LUKU 62: TULOKSIA

KAKSI VIIKKOA HEIZELIN LÄHDÖN JÄLKEEN

JAISAR

Syksy oli alkanut etenemään synkempään aikaansa, kun päivät alkoivat olla lyhyempiä ja ilmat kylmempiä. Jaisarista oli outoa, miten vielä yhdeksän aikaan aamulla oli hämärää ja aikaisin iltapäivästä alkoi synkkenemään. Heizelin alue oltiin lukuisilla kauniilla koristevaloilla valaistu, jottei maisemat olisi täysin pimeät, mutta pimeä aika ei ollut miehen mieleen. Aversionissa oli sumuista ja synkkää omalla tavallaan päivästä toiseen, mutta täysinäinen pimeys tietyissä määrin sai hänet levottomammaksi.

Hän ei ollut kuullut Deilasta mitään eikä häntä oltu löydetty mistään. Monet demonit kyselivät häneltä, milloin heidän kuningatar löydettäisiin ja Jaisar koki itsensä avuttomaksi, kun ei pystynyt kertomaan heille enempää kuin mitä itse oli saanut selville. Hän tiesi, että Heizel luotti hänen taitoihinsa johtaa demoneita, mutta se tuntui välillä niin helvetin vaikealta, että hänen olisi tehnyt mieli luovuttaa.

Aika, jolloin hän koki itsensä ehjäksi, oli se, kun hän sai vaipua unen tilaan ja unenhallinta taitojensa avulla nähdä naisen, josta välitti. Vaikka se oli unta, hän sai viettää aikaa Heizelin kanssa ja kuulla, miten hänen koulutuksensa oli alkanut. Heizelillä oli hankaluuksia näin alussa, kun kaikki oli niin outoa ja hän ei itsekään tiennyt, miten hänen jäänhallintansa kanssa kävisi. Jaisar silti mielellään kuunteli haltianeidon murheita, koska toinen teki samoin hänelle. Joinain öinä he vain harrastivat seksiä unissa, jotta molemmat keskittyisivät vain toisiinsa. Toki välillä aamulla Jaisarin olo oli ollut niin himokas, että hänen oli pitänyt hoidella itse itsensä ennen kuin pystyi nousemaan sängystä ylös.

Mies heräsi ajatuksistaan, kun Xiara ilmoitti, että he olisivat valmiita siltä illalta. Siihen hetkeen Jaisar tokeni tilanteeseensa, joka hermostutti häntä. Noidat olivat ottaneet hänestä usein verinäytteitä ja hänellä oltiin teetetty erilaisia testejä, jotta saataisiin tietää, mitä hänelle oltiin Tiscoveran toimesta tehty. Vielä ei ollut löytynyt vastausta ja se välillä turhautti häntä. Heizelin ollessa poissa hänen verenjanonsa oli hellittänyt. Hänen ei tehnyt mieli juoda verta ja ajatus sen maistamisestakin etoi häntä. Siitä huolimatta hän oli muuttunut nopeammaksi ja hänen refleksit olivat paremmat kuin niin sanotulla normaalilla vampyyrilla.

“Onko kaikki hyvin?” Jaisar kuuli Xiara -noidan kysyvän häneltä ja mies kääntyi katsomaan tuota mustiin ja raskaisiin meikkeihin pukeutunutta lääkitsijää. Xiara näytti kuin itse goottikuningattarelta, mutta oli luonteeltaan ujon ja hiljaisen oloinen, jonka lääkintätaidot olivat silti ihailtavat. Jaisar ei ihmetelly, että Xiara oli nuoresta haltianiästään huolimatta Heizelin luotetuin lääkintäjohtaja Riyzekien valtakunnassa.

“O-on joo, katosin vain ajatuksiini”, Jaisar vastasi, mutta hän huomasi heti vastapäisen naisen kasvoista, että tämä halusi heti tietää, mistä oli kyse. Mies huokaisi hiljaa.

“Mietin vain koko tätä tilannetta oman tilani lisäksi”, Jaisar myönsi lopulta ja samalla laski paitansa hihan alas, kun hänen ihonsa oli nopeasti parantunut ja umpeuttanut häneen pistetyn neulan jäljen.

“Olen pahoillani, ettei mitään suurempaa läpimurtoa ole vielä tehty”, Xiara sanoi ja kirjasi samalla taikasauvansa avulla ilmassa olevaan hohtavaan läpinäkyvään tauluun tämänkertaisen käyntini tietoja.

“Heidi on tutkinut verinäytteitäsi ja sanonut, että jotain erikoista niissä on, mutta ei ole varma vielä, että mitä. Kelda on tutkinut fyysisten ominaisuuksiesi tuloksia ja verrannut niitä muiden lajien ominaisuuksiin. Häneltä pitäisi tulla lopullinen raportti huomisiltaan mennessä”, Xiara kertoi minulle.

“Onko Kelda kertonut mitään löydöksistään?” Jaisar kysyi toiveikkaana. Synkkä syksyinen ilta oli nyt laskeutunut ja ensimmäiset tähdet alkoivat tuikkimaan taivaalla. Kuu ilmestyi synkkien pilvien takaa loistamaan taivaalle. Täydenkuun yö oli tulossa ja se tiesi kaikille Riyzekien alueella oleville jännittävää, mutta samalla pelottavaa yötä, sillä Trevio -prinssin ensimmäinen susipedon muutos olisi tänä yönä.

“Ei hän vielä ainakaan minulle ole kertonut mitään”, Xiara myönsi miehelle, joka nyökkäsi ja puristi nyrkkiänsä tiukasti, jotta sisällä remuava ärsytys ei purkautuisi rumina sanoina.

“Kiitos kuitenkin”, Jaisar sai sanottua lopulta ja nousi tutkimustuolilta ylös, valmiina laittamaan myrkynvihreää takkia ylleen. Hänellä itsellään ei hirveästi ollut kylmään säähän sopivia vaatteita, joten Trevio oli lahjoittanut yhden syystakeistaan hänelle. Se ei ollut lainkaan Jaisarin tyylinen, mutta parempi se oli kuin ei mitään. Mies nyökkäsi Xiaralle vielä kiitoksena ja avatessaan tutkmushuoneen oven, sen takana oli kaksi hänelle tutuksi tullutta noitanaista, joista Heidi oli ollut aikeissa koputtaa oveen.

“Hyvä, olet täällä vielä”, Heidi sanoi heti, kun huomasi Jaisarin olevan vastassa. Naisen vierelle ilmestyi sähkönsinisen kiharaiset hiukset omistava Kelda, jonka kasvot alkoivat myös hieman loistaa, kun näki Jaisarin olevan vielä Xiaran luona. Xiara nousi heti kiinostuneena omalta tuoliltaan ja käveli kolmikon luokse.

“On parempi, että keitämme teetä”, Xiara totesi heille kaikille.

Nelikko istui pyöreän salipöydän äärellä, johon Xiara laski makeiden yrttien tuoksuisen teepannun ja laski lasiset teekupit pöydälle. Kuppeja ympäröi hopeiset kauniit koristukset, jotka muodostivat kukkia ja terälehtiä lasin ulkopuolella. Ne näyttivät Jaisarin silmiin liiankin ylellisiltä, mutta hänelle se nyt oli se ja sama, mistä joisi.

“Aloita sinä Heidi, mitä olet löytänyt?” Xiara pyysi ystävältään ja samalla kaatoi teetä jokaiselle pöydän ääreen istuneelle. Jaisar kääntyi heti katsomaan silmälasit omistavaa noitaa, joka oli riisunut oman hatun päästänsä pois ja siirsi tummanpunaisia hiuksiansa toisen korvansa taakse. Hän paranteli silmälaseja silmillään ja avasi käsissään olleen pienen mustan kansion, minkä sisältä löytyi pieni pino erilaisia papereita. Hän otti esille paperin, jonka ymmärtämisestä Jaisar ei ottanut mitään tolkkua, koska tekstit, lyhenteet ja merkinnät olivat liian lääketieteellisiä miehen silmille.

“Ensin pahoittelen sitä, että tutkimuksissani on kestänyt. Mutta uskoisin, että olen nyt saanut jotain selville, mitä voin teillekin jakaa”, Heidi aloitti ja laittoi kädessään olleen paperin kaikille näkyville pöydän keskelle. Jaisar jäi odottamaan, että noita jatkaisi, sillä hänellä ei ollut mitään hajua, mitä paperilla olleet tiedot kertoisivat. Kelda Jaisarin vierellä joi siemauksen teetänsä ja nappasi pöydällä olleesta hopeanhohtoisesta lahjapaketista kerman keltaisen marenkimassaleivonnaisen. Jaisar oli itse maistanut vastaavaa joskus ja hänelle niiden maku oli ollut niin makea, että hänen olisi tehnyt mieli oksentaa.

“Otin yhteyttä poliisivoimiin ja pyysin varmuuden vuoksi Vulkanin vankilasta karanneiden vankien terveystietoja”, Heidi jatkoi ja otti toisen paperin, johon hän oli ilmeisesti listannut vankilasta Tiscoveran avustuksella karanneet vangit. Jaisar huomasi, että listattunma oli ainakin jokaisen henkilön veriryhmät ja mahdolliset sairaudet.

“Millä keinoin sait tiedot? Hehän todella nihkeästi suostuvat luovuttamaan tietoja, varsinkin tällaisena aikana”, Kelda ihmetteli samalla, kun nautti leivonnaista teensä kera. Heidi hymähti toisen kysymykselle.

“Kuningatar Heizel kirjoitti minulle saateviestin pyyntöni mukaan, se auttoi aika paljon tietojen saamisessa”, nainen kertoi ja Jaisarin oli pakko hymähtää iloisena kuulemastaan. Totta kai Heizel oli auttanut noitaa saamaan tarvitsemansa tiedot häneen liittyvää tutkimusta varten. Hänen pitäisi kiittää haltianeitoa ensiyönä.

“Mutta nyt asiaan. Tutkimuksissani selvisi Jaisar, että sinuun on verensiirron avulla siirretty kahden vampyyrivangin verta”, Heidi paljasti lopulta ja näytti ensimmäistä paperiansa, jossa oli ylimpänä piirrettynä viivadiagrammi.

“Tämä keskimmäinen paksuin viiva kuvastaa sinun vertasi Jaisar. Tämä erittäin pahaa siksakkia menevän tummanpunainen on Theon nimisen vampyyririkollisen viiva, jota sykkii myös sinussa. Verinäytteitäsi tutkiessani olen huomannut, että tämä veri sykkii sinussa erityisesti silloin, kun olet kiihdyksissä. Tämä vaaleampi rauhallisempi siksakkilinja kuuluu Adonxs -rikollisvampyyrille”, Heidi kertoi ja Jaisar kuunteli häntä tarkkaavaisena. Hänen teki pahaa kuunnella tietoa, että häneen oli siirretty kahden muun vampyyrin dna:ta ilman hänen suostumustaan.

“Sen takia koet entistä enemmän kiinostusta vereen kuin muutoin. Olet ennen ollut noin yksi neljäsosaa vampyyri, mutta Tiscoveran teon vuoksi, se on alkanut dominoimaan verenkierrossasi niin, että vampyyrin veri on melkein puolet sinua nykyisin”, noita jatkoi tutkimustensa tulosten kertomista. Jaisar kääntyi katsomaan häntä silmiin.

“Onko tietoa, sainko mukanani jotain tauteja? Tiedän, ettei niitä vampyyreilla juuri ole, mutta voitko silti sanoa?” Jaisar kysyi naiselta, joka katsoi häntä takaisin silmiin. Heidi oli hetken hiljaa, joka sai Jaisarin sydämen lyömään hitusen kiivaammin parin sekunnin ajan. Joku näkymätön kuolemantauti tästä vielä puuttuisi.

“Tauteja ei löytynyt, mutta molemmat oli tuomittu erittäin vakavista verenjuontirikoksista. Epäilykseni on, että heidän rikokset olivat syy, miksi heidän verta haluttiin siirtää sinuun”, noita kertoi ja mies vilkaisi kahta muuta noitaa, jotka katsoivat papereita vakavina. Miehen silmät kääntyivät hänen teekuppiinsa, josta hän ei ollut juonut vielä mitään.

“Anteeksi etten tiedä kaikkea termistöä, mutta mitä tarkoittaa “verenjuontirikos”?” Jaisar sai kysyttyä lopulta. Xiara nojasi pöytään ja risti kätensä samalla.

“Se on yleensä vampyyreiden tuomioissa käytetty termi. Se tarkoittaa yleensä sitä, että vampyyri on väkivaltaisella tavalla juonut uhristaan kaiken veren ilman suostumusta. Ja tätä on tapahtunut useammin kuin kerran. Eli vähän niin kuin sarjamurhaaja, mutta vain vampyyrimuodossa”, Xiara selitti. Hänen äänestään kuuli, ettei hän itsekään ollut täysin varma termin kuvauksesta, mutta Jaisarille riitti jo tämäkin tieto.

“Eli minun olisi ollut tarkoitus hyökätä omieni kimppuun?” Jaisar kysyi hiljaa pöydän pintaa katsoen. Noidat vilkaisivat toisiansa.

“Se on aika vahva teoria tälle kaikelle, kyllä. Mutta operaatio jäi kesken, kun Heizel sinut pelasti, joten se ei täysin onnistunut”, Heidi kommentoi. Jaisar otti pöydällä olevat paperit käsiinsä tutkittavakseen, vaikka ei niistä ymmärtänyt mitään. Hän ei vain sillä hetkellä kestänyt katsoa kolmea seurassaan olevaa naista. Miestä nolotti, vaikka tiedosti ettei syytä olisi.

“Mutta en ole janonnut verta. Kerroin Heizelillekin, että taistelussa iskin hampaani kuolettavasti vastustajien kaulaan, mutta en juonut verta”, Jaisar kertoi. Hän ei pystynyt kertomaan, että eniten hän himoitsi Heizelin verta. Mies ei halunnut ottaa riskiä, että häntä pidettäisiin vaarallisena itse haltiakuningattarelle, vaikka hän ei olisikaan nyt lähistöllä. Sentään unissa hän ei himoinnut muuta kuin Heizelin läheisyyttä erilaisissa muodoissa.

“Tuo on uusi tieto minulle”, Heidi sanoi silmät hitusen suurentuneina. Hän paransi silmälasiensa asentoa kasvoillaan ja kirjoitti kansiossa kiinniolleella mustekynällä muistiin sen, mitä Jaisar oli juuri kertonut.

“Otan tämän seuraavaksi tutkinnan alle”, nainen kommentoi samalla, kun napsautti mustekynän takaisin kiinni. Jaisar kiitti Heidiä tiedosta, joka nyökkäsi hänelle ystävällisesti.

“Seuraavaksi sinun vuoro Kelda”, Heidi huikkasi ystävälleen ja nappasi itselleen puolestaan persikan värisen marenkileivonnaisen hitusen jäähtyneen teensä seuraksi. Kelda joi teensä loppuun, putsasi suunpielensä muutamalla sormenhipaisulla, kunnes avasi oman kansionsa. Hänellä oli vain muutama paperi kansion sisällä, mutta ne sisälsivät paljon tekstiä, joita nainen oli alleviivannut neonviolettisella tussikynällä.

“Fyysisesti olet vampyyrin voimien tasolla. Ymmärsin kertomuksestasi, että olet omasta mielestäsi muuttunut nopeammaksi ja vampyyrit ovat Phantasonen nopeimpia olentoja. Huomioin myös, että lihasvoimasi ovat samaa tasoa kuin niin kutsutulla täysi-ikäisellä vampyyrilla. Eli vampyyrin puolesi on vahvistunut myös siltä osalta”, Kelda kertoi. Jaisarille tiedot eivät tulleet mitenkään yllätyksenä, koska hän oli ilman testejäkin huomannut fyysisten ja nopeuden voimiensa vahvistumisen Tiscoveran tekojen jälkeen. Siinä missä ennen sadan kilon painon nostaminen onnistui, nykyisin sen nostaminen ei tuntunut enää missään.

“Oletko huomannut, että osaisit muuttaa muotoasi sapelihammaskissaksi?” Kelda kysyi yht äkkiä ja mies nosti kulmiansa hämmentyneenä kysymyksestä.

“Se tuli siis mieleeni siksi, kun vampyyrit ovat ainoita. jotka kykenevät muuttumaan kyseiseksi kissaeläimeksi, jos heissä on syntyessään vähääkään vampyyrin verta”, Kelda selitti asian. Jaisar ei ollut koskaan tiennyt tuota asiaa. Toisaalta nyt hän ymmärsi, miksi vampyyrien vaakunassa esiintyi lepakon sijasta tuo suurikokoinen isohampainen kissaeläin. Vaikka mies oli syntynyt sekasikiömäisenä tuotoksena ja hänessä oli vampyyrin verta tähän maailmaan syntyessään, se ei ollut ilmeisesti dominoinut niin paljoa, että hänelle olisi tullut tätä kyseistä muodonmuutostaitoa. Eikä hän on huomannut sen tulleen esille edes hänelle tapahtuneiden asioiden jälkeen. Jaisar vastaukseksi vain pudisti päätänsä ja otti vihdoin pienen siemauksen teetä. Tee ei ollut hänestä hyvää, mutta nöyränä hän joi lämpimän litkun kurkustaan alas naama mahdollisimman normaalina.

“No, toisin kuin Heidillä, minun tietoni jäävät tähän. Olet tilanteestasi huolimatta fyysisesti hyvässä kunnossa, etten ole löytänyt muita eroavaisuuksia aikaisempiin tietoihin”, Kelda totesi lopulta, kun oli kirjoittanut itselleen ylös Jaisarin antaman hiljaisen vastauksen hänen kysymykseensä.

“Eli Jaisarin vampyyrin puoli on vahvistunut, mutta emme vielä tarkkaan tiedä, miksi verenjanoa ei niinkään ole?” Xiara kysyi varmistuksena ja kaksi muuta noitaa myöntelivät johtavalle kollegalleen. Xiara nyökytteli päätänsä ja joi teetänsä.

“Eli olemme suhteellisen hyvällä mallilla asian kanssa”, Xiara totesi lopulta ja kääntyi sitten katsomaan hiljaiseksi jäänyttä miestä heidän seurassaan. Hän koki myötätuntoa miestä kohtaan. Vaikka hän oli saanut vastauksia, oli vielä epävarmuuksia, jotka varmasti jäisivät vaivaamaan häntä.

“Miltä nämä tiedot sinusta tuntuvat Jaisar?” Xiara kysyi empatiantäytteisellä äänellänsä. Jaisar nosti katseensa mustahiuksiseen noitaan ja nosteli olkiansa.

“Onhan se hyvä, että sain jotain uutta tietoa tilastani, vaikka asioita on vielä piilossa”, Jaisar vastasi rehellisesti. Häntä hävetti, ettei halunnut kertoa Heizeliin liittyvää verenjanoa noidille. Mutta tällä hetkellä asian suhteen ei olisi hätää, kun punapäinen haltianeito ei ollut täällä. Ehkä verenjano olisi hellittänyt kokonaan, kun nainen palaa? Eihän silloin olisi minkäänlaista hätää.

“Kerromme heti, jos löydämme jotain uutta tietoa”, Heidi lupasi Jaisarille ja mies nyökkäsi noidan suuntaan kiitollisena. Hän tiesi, että voisi luottaa näihin kolmeen naiseen asiansa kanssa.

“No, voisin sitten lähteä”, Jaisar totesi noidille, kiitti heitä ja nousi pöydästä, jättäen juomattoman teekuppinsa pöydälle. Noidat lähtivät nousemaan myös pöydän äärestä. Kelda jäi korjaamaan asioita, Xiara ilmoitti lähtevänsä kirjoittamaan vielä yhden raportin pois alta siltä illalta ja Heidi seurasi Xiaraa, ehtien tilasta ulos ennen Jaisaria. Xiara tervehti oven takana odottavaa nuorta haltiamiestä, jonka vaaleat hiukset ja vihreät silmät silmät kääntyivät katsomaan hymyillen Heidiä. Jaisar muistikin nähneensä miehen ja Heidi -noidan usein yhdessä, joten hän oletti heidän olevan pariskunta. Mies ei vain nyt muistanut noidan puolison nimeä. Jaisar nyökkäsi miehisenä tervehdyksenä punahiuksisen noidan vierelle jäänyttä miestä, joka ystävällisesti hymyillen vastasi hänen tervehdykseen. Jaisar lähti jatkamaan matkaansa vain kuullen, miten kaksikon keskustelu alkoi sillä, mitä he tekisivät loppuillan yhdessä.

Ulkona olisi ollut säkkipimeää, ellei taivaalla loistavat tähdet ja ulkona valaisevat valot olisi olleet Jaisarin ja muiden ulkona kulkevien seurana. Mies katsoi taivaalle ja tähtiä ihastellessaan mietti, mahtoiko Heizel katsoa samaisia tähtiä sillä hetkellä. Hänen pitäisi ensiyönä mennä taas naisen uneen, jotta he voisivat viettää aikaa yhdessä.

“Komea ilta, eikö?” Jaisar kuuli matalatempoisen äänen ja kääntyi katsomaan Yuurei Ghostia, joka käveli hänen luokseen. Tämä suuri puhuva susi oli miehen silmissä uskomaton näky, positiivisella tavalla. Tämä susi olisi varmasti upea ratsu, mutta hän oli ymmärtänyt, että vain Heizel sai tämän uljaan otuksen selkään nousta. Mies ei edes miettinyt yrittää nousta suden selkään sillä hän uskoisi sen jäävän hänen viimeiseksi teokseen. Susi vaikutti rauhalliselta, mutta yleensä ne rauhallisimmat olisivat niitä vaarallisimpia.

“En itse niinkään tästä mustasta pimeydestä välitä”, Jaisar totesi rehellisesti, joka sai suden naurahtamaan kurkkunsa pohjalta hiljaa. Se sai Jaisarin hymähtämään vienosti sudelle takaisin.

“Siinä olet vastakohta Heizelille, hän rakastaa tällaisia pimeitä tähti-iltoja”, susi totesi ja käveli rennoin askelin lähemmäs miestä. Jaisarille ei tullut yllätyksenä, että haltianeito piti pimeistä illoista, ottaen huomioon ihan vain hänen tumman pukeutumistyylin.

“Mitä teet täällä Yuurei? Olen ymmärtänyt, että toimit osana Heizelin alueen vartiointia”, Jaisar kysyi keksiäkseen jotain jutun juurta tämän suuren eläimen kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut montaa kertaa mahdollisuutta vaihtaa paria sanaa kummempaa.

“Tulin saattamaan Trevion ja Tareinen. Tänä yönä on täysikuu”, Yuurei kertoi Ja Jaisar ymmärsi heti, mistä oli kyse.

“Tarkoitukseni on joukkojeni kanssa vahtia koko yön Trevion piilopaikan ympärillä ja mahdollisesti rauhoittaa häntä. Susipetomuodossaan hän saattaa olla rauhallisempi aistiessaan meidät muut melkein kaltaisensa. Heizelin kummisetä on lähettänyt muutamia parhaimpia vartijoitaan paikkaamaan aluettamme täksi yöksi”, Yuurei kertoi lisää miehelle. Jaisar ei tiennyt, miten itse suhtautuisi Heizelin setään. Tämän tekemän pidätys oli saanut hänet suuttumaan kunnolla ja hän oli yrittänyt laittaa vastaan koko pidätykselle, mutta Sergei oli estänyt häntä. Ainakaan haltiakuningas ei ollut antanut hänelle kovin hyvää kuvaa itsestään, vaikka ilmeisesti hän oli arvostettu kuningas muiden silmissä. Edes se, että hän oli auttanut Heizeliä saamaan opettajan uusien voimien harjoitusta varten, ei ollut saanut häntä ajattelemaan miehestä positiivisemmin. Enemmänkin se oli ärsyttänyt häntä vain lisää, koska se oli tiennyt Heizelin poissaoloa Jaisarin luota. Ja tällä hetkellä hän koki itsensä ajoittain hyvin yksinäiseksi, vaikka hänen ympärillään oli paljon väkeä.

“Hyvä, että saitte apua”, Jaisar totesi sudelle, kun ei muutakaan keksinyt. Yuurei hymähti hänelle susimaisesti, kunnes kurkotti katsomaan Jaisarin ohi.

“He odottavat”, susi totesi ja Jaisar kääntyi katsomaan, kun kartanon kuistilta portaita alas asteli Trevio ja Tarein käsikädessä. Mies pystyi näkemään paikaltaan asti, että molempien ilme oli pelokas, eikä hän ihmetelly sitä. Trevio varmasti pelkäsi ensimmäistä muutostaan ja Tarein pelkäsi kihlattunsa puolesta.

“Kun tämä yö on ohi, kerro Heizelille, miten hänen veljellään meni. Tulet kuitenkin kuulemaan siitä tavalla tai toisella”, Yuurei pyysi Jaisarilta. Mies lupasi asian suurelle sudelle ja katsoi, kun tämä lähti kartanon luokse ja lähti jatkamaan matkaa häntä odottaneen kaksikon kanssa kartanon taakse kohti metsää.

Kylmä tuuli puhalsi miehen ohi, joka sai hänet parantamaan takkia yllään. Hän lähti ripein askelin kohti demonien yhteistaloa. Pitkä ja kuuma suihku tällaisena kylmänä syysiltana oli juuri se, mitä Jaisar tarvitsi tämän illan keskustelujen jälkeen.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

Eivor – Into the mist
x

Blue Foundation – Eyes on fire

Blackbriar – Until Eternity