kolmikko saapui.

“Varokaa ettette liukastu”, Yuurei totesi, kun he olivat saapuneet tumman kallioisen kielekkeen luokse. Susi lähti edeltä kulkemaan varovasti alas hyvin kapeaa kivikkoista polkua pitkin. Mereltä puhaltava tuuli teki tasapainoilusta hankalaa ja hermostuttavaa, sillä tasapainon horjuessa olisi edessä kivulias pudotus kalliota vasten kylmään veteen. Tarein lähti Trevion edellä kulkemaan varovasti suden perässä. Trevio seurasi perässä ja itsensä lisäksi oli koko ajan varuillaan naisensa vuoksi. Toinen ei saisi tippua alas, koska mies ei kyennyt enää hallitsemaan veden elementtiä. Se ajatus sai miehen vihaiseksi ja hieman avuttomaksikin. Jos Tarein horjuisi, hän ei voisi pelastaa veden avulla rakastaan.

“Älä sano sanaakaan siitä, ettei minun olisi pitänyt tulla”, Tarein tokaisi kuin olisi lukenut Trevion ajatukset.

“En ollut sanomassa mitään”, Trevio sanoi hermostuneena.

“Tiedän kyllä, että ajattelit sanovasi”, Tarein tokaisi takaisin. Trevio pyöräytti silmiänsä huokaisten. Hän ja Tarein eivät juuri lainkaan riidelleet, mutta joskus tuli tällaisia sanaharkkoja.

“Anteeksi rakas, olen vain niin helvetin peloissani vuoksesi”, Tarein sanoi heti pahoillaan olevana, mutta keskittyi Treviota vilkaistaakseen mieluummin kivisellä polulla pysymiseen.

“Anteeksi, että tiuskin takaisin”, Trevio totesi hänelle vieno hymy huulillaan. He sopivat sanaharkat yhtä nopeasti kuin ne olivat alkaneet ja siitä mies oli hyvin kiitollinen.

Lopulta he olivat laskeutuneet muutaman satametriä kivikkoista ja kiemuraista polkua alas ja Yuurei oli tuonut kaksikon välikielekkeelle, jossa oli suuri kivi estämässä näkemistä metalliovesta, joka kiven takana oli. Susi kääntyi katsomaan Tareinea, joka tuli ensimmäisenä paikalle. Nainen katsoi ovea ylhäältä alas, kunnes otti tummanviolettisen syystakkinsa taskusta avaimen. Hän laittoi sen oven ainoaan lukkoon ja se naksahti auki. Noitanainen avasi oven, kun Trevio oli päässyt heidän luokseen. Heitä vastassa oli metrin pituinen pieni käytävä, jonka edessä oli toinen metallinen ovi.

“Ymmärsin, että tämä eristysselli on rakennettu sellaiseksi, että täältä ei pitäisi päästä pois, ellei lukkoja avata avaimella”, Yuurei kertoi ja kääntyi heti katsomaan Treviota joka nojasi kallioseinämä vasten ja alkoi hengittämään raskaasti.

“Rakas?” Tarein kysyi huolissaan ja meni miehen vierelle. Hän silitti Trevion selkää, kun tämä samalla hengitti yhä raskaammin.

“Keskiyöhön ei ole pitkä aika enään. Muodonmuutos on lähellä”, Trevio sanoi ja hieroi otsaansa. Hänen koko vartalonsa tuntui olevan tulessa ja hengittäminen oli vaikeaa. Hän oli yrittänyt lukea susipedoista niin paljon kuin mahdollista, mutta missään ei ollut tarkkaa tietoa, miten muodonmuutosta voisi lieventää. Ilmeisesti sitä ei voitu ja sen piti vain antaa tulla, vaikka se oli hengenvaarallista lähellä oleville.

“Viedään sinut sisälle”, noita totesi lemmitylleen ja auttoi miehensä sisään selliin, joka oltiin sisältä vahvistettu metallilla joka puolelta. Tila oli mustan pimeä ja Tarein nappasi silmälaseiltaan taikasauvansa koko pituuteensa ja loi sillä muutaman valotulen valaisemaan näkymää. Tila oli kolkko. Naisesta tuntui niin väärältä, että hänen rakkaansa joutuisi täällä viettämään yönsä yksin.

“Täällä ei ole edes valoja”, Tarein totesi huolissaan. Trevio kääntyi haukkoen naistaan kohti ja otti tämän käsistä kiinni, saaden tämän violettiset silmät häntä kohti.

“Usko minua Tarein, en tarvitse valoja”, Trevio totesi ja yritti naurahtaa, mutta se oli heikko yritys.

“Lähde, näemme aamulla”, mies sanoi rakastetulleen ja antoi suukon naisen käsille. Tarein halasi tiukasti Treviota, koska ei halunnut että mies näkisi hänen kyyneleitänsä.

“Pyydän, pidä minua hetki tässä”, nainen pyysi ja koska Trevion tila oli heikko, he istuutuivat metallista kylmälle lattialle. Kaksikko halasi toisiansa pimeydessä ja seiniä pitkin kaikui vain Trevion raskaat hengenvedot. Yuurei käveli pois oviaukolta, antaen heille rauhan siihen hetkeen.

Tarein jäi koko illaksi Trevion tueksi, vaikka mies oli koko ajan pyytänyt naista lähtemään. Noita ei ollut antanut periksi, vaan oli jäänyt rakkaansa tueksi. Mies oli alkanut hikoilla kuin korkeassa kuumessa olevana ja Tarein oli auttanut miestä riisuutumaan ja pyyhkinyt miehen valkoisella paidalla tämän hiestä märkiä kasvoja ajoittain. Trevion hengenvedot olivat muuttuneet hitaammiksi ja raskaimmiksi ja noita yritti rauhoitella toista silittämällä tämän selkää.

“On aika”, Yuurei ääni kuului sellin ovelta ja noita vilkaisi ovea kohti. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa, että hän jää miehensä luokse, vaikka se tarkoittaisi hänen kuolemaansa.

“Mene Tarein, pyydän”, Trevio huokaisi ja kääntyi katsomaan kihlattuansa. Tareinen silmistä valui kyyneleitä, kun hän laskeutui antamaan suudelman miehelleen. Hänen huulensa väpättivät, joten suudelma ei oikein onnistunut, mutta hän oli halunnut silti osoittaa rakkautensa toiselle.

“Nähdään aamulla rakkaani”, Trevio sanoi naiselleen ja silitti hetken aikaa naisensa poskea, kunnes pyysi tätä lähtemään. Tarein nappasi lattialla olleen sauvansa ja heiveröisin askelin käveli suden luokse, joka käveli takaisin ulos odottamaan häntä. Nainen kääntyi katsomaan lattialla kuun valossa makaavaa miestään, joka yritti viimeisillä voimillaan saada rohkaisevan hymyn huulilleen. Tarein yritti huonoin tuloksin hymyillä takaisin, kunnes sulki oven perässään. Oven mennessä kiinni, hän antoi kyyneleiden laskeutua kunnolla itsestään ulos samalla, kun hän muutamalla sauvan heilautuksella teki loitsun oven eteen. Saman loitsun hän teki ulos vietävälle ovelle.

“Tämän pitäisi suojata sitä, ettei hän pääse millään tavalla puskemaan ulos lukituista ovista”, Tarein kertoi Yuureille, joka nyökkäsi vienosti naiselle, kun tämä kääntyi katsomaan heitä saattanutta eläintä. Susi koki empatiaa naista kohtaan, mutta yritti katseellaan rohkaista, että kaikki menisi hyvin. Muutama susi ulvoi kauempana ja Tarein kääntyi katsomaan ylös, kun kallion kielekkeen juurelle oli ilmestynyt susia.

“He ovat täällä rauhoittamassa Treviota”, Yuurei kertoi. Sudet katsoivat alas ja selvästi nuuhkivat ilmaa hieman jännittyneinä. Niillekin tilanne oli uusi ja outo. Tarein katsoi niitä kiitollisena, mutta samalla surullisena. Hän tunsi itsensä avuttomaksi. Noidan pitäisi olla rakkaansa rauhoittaja, mutta tässä tilanteessa se ei ollut mahdollista.

“Voit lähteä, me vahdimme koko yön täällä”, Yuurei sanoi naiselle ja katsoi tätä myrkynvihreillä silmillään. Tuuli tuntui yltyvän ja aallot paiskautuivat alhaalla kiveä vasten kuin kertoen, että yöstä tulisi monella tavalla myrskyisä. Tarein kääntyi katsomaan taivaalle ja näki, miten pilvet olivat haihtuneet kuun edestä kokonaan. Se hohti kuin suuri lamppu taivaalla ja nainen koki sen näyttävän hänelle keskisormea. Kuin kertoen, että hänellä oli nyt valta olla taivaalla ja aiheuttaa sen, mitä halusi. Sillä hetkellä nainen vihasi pyöreänä hohtavaa taivaan valaisijaa enemmän kuin mitään muuta.

Tarein vilkaisi taakseen ja istahti kivistä seinämää vasten takamukselleen metallioven vierelle. Hän kiersi kätensä jalkojensa ympärille ja katsoi eteensä myrskyävälle merelle.

“Jään tähän. Piste”, nainen sanoi vakavana eikä kääntänyt katsettansa mereltä pois. Hän ei suostuisi lähtemään ilman kihlattuansa. Vaikka yö tulisi olemaan kuinka kylmä. Vaikka aallot nousisivat niin suuriksi, että ne ylettyisivät kastamaan hänet. Vaikka hän pelkäsi tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. Hän ei jättäisi rakastamaansa miestä kärsimään tilannettaan yksin. Jos hän ei kyennyt olemaan sisällä rakkaansa tukena, hän olisi sitä tässä ulkona. Trevio ei sitä varmaan petomuodossaan tiedosta, mutta noita tiedostaa ja se riitti hänelle. Hän ei jätä miestään yksin.

“Eikö sinulle olisi suopeampaa odottaa kartanolla lämpimässä ja olla häntä vastassa aamulla?” Yuurei kysyi varmistuksena naiselta. Tarein ei kääntynyt taaskaan katsomaan suurta sutta vaan tokaisi uudestaan:

“Jään tähän. Piste”

“Jos niin haluat. Siinä tapauksessa pysyn tässä vierelläsi koko yön”, Yuurei totesi ja istahti kivikkoista pintaa vasten. Tarein kääntyi katsomaan sutta ja nyt suuri eläin näki naisen vetiset silmät. Huolesta ja pelosta vetistävät silmät.

“Lupasin Heizelille, että minä ja sudet olemme tukenanne, kun tämä yö koittaa. Aion pitää lupaukseni hänelle”, susi sanoi naiselle ja hieman kumarsi päätänsä toiselle.

“Kiitos”, Tarein kuiskasi, kunnes pyyhkäisi silmiänsä ja jäi katsomaan edessään yhä enemmän raivoavaa merta pimeän tähtitaivaan alla.

Hikoilun ja vaikeasti hengittämisen lisäksi Trevio alkoi yht äkkiä tuntemaan suunnatonta kipua koko vartalossaan. Hän ensin huudahti pari kertaa kivusta, kunnes kipu yltyi niin kovaksi, ettei hän voinut muuta tehdä kuin huutaa niin kovaa kuin kurkustaan lähti. Hän tunsi, miten hänen selkärankansa lähti kasvamaan ja kaareutumaan ja se oli sanoinkuvaamattoman kivuliasta. Pimeydessä hän ei nähnyt, mutta tunsi, miten hänen jalkansa ja kätensä alkoivat kasvamaan ja muuttamaan muotoansa. Sormien ja varpaiden kynnet lähtivät kasvamaan ulos ja muuttamaan muotoansa raateluun sopivimmaksi. Miehestä tuntui kuin hänen hampaitaan revittäisiin suusta ulos, kun ne veren saattelemana vaihtoivat muotoansa pidemmiksi ja terävimmiksi. Miehestä tuntui kuin olisi joutunut keskelle kaikkiin ruumiinosiin tarkoitettua kidutusta ja hän pystyi haistamaan metallisen veren tuoksun ja maun ympärillään.

Mies yritti ottaa käsillään päästään kiinni, koska hänestä tuntui, että voisi räjähtää liitoksistaan. Kädet olivat muuttuneet jo osaksi suuriksi suden käpäliksi, joiden sormet olivat kuitenkin pitkät. Trevio tunsi, miten paksu tummanruskea karvoitus kasvoi hänen uuden vartalonmuotonsa ympärille. Mies huusi kauhuissaan ja yritti nousta ottaakseen seinästä tukea, mutta kompastui makaamaan maahan. Kaikki kipu tähän mennessä oli ollut sietämätöntä, mutta nyt, kun hän tunsi kasvojensa lähtevän kasvamaan susimaiseen muotoonsa, hänellä ei löytynyt sanoja tuskaansa. Hänen kasvonsa pitenivät nenän ja suun seudulta pidemmäksi ja suuremmaksi, kunnes hänen huutonsa alkoi muuttua susimaiseksi ulvontaan. Trevion siniset silmät muuttuivat pikimustiksi pimeydessä ja silloin hän menetti kaiken hillintansa. Susipeto oli siirtänyt haltiamiehen tiedottomaan tilaan ja tullut esille verenhimoisena. Pedon huomatessa, että se oli kahlittu selliin kuin häkkieläin, se alkoi riehumaan, puskemaan ja raapimaan metallisia seiniä. Se karjui ja huusi ulvoen, yrittäen löytää keinoa päästä seinistä ja ovesta läpi.

Treviosta ei ollut tietoakaan sillä hetkellä.

Tareinesta tuntui kuin hänen sydäntään kuristettaisiin, kun paksujenkin metalliseinien ja ovienkin läpi hän pystyi kuulemaan rakkaansa tuskan huudot. Nainen ei osannut kuvitella, miten mietä varmasti koski ja pelotti tilanne. Kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään ja hänestä tuntui kuin ei saisi henkeä. Trevion huutoa oli vaikea kuunnella. Hän ei ollut koskaan kuullut miehen huutavan näin tuskissaan.

“Minun pitää auttaa häntä”, Tarein sanoi itkien ja yrittäessään nousta, Yuurei ponkaisi oitis naisen eteen, estäen tämän nousun.

“En salli sitä. Jos yrität avata oven, puren pääsi irti!” Yuurei ärjäisi vihaisella äänellänsä. Tarein pelästyi suden reaktiota ja liusui eläimestä hitusen kauemmas itkien. Hän ei kestänyt kuunnella rakkaansa vaikerointia. Hän halusi lievittää tämän olotilaa.

“Et voi tehdä mitään hänen eteensä nyt. Lupasin Heizelille pitäväni teistä molemmista huolta, mutta jos koen että yrität avata tämän oven, olen valmis tappamaan sinut”, Yuurei ärisi naiselle. Vaikka susi ei tarkoittaisi sanomaansa, Tarein ei voinut uskoa, että se sanoi jotain tuollaista hänelle. Sokkitilassaan nainen ei osannut miettiä, että päästämällä susipedon vapaaksi, hän asettaisi itsensä ja susien lisäksi vaaraan aivan kaikki alueella olevat. Sillä hetkellä noita ei olisi halunnut välittää moisesta.

Tarein yritti napata silmälasiensa seasta taikasauvansa, mutta susi oli nopeampi ja nappasi naisen kädestä kiinni.

“Päästä irti!” Tarein huusi itkien, mutta Yuurei vetäisi naisen kädestä makaamaan vatsalleen eteensä. Susi painoi suurilla tassuillansa naisen kädet kivikkoista pintaa vasten. Tarein yritti päästä eläimen otteesta irti, mutta se ei auttanut. Hän joutui kuuntelemaan, miten hänen miehensä huuto muuttui ulvomiseksi ja Tarein huusi itkien. Se oli tapahtunut, hänen rakkaansa oli muuttunut. Eikä hän voinut tehdä mitään asian eteen. Hänen piti odottaa aamuun asti, että tilanne olisi ohi.

Kasvot kyyneleistä märkänä nainen makasi maassa ja kuunteli, miten sudet ulvoivat yhtäsoittoa taivasta kohti sisällä olevan pedon mukana.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

The Urbz ost – Wiseguy
x

Goldielocks – Made of

Uku Suviste – What is love

Dir en grey – Kyoukotsu No Nari

Final Fantasy XV ost – Neverending Nightmare

Volfgang Twins – Berserker (Raw)

Neon genesis evangelion ost – ANGEL ATTACK

Saw ost – F**k This Sh*t

Skillet - Monster