LUKU 54: HAMPAAT

SISÄLTÖVAROITUS!

LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!

HEIZEL

Juoksin eteenpäin huutaen sisarieni, Sergein, Tareinen ja Jaisarin nimiä. Tulessa roihuava linna oli jo hyvin aition oloinen, koska ainoat äänet jotka kuulin olivat liekeistä lähtevät poksahtelut. Sammutin tieltäni liekit pois veden avulla, mutta tunsin hengityksessäni ja keuhkoissani, että minun pitäisi enemminkin perääntyä.

Mutta en voinut. Minun oli saatava tietää, että oliko Tiscovera linnassa ja jos oli niin missä. Minun tulisi tappaa hänet ennen kuin kaikki olisivat kuolleita.

Saavuin portaita pitkin ylös valtaistuinsaliin, jossa oli vielä eillisiltana tanssittu nuoren parin kihlajaisia. Sali oli ollut täynnä juhlaa ja iloa. Nyt salissa haisi palaneelta lihalta ja kuolemalta. Katsoin ympärilleni, miten salissa oli ruumiita palamassa ja osa oli selvästi tapettu hyvin verisellä tavalla. Seassa oli niin vartijoita kuin kutsuvieraita. Silmäilin ruumiita peloissani, että joku heistä paljastuisi perheeni jäseneksi. Olin jo menettänyt vanhempani, en kestäisi jos menettäisin vielä jonkun minulle rakkaan. Käännyin lopulta katsomaan salin keskellä ylhäällä olevaa kelloa, jonka kohdalle oltiin pistetty roikkumaan jotain. Yskiessäni liekeistä lähtevää savua yritin siristää silmiäni nähdäkseni, mikä kellon kohdalla roikkui.

Olisin tehnyt melkein mitä vain, ettei minun olisi tarvinnut olla todistamassa näkemääni. Pikkuinen prinssi, Tansin veli, oli jätetty roikkumaan kelloa vasten. Pojan kuolemantäytteinen eloton katse tuntui menevän luihini ja ytimiini asti. Poika oltiin tapettu aseen luodilla suoraan otsaan, sillä hänessä ei näkynyt muita verisiä jälkiä. Sentään pienen pojan elämä oli loppunut silmänräpäyksessä ilman kipua. Pieni prinssi oltiin kiinnitetty seinään selvästi mustan magian avulla, sillä hänen ruumiissaan ei näkynyt mitään, millä se olisi voinut roikkua seinää vasten.

“Löysin sinut”, kuulin Keidazin äänen valtakuntasalin suurilta ovilta ja käännyin katsomaan häntä hitaasti. Viha alkoi kasvamaan sisälläni ja käteni puristuivat niin kovin nyrkkiin, että tunsin kynsieni pistävän haavat kämmeniini.

“Olisitte voineet jättää lapsen rauhaan”, kihisin miehelle ja käännyin häntä kohti. Tunsin, miten viha sisälläni alkoi laskeutumaan käsiini jäisenä tunteena. Minulla ei ollut aikaa harjoitella uutta taitoani, mutta käyttäisin sitä silti mielelläni edessäni muutaman metrin päässä seisovaan mieheen. Keidaz hymähti minulle ylimielisesti.

“Lapsi itse alkoi uhkailemaan”, hän totesi hymyillen ja samassa lähdin hyökkäämään häntä kohti. Kyseessä oli ollut pieni viaton lapsi ja hänet oltiin tapettu, koska oli halunnut puolustaa omaa kotiansa.

“Olet alhaisista alhaisin!” huusin miehelle, joka torjui parhaansa mukaan nyrkkieni ja jalkojeni iskut. Näin, miten mies nautti siitä, miten oli saanut minut raivon valtaan. Se oli hänen intohimonsa, saada minusta raivoa ja pahaa oloa niin paljon kuin vain pystyisi. En silti kyennyt välittämään asiasta nyt. Halusin lopettaa hänet tähän paikkaan.

“Aa, löysitkin hänet”, kuulin seuraavaksi Tiscoveran äänen ja samassa jouduin tönäisemään itseni kauemmas Keidazista, kun demoninainen yritti iskeä minua kohti mustalla loitsupallollaan. Pidin asentoni taisteluun valmiina olevassa asennossa ja katsoin hengästyneenä demonia, joka käänsi punaisen katseensa minuun.

“Uskoisin, että sinulla on jotain, mikä kuuluu minulle”, hän totesi ja ojensi kättään kireä ilme kasvoillaan. Naurahdin hänelle pilkallisesti.Tunsin, miten riipukset hohkasivat lämpöä taskussaan piilossa. Tunsin, miten ne halusivat pysyä luonani. Että suojelisin niitä joutumasta takaisin tuon hirviönaisen käsiin. Sen aikoisinkin tehdä.

“En todellakaan aio antaa riipuksia sinulle takaisin”, tokaisin hänelle ja pidin koko ajan silmällä Keidazia, ettei tämä pääsisi sokeaan kulmaani yllättämään. Molemmat lähtivät kävelemään minua kohti rauhallisin askelin.

“Eikö äitisi opettanut, että varastaminen on rumaa?” Tiscovera tokaisi kylmästi hymyillen.

“Eikö oma äitisi opettanut, että murhaaminen on rumaa?” kysyin takaisin ja näsäviisasteluni selvästi ärsytti häntä. Tiesin, että olin alakynnessä ja pahasti, mutta helpolla en luovuttaisi. Vastustajia oli kaksi, joista toinen osasi mustaa magiaa ja toinen oli muutoin vain taitava taistelija ja kivunaiheuttaja.

“Tulkaa hakemaan riipuksia, jos uskallatte. Mutta helpolla ette pääse”, uhkailin heitä, vaikka samalla sisimmässäni kyti epävarmuus, tulisinko selviämään tästä taistelusta. En ole varma, aistiko kaksi riipusta epävarmuuteni, mutta aloin tuntemaan sisälläni, miten minuun luotiin lisää energiaa. Se tuntui lämpimältä imeytyessään ihoni läpi sisälleni. Sen kannustavuus kertoi, etten saisi luovuttaa ja minun tulisi käyttää saamaani voimaa apuna taistelussa.

“Keidaz”, Tiscovera tokaisi veljelleen ja käännyin katsomaan minua kohti hyökkäävää miestä, mutta tämä ei ehtinyt ottamaan edes yhtä askelmaa minua kohti, kun hän sinkoutui kauemmaksi karjahtaen kivusta. Näin Jaisarin hyökänneen Keidazin kimppuun ja puri tätä ranteesta kuin raivoissaan oleva koira. Keidazin kivulias karjuminen sai Tiscoveran huomion herpaantumaan ja näin tilaisuuteni tulleen. Otin nopean askeleen eteen ja sinkosi molempien käsieni liikkeellä miekkavalastäytteisen aallon kohti demoninaista. Aalto tuntui entistä voimakkaammalta kuin aiemmin, joka sai minut melkein lähtemään allon mukana. Olivatko riipukset tosiaan antaneet osan voimistaan minun käyttööni? Jos näin oli, minun tulisi käyttää tilaisuus hyväksi ja napata Tiscovera tässä ja nyt.

Tiscovera sinkoutui aallon mukana kauemmaksi minusta, mutta piti jalkansa tiiviisti maassa ja loi eteensä suojakilven, joka sai aallon jakaantumaan kahteen suuntaan. Kutsuin käteni heilautuksella aallot takaisin luokseni, valmiina hyökkäämään uudestaan naista kohti, joka iski jalkansa marmorilattiaa vasten, saaden sen rikkoontumaan teräviksi palasiksi. Hän nosti kätensä liikkeillä marmoripalat lattiasta ja sinkoutti ne minua kohti. Sain hidastettua aalloilla sirpaleet, mutta niiden eteneminen ei täysin onnisutunu. Useat sirpaleet ehtivät sivaltaa poskilleni ja käsivarsilleni vienosti vuotavia haavoja. Kylmä tunne kädessäni alkoi taas kasvamaan ja Tiscoveran liitäessä ilmassa nopeaa vauhtia minua kohti, sain luotua liekkimäisella jäällä eteeni suojan, johon naisen toinen käsi iskeytyi syvälle. Puristin käteni nyrkkiin ja nainen alkoi karjua vihaisena, kun näin jään läpi, miten naisen käsi jäi jumiin ja hän yritti raivoisin liikkein saada kätensä takaisin vapauteen.

Keidaz oli saanut Jaisarin pois kimpustaan ja hän yritti pysyä hänestä verta maistaneen miehen nopeiden liikkeiden perässä. Jaisar oli nopea ja tuntui, etten aina ehtinyt nähdä, missä hän liikkui.

“Kehtasitkin maistaa vertani!” Keidaz huusi miehelle vihaisena ja sai viikatteensa avulla raapaistua häntä ohittaneen Jaisarin kylkeä, jonka vuoksi mies horjahti polvilleen. Hän piti kyljestään kiinni, mutta hymyili Keidazille kuin olisi jo voittanut tämän.

“Voi kuule, tämä tulee olemaan pientä siinä suhteessa, mitä aion painajaisissasi tehdä”, hän tokaisi entiselle poikaystävälleni. Se oli totta, Jaisarin vahvin kyky oli tulla toisten uniin ja mahdollistaa joko pahimmat painajaisesi tai ihanimmat unet pääsi sisällä. Se, että hän oli saanut Keidazin verta maistettua, sai hänet niskan päälle.

“Älä uhkaile siinä!” Keidaz karjaisi vihaisena ja oli hyökkäämässä Jaisaria kohti, mutta loin jäisen seinämän heidän välilleen.

“Pysy erossa hänestä” karjaisin miehelle vihaa äänessäni. Keidaz kääntyi katsomaan minua omalla jäisellä katseellaan kuin ei olisi osannut uskoa tulleeni hänen ja Jaisarin väliin. Tiscovera karjuen yritti yhä saada kättään irti jäästä.

“Jaisar, hae poliisivoimat tänne!” karjaisin miehelle, joka huomatessaan demoninaisen tilan, ymmärsi heti tilanteen mahdollisuuden ja hävisi paikalta. Keidaz kääntyi paremmin minua kohti ja heilautti viikatettaan rennolla otteella.

“Oletko varma, että haluat tätä?” hän kysyi pelottavan rauhallisella äänellä.

“Olen nimittäin erittäin vihainen”, Keidaz lisäsi uhkaavasti ja otin valmiusasennon.

“Minä en pelkää sinua”, sanoin hänelle ja juuri, kun olimme hyökkäämässä toisiamme kohti, valtava eläimellinen karjuva ääni sai meidät molemmat siirtymään pois tieltä, kun suuri petosusi saapui karjuen paikalle ja kuolaavalla kidallaan rikkoi heti luomani jäisen seinän ja demoninainen pääsi vapauteen. Tunnistin turkin väristä pedon heti Tesakiksi susimuodossaan. Peto louskutti leukojansa minua kohti ja oli valmiina hyökkäämään minua kohti. Liekehtivän huoneen läpi sinkoutui aalto, jonka sisältä paikalle singahti isosiskoni, joka laskeutui susipedon selkään ja iski tulessa hohtavan tikarin suoraan sen kylkeen. Susi ulvoi kivusta ja alkoi hyppiä ja riehua paikallaan, yritten saada selässä olleen yllättäjän pois selästään.

“Chari!” huusin ja samassa ohjasin hänen mukanaan tulleen aallon takaisin häntä kohti. Siskoni kuuli huutoni ja hyppäsi heti aallon sekaan ja sinkoutui sen mukana vierelleni. Näin, miten Trevio juoksi paikalle ottaen kopin lähettävästäni aallokosta ja iski sen häntä kohti hyökkäävään Keidaziin. Tiscovera oli hyökkäämässä veljeäni kohti pikkuveljensä perässä, mutta joutui väistymään, kun Tarein saapui paikalle loihtien taikasauvastaan puunjuuria seinästä ottamaan kiinni Tiscoverasta ja Sergei perästä heitti kaksi mustan hohteista palloa Tiscoveraa kohti. Pallot iskeytyivät pitämään demoninaisen kädet paikallaan, siinä missä Tarein piti puunjuurilla kiinni demonin muusta vartalosta.

“Olet selityksen velkaa, kunhan tästä selvitään”, siskoni totesi minulle samalla, kun minun ja ja hänen huomio kiinnittyi riehuvaan susipetoon. Vaikka Charin lause ei varmastikaan ollut tarkoitus olla tuomitseva, koin sen sellaisena. Koska olihan tämä kaikki minun syytäni. Olisi selitykseni mikä tahansa, vastaus ei tulisi olemaan missään vaiheessa riittävän hyvä.

“Selviydytään ensin, katsotaan sitten”, tokaisin hänelle takaisin ja susipedon karjuessa suuntaamme otimme valmiusasennot. Pedon lähtiessä juoksemaan meitä kohti, loihdin uuden aallon suoraan lattiaa vasten ja Chari hyppäsi sen sekaan. Näin, miten hän sinkoutui aallon mukana sutta kohti. Suuri peto hyppäsi aallon tieltä pois ja silloin siskoni toimi. Hän hyppäsi aallosta pois suoraan suden vatsaa vasten, upotti uuden puukon suoraan suden vatsaan ja antoi sen sivaltaa suvän haavan koko pedon alaruumiin lävitse. Susipeto ulvahti ja rämähti samantien lattialle haukkoen henkeänsä. Peto yritti nousta ylös, vaikka sen vatsasta valui verta vanana tulen lämmöstä hehkuvalle marmorilattialle.

“EI TESAK!” Tiscovera huusi koko äänensä voimasta ja kukaan meistä ei ehtinyt tehdä mitään, kun nainen liikautti yhtä sormeansa ja suden silmät muuttuivat kokonaan hohtavan mustiksi. Susi karjui verenhimoisena ja katsoin, miten se nousi ylös, vaikka sen vatsa oli revitty auki.

“ÄLKÄÄ PÄÄSTÄKÖ SITÄ LÄHELLENNE!” huusin kaikille ja hyppäsimme Charin kanssa kauemmaksi sudesta, joka oli valmiina hyökkäämään. Sen kurkusta kuuluva verenhimoinen murina aiheutti kylmiä väreitä selkärangassani. Ihan kuin se olisi karjunut verenhimoansa ja tuskaansa samaanaikaan. Kuin Tesakiin koskisi tavalla, jota en toivoisi kuin korkeintaan Tiscoveralle itselleen.

“Nyt te kuolette kaikki”, Keidaz totesi tyytyväisen hullu ilme kasvoillaan.

“Keskity minuun!” Trevio huusi hänelle ja iski miestä kohti vesipiiskansa, jonka Keidaz pyörähtäen viikatteensa kanssa rikkoi tuhansiksi pisaroiksi. Mies joutui heti hyppäämään kauemmaksi, kun iskin häntä kohti jäisiä piikkejä sinisten liekkien saattelemana.

“Mistä olet ehtinyt tuollaista oppia?” veljeni kysyi taistelun lomassa. En ehtinyt alkaa vastaamaan hänelle, kun susi lähti meitä kohti vihaisesti karjuen, Charin yrittäessä hidastaa sitä heittämällä puukon tämän toisen puolen kyljelle. Se ei kuitenkaan hidastanut petoa, vaan se jatkoi meitä kohti eteenpäin.

“Taltutetaan se!” Trevio huusi käskyksi meille kaikille ja ohjasi seuraavan vesiaaltonsa hidastamaan sutta kohti. Aalto iskeytyi kuin kovaan kallioon sutta vasten, mutta se sai pedon hämmennyksiin ja hidastamaan tahtiansa.

“Tapa ne Tesak! TAPA!” Tiscovera huusi samalla, kun yritti rimpuilla Tareinen loihtimista puunjuurista irti, joita noita itse piti sauvallansa tiukassa otteessa. Näin Sergein käskevän naista pitämään suunsa kiinni ja loihti omaa harmaan pimeää magiaansa kohti sutta. Magiasta muodostui muutama ylimääräinen Sergei, jotka pyrkivät pitämään pedon huomion itsessään. Heilautin vuorosta omaa kättäni, jotta saisin uuden aallon petoa kohti. Mitä enemmän saisimme sen hämmennyksiin, sitä enemmän meillä olisi mahdollisuus taltuttaa se. En ehtinyt saada aallosta tarpeeksi vahvaa, kun Keidaz tarttui minuun kiinni takaata ja otti käsistäni kiinni.

“Päästä irti!” karjaisin käskynä Keidazille.

“En päästä sinusta koskaan irti”, mies kuiskasi korvaani tämän kaiken sekasorron keskellä ja inhon tunne suorastaan levisi koko vartalooni. Sisälläni velloi raivo siitä, että toinen kehtasi edes puhua minulla tällä tavalla. Näin Charin ohjaavan karjuvan suden huomion itseensä, jotta saisin aikaa tehdä entisestä miesystävästäni selvää. Sergein kaksi pimeää kopiota tulivat siskoni avuksi ja susi karjui heille varoituksena, kunnes yritti alkaa iskeä heitä tassuillaan ja hampaillaan. Keidaz piti molemmista käsistäni kiinni takanani, joten potkaisin jalallani hänen polveansa, mihin mies karjaisi kivusta. Hän tarttui minua hiuksista, horjahtaessaan taaemmas ja äännähdin tuskasta.

“Meillä jäi taistelu kesken!” Trevio totesi hypätessään väliimme ja iski vesipiiskallaan Keidazin käteen, joka heti irtosi hiuksistani, veden sivaltaessa häntä. Kaaduin selälleni, mutta kierähdin samantien nousemaan jaloilleni, katse veljessäni ja hänen vastustajassaan.

“Tuota saat katua”, Keidaz ärähti miehelle, nostaen maahan jättäneensä viikatteensa ja jäi taistelemaan veljeni kanssa, joka muodosti vedestä itselleen vakaan miekan.

“Sinun jos kenen pitäisi katua, murhaaja”, Trevio huudahti miehelle ja miekkaili taidokkaasti tätä vastaan veden avustuksella. Sergei juoksi vierelleni, valmiina hyökkäämään kanssani yhteisessä muodostelmassamme kohti susipetoa. Tiesin veljeni pärjäävän yksin Keidazille, hän kuitenkin oli paljon taitavampi taistelija kuin entiseni.

Susi haukkasi yhden Sergein pimeyden kopioista ja tumma hahmo katosi kuin kimaltava hiekka ilmaan, kun susi halkaisi sen kahtia suurilla hampaillaan. Seuraavaksi susi tallasi toisen kopion etutassullaan maahan ja repäisi siltä pään irti. Nämä kaksi hahmoa olivat hämänneet petoa tavalla, jonka varjolla siskoni oli päässyt suden niskan päälle. Hän nosti nopeasti lattialta löytyvän marmorin sirpaleen ja iski sen suden toiseen silmään. Peto alkoi karjumaan ja riehumaan ympäriinsä kuin härkä omassa taistelussaan. Chari yritti hypätä pedon selästä pois, mutta kuin sen aistien, Tesakin hirviömuoto nousi takajaloilleen ja iskeytyi lasista ikkunaa kohti, joka suorastaan räjähti rikki.

“Chari!” kuulin Sergein huutavan ja lähtevän heti muodostelmastamme ja katsoin silmät suurina, kun tajuntansa menettänyt Chari lähti tippumaan alas suden selästä. Yksisilmäiseksi päätynyt susi lähti kääntymään kohti Charia ja häntä kohti tulevaa Sergeitä, valmiina syömään heidän elävältä.

Nyt oli hetkeni.

“Varo Heizel!” kuulin Trevion äänen takaani, joka sinkautti aallon kohti petoa samalla, kun Keidaz iskeytyi seinää vasten kivusta ähkäisten.

“Ei Trevio, älä!” Tarein huusi kuin anoen Tiscoveran luota ja Charin lailla mies sinkoutui aaltoon sisälle. En ehtinyt tehdä mitään estääkseni veljeäni, joka sinkoutui veden mukana kohti suurta petoa. Susi kääntyi kuin osaen odottaa hyökkäystä ja oli päänsä kanssa suoraan vastassa veljeäni.

“Trevio varo!” huusin ja kaikki kävi niin äkkiä. Trevio sinkoutui aallosta ulos, valmiina hyökkäämään vesimiekallansa petoa kohti samalla, kun Sergei otti lattialle tippuneen tajuttoman siskoni vastaan. Ehdein lähteä sinkoutumaan oman aaltoni mukana veljeni avuksi, vaikka tiesin olevani myöhässä. Susi käänsi päänsä sivummalle sekunniksi ja kukaan ei ehtinyt väliin, kun suden hampaat iskeytyivät veljeni kylkiin kiinni.

Veden läpi kuulin vain sekoitusta veljeni tuskan huudoista ja Tareinen järkyttyneestä kiljumisesta.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Tekken 2 ost – The place, 1997

- Tekken 3 ost – Julia Chang

- Tekken 5 ost – Antares

- Tekken 6 ost – Arisa

- Tekken Tag Tournament 2 ost – Mystic Force

- Bleach ost – raw breath of danger