HEIZEL
Olin heti ymmärtänyt, että taistelu olisi ollut turhaa, kun katsoin Tiscoveraa silmiin ja huomasin hänen luottokätyrit hänen takanansa. Olisin halunnut murskata naisen kallon siihen paikkaan, kun hän käveli luokseni, ojensi kätensä ja jouduin ojentamaan lanteilleni sidotun pussin hänelle, joka sisälsi riipukset.
“Miltä tuntuu epäonnistua?” Tiscovera kysyi minulta rauhalliseen sävyyn. En kokenut tarvetta vastata hänelle vaan katsoin häntä silmiin uhmakkaana.
“Kysyin kysymyksen huoranpentu”, Tiscovera sähähti heti vihaisena, kun en vastannut hänelle. Heti, kun näin hänen nostavan vapaan kätensä minua kohti, ärähdin vihaisena takaisin:
“Minä en ole epäonnistunut!” Tiscovera pysäytti kätensä heti ja piti katseensa minussa. Hän naurahti kurkkunsa kautta synkkää nauruansa, kunnes kääntyi katsomaan Tesakia. Hän nyökkäsi Jaisaria kohti.
“Vie tuo petturi tyrmään, minulla on hänelle suunnitelma”, hän sanoi ja Tesak lähti heti kävelemään Jaisaria kohti, joka yritti heti laittaa vastaan, kun tämä otti hänestä otteen.
“Tappakaa minut, jos aiotte tappaa, mutta jättäkää Jaisar rauhaan!” huudahdin heti ja yritin tulla Jaisarin ja Tesakin väliin. Tiscovera pinkaisi oitis minun ja heidän väliinsä ja tönäisi minut kauemmas.
“En aio tappaa sinua”, Tiscovera totesi minulle ja vilkaisi nopeasti Jaisariin, kunnes siirsi katseensa takaisin minuun. Sydäntäni kuristi. En antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos Jaisarille tapahtuisi jotain peruuttamatonta minun takiani.
“Jos et tee, kuten käsketään, hän kuolee samantien”, demoninainen sanoi ja Jaisar katsoi minua.
“Päästäkää irti ja antakaa hänen olla”, Jaisar tiuski heille ja ennen kuin kumpikaan meistä ehti nähdä, Alice iski samantien voimakkaasti nyrkillään Jaisaria vatsaan. Mies äännähti tuskasta ja yritti laskeutua polvilleen kokoamaan itseänsä, mutta susimies pakotti hänet seisomaan ja jatkamaan matkaa. Huusin Jaisarin perään huolissani ja yritin lähteä hänen peräänsä välittämättä kenen seurassa olin sillä hetkellä. En ollut kuitenkaan huomioinut samassa tilassa olevaa Keidazia, joka oli hiipinyt taakseni ja nappasi minusta kovin ottein kiinni.
“Päästä irti”, karjaisin Keidazille rimpuillessani voimakkaasti irti. Kuulin aseen lataamisen ja käännyin heti katsomaan kuinka Alice tähtäsi punavalkoisella käsiaseellansa Jaisaria otsaan. Hän katsoi minua hymyillen, selvästi nauttien siitä, miten epätoivoinen olin. Hiljenin samantien, mutta annoin murhaavan katseeni liimautua oranssinpunaiset hiukset omistavan naisen silmiin. Näin demoninaisen nyökkäävän päätänsä Tesakille, joka lähti kivusta vaikeroivaa Jaisaria viemään pois ja paniikki nousi heti sydämeeni.
“Mitä aiotte tehdä hänelle?” sain kysyttyä ja Tiscovera kääntyi taas katsomaan minua ja laskeutui kasvoillaan minun kasvojeni tasolle.
“Siitä sinun ei tarvitse huolehtia. Jos olisin sinä, olisin ennemminkin peloissani siitä, mikä sinua kohtaa”, nainen sanoi minulle rauhallisesti ja ärähdin hänelle uhkaavana. Uhitteluni näytti enemmänkin huvittavan demonia, joka sai minut ärsyyntymään vielä enemmän.
“Olen huomannut, että reagoit riipusten olemassaoloon hyvin voimakkaasti. Siitä tulee olemaan minulle suuri hyöty”, demoni ilmoitti minulle ja tunsin, miten sydämeni halusi repiä itsensä ulos, saadakseen happea. Tuntui että tukehtuisin tähän tilanteeseen.
“Saatte tehdä minulle mitä lystäätte, mutta päästäkää Jaisar menemään”, pyysin mahdollisimman tyynesti uudemman kerran ja samassa tunsin selkäni taakse vedetyissä käsissä tiukan puristuksen.
“Miksi välität siitä mulkusta?” Keidaz sähähti vihaisena, mutta en aikonut vastata hänelle. Rimpuilin vastaan hänen otteestaan vastasanomisena. Painukoot koko mies helvettiin.
“Huomaan, että sinulla on ollut häntä ikävä veliseni”, Tiscovera kommentoi takanani olevalle miehelle kuin puheenaiheen vaihto ei olisi tullut parempaan tilanteeseen. Sivusilmällä näin, miten mustasukkaisena Alice katsoi tilannetta. Ihan kuin hän olisi toivonut olevansa minun tilallani.
“Suunnaton”, Keidaz totesi ja veti minut itseäni vasten. Pystyin kuulemaan hänen pelottavan kutsuvan äänen korvani juurella ja se herätti sydämessäni vanhoja sydänsuruisia tunteita, joita en olisi halunnut enää koskaan tuntea.
“Pyydän sisko, voinko viettää hänen kanssa kahden keskeistä aikaa ennen kuin teet hänelle jotain?” Keidaz kysyi oma poski omaani vasten ja olisin halunnut yökätä siinä kohtaan. Yritin siirtää kasvojani kauemmas Keidazista, koska en halunnut tuntea hänen kosketustaan enempää kuin tässä tilanteessa olisi pakko kestää. Tiscovera katsoi minua ja veljeänsä huvittuneena.
“Sinä se et pääse hänestä yli”, hän totesi veljelleni alkuun ja nyökkäsi lopulta.
“Tunti, sitten tuot hänet minulle”, hän totesi ja vihastuin heti.
“En ole mikään tavara, jota voitte heitellä minne haluatte!” kivahdin ja samassa tunsin musertavan kuristavan otteen kurkullani, kun demoninainen oli tarttunut kaulaani. Tuntui kuin minusta oltaisiin puristettu samantien kaikki ilma ulos ja aloin pelkäämään, että niskaluuni menisivät pian poikki.
“Sinulla ei ole valtaa täällä huoranpentu, muista se. Et ole täällä mitään muuta kuin hyödylline käyttötavara”, Tiscovera sanoi kylmän hyytävä sävy äänessään. Katsoin häntä vihaisena, mutta tunsin miten kosteus alkoi nousta silmiini, kun en saanut happea.
“Sisko älä, tarvitsen hänet elävänä”
“Niin minäkin, kunhan vain näytän hänelle asemansa”, suuri helpotuksen tunne huokui sydämeeni, kun sain pumpattua keuhkoihini takaisin happea. Nojauduin hieman eteenpäin, katsoen lattiaan ja tällä kertaa kosteat silmäni täyttyivät kyynelistä. Minua pelotti ja ahdisti, mihin olin itseni ja Jaisarin tuonut. Vain koska halusin löytää riipukset.
“Tunti”, kuulin Tiscoveran sanovan Keidazille, kunnes lähti äänistä päätellen kävelemään paikalta pois. Alice selvästi tuhahti mustasukkaisena koko tilanteelle.
“Häivy Alice, haluan olla hänen kanssaan kaksin”, Keidaz sanoi järkkymättömästi huoneeseen jääneelle naiselle.
“Tässä tilanteessa ainut lohtuni on se, että sainpahan revittyä edes yhden silmän siskosi päästä, vaikka olisin halunnut repiä irti molemmat”, Alice sanoi pilkallisen voitokkaalla äänellä. Pysähdyin heti paikoilleni tuijottamaan lattiaa silmät suurina. Silmä? Siskoni? Irti repiminen? Minulla meni muutama sekuntti ymmärtää, mitä huoneessa ollut toinen nainen oli suustaan päästänyt. Nostin katseeni hyvin hitaasti häneen edelleen silmät suurina järkytyksestä, mutta myös kasvavasta vihasta.
“Olitko se sinä?” kysyin hyvin hitaasti, painottaen jokaista lauseessani käyttämää sanaa. Vihan kyynelien laskeutuessa silmistä poskilleni katsoin, miten tyytyväisenä Alice piti itseänsä minun ja Keidazin edessä. Alicen katse pysyi minussa ja hän kohautti olkapäitänsä hymyillen.
“Alice”, Keidaz sanoi tiukkana kuin merkkinä, ettei minua kannattanut ärsyttää.
“Minulla on enää alta tunti aikaa Heizelin kanssa, häivy”, hän käski naista, mutta oletin, että Alice teki tämän tilanteen tahallaan miehelle. Hän oli niin säälittävä, ettei halunnut antaa Keidazille kahdenkeskeistä aikaa kanssani. Olisin säälinyt häntä, ellei raivo sisälläni siskoni puolesta olisi kasvanut kuumemmaksi sekuntti sekunnilta.
“Halusin vain kertoa tuolle, että minä olin hänen siskonsa kasvojen turmelemisen takana. Ja tekisin sen koska tahansa uudestaan”, Alice totesi ja samassa muutamalla pikaisella käden heilautuksella sain itseni irti Keidazin otteesta. Tai sitten hän oli hellentänyt otteitaan tarkoituksella. En jäänyt ottamaan selvää vaan syöksyin Alicea kohti, joka ei ehtinyt varautua yht äkkiseen raivonpuuskaani ja työnsin hänet oven vieressä olevaa lasista vitriiniä vasten. Vitriini oli täynnä erilaisia välineitä, joita olisi voinut luulla lääkärien työkaluiksi. Vitriini Alicen helisi uhkaavasti, mutta ei mennyt rikki. Olin tarttunut hänen punaiseen napapaitaansa rinnuksista vimmalla ja työnsin häntä lasia vasten toivoen, että se menisi rikki ja tappaisin naisen siihen paikkaan.
“Uhkasin, että tapan sinut”, murisin kurkustani muistutuksena naiselle, joka samassa vapaalla kädellään veti hiuksistani ja toisella läimäytti minua poskelle niin lujaa, että horjahdin.
“Yritys on todella huono”, Alice sanoi minulle pilkallisesti. Tunsin, miten nyrkkini alkoi tuntua jään kylmältä. Kuin raivoni latautuisi nyrkissä oleviin käsiini, En ehtinyt edes miettiä vedenkäyttöä apunani, kun samassa iskin suoraan nyrkillä Alicen kasvoihin. Tilanteesta lähti rikkoutuvan jään tapainen ääni ja kädestäni oli sinkoutunut jäänpalasia, jotka lensivät lattialle sulamaan. Vastustajani horjahti kauemmas huoneen keskellä olevaa potilassänkyä kohti ja otti siitä tukea samalla, kun piteli toisella kädellään kasvoista kiinni. Toista puolta poskeani punoitti ja särki. Tunsin myös vienon verinoron laskeutuvan nenästäni alas. Huomasin vasta nyt, miten voimakkaasti nainen oli saanut lyötyä minua avokämmenellään ja kynsillään. Aika tuntui pysähtyneen ja vain katsoin paikoillaan raskaasti vaikeroivaa Aliceä samalla, kunnes siirsin silmäni nyrkkiäni kohti. Se ei tuntunut enää kylmältä, mutta en osannut selittää itselleni, mitä oli tapahtunut. En osannut käyttää jäätä taistelussa, elementtini oli vesi. Ja olin nähnyt, että jäinen käteni loimusi kuin tuli. Tulista jäätä? Eihän sellainen voi olla mahdollista!
Ajatukseni katkaisi Keidazin toteuttamat taputukset, jotka olivat typerän juhlalliset ja hän hymyili tyytyväisenä.
“En tiennyt, että osaat saada tuollaista jälkeä aikaan kaunotar”, hän totesi minulle ja sylkäisin vastalauseeksi häntä kohti lattialle. En tiennyt minäkään ollakseni rehellinen. Käännyin katsomaan Alicea, joka nosti sängylle verta valuttaneet kasvonsa minua kohti ja näin nyt, että hänen nenänsä oli erittäin verinen. Veren lisäksi naisen poskelle oli ilmestynyt haavereita, jotka olivat tulleet jäänpaloista. Naisen petollisen kauniit kasvot eivät siltikään olleet rumentuneet käsittelyni jäljiltä.
“Tulen kostamaan tämän”, Alice ärisi minulle.
“Tee palvelus ja opettele ensi kerraksi lyömään kuin mies äläkä läimäisemään kuin pikkutyttö”, provosoin tahallani naista, joka selvästä kivusta huolimatta yritti lähteä takaisin kimppuuni, mutta Keidazin nopein ja sulavin askelin tuli vierelleni ja tarttui käteeni tiukasti.
“Mene paikkaamaan itsesi Alice”, Keidaz totesi naiselle tiukkana, kunnes lähti johdattamaan minua ja häntä pois huoneesta käytävälle. Olisin halunnut pistää vastaan kaikin mahdollisin tavoin, mutta tiesin että jokaikinen vastaanlaittaminen tietäisi pahaa Jaisarille, enkä voisi tehdä sitä. Vaikka pelkäsin, että hänelle silti tehtäisiin jotain kamalaa.
Keidaz oli selvästi nauttinut äskeisestä tilanteesta. Hän oli nauttinut, että Alice oli saanut minut raivon valtaan ja siitä, että Aliceen oli sattunut kunnolla. Miehen katse oli kertonut kiihkosta, mitä hän saa, kun toisiin kohdistuu väkivaltaa. Miehen luonteesta kertoi myöskin se, ettei hän välittänyt, että häneen tulisesti ihastunut nainen sai kunnolla neniinsä eikä auttanut naista muutoin kuin käskemällä tämän paikata itse itsensä.
Mutta jäisen yllätyshyökkäykseni olisin halunnut kokea jonkun toisen silmien alla.
Kappaleet, jotka inspiroivat kappaletta kirjoittaessa:
- FF XV ost – Lurking Danger
- Digital Daggers – The Devil Within
- Vivaldi – 4 seasons, summer mvmt
- 2WEI – Toxic
- New Years Day – Epidemic
- CRASPORE – Flashbacks (Slowed)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti