LUKU 46: TANSSIAISET

HUOM! LUKU SISÄLTÄÄ SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ!

HEIZEL

Ratsastin yksisarvisen selässä rennolla otteella, kun saavuimme peuran sarvia muistuttavan kauniin lasikirkkaan linnaan vievälle sillalle, jonka alla loisti pieni kaupunki asukkaineen. Casperin alamaiset olivat valmistautuneet kihlajaisjuhliin koristelemalla kadut värikkäisiin kukkiin Jolinien ja Casperin tunnusvärien mukaisten silkkikankaiden koristaessa katuvaloja. Haistoin ympärilläni herkullisten leivosten ja ruuan tuoksun leijailevan kaupungin asukkaiden kodeista.

“Tansi! Rakas lapseni!” kuulin Casperin kuninkaan huutavan, kun pääsimme sillan yli ja saavuimme kivitetylle aukealle linnan eteen. Huomasin, että kivetykset olivat eriväreissä ja muodostivat valkeita liljan kukkia koko alueelle. Käännyin sitten katsomaan kuningas Catoa, joka ryntäsi vaimonsa kanssa tajuttomana olevan prinsessan luokse.

“Hän selviää kyllä ylhäisyys”, yksi lääkitsijöistä sanoi rauhoittelevasti kuninkaalle, joka silitti tyttärensä päälakea silkka helpotus silmissään.

“Kuka teki tämän hänelle?” Cato kysyi heti ja vasta silloin huomasi minut.

“Kuningatar Heizel? Ettekö saapunut saattueenne kanssa?” kuningas kysyi ihmetellen, joka kertoi minulle, ettei kuningas nähnyt minua ja ryhmääni niin tärkeänä vieraana, jotta suostuisi olla ottamassa meitä vastaan.

“Olinkin, kunnes huomasimme, että Tansi on pulassa. Lainasin yhden yksisarvisistanne ja autoin pysäyttämään prinsessan ratsun”, kerroin ja laskeuduin samalla yksisarviseni selästä. Tuntui oudolta olla taas maankamaralla omin jaloin. Ratsastaminen oli ollut hauskaa, vaikka mieluusti siitä olisi nauttinut muulla tavoin, kun pillastuneen yksisarvisen perässä laukaten.

“Uskomme, että jokin oli pelästyttänyt prinsessan yksisarvisen ja siksi se oli pillahtanut. Se vapisi kuin haavanlehti kun saimme sen kiinni”, joukossamme ollut palvelija ilmoitti ja lähti kuningattaren käskystä viemään prinsessaa parin työtoverinsa kanssa sisälle linnaan.

“Mikä oli pelästyttänyt sen?” kuningas kysyi heti hermostuneena. Mies oli sellaisessa mielentilassa, että jos paljastaisin Deilan, siitä olisi demonikuningattarelle suuresti haittaa. Condalle myös.

“En osaa sanoa ylhäisyys”, lääkitsijä myönsi pahoillaan olevana.

“Alueellahan liikkuu paljon peuroja. Voi olla, että tämä yksisarvinen on sen verran nuori, ettei ole niihin tottunut ja saattoi sellaista pelästyä”, kerroin laskelmoiden rauhallisella äänellä. Cato kääntyi katsomaan minua kultaisilla silmillänsä ja tunsin hänen hermostuneisuuden, vaikka olisin ollut kilometrien päässä hänestä.

“Pääasia, että tyttäremme on elossa ja pyötymistä lukuunottamatta kunnossa. Hän on varmasti virkonnut huomisiltaan mennessä”, kuningatar Ocyale sanoi miehelleen, kun kosketti tämän käsivartta hellästi. Onneksi Catolla oli vaimonaan noin tasapainoinen nainen, se teki selvästi hyvää hänelle. Cato lopulta rykäisi ja nyökkäsi minulle päätänsä.

“Olen sinulle palveluksen velkaa. Kiitos, kun pelastit tyttäreni”, mies totesi minulle ja heilautin kättäni.

“En tarvitse palveluksia. Pääasia, että Tansi on kunnossa. Jos vain johdatatte minut seurueeni luo niin olen tyytyväinen”, totesin takaisin ja kuningatar nyökkäsi minulle heti päätänsä. Hän ilmoitti kolmannen seurueessamme olleen palvelijan saattaamaan minut seurueeni luokse. Linnan ovista astui ulos Jill, mutta tervehdin häntä vain lausumalla hänen nimensä ja hän teki saman minulle. Varmasti hän halusi tietää, mitä hänen poikansa kihlatulle oli tapahtunut. Vilkaisin heidän peräänsä, kun kuninkaalliset jäivät keskustelemaan keskenään ja yksisarvisia lähdettiin viemään syrjemmälle, luultavammin linnan tallitiloihin.

“Siinähän sinä olet vihdoin! Miten kävi?” Tarein kysyi minulta, kun palvelija päästi minut sisään pieneen olohuonetilaan, josta oli suuri lasinen näkymä alas kaupunkiin. Kukkia oli kaikkialla koristeena ja niiden tuoksu sekoitti niiden ominaistuoksut niin, ettei voinut erottaa, mitä kukkia tilassa oli. Olohuoneen vasemmalla puolella oli kaksi ovea ja oikealla kolme. Luultavammin näiden takana oli makuuhuoneet ja suihkutilat. Olohuoneen keskellä oli pieni pöytä, johon oltiin tuotu pientä syötävää ja juotavaa.

“Tansi selviää kyllä. Ratsastin hänen perässään pitkän matkan, mutta hän lopuksi pyörtyi. Uskoisin, että hänellä stressi laukesi, kun tilanne oli rauhoittunut”, kommentoin. Huomasin, että Jaisar oli sisarusteni, Tareinen ja Sergein seurana. Hän teki minulle heti tilaa sohvalle vierelleen ja kaatoi minulle ruusun terälehdiltä tuoksuvaa kuplivaa juomaa. Nappasin itse pienen palan porkkanakakkua ja laitoin sen nälkäisenä kokonaan suuhuni. Ännähdin nauttien. Jestas, kun oli hyvää kakkua.

“Hyvä kuulla, kihlajaisdraama tästä kaikesta vielä puuttuisi”, Sergei kommentoi ja silitti sylissään istuvan Charin reittä. Siskoni katsoi minun ja Jaisarin suuntaan ovela ilme kasvoillaan ja kohotin hänelle haastavasti kulmakarvaani. En silti siirtynyt vieressäni olevan miehen viereltä mihinkään. Jaisar ojensi minulle kauniin samppanjalasin ja saatuani suuni tyhjäksi otin siitä huikan. Se maistui ruusuiselta, mutta makealta eikä siinä ollut alkoholia. Ihan hyvänmakuinen juoma.

“Onko tietoa, miksi Tansin ratsu oli pillastunut niin pahasti?” Trevio kysyi ja käännyin katsomaan veljeäni, joka otti huikan omasta samankaltaisesta juomasta, joka minulla oli käsissäni. Vilkaisin kaikkia vuorollani ja he odottivat, että vastaisin heille. Pystyin valehtelemaan Casperin kuningasparille, mutten läheisilleni.

“Tätä ei saa kertoa eteenpäni, mutta luulen että Deilan Conda pelästytti yksisarvisen. Lohikäärmeitä ei näy nailla main ja Tansin ratsu olriin tuotu Jolinien mailta, jossa hevosia kohdellaan kuin omia lapsia”, kerroin rehellisesti hiljaisemmalla äänellä. Seurueeni vilkuilivat toisiaan merkkinä, että se kävi järkeen.

“Näitkö Deilaa?” Jaisar kysyi minulta lopulta ja käännyin katsomaan vieressäni olevaa komistusta. Nyökkäsin.

“Näin, luultavammin hän on Condan kanssa täällä pian”, vastasin.

“Deila ja Jaisar yhdistettiin meidän kanssa samaan tilaan. Oli kuulema ollut kuningas Jillin toive, koska demonien valtakunnasta ei muita tullut kun itse hallitsija ja tämän oikea käsi”, Tarein kertoi ja nappasi itselleen kukan muotoisen marjakeksin ja alkoi sitä syömään, samalla kun istuutui kihlattunsa viereen. Naurahdin hieman Tansin kertomukselle.

“Varmasti ei vain halunnut minua ja Deilaa lähellekään omaa huonettaan”, Jaisar kommentoi.

“Usko pois, Jillin ja Lemonin yöpaukkeita ei jaksa kuunnella kukaan. Jos tulee tällaisia vierailuja yritän katsoa huoneen mahdollisimman kaukaa Jolinien kuningasparin luota”, kommentoin ja Jaisar naurahti makeasti.

“Ovatko he niin pahoja?” hän kysyi maireasti ja naurahdin seurueemme kanssa samaan aikaan.

“Paha on vielä kauniisti sanottu”, Chari kommentoi ja Jaisar naurahti taas makeasti. Hymyilin katsoen häntä. Hän oli niin komea nauraessaan ja hymyillessään. Jaisar kääntyi katsomaan minua ja iski minulle silmäänsä. Tunsin heti perhosten pyrhältävän lentoon vatsassani hänen huomioidessa minut noin.

Seuraavana päivänä saimme kuulla, että Tansi oli tullut tajuihinsa edellisen illan aikana ja kaikki vaikutti olevan hyvin hänen osaltaan. Juhlien järjestelyjä jatkettiin kahta kovemmalla kiireellä, koska prinsessan tajuttomuus oli tuntunut saavan koko linnan kauhun valtaan. Palvelijoita oli suoranaisesti juossut linnan käytävillä hoitamassa milloin mitäkin asiaa ja osa ei kiireissään ymmärtänyt tervehtiä minua. Tosin eipä se minua haitannut. Tiesin, että Jill pitäisi huolen, että kaikki tervehtisivät häntä kunnioittavasti, en jaksanut olla samanlainen nipottaja.

Minun ja seurueeni meikit ja hiukset oli saatu jo hyvissä ajoin valmiiksi ja katsoin oman huoneeni kokovartalopeilistä kauniisti kiharrettua ja osaksi ylössaatuja hiuksiani. Kruununi tulisi sopimaan kampauksen ja asun kanssa hyvin, koska tiarassani olevan sinisten eriväristen safiirien lisäksi, samoja timanttimaisia kiviä oli kiinnitetty hiuksiini lettien sekaan. Käännyin katsomaan sänkyni päällä lepäävää kaunista tanssiaisasuani, joka odotti vain sitä, että pukisin sen päälleni. Sen sinistä satiinia mustilla kukkakuvioilla koristeltulla upealla korsetilla oli mustat satiininauhat, jotka saisi solmittua niskani taakse. Alaosan nahkamainen musta hame oli muhkea, mutta ei silti liian muhkea. Veikkaisin, että muhkein hame tulisi olemaan itse Casperin kuningattarella. Hänet yleisesti tunnetaan muhkeista hameistaan, joiden alle voisi piiloutua kokonainen armeija. Hopeisen tiarani ystäväksi valitsin kaulaani hopeisen korun, josta roikkui pisaramainen vaalean sininen safiiri. Se oli kuulunut äidilleni. Hän oli saanut korun kihlajaislahjana isältäni ja oli antanut sen minulle lahjaksi, kun tulin täysi-ikäiseksi haltianeidoksi. Se oli yksi arvokkaimmista aarteistani.

“Rintasi tulevat näyttämään erittäin hyvältä tuon korsetin kanssa”, kuulin Jaisarin äänen ja askeleet takanani ja hän astui huoneeseen rentona ja sulki sen perässään. Käännyin silmiäni pyöritellen miestä kohti ja huomasin, että hänellä oli vain vaaleanpunainen ja kukkainen pyyhelanteillaan.

“Kiva asu”, kommentoin maireasti hymyillen ja Jaisar tekohekotti letkautukselleni ja kun oli päässyt tarpeeksi lähelle minua, antoi suukon päälaelleni.

“Tämähän on erittäin miehinen väri”, hän kommentoi ja käveli luotani pienen piirongin luokse, johon oli vähäiset korunsa ja sormuksensa laskenut ja alkoi niitä laittamaan itselleen ylle. Olin esittänyt hänelle toiveen, että hän nukkuisi vieressäni tämän matkan ajan, eikä hän ollut pistänyt ehdotustani pahakseen, päin vastoin. Hän teki eilen myöhään illalla ERITTÄIN selväksi, miten kovasti piti ehdotuksestani. Katsoin hänen selkälihaksiansa ja puraisin alahuultani hillitäkseni itseni. Koin, että olisi parempi keskittyä iltapuvun laittamiseen päälle ja käännyin selin miestä kohti. Nostin käteni mustan toppini vetoketjulle ja vedin sen kokonaan alas, riisuen sen yltäni lopulta. Taittelin topin nätisti kasaan ja laskin sen sängyn vieressä olevalle pehmeätä kangasta olevalle penkille.

“Voin auttaa tuon kanssa”, Jaisar kuiskasi korvaani matalalla äänellänsä ja tunsin, miten koko vartaloni yli varpaista päänlakeen asti syöksyi kylmät väreet. Annoin hänen klipsaista mustat rintaliivini auki ja tiputtaa lattialle, samalla, kun miehen suihkusta hieman viileät kädet alkoivat tunnustella rintojani. Huokaisin hiljaa mielihyvästä ja pystyin heti tuntemaan, että Jaisar kävi jo valmiiksi kuumana.

“Hei arvon herra, tän kampauksen ja meikin tekoon meni tunteja. Et varmana sotke niitä”, kihisin hiljaa miehelle, joka itsepäisesti kosketti rintakehääni huokaillen miehisesti ja antoi kihelmöiviä suudelmia kaulalleni. Luoja, en voisi vastustaa häntä.

“Älä huoli Kipakka, kyllä minä keksin asennot, jossa hiuksillesi ja meikillesi ei käy kuinkaan”, Jaisar kuiskasi korvaani ja tunsin, miten hänen kädet laskeutui avamaan housujeni vyötä ja siitä sitten itse housuja, kunnes riisuin ne sulavasti pois päältäni alushousujen lisäksi.

“Sen minä haluan nähdä”, haastoin häntä ja samassa tunsin, miten mies työnsi minut sängyn viereistä seinää vasten ja hengitti korvani juureen kuin himokas olento.

“Tulet näkemään sen… ja tuntemaan”, hän sanoi omistavasti takaisin ja en voinut vastustaa häntä tälläkään kertaa.

Linnan pääsäsali oli koristeltu Casperin roosan ja Jolinien vihreän ja kuparin sävyillä muhkeasti ja näyttävästi. Ihan kuin kyseessä olisi itse häät eikä pelkät kihlajaiset. Olin huomioinut vartijoiden ja poliisien suuren määrän, joka kertoi että nämä juhlat olivat tarkasti vartioitu Tiscoveran varalta. Olin silti jännittynyt ja pyytänyt omaa seuruettani olemaan tarkkoina, jos ilmenisi pienikin uhka koko Phantasonen yhteisestä viholisesta. Deila oli painattanut samaa Jaisarille ja huomasin, miten jännittynyt hänkin oli. Mietin johtuiko se siitä, että hän pelkäsi demonien aseman olevan uhkava Tiscoveran takia vai kenties sievän kihlatun prinsessan turvallisuuden olevan uhan alla.

Kihlajaispari näytti suloiselta yhdessä ja heidän hymynsä loivat kauniin katselmuksen heidän kimaltaviin kauniisiin asuihin. Näin, että sekä prinsessan että prinssin vanhemmat olivat oikein tyytyväisiä jälkeläistensä ulkonäköön ja heidät istutettiin arvokkaasti Casperin kuningasparin valtaistuimille. Heidän tulisi ensitöikseen ottaa kaikki vieraat vastaan yksitellen ja se oli aina juhlien puuduttavin vaihe. Toivoisin, että moisesta perinteestä päästäisiin eroon tulevaisuudessa. Huomasin, ettei valtaistuimen takana leluillaan leikkivä Tansin pikkuveli, prinssi Tuco, ollut yhtään sen kiinostuneempi tästä hetkestä kuin minäkään.

Omalla vuorollani niiasin sisareni, henkivartijani ja Tarein perässäni syvään. Onnittelin kihlaparia, jotka vastasivat diplomaattisen kiitoksensa hymyssä suin. Hymyilin heille ystävällisesti, kun nousin takaisin pituuteeni. En suostunut katsomaan kummankaan nuoren vanhempia. Tiesin, että läsnäoloni ei ollut heidän suosikkiasiansa, enkä antanut heille iloa osoittaa sitä minulle. Kävelin lopulta seurueeni kanssa pois Deilan ja Jaisarin edeltä. Jaisar kumarsi arvokkaasti ja Deila niiasi kiiltävän pvc -mekkonsa kanssa.

“Onnittelun kihlauksestanne”, pystyin kuulemaan Deilan sanovan, pieni kireys hänen äänessään. Vilkaisin taakseni nähdäkseni tilanteen ja muut lähelläni kääntyivät myös katsomaan demoneita.

“Muistakaa olla asiallisesti, ettemme joudu katumaan tätä”, Jill sanoi poikansa vierestä. Näin, miten prinssi Nirion vilkaisi isäänsä kohti vaivaantuneena ja kääntyi sitten takaisin demonikuningattaren puoleen. Deila oli kääntänyt katseensa Jilliin, kun oli noussut takaisin pituuteensa.

“Teemme kaikkemme, että meidän tuloa ei tarvitse katua”, Deila sanoi jännittyneenä kuin jousi, kunnes kumarsi päätänsä hitusen vielä ja poistui Jaisarin kanssa luoksemme. Hänen katseensa kohtasi omani ja nyökkäsin hänelle.

“Sehän meni hyvin”, sanoin demoninaiselle, joka vilkaisi muutamaa hovinaista kohti, jotka selvästi kauhistelivat hänen vanhoja palovammojansa. Demoni oli tottunut jo Condan aiheuttamiin arpiin, ettei hän jaksanut vilkaisua kummemmin välittää naisten kuiskuttelusta.

“Kiitos, vaikka se oli vaikeaa”, hän myönsi suoraan.

“Kyseessä on Jolinit niin voit olla ylpeä itsestäsi”, Tarein sanoi rohkaisevasti Deilalle, joka hymähti hyvin näkymättömästi noidalle.

Lopulta juhlat alkoivat ruokailulla, juomisella ja pinnallisella keskustelulla milloin mihinkin asiaan liittyen. Olin juuri nauttimassa omasta marjapiirakastani, kunnes kuulin Ninjan äänen takanani.

“Vihdoin löysin sinut!” Ninja parahti kuin etsimiseeni olisi mennyt kokonainen elinikä. Hänen kihlattunsa Daveyd käveli hymyillen hänen perässään ja hymyilin tervehdykseksi takaisin serkulleni.

“Hei Ninja, pitkästä aikaa”, sanoin hymyillen ja halasin kauniiseen leveälahkeiseen kimonoon pukeutunutta ystävääni. Hänen tumman violettisessa kimonossa oli kauniita kirjailtuja valkoisia kukkia, joissa oli hohdetta ja kimallusta. Hänen hiuksissaan oli valkeaa hohtava hiuskoriste nutturalla olevan kampauksen ympärillä. Daveydin asu oli hillitympi, mutta Helejanian suvun mukainen ja komea. He näyttivät upealta yhdessä.

“Nyt saat kertoa kaiken, mitä viimeaikoina on tapahtunut!” Ninja huikkasi samantien ja tarttui käsikynkkääni. Hän huikkasi Daveydille ja muille, että ryöstäisi minut hetkeksi tyttöjen keskeiselle keskustelutuokiolle. Hän lähti johdattamaan minua syrjemmälle ja keskustelimme niitä näitä siinä muiden vieraiden seassa kulkiessa. Vasta kun pääsimme pienelle kahden hengen parvekkeelle, Ninja vilkaisi ettei kukaan ollut seurannut heitä ja kääntyi katsomaan minua.

“Olen pahoillani, Anatakissa ei ole ainakaan vielä ollut muuta kuin satunnaisia maanjäristyksiä”, Ninja kuiskasi minulle pahoillaan olevana. Ninja ja koko hänen kuninkaallinen perheensä pysyi kaikesta huolimatta minulle uskollisena ja olivat luvanneet ensisijaisesti kertoa minulle, mikäli he huomaisivat mitään riipuksiin viittaavaa alueillaan.

“Kiitos, kun kerroit”, kuiskasin hänelle takaisin, joksikin pieni harmitus äänessäni. Ninja nyökkäsi minulle pahoillaan olevana edelleen.

“Lupaan ottaa sinuun heti yhteyttä, jos jotain ilmenee”, Ninja lupasi heti perään ja otin hänen käsistään kiinni.

“Kiitos, ilmoitan myös sinulle heti, jos jokin riipuksista vihjaa olemassaolostaan valtakunnassanne”, lupasin takaisin ja Ninja hymyillen puristi kättäni toverillisesti.

“Miten olet jaksanut niiden olotilojen kanssa?” hän kysyi suoraan ja kohautin olkiani.

“Viimeaikoina on ollut yllättävän rauhallista. Siksi olen pelännyt, jos hän on saanut kerättyä niitä itselleen”, kerroin suoraan ja ystäväni ymmärsi heti mitä tarkoitan. Hän pudisti päätänsä.

“En usko, hän kyllä antaisi kuulla itsestään, jos hän olisi useamman saanut itselleen”, Ninja sanoi varma sävy äänessään. Nyökkäsin hänelle myöntyen hänen sanoihinsa. Lopulta pudistin päätäni ja huulilleni ilmeni pieni punastus ja hymy.

“Riittää vakavat aiheet, minulla on sinulle mukavaakin kerrottavaa”, myönsin ja näin heti innokkaan loisteen ystäväni tumman kahvin ruskeissa silmissä.

“Kerro kaikki”, hän sanoi innoissaan ja taisi arvata, mihin keskustelu johtaisi. Kertoessani minusta ja Jaisarista Ninja innostui todenteolla ja meillä menikin aikaa keskustella parisuhdeasioista ja vinkeistä, joita enimmäkseen Ninja jakoi, mutta se ei haitannut minua. Kaiken tummuuden keskellä Ninja innokkuus mieskuvioni suhteen oli jotain, mitä tarvitsin siihen hetkeen.

Illan keskivaiheilla oli kihlajaisparin tanssi-esityksen vuoro. Juhlaväki kokoontui suureksi piiriksi salissa ja kihlapari päästettiin kaikkien keskelle. Livemusiikkia soittava kaunis haltia yhtye aloitti soittamisen herkällä valssimaisella kappaleella. Nirion kumarsi kihlatulleen ja Tansi niiasi takaisin. He tarttuivat toisiinsa ammattimaisesti ja prinssi lähti tanssittamaan ja pyörittämään prinsessaa katselijoiden keskellä kevyesti. Tansi tuli mukana, tumman roosamainen asunsa helmat ja hiukset liehuen. Se oli yhtä sulavaa kuin taitoluistelijan esitys tummalla jäällä.

Vilkaisin ohisilmällä vierelläni olevaa Deilaa, joka katsoi näkyä ilmeetön ilme kasvoillaan. Tuntui kuin hän katsoisi eteensä, eikä kiinnittänyt huomiota nuoreen pariin.

“Deila, oletko kunnossa?” kysyin hiljaa demonin suuntaan.

“Kyllä olen”, Deila vastasi heti tiukkana ja piti tyhjän katseensa edessään. Käännyin katsomaan takaisin hymyillen hieman tanssia ja pian kihlaparin vanhemmat yhtyivät tanssiin mukaan. Kun kolme kuninkaallista paria olivat hetken tanssineet yhdessä, muut yleisöstä innostuivat mukaan omien seuralaistensa kanssa.

“Juu ei, jos tanssia haluatte, pitäisi olla menevämpää”, Chari sanoi tylsistyneenä ja lähti takaisin juomapöydän luo. Huomasin Sergein ilmeestä selvän helpottuneisuuden, ettei joutunut tanssimaan. Trevio lähti heti viemään Tareinea keskemmälle tanssilattiaa ja katsoin leveämmin hymyillen, miten he alkoivat tanssia, selvää iloa silmissään. He tanssivat kauniisti yhdessä.

“Saanko luvan arvon kuninagatar?” kuulin kysymyksen viereltäni ja käännyin katsomaan Jaisaria, joka hitusen kumartaen ojensi kättään.

“Osaatko tanssia valssia?” kysyin hymyillen haastavasti. Jaisar vilkaisi hieman epävarmana muita tanssivia kohti, kunnes lopulta sanoi:

“En, mutta ei se kovin vaikeaa voi olla. Ja jos ei onnistu voidaan vain pyöriä ympyrää”, mies totesi hymyillen ja iski silmäänsä minulle. Hymyni leveni entisestään ja pelkäsin, että kasvoni repeytyisivät tätä menoa kahtia. Tartuin häntä kädestä lopulta.

Jaisarilla meni hetki ymmärtää valssin askeleiden rytmi, mutta hän pääsi tarpeeksi hyvin mukaan että tanssiminen tuntui luontevalta. Hän pyöritti minua hellästi ja välillä työnsi minut aivan kiinni itseensä. Sydämeni hakkasi pelkästä innostuksesta ja pidin katseeni hänen silmissään.

“Olet nopea oppimaan hyvä herran”, totesin hänelle naurahtaen ja hän yhtyi nauruun komealla hymyllään.

“Minulla on hyvä opettaja”, hän kommentoi ja paransi kätensä otetta omassani.

“Onko sinulla ollut aivan kamalaa?” kysyn. Jaisar näytti miettivän hetken, kunnes vastasi:

“Ruoka on hyvää, että vaikka yleinen meininki on omaan makuun tylsää niin ruuassa ei ole valittamista”, hän myönsi ja nyökkäsin hänelle kuuntelemisen merkkinä. Osasinkin odotta, etteivät nämä juhlat todellakaan olisi Jaisarin kaltaisen miehen mieleen.

“Anteeksi, saisinko luvan tälle seuraavalle kappaleelle”, kuulin vampyyrien kuninkaan Rangelin äänen. Käännyin Jaisarin kanssa katsomaan häntä, kun tämä ojensi kättänsä minulle ystävällisesti.

“Mene vain, menen hakemaan juotavaa”, Jaisar sanoi hymyillen.

“Suosittelen veriboolia, se on oikein makoisaa”, Rangel kommentoi miehelle vieressäni. Jaisar näytti erittäin hämmentyneeltä.

“Näen kyllä kilometrien päähän, jos jossakussa on edes pieni osa vampyyria”, Rangel totesi miehen ihmetykselle. Totta, Jaisarissa oli vampyyriakin, mutta en ollut koskaan nähnyt hänen syövän tai juovan mitään, missä olisi verta. Samanlaista ruokaa hän oli syönyt siinä, missä muutkin.

“No, kiitos ehdotuksesta”, Jaisar totesi lopulta ystävällisesti. Rohkeasti hän suukotti miua päälaelle, kunnes lähti pois väenseasta. Katsoin hänen peräänsä hetken haltioissani. Mies, joka ei tule mustasukkaiseksi, kun mieskollegani pyytää minua tanssimaan. Se tuntui hyvältä.

Lopulta tartuin Rangelin vampyyrin kylmään käteen ja lähdin hänen pyöritettäväkseen. Rangel oli yksiä salin vanhimpia olentoja ja hän jos kuka osasi tanssin taian täydellisesti.

“En osannut odottaa, että lyöttäytyisitte yhteen”, Rangel kommentoi pieni komea hymy kasvoillaan. Hymähdin hänelle takaisin.

“En minäkään, mutta tässä nyt ollaan”, kommentoin hänelle takaisin ja pyörähdin, Rangelin ohjatessa minut liikkeeseen. Vasta, kun hän sai minut taas vastakkain itseään vasten, hän sanoi hiljempaa, lähempänä minua:

“Vampyyrien alueella ei ole ollut mitään havaittavissa”, hänen äänensä oli sitä viehkeämpi, mitä matalammin hän puhui. Nyökkäsin lopulta hänelle ymmärryksen merkkinä ja jatkoin tanssia vampyyrimiehen kanssa.

“Mikäli jotain ilmenee, kerro”, pyysin hiljaa häneltä ja vampyyri nyökkäsi päätänsä minulle. Tanssimme siinä seuraavan kappaleen pieniä mukavuuksia jutellen, kunnes nurkassa soittava bändi lopetti ja niiasin Rangelille kiitokseksi siinä missä hän kumarsi minulle.

“Saisinko minä seuraavan tanssin?” luoksemme kävellyt Salam kysyi, jo hieman kumartuneena, ojentaen kättään. Rangelin luokse käveli hänen kaksi kaunista seuralaistaan, jotka vampyyrien kuningas otti maireasti hymyillen kainaloihinsa. Hän lähti tyytyväisenä jatkamaan juhlintaa naisten kanssa, ihan kuin äskeistä minun ja hänen tanssihetkeä ei olisi koskaan tapahtunut. Niin hänen tapaistaan. Käännyin lopulta lapsuudenystävääni kohti ja tartuin tämän käteen:

“Totta kai Salam”, tokaisin hymyillen ja erittäin leveä ja iloinen hymy nousi miehen kasvoille. Hän tarttui minuun hellästi ja lähti tanssittamaan minua, kun uusi kappale lähti soimaan yhtyeen soittimista.

“Oletko nauttinut juhlista?” kysyin ystävältäni. Salam oli hyvin komea nuori haltiakuningas ja moni nainen huokaili hänen peräänsä, Siitä huolimatta, että hänen edesmenneistä vanhemmistaan juorurutaan jatkuvasti, että sen lisäksi että olivat pari, he olisivat todellisuudessa sisaruksia.

“Onhan täällä ollut mukavaa, pyöritettäviä neitoja on vaikka kuinka, mutta totta kai minun pitää tanssittaa kaksi tärkeää naispuolista ystävääni myös”, hän kommentoi minulle hymyillen, tarkoittaen minua ja Ninjaa. Pyöräytin silmiäni hymyillen.

“Oletpa oikea herrasmies”, totean hänelle naurahtaen ja Salamin asussa ja turbaanissa olevat korut kilisivät kauniisti, kun hetkeksi tanssiaskeleet nopeutuvat musiikin tahdissa.

“Entä sinä, oletko sinä nauttinut?”, Salam kysyi lopulta minulta ja sai minut katsomaan hänen villiin silmiinsä. Huokaisin hieman ja nostatin olkapäitäni.

“Kyllä ja en. Minun on vaikea nauttia tästä, kun koko ajan tuntuu että minun pitäisi olla etsimässä riipuksia”, myönsin Salamille, joka nyökkäsi minulle ymmärtäväisenä.

“Voin vain kuvitella, mitä käyt läpi. Mutta muista, että olen puolellasi. Aivan, kuten Ninjakin on”, Salam kommentoi minulle totisella äänellänsä. Hymyilin hänelle kiitollisena. Salam tunnettiin hieman itseään täynnä olevana naistennaurattajana, mutta olen jo lapsena nähnyt, että hän on sisimmässään yksiä parhaimpia miehiä joita tiedän. Se, kelle hän on uskollinen, hän on myös sitä tosissaan.

“Ja siitä puheen ollen”, Salam sanoi ja veti minua lähemmäksi itseään. Se sai hetkeksi sydämeni hakkaamaan pari lyöntiä lujempaa, koska en halunnut että kukaan saisi ylimääräisiä ajatuksia, että pyörittäisin Jaisaria ja Salamia sikin sokin.

“Qjudossa ei ole ollut tavattavissa mitään riipuksiin viittaavaa, mutta kuulin muutamalta palvelijalta jotain, mikä saattaisi kiinostaa sinua”, Salam sanoi madaltaen äänensä melkein kuiskaukseksi. Mielenkiintoni nousi heti, mutta yritin olla näyttämättä innostustani. En ollut vaihtanut sanaakaan vielä rakkaan kummisetäni kanssa, mutta tiesin hänen pitävän minua silmällä.

“Kerro ihmeessä”, pyysin madaltaen ääntä, mutta jatkoin tanssia Salamin kanssa mahdollisimman rauhallisin askelin ja esittäen kuin puhuisimme mistä asiasta tahansa.

“Muutama palvelija ei huomannut, että kuuntelin heitä, kun nämä olivat keittiön ovella hakemassa juotavia tarjoiltavaksi. Eksyin hieman miesten huoneesta tullessani ja osuin paikalle vahingossa ja jäin heti salakuuntelemaan, kun kuulin heidän puheessaan nimen Tiscovera”, Salam aloitti kertomuksensa ja jännityin heti hieman. Hitto vie, miksi Casperin palvelijat juttelivat siitä demoninaisesta? Jäin odottamaan malttamattomana, että ystäväni jatkaisi tarinaansa.

“He keskustelivat siitä, että kukkakallioiden alapuolella olisi varmasti jotain meneillään. Siellä ei ole aikoihin tapahtunut mitään, mutta nyt palvelijoiden mukaan sielläon jotain, koska alueen eläimistö on lähtenyt siirtymään pois alueelta”, Salam jatkoi.

“He epäilivät, että olisiko se Tiscovera, mutta eivät ole vielä uskaltaneet kertoa asiasta itse kuninkaalle”, minua tanssittava mies lisäsi tarinaansa. Hän oli koko ajan katsonut minua silmiin ja ilmeeni oli varmasti hitusen verran muuttunut tarinan aikana kireämmäksi. Jos olisi vähääkään pelkoa, että Tiscovera olisi täällä, Casperissa, miksi palvelijat eivät kertoisi asiasta heti? Silläkin uhalla, että juhlat pilaantuisivat.

“Tuohan asiaa pitää tutkia”, kommentoin hiljaa ja vilkaisin nopeasti ympärilleni ja huomasin setäni keskustelevan Jillin kanssa ja vilkaisevan minun suuntaani, kun löysi minut tanssivien parien ympäriltä. Käänsin katseeni varovasti pois.

“Lupaa minulle, että olet varovainen, mitä ikinä teetkin”, Salam pyysi ja nyökkäsin hänelle lupauksena.

“Kiitos Salam tosi paljon”, sanoin hänelle kiitollisena ja samalla musiikki loppui ja kiitimme toisiamme niiauksella ja kumarruksella.

“Tiedät, että voit luottaa minuun”, hän totesi minulle hymyillen ja noustuaan koko pituuteensa, hän tarjosi käsivarttaan ja lähti johdattamaan minua seurueeni luo, jonne myös Jaisar oli mennyt juomansa ja ruokansa kanssa.

“Salam hei!” Chari hihkaisi heti, kun huomasi nuoren kuninkaan seurassani. Salam nyökkäsi seurueelleni hymyillen tervehdykseksi.

“Miten olet sopeutunut uuteen silmääsi?” hän kysyi Charilta kohteliaana. Siskoni joi tyytyväisenä kulauksen juomaansa, kunnes vastasi:

“Hyvin! Se on yhtä upea kuin minäkin”, Salam naurahti komeasti ja kääntyi sitten katsomaan Jaisaria.

“Huomasinkin, että teistä kahdesta on tullut pari”, Salam totesi minulle ja Jaisarille. Jaisar hymyili rennosti ja veti minut kainaloonsa.

“Niinkin voisi sanoa”, hän kommentoi ja hymähdin punastuneena. Jos olisin kissa, olisin alkanut heti kehräämään, kun Jaisar veti minut kainaloonsa. Niin hyvältä ja mukavalta se tuntui.

“Olen iloinen siitä. Heizel ansaitsee vain parasta sen jälkeen, mitä hänen entisensä on aiheuttanut”, Salam kommentoi tilanteeseen vieno hymy huulillaan. Se sama leveä hymy hänen kasvoillaan oli häipynyt pikku hiljaa, mutta silmissä näkyi sama lämpö ja ystävällisyys. Olin aikeissa sanoa jotain, kunnes kuulin Ninjan äänen.

“Hoi Salaam ystävä rakkaani. Kai viet minutkin tanssimaan?” Ninja kysyi liverrellen haltiakuninkaalta, kun saapui Daveyd perässään seurueemme luo. Daveyd jäi heti juttelemaan mukavia veljeni ja Tareinen kanssa.

“Ei tulisi mieleenkään jättää sinua ilman tanssia”, Salam totesi. Hän ojensi kätensä, johon Ninja tarttui hymyillen. Toivotin kaksikolle hyvät tanssit, kunnes käännyin katsomaan Jaisaria.

“Voisin käydä pikaiseen naistenhuoneella. Otan sitten syötävää”, sanoin miehelle, joka nyökkäsi hymyillen ja nousin antamaan hänelle hellän suukon huulille, kunnes käännyin kohti hallin aukinaisia ovia, jotka veisivät sisääntuloaulaan. Sieltä jostain pitäisi löytyä naistenhuone, jossa voisin käydä parantamassa meikkiä ja hiuksiani.

“Älä ole liian kauan poissa”, Jaisar pyysi hymyillen, kunnes päästi minut kainalostaan jatkamaan matkaa. Vilkaisin, kun Jaisar jäi jatkamaan keskustelua muun seurueen kanssa. Olin ihmetellyt, missä Deila oikein oli, koska olin luullut hänen mieluummin olevan ainakin Jaisarin seurassa, jos ei kenenkään muun…

Katsoin peilistä meikkiäni ja hiuksiani ja kaikki näytti olevan hyvällä mallilla. Paransin hieman yläkroppaani koristavaa korsettia ylläni, kunnes lähdin kohti naistenhuoneen ovea. Sisään saapui muutama Anatakin hovista oleva haltianeito, jotka tekivät minulle ensin tietä, kunnes jatkoivat naistenhuoneella omia keskusteluitansa muun muassa Salamin komeudesta ja sitä, ketä menisivät seuraavaksi hakemaan tanssimaan.

Kävelin rennoin askelin pitkin käytävää, jonka olisi tarkoitus viedä minut suuren aulan kautta takaisin juhlasaliin. Juuri, kun astelin käytävältä halliin, huomasin sivusilmällä liikettä ja kääntyessäni oikealle, näin Deilan kävelevän ripeästi toista käytävää kohti.

“Deila hei-”, yritin huikata hänelle, mutta naisella oli niin kiire, ettei hän tainnut kuulla minua. Uteliaisuus otti minusta liian suuren vallan ja lähdin hipsimään demonikuningattaren perään, pitäen tähän kuitenkin turvallista etäisyyttä. Deila käveli ripeään tahtiin käytävän päässä olevia kierreportaita ylös. Odotin portaiden alapuolella hetken, kunnes riisuin kenkäni, nappasin ne käteeni ja hipsin portat ylös. Kierreportaat veivät pienelle lasitetulle parvelle, joten paikka oli rauhallinen ja hieman piilossa oleva. En mennyt portaiden päähän asti, vaan jäin sen verran alas, että pystyin kaiteiden välistä näkemään, että parvella seisoi joku Deilan seurana.

Se joku oli prinsessa Tansi.

Kappaleet, jotka inspiroivat kappaletta kirjoittaessa:

- FF VII: Advent children ost – Water

- Lindsey Stirling – Minimal Beat

- PLAZA – All mine – Sloweb + Reverb

- FF XIII ost – Vanille’s Theme

- FF XV ost – Sunset Waltz

- Dmitri Shostakovich – The Second Waltz

- Johann Strauss – Vienna Blood Waltz

- Pyotr Ilyich Tchaikovsky – Waltz of the flowers

- FF X-2 ost - Shuin