LUKU 53: VÄIJYTYS

SISÄLTÖVAROITUS!

LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!

CASPERIN LINNA

Trevio katsoi ikkunasta ulos eteensä aamun alkaessa sarastamaan, antaen yön väistyä tieltään. Hän vilkaisi seinällä olevaa kelloa ja huokaisi syvään. Pikkusisko ja Jaisar eivät olleet vieläkään palanneet. Se sai miehen hermostuneeksi, sillä ei menisi kauaa, kun heidän poissaolo huomattaisiin ja alkaisi uteleminen, mihin he olisivat menneet.

“Hitto Heizel, pidä kiirettä”, hän kuiskasi hiljaa ja kääntyi kellosta katsomaan takaisin edessä olevaa metsämaisemaa. Hän piti metsän reuna-aluetta silmällä, jos hän pian näkisi siskonsa tulevan puiden seasta esiin ehjänä ja kunnossa.

Käytävälle vievä ovi kävi ja mies kääntyi katsomaan oleskelutilaan tulijaa, joka oli Deila. Demonikuningtatar ei ensin huomioinut häntä ovea kiinnilaittaessaan, mutta kääntyessään paremmin tilaa kohti, hän näytti selvästi hitusen säpsähtävänsä.

“Hei, en odottanut kenenkään olevan vielä hereillä”, Deila totesi miehelle ja tämä nyökkäsi naiselle kunnioituksen osoituksena.

“En ole saanut oikein nukuttua. Olitko Heizeliä ja Jaisaria etsimässä?” hän kysyi kuningattarelta. Nainen nyökkäsi nopeasti vastaukseksi, ihan kuin hän olisi ollut tekemässä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä Trevio olisi toivonut.

“Kyllä, mutta en ole nähnyt heitä kumpaakaan”, Deila totesi ja käveli keppinsä kanssa kohti Treviota, joka kääntyi katsomaan takaisin metsää kohti. Miehen miettivä katse sai Deilankin vakavaksi ja tämä kääntyi katsomaan eteensä.

“Heidän olisi pitänyt jo palata”, Trevio totesi demonille vieressän, joka äännähti hiljaa myöntymisensä merkkinä. Deila oli jopa Heizeliä enemmän huolissaan Jaisarista, olihan tämä hänen oikea kätensä ja ystävänsä. Hän silti koki pystyvänsä luottamaan, että haltiakuningatar pitäisi huolen, ettei miehelle kävisi kuinkaan. Hänen oli vaikea luottaa kehen tahansa, mutta Heizel oli osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.

“Jos heitä ei muutamaan tuntiin kuulu, meidän pitää keksiä mitä sanomme muille kuninkaallisille”, Deila totesi tyynellä äänellänsä. Trevio nyökkäsi vastaukseksi toisen kommenttiin ja huokaisi taas syvään.

“Jos he ovat näin kauan poissa se merkitsee, että he ovat voineet jäädä kiinni”, Trevio sanoi hiljaa, mutta vakava pelko äänessään. Hän ei halunnut uskoa lausettaan, mutta se pienikin mahdollisuus hänen ajatukselleen sai suuren huolen syttymään hänen sydämeensä.

“Tai sitten he ovat voineet löytää jotain, josta voisi olla hyötyä ja päättäneet jäädä tutkimaan lisää”, Deila totesi miehelle. Trevio kääntyi katsomaan naisen kanssa toisiansa. Trevio sai vaivoin hymähdettyä.

“Toivon, että sinun näkemyksesi on todennäköisempi kuin minun”, hän totesi toiselle hiljaa ja Deila nyökkäsi toisen ystävällisille sanoille päätänsä. Heidän molempien elämien tärkeät henkilöt olivat teillä tietämättömillä ja heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vain toivoa parasta.

He kääntyivät katsomaan eteensä ja Trevio katsoi, kun metsän laidalla näkyi liikkumista. Kuin joku olisi tulossa esiin. Hän henkäisi itsekseen toiveikkaana, joko vihdoin hänen sisarensa palaili retkeltänsä. Trevio nyrpisti kasvojansa hämmentyneenä huomatessaan, että metsän laidalla liikkuvien takana alkoi hohtamaan valkeaa valoa. Mitä lähemmäksi ja suuremmaksi valo tuli esille Treviolle ilmeni, että se ei ollut pelkkää valoa. Se oli tulta.

“Nuo ovat demoneja”, Deila sanoi tyynesti, mutta hänenkin äänestään kuuli, ettei hän pitänyt näkemästää. Trevion kurkussa kuristi kamala tunnet. Jos nuo olivat demoneja ja Heizeliä ei näkynyt missään niin voisiko…?

Mies ei ehtinyt antamaan ajatuksilleen enempää tilaa, kun hän kaatui Deilan tönäisemänä pois ikkunalta. Demonikuningatar kaatui hänen ylleen, kun samalla ikkunan läpi lensi sirpaleiden pirstoutuessa polttopullo. Pullossa kiinni ollut lakanan pala roihusi liekeissä ja sen iskeytyessä ikkunan lävitse suoraan kohti oleskelutilan sohvien keskellä ollutta lasipöytää vasten, se rikkoutui ja liekkejä lensi koko huoneeseen. Liekit tarttuivat verhojen ja sohvien kankaisiin, roihahtaen vielä isommiksi liekeiksi.

Deila siirtyi nopeasti pois Trevion tieltä, joka kätensä heilautuksella sai pienimuotoisilla aalloilla liekin sammumaan. Seuraava polttopullo lensi viereisen ikkunan lävitse.

“HERÄTÄ KAIKKI! TÄMÄ ON VÄIJYTYS!” Trevio huusi demoninaiselle, joka noustuaan juoksi herättämään Tareinen, Charin ja Sergein. Riyzekien prinssi meni ikkunalle ja iski siskonsa tavoin kädestä vetiset miekkavalaat, jotka hyökkäsivät linnan ympärille kerääntyneen suuren joukon luokse.

“Heitä on niin paljon…” Trevio sanoi itselleen, kun huomasi demonien määrän lisääntyvän ja metsän alkaessa palamaan surena tuliroihuna. Kukkivat puut syttyivät nopeasti tuleen, värjäten ilman vaarallisen liekehtiväksi. Lopulta demonien eteen mustien liekkien ympäröimänä ilmiintyi demoni, jota Trevio vihasi enemmän kuin mitään muuta.

“Mitä täällä tapahtuu?” Chari kysyi väsyneenä, mutta järkyttyneenä. Trevio kääntyi heti heitä kohti ja lähti juoksemaan huoneesta ulos.

“HÄLYTYS! OLEMME JOUTUNEET VÄIJYTYKSEN KOHTEEKSI!” Chari kuuli veljensä karjuvan käytävällä, joka sai kaikki huoneessa olleet lähtemään miehen perään.

TISCOVERA

Demoni oli saanut ilmiinnytettyä koko joukkonsa yhdellä kertaa lähemmäksi linnaa ja vaikka se oli vienyt hänen voimiansa, hänen sisällään kytevä raivo soi hänelle vain lisäenergiaa. Ilmiintyessään paikalle, hän huomasi sivusilmällä vilahduksen hänelle tutusta prinssistä, kunnes osoitti sormellaan linnaa kohti.

“Polttakaa tuo linna! Polttakaa alamaisten asuinalue! Tappakaa ne! Tappakaa ne kaikki!” Tiscovera huusi käskevästi samalla, kun hänen alaisensa lähtivät huutaen kohti linnaa. Osa heitti linnan ikkunoihin polttopulloja lisää ja naisen vankilasta vapauttamat ja kokeilla hirviöiksi muuttaneet vangit lähtivät ensimmäisten joukossa tunkeutumaan linnaan sisälle.

“Viiltäkää! Seivästäkää! Rikkokaa luut! Katkaistaa kaulat! En välitä kuinka tapatte, kunhan tapatte heidät kaikki!” Tiscovera huusi suuren mellakan keskellä raivoissaan. Hän kääntyi lopulta katsomaan veljeänsä, jonka kasvoissa näkyi suuri raivo myös. Demoni tiesi, että hänen veljeänsä enemmän sai raivon valtaan se, että hänen sairas rakkaudenkohteensa oli päässyt häneltä pakoon.

“Tarvitsen apuasi velikulta. Haluan löytää riipukset”, nainen sanoi veljelleen, joka kääntyi katsomaan siskoansa silmät vihasta palaen aivan kuten hänelläkin.

“Mikäli ne riipukset ovat sillä punapäällä, riipukset saatuani saat tehdä hänelle ja sille petturin paskiaiselle mitä ikinä haluat”, Tiscovera lupasi veljelleen totisena.

“Lupaatko tuon myös?” Keidaz kysyi varmistuksena. Hän halusi Heizelin elävänä, mutta Jaisarin hän voisi kiduttaa hengiltä mielellään. Mitä hitaammin sen paremmin. Muuta se paskiainen ei ansaitse, koska oli ilmeisesti koskenut hänelle rakkaimpaan asiaan.

“Lupaan sinulle veljeni”, Tiscovera sanoi ja tarttui veljensä pään takaraivoon ja veti heidän otsat vastakkain. He katsoivat toisiansa hetken aikaa syvälle silmiin ja silloin Keidaz tiesi siskonsa pitävän lupauksensa.

“Mennään etsimään heidät”, mies totesi hänelle lopulta ja Tiscovera alkoi hymyillä hullua hymyänsä tyytyväisenä. Hän aikoisi saada riipukset takaisin hinnalla millä hyvänsä.

HEIZEL

Juoksin Jaisarin perässä, tämän ote tiukasti ranteessani. Tunsin, että hidastin meitä, kun en pysynyt miehen juoksutahdissa mukana. Toistin päässäni oikeata ja vasenta jaloilleni, että pysyisin tahdissa enkä herpaantuisi kaatumaan. Jokainen askel oli ratkaiseva.

Jaisar pysähtyi tajuamattani kuin seinään ja törmäsin hänen selkäänsä ähkäisten. Hän kääntyi nopeasti puoleeni ja nosti minut sekunnissa käsivarsilleen.

“Mitä ihmettä..?” kysyi ääneen, kun samassa Jaisar lähti juoksemaan entistä kovempaa eteenpäin. Tuntui kuin olisimme liitäneet maata pitkin.

“Pääsemme näin nopeammin”, Jaisar totesi, katse tiukasti edessä. Katsoin häntä hetken aikaa hämilläni. En edelleenkään tiennyt, mitä hänelle oli oikein tapahtunut, mutta ymmärsin myös, etten voinut laittaa tässä tilanteessa hänelle vastaan. Käännyin katsomaan eteenpäin ja lukuisat puut ja pensaat jäivät taaksemme, kun Jaisar juoksi eteenpäin. Tuulimainen nopeus tuntui raskaalta silmissäni, joten jouduin siristelemään niitä nähdäkseni paremmin eteeni. Aloin lopulta hahmottamaan Casperin upeaa linnaa aamun sarastuksessa.

“Jaisar, pysäytä”, pyysin, kun saavuimme metsän laidalle. Jaisar laski minut alas, kääntämättä katsetta edestään. En kyennyt itsekään katsomaan muualle kuin suoraan edessäni olevaa näkyä. Sydämeni hakkasi kauhusta kankeana ja nostin molemmat käteni suuni eteen ja nostin ne sitten otsani ylle. En voinut uskoa silmiäni.

Casperin linna oli täysin tulessa ja suuret liekit roihuivat aamusarastusta varten. Kuulin huutoja ja taistelun ääniä, jotka kaikuivat sekä linnasta että linnan alapuolella olevasta kylästä.

“Miten he ehtivät tänne ennen meitä?” kysyin raskas tunne kurkussani ja näky edessäni sai minut haluamaan huutoitkeä taivasta vasten. Olin tehnyt hirveän virheen. Tämä kaikki oli minun syytäni.

“Tiscovera on varmaan ilmiinnyttänyt joukkonsa”, Jaisar sanoi vieressäni. Hän tuli minuun kiinni ja kiersi kätensä lanteideni ympärille. Luulin hänen haluavan halata minua, kunnes hän kuiskasi korvani juureen:

“Veresi tuoksuu taivaalliselta” ja käännyin heti katsomaan häntä ihmeissäni ja hellästi tönäisin häntä kauemmas minusta. Olinko kuullut oikein? Juuri tällaisena hetkenä mies koki tarpeelliseksi kertoa vereni viehätysvoimasta.

“Anteeksi! E-en tiedä mikä minuun meni”, Jaisar sanoi heti kuin olisi herännyt jonkinlaisesta mielentilasta, jossa ei tiennyt mitä oli tehnyt. Nostin oikean käteni sormea ylös ja heilutin sitä meidän kahden välillä, tietämättä mitä ihmettä minun pitäisi sanoa.

“Jutellaan tästä myöhemmin”, kykenin vain sanomaan, kunnes kuulin jonkin romahtavan ja näin, kuinka yksi peuran sarvia muistuttavan linnan lasinen piikki pirstoutui tuhansiksi sirpaleiksi metrien päässä maasta. Näin, kuinka Tansi ja muutama vartija peräännytettiin tippumaan kuolemaansa maahan lentävien suurten lasinsirujen kuolettavaan syleilyyn.

Jalkani tuntuivat toimivan aivojani nopeammin, sillä huomasin itseni juoksevan niin kovaa kuin vain pääsin kohti tippuvia uhreja. Kiitin onneani, että ohitse juostessani kukilla koristellusta kaivosta löytyi vettä. Juostessani annoin veden nousta perässäni kaivosta ja viskasin allokon kolmea maahan tippuvaa hahmoa kohti. Aalto imaisi heidät sisäänsä ja sain ohjattua allon pois maata vasten tippuneiden lasinsirujen yli turvaan. Tansi ja vartijat haukkoivat henkeänsä, kun poistin heidät aallokon sisältä ja käännyin katsomaan meitä päin nuolia ampuvia Tiscoveran kätyreitä, joiden silmät olivat mustat kuin itse kuolemalla.

“Täältä pesee senkin mätäpesäkkeet!” karjahdin ja viskasin kovalla paineella aallosta irti vesipalloja, joista osa iskeytyi vastustajien päihin. Aiemman vastustajan lailla vesipallon päähänsä saaneet menettivät tajuntansa ja kaatuivat paikallensa. Yritin parhaani mukaan varoa meitä kohti ammuttavia nuolia, mutta yksi nuolista sivalsi vasemman käsivarteni ohi ja ähkäisin kivusta tuntien, kuinka punaista verta alkoi valumaan käsivarrestani. Tunsin, miten viha sisälläni alkoi kasvamaan ja käteni tuntuivat jäädyttävän kylmiltä. Karjaisin vihaisena ja ojensin molemmat käteni ylhäällä meitä ampumia vastustajia kohti. Tuntui kuin olisin sekä jäätymässä kuin palamassa samaan aikaan. Käsistäni lähti jäisiä liekkejä, jotka muuttuivat teräviksi puikoiksi ja seivästivät jäljellä olevat vastustajat kuoliaksi siihen paikkaan, missä olivat seisoneet. Kun isku oli ohi tunsin voimakkaan puuskan ja se sai minut polvilleni eteeni. Katsoin maahan ja hengitin raskaasti. Oloni oli tutiseva. Mitä minulle oli tapahtumassa? Miksi osasin yht äkkiä loihtiä jäätä? Ja miksi se oli tulen liekkien näköistä?

“Heizel!” kuulin vienosti Tansin äänen, joka laskeutui viereeni. Hän otti minua olkapäistä kiinni ja käännyin katsomaan ylös. Kukaan ei noussut ylös paikasta, josta vastustajat olivat heittäneet pelastamani kolmikon alas. Olin tappanut osan heistä. Olin tappanut.

“Heizel, kuuletko minua!” kuulin Tansin sanovan tiukemmin ja ravisti minua. Käännyin katsomaan häntä kohti silmiin. Prinsessa näytti muutamaa kasvoillaan olevaa haaveria lukuunottamatta olevan kunnossa. Käännyin katsomaan vartijoita kohti, mutta molemmat makasivat nuolien lävistäminä maassa liikkumatta. Olivat varmasti menettäneet henkensä Tansia suojellessaan.

“Meidän on mentävä auttamaan muita”, sain sanottua Tansille ja lähdin omatoimisesti nousemaan ylös. Prinsessa vierelläni seurasi esimerkkiäni.

“En osaa taistella”, hän myönsi hyvin nolona ja käännyin katsomaan häntä.

“Et millään tavalla?” töksäytin hermostuksissani ja Tansi pudisti päätään erittäin pahoillaan olevana. Aikoisin antaa Casperin kuninkaan kuulla kunniansa, kun ei ollut opettanut tytärtään edes puolustautumaan tällaisia tilanteita varten.

“Pysy lähelläni”, sanoin lopulta ja Tansi nyökkäsi totisena minulle. Lähdin kulkemaan lähemmäs linnaa Tansi vierelläni.

“Onko linnassanne mitään paikkaa, minne piiloutua?” kysyin prinsessalta.

“Linnan alapuolella on, mutta sinnekin on ehditty tunkeutua”, Tansi kertoi. Mahtavaa, ajattelin pääni sisällä jatkaen juoksua kohti linnaa. Nyt vasta muistin, että sisareni, Tarein, Sergei ja Deila olivat linnassa myös. Enemmän kuin mitään muuta halusin tietää, että he ovat kunnossa. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos heille sattuisi jotain minun takiani.

“Heizel!” Tansi kiljaisi äkillisesti enkä ehtinyt nähdä, kuinka suurikokoinen kuolaava demoni hyökkäsi kimppuuni ja kaatoi alleen ruohikolle. Demoni kuolasi osaksi kuolaa, osaksi verta, aivan kuin hänellä olisi suussa olevat terävät hampaat kasvaneet väkisin normaalien hampaiden tielle. Hän nauroi kuin hullu ja yritti kepillänsä saada kurkkuni sen ja maan väliin. Ehdein saada kepistä kiinni ja yritin laittaa vastaan demonin painamiselle. Tämmän lämmin kuolan ja veren sekoitus valui poskelleni ja rintakehälleni ja tunsin sen lämmön ihollani yhtenä ällöttävimmistä asioista ikinä.

“Anna hänen olla!” kuulin Tansin huutavan hädissään ja huomasin hänen tarttuvan demonia hiuksista ja vetävän taaksepäin.

“Senkin saastainen huora!” demoni karjaisi häntä retuuttavalle prinsessalle ja iski tätä vapaalla kädellä suoraan sieviin kasvoihin. Se sai neidon pyörähtämään ja iskeytymaan maahan vatsalleen. Tilaisuuteni tuli ja vedin toisen jalkani koukkuun ja potkaisin hitusen noussutta demonia rintakehästä. Demoni horjahti taaksepäin ja tämän ote helleni kepistä, josta tartuin paremmin kiinni ja iskin sillä demonia suoraan leuan alle ja nenälle. Demoni iskeytyi maahan vaikeroimaan ja pitelemään kasvojansa samalla, kun itse pyörähdin hänestä kauemmas. Suuri tuulenpuuska iski meitä kohti ja tulen kuuma henkäys raivosi vierestäni, kun demoni syttyi liekkivanan päässä tuleen. Demoni kirkui tuskasta, mutta hiljeni liekkien syömäksi. Ehdein vain kuulla demonin tuskaiset huudot, kun nostin katseeni ja Conda samassa tömähti maahan karjaisten voitonriemuisena. Se selvästi oli tyytyväinen, kun oli iskeytynyt kohteeseensa. Deila laskeutui sulavasti lohkäärmeen selästi ja juoksi luoksemme. Hän oli repinyt mustan hameensa riekaleiksi polviin asti, selvästi helpottaakseen omaa taistelemistaan.

“Tulitte kuin tilauksesta!” huudahdin Deilalle pieni hymy huulillani ja käännyin vilkaisemaan Tansia, joka nosti katseensa maasta heti, kun kuuli kuka oli tullut paikalle. Deila ei ollut selvästi välittänyt huudostani, koska hän mäiskähti heti Tansin eteen ja suuteli tätä. Omasta mielestä moinen hellyydenosoitus ei tilanteeseen sopinut, mutta en voinut olla näkemättä, miten helpottunut demonikuningatar näytti suudellessaan kiellettyä rakkautensa kohdetta. Tansi vastasi kyyneleisin silmin toisen suudelmaan kiitollisena henkensä pelastamisesta.

“MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!” kuulin huudon takaamme ja linnan vievän käytävän päässä, josta demoni oli hyökännyt pimeydestä kimppuuni, seisoi Casperin kuningas. Tansin isä, joka juuri näki tyttärensä suutelevan demonia.Tansi ja Deila lopettivat suudelmansa heti, mutta Deila ei päästänyt Tansia välittävästi otteestaan ja katsoi kuningasta ilmeettömänä. Tunsin Condan kuumat henkäykset, kun se asteli suurilla jaloillansa taaksemme. Se selvästi osoitti kuninkaalle, että jos tämä uhkaisi Deilaa, se uhkaisi myös lohikäärmettä.

“Ei ole aikaa tälle! Mikä on tilanne?” kysyin ja nousin heti ylös ja juoksin kuninkaan luokse. Kuningas katsoi kahta taakseni jäänyttä naista ja etenkin tytärtään järkyttyneenä. Kuin kaksikon rakkaus olisi nyt se pahin asia. Tartuin kovaa kuninkaan vaatteista kiinni ja ravistin miestä lujaa, jotta tämä kohdistaisi huomionsa minuun.

“Mikä täällä on tilanne?!” huudahdin kovempaa ja mies kääntyi katsomaan minua. Sivusilmällä huomasin hänellä olevan vartijoita mukana ja mulkaisin heitä niin jäisesti, että muutama jopa perääntyi.

“Mitä kuvittelet? Linnamme on palasina ja monia on ehtinyt kuolemaan! Minun pieni prinssinikin on kuollut!” mies karjui minulle ja pysähdyin hetkeksi paikoilleni.

“Prinssi? Tarkoitatko?” Tansi kysyi taaempana ja vilkaisin, kun prinsessa nousi Deilan avustuksella ylös.

“KYLLÄ! SINUN PIKKUVELJESI ON KUOLLUT! JA SEN SIJAAN ETTÄ OLISIT OLLUT ETSIMÄSSÄ HÄNTÄ, PETÄT KOKO PERHETTÄSI JA KIHLATTUASI TUON PUOLINAAMAN KANSSA!” mies karjui tytärtään kohti.

“Syyttely ei auta ketään!” huudahdin siihen väliin. Tönäisin kuninkaan kauemmas itsestäni ja osoitin häntä ankarana.

“Meidän tehtävämme on saada evakuoitua kaikki hengissä olevat pois täältä ja sinun tulee hoitaa evakuointi”, sanoin tiukkana kuninkaalle edessäni. Hän katsoi minua mantelimaisilla ja vaaleilla silmillään ja pudisti päätänsä.

“Perijäni on kuollut. Linnamme on tuhottu. Ei ole toivoa pelastuksesta”, hän sanoi luovuttaneen kuuloisena. Katsoin häntä pysähtyneenä uskomatta kuulemaani.

“Ette siis aio tehdä mitään?” Deila kivahti vihaisena Tansin vierestä. Kuningas ei kääntänyt katsettaan pois minusta. Katsoin häntä kiihtyneesti hengittäen silmiin ja pudistin vuorosta päätäni.

“Deila, ota Tansi mukaasi ja yrittäkää ilmasta käsin saada Tiscoveran kätyreitä pois linnasta ja sen lähistöltä”, sanoin demoninaiselle ja tämä nyökkäsi heti Tansin kanssa päitään.

“Minä olen kuningas ja määrään tyttäreni mukaani”, Casperin kuningas karjahti järkyttyneenä siitä, miten kehtasin yrittää komentaa hänen ylitseen.

“Minä olen Riyzekien kuningatar ja arvoasteikolla sinua ylempänä kuningas Cato! Jos minä käsken Deilaa ja Tansia puolustamaan valtakuntaanne, sinun käskysi jäävät toissijaiseksi”, sanoin tiukkana miehelle, joka nielaisi selvästi häpeissään ja nolona, kun häntä nuorempia haltianainen pisti hänet paikalleen.

“Ja sinä saat lähteä etsimään vaimoasi ja varmistamaan, että hän on vielä perheestäsi elossa”, sanoin käskyksi kuninkaalle, joka ei voinut siinä tilanteessa muuta kuin nyökkäyksellä myöntyä käskyyni. Hänkin tiesi, että olin häntä ylemmällä ja salaa sisälläni nautin siitä, että sain käyttää valtaani sillä hetkellä tällä tavalla.

“Teemme, kuten tahdot kuningatar Heizel”, kuulin Tansin sanovan koko joukolle ja nyökkäsin heitä kohti. Äskeinen lause oli selvästi pieni näpäytys Tansilta isälleen kertomaan, että sillä hetkellä hän piti minua isäänsä parempana. Tansi oli vaikuttanut kiltiltä tytöltä, joka yritti miellyttää perhettään ja nyt kun hän hieman pisti vastaan omalle isälleen, koin hänestä ylpeyttä. Käännyin lopulta katsomaan muutamaa vartijaa kohti, jotka olivat vain hiljaa seisoneet paikallaan koko tämän hetken.

“Käsken teitä suojaamaan kuningasta ja auttaa häntä löytämään vaimonsa”, sanoin vartijoille.

“Käsken teitä myös pitämään silmällä, että kuningas Cato ei yritä paeta pelkurimaisesti paikalta”, lisäsin vartijoille, jotka hemostuksissaan vilkaisivat omaa kuningastaan ja nyökkäsivät lopulta. Käännyin katsomaan Catoa. Aioin ottaa esille Tiscoveran piilopaikan kuninkaan kanssa, mutta nyt päätin että henkisesti alemmaksi lyöty kuningas saisi keskittyä puolisonsa löytämiseen. En enää sanonut mitään, vaan lähdin juoksemaan syvemmälle linnaan. Käsieni liikkeillä iskin vettä liekkeihin, jotta tulessa oleva linna olisi helpompi kulkea. Minun pitäisi löytää sisarukseni ja muut.

Minun olisi saatava tämä hyökkäys jotenkin lopetetuksi ennen kuin me kaikki olisimme kuolleita.

Kappaleet, jotka inspiroivat kappaletta kirjoittaessa:

- FF XV ost – Lurking Danger

- Lordi – SCG7: Arm your doors and cross check

- Lordi – Scare force one

- Atom Music Audio – Face the darkness

- Neon genesis evangelion ost – ANGEL ATTACK

- Neon genesis evangelion ost – THE BEAST

- FF X ost - Challenge