SISÄLTÖVAROITUS!
LUKU SISÄLTÄÄ SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ!
HEIZEL
Kääntyessäni sairaalasiiven puolelta takaisin pääovea kohti, olin kuulevinani hieman kiihkeänluonteista keskustelua. En tosin ehtinyt saada selvää, mistä oli kyse, kun keskenään keskustelleet Deila ja Tansi huomasivat minut ja erkanivat toisistaan puoli askelta.
“Kuningatar Heizel”, Tansi hihkaisi yllättyneenä ja kumarsi hieman päätänsä kunnioituksena. Olin huomaavinani hentoa punaa nuoren haltianeidon kasvoilla, mutta en päättänyt tarttua siihen tällä kertaa. Vilkaisin Deilaa, jonka nyökkäys minua kohti oli hyvin hento, sitä tuskin huomasi.
“Pyydän, kutsu vain Heizeliksi edelleen”, pyysin Tansilta, joka nosti katseensa minuun ja nosti kahta suurta muistiinpanovihkoansa rintakehäänsä vasten. Vihkot olivat täynnä erillisiä irtopapereita ja lukuisia muistilappuja, joiden värit olivat keväiset ja pirteät verrattuna tämän hetkiseen syksyiseen värimaailmaan ulkona.
“Tiedän, se vain tulee niin ulkomuistista, miten on opetettu”, Tansi sanoi nolostuneena naurahtaen ja heilautin hänelle hennosti kättäni merkkinä, ettei toisen tarvitsisi olla pahoillaan.
“Mistä täällä oikein keskusteltiin? Kuulin vain hyvin kiihtynyttä muminaa. Onko kaikki kunnossa?” kysyin, vaihtaen taktisesti puheenaihetta. Ilmapiirin jännite oli niin käsinkosketaltava, että palasin halusta tietää, mitä oli oikein tapahtunut ennen tuloani.
“Keskustelimme Tansin tulevista kihlajaisjuhlista”, Deila vastasi, pieni kireys äänessään. Vilkaisin demonikuningatarta, kunnes käännyin katsomaan haltiaprinsessaa, joka siirsi vaaleankeltaiset, blondinhohtoiset, hiuksensa olkansa yli selän puolelle. Hiukset olivat vapaina, mutta täynnä kauniita lettejä, joissa oli kiinnitettynä oranssin, vihreän ja keltaisen sävyissä perhosklipsejä.
“Aivan, kuulinkin että nekin ovat tulossa. Onnittelut olisi siis paikallaan, joten onneksi olkoon”, sanoin Tansille, joka kääntyi katsomaan minua vaaleankaakaon värisillä silmillänsä. Neidon kasvoille nousi takaisin hento puna ja ppieni vaivaantuneisuus äänessään hän suosi minulle kiitoksensa.
“Onko Orion ollut sinuun yhteydessä?” kysyin kiinostuneena. En ollut kuullut Tansin juurikaan keskustelevan prinssikihlatustaan alueellani ollessa.
“Ei ole, hänellä on omat kiireensä, kun kuningas Jill valmentaa häntä juhlia varten”, haltiaprinsessa myönsi minulle ja halasi samalla vihkojansa kuin turvaa niistä hakien.
“Eihän tulevat kihlajaisjuhlat hankaloita lopputyösi tekoa?” kysyin mielenkiinnosta. Aistin, että Deilaa hermostutti läsnäoloni, mutta halusin tietää Tansin tilanteen.
“Eivät hankaloita. Juhlien jälkeen minulla on vielä kaksi viikkoa aikaa hioa lopputyöni valmiiksi”, Tansi kertoi ja hänen ilmeensä kirkastui selvästi, kun otin puheeksi hänen opiskelunsa. Hymyilin hänelle ystävällisesti.
“Mistä muuten teet lopputyösi?” kysyin ja prinsessan katse kirkastui entisestään.
“Teen lopputyöni demoneihin liittyen. Olen tehnyt huomion, että osa lääkkeistä eivät tepsi demoneihin yhtä vahvasti kuin muihin lajeihin. Esimerkiksi flunssan tai haavanhoidon suhteen. Olen alkanut tutkimaan, mistä se johtuu ja lopputyössäni kerron mielipiteitäni, miten lääkkeistä voisi saada demoneille sopivia”, Tansi kertoi minulle ja hänen katseestaan näki, että hän voisi keskustella tästä seuraavan viikon verran väsymättä. Oli mukava nähdä, miten intohimoinen hän oli aihettaan kohtaan.
“Siksi olemme tehneet paljon yhteistyötä kuningatar Deilan kanssa. Hänestä on ollut valtava apu”, Tansi sanoi ja vinkkasi päätänsä Deilaa kohtaan, joka kääntyi katsomaan prinsessaa arpisilla kasvoillaan tyyne ilme silmissään.
“Aivan varmasti. Mukavaa, että olet löytänyt aiheen, joka kiinostaa sinua”, kommentoin Tansille, joka naurahti puna edelleen poskillaan, mutta selvästi hehkui intoa lopputyönsä aihetta kohtaan.
“Siksi pelkäsin, että kihlajaisjuhlat pilaisivat mahdollisuuden Tansilta esitellä löydöksiänsä”, Deila sanoi itse tyyneys äänessään. Asia oli varmasti hänelle hyvin tärkeä myös.
“Ei huolta, pidän huolen että tämä lopputyö toteutuu ja mahdollistetaan jatkotutkimukset tulevaisuudessa”, sanoin itsevarmana ja Tansi katsoi minua kiitollisena. Hänen ei tarvinnut edes kysyä minulta, vaan katseeni kertoi että neito saisi olla jatkotutkimuksissa mukana.
“Deila, tiedätkö missä Jaisar on? Onko hän kunnossa?” kysyin lopulta kääntyen takaisin demoninaisen puoleen. Asiasta kysyminen sai minut heti varpailleen, koska en tiennyt mitä kaikkea Deila tiesi tai oli tietämättä. Hän vinkkasi päätänsä kohti ulko-ovea vastaten samalla:
“Uskoisin hänen olevan demonien asunnolla. Ja ainakin mitä häntä pari tuntia sitten näin niin oli aivan kunnossa”, Deila vastasi minulla. Iski hetken hiljaisuus, koska jäin odottamaan halusiko Deila sanoa minulle muutaman valitun sanan Jaisariin liittyen.
“Jaisar kertoi kaiken. En tiennyt hänen aikeistaan. En olisi tosin estänyt häntä, vaikka olisin tiennyt”, Deila ehti sanoa ennen kuin avasin suuni rikkoakseni ahdistavan hiljaisuuden meidän yllämme.
“Ai, minä en olisi päästänyt häntä”, vastasin Deilalle, jonka huulille kohosi vieno hymy.
“Tiedän. Mutta tiesin myös ettei oikea käteni kuuntelisi”, hän myönsi ja sain hymähdettyä myöntävästi. Deilan sanoissa oli perää, Jaisar teki miten halusi, vaikka häntä kuinka estettäisiin.
“No, minulla on joka tapauksessa vielä asiaa hänelle, joten nähdään myöhemmin”, totesin lopulta ja nyökäten päätäni lähdin jatkamaan matkaani, jättäen kaksi naista taakseni. En kiinnittänyt heidän jatkuvaan keskusteluun huomiota, mutta ihmeen kireä, mutta kiihkeä tunnelma oli ollut. Ehkä vähän liiankin…
Astelin pienen kartanon kuistille, jonka tumma puu narisi hieman jalkojeni alla. Kuistilla oli suuri pöytä tuoleineen, mutta ketään ei ollut paikalla. Yleensä demoneita oli paljon kuistilla nauttimassa ulkoilmasta, mutta nyt monet tuntuivat kadonneen jonnekin. Talon sisältäkään ei tuntunut kuuluvan mitään. Kävelin mustan puuoven luokse ja koputin siihen pari kertaa. Pian sen tuli avaamaan demonimies, jonka vastasyntynyt lapsi tuhisi tyytyväisenä tämän käsivarsilla.
“Kuningatar Heizel”, demoni sanoi heti yllättyneenä ja kumarsi heti syvään hänelle. Ehdein jo pelästyä, että lapsi ehtisi tippua isänsä käsivarsilta ripeiden liikkeiden vuoksi. Mies kuitenkin piti lapsesta kiinni kuin arvokkaimmasta aarteestaan.
“Hei vain. Onko Jaisar paikalla?” kysyin ystävällisesti ja vilkaisin pientä demonilasta, joka ei tiennyt lainkaan tämän hetken maailman tilanteesta. Hän vain nukkui isänsä turvallisessa sylissä, kunnes kokisi itsensä nälkäiseksi.
“Kyllä, hän on omassa tornissaan lepäämässä”, mies vastasi kohteliaasti, osoitten kohti portaita, jotka lähtivät kaartumaan vasemmalle ja oikealle omiin torneihinsa.
“Vasen torni”, mies tarkensi vielä.
“Kiitos paljon. Missä kaikki oikein ovat?” kysyin hämentyneenä ja vilkuilin hiljaisen kartanon sisälle, mitä eteishallissa pystyin näkemään.
“Missä lienevät. Nautimme siitä, kun ilma ei ole niin hiostavaa ja kosteaa kuin kotipuolessa”, demonimies vastasi kumartaen vielä kunnioituksena minua kohtaan.
“Mukavaa, jos ilmasto täällä miellyttää. Jätän sinut nyt pienokaisesi kanssa nauttimaan ajastanne”, vastasin hymyillen ja kumarsin hitusen päätäni miehelle, joka nöyrästi kumarsi vielä kolmannen kerran. Lähdin astelemaan portaita miesdemonin kehtolaulumaisen hyräilyn saattamana ja kaarsin sitten kohti vasempaan yksityistorniin vieville portaille.
Kiersin kierreportaat muutaman kerran samalla, kun sydämeni hakkasi lujaa. Pelkäsin että se kuuluisi koko Phantasonen yli. Jännitys rinnassani oli suunnaton, enkä ymmärtänyt, miksi olin niin hermostunut. Astellessani mustia marmoriportaita ja päästyäni suuren mustan tammioven luo katsoin sitä jännittyneenä. Kuulin hennosti huoneesta pauhaavan musiikin, joka merkitsi minulle että Jaisar olisi paikalla. Tunnistin musiikin oman bändini tuotannoksi. Kuunteliko hän oikeasti minun sanoittamiani ja säveltämiäni lauluja? Huokaisin lopulta syvään ja taputin itseäni poskille. ”No niin Heizel, kokoa itsesi”, kuiskasin niin kannustavana kuin pystyin itselleni sanomaan. Huokaisin syvään ja henkäisin samaan tahtiin ulos, kunnes koputin oveen. Kuulin, kuinka musiikki hiljeni saman tien ja minulle tuli olo ottaa jalat alle. Mutta ei, en suostuisi perääntymään, kun tänne asti saavuin. Oven avautuessa tunsin, miten kaikki sylki suustani vain katosi ja kurkkuni tuntui saharamaisen kuivalta. Jaisar seisoi edessäni pelkästään mustat nahkahousut jalassaan ja hän tuoksui tuoreelta suihkulta. Hän oli laittanut hiuksensa siististi taakse ja hiuslakka tuoksui miehiseltä ja suoraan sanoen ihanalta.
”Hei Heizel, tule ihmeessä sisälle”, hän sanoi aito hymy huulillaan ja hän siirtyi oven tieltä pois. En liikkunut ensin minnekään vaan olin jäänyt katsomaan, miten komealta Jaisar näytti silmissäni jo nyt. Hänen kotkamainen tribaalitautointi käsivarressa melkein kimalsi suihkun jälkeisessä kosteudessa, kunnes hän osoitti samalla kädellä, että olisin edelleen tervetullut tulemaan sisälle.
”Aa joo anteeksi ja kiitos”, sanoin ja tunsin pienen nolostuksen sydämessäni, kun samalla astelin huoneeseen sisälle ja kuunnellen, miten Jaisar sulki sen takanani. Henkäisin hiljaa sisään ja ulos ja yritin koota itseni uusiksi. Käännyin vilkaisemaan hänen stereoita kohti, kunnes kuivasti hymähtäen totesin:
“Kuuntelit meidän bändiä”, Jaisar kohautti olkapäitänsä rennosti.
“Musiikissanne on hyvä tempo. Sellaista raskasta, mutta samalla tanssivaa. Eikä laulajan äänessäkään ole valittamista”, hän totesi ja vinkkasi minulle toista silmäänsä pikaisesti, joka sai punan nousemaan poskilleni.
“No, kiitos”, sanoin hänelle takaisin hymyillen hieman.
”Mikä suo minulle tämän kunnian teidän korkeutenne?”, Jaisar kysyi lopulta, samalla kun suuntasi pieneen suihkutilaansa takaisin ja lisäsi itselleen rintakehälle vienon suihkauksen parfyymia, joka toi enemmän esille hänen omaa ominaistuoksua. Se sai niskakarvani pystyyn ja minun oli käännettävä katseeni muualle. Jäin vilkuilemaan hänen huonettaan. Sisustus oli yksinkertainen tummine puineen ja sisustuksineen, eihän Jaisar ollut kauaa asunut alueellani, joten en olettanutkaan hänen omistavan suurta määrää tavaraa. Huoneen suuri parisänky oli sekaisin ja se näytti siltä kuin mies olisi loikoillut koko päivän sängyssä. Kauniista kaarevasta ikkunasta näin, miten syksyinen ilma alkoi hämärtyä pikku hiljaa kohti iltaa.
”Ajattelin tulla keskustelemaan vielä vähän häkkitappeluista”, vastasin lopulta ja askeleiden lähestyessä minua käännyin Jaisarin puoleen, joka oli tullut luokseni. Katsoin hänen tumman ruskeisiin silmiin ja olisin voinut vajota niiden suklaamaiseen hurmokseen.
”Nimittäin kuningas Ralff tietää kaiken”, sanoin ja miehen hymy hyytyi hieman.
”Ei huolta, sinulle ei tule mitään sanktioita siitä”, lisäsin heti koska tiesin hänen kysyvän asiaa seuraavaksi. Hän huokaisi helpotuksesta ja sai hymyänsä takaisin hieman.
”Oliko hän kovin vihainen sinulle?” hän kysyi ja sain naurahdettua ja pyörätettyä silmiäni. ”Arvaa, erittäin vihainen. Ja kun hän näki Charin niin siitähän riemu repesi”, vastasin hänelle ja käännyin kävelemään suurelle ikkunalle. Ikkuna oli auki, mutta Jaisar pyysi minua sulkemaan ikkunan, joten tein sen. Se sai muutamat linnut viereisessä suuressa tammessa lennähtämään ilmaan. Katsoin niiden liitoa pois taivaalle hiljaisena.
”Miten Chari voi?” Jaisar kysyi, mutta hänen äänessään kuului tietynlaista varovaisuutta, Olinhan edellisenä päivänä romahtanut hänen käsivarsilleen täysin. Käännyin katsomaan ulkona näkyvästä metsäisestä laguunimaisemasta häntä kohti.
”Hän voi yllättävän hyvin. Setäni ei pitänyt tiedosta, kun hän pyysi rubiinin lasisilmän sijasta. Olisitpa nähnyt, miten hän piti päänsä asian kanssa”, kerroin vieno hymy huulillani. Jaisar naurahti siihen.
”Arvostan siskoasi yhä enemmän”, hän vastasi ja sain hymähdettyä siihen, vaikka pieni pala takertui kurkkuuni. Mitä jos Jaisar oli alkanut pitämään Charista enemmän? Nyökkäsin häntä kohti ja kysyin puristaen samalla selkäni takana ikkunan reunaa.
”Oletko lähdössä jonnekin, kun olet niin laittautunut?”, Jaisarin silmäkulmat kohosivat hieman, mutta hieroessaan samalla toista rannettaan, hän myönsi:
”Olin tulossa tapaamaan sinua”, nyt vuorostani minun oli pakko nostaa kulmiani hämmentyneenä. Miksi Jaisar tulisi tapaamaan minua ja näkisi näin paljon vaivaa siihen?
”Ai niinkö? Miksi?” kysyin ja Jaisar käveli luokseni lähemmäs, jättäen minut hänen ja ikkunan väliin. Sydämeni alkoi hakata lujaa ja se sai miehen ilmeisesti huvittumaan. Hänen aistinsa olivat joissain määrin paremmat kuin minulla, joten oli ilmiselvää, että hän kuuli rummutuksen rintakehässäni.
”Halusin tulla kysymään vointiasi. Mutta ehdit tulla tapaamaan minua ensin”, hän sanoi ja katsoi minua silmiin. Katse oli selvästi välittävä, mutta aistin siinä myös intiymyttä.
”Jaisar, tulin kiittämään sinua. Kaikesta. Kiitos siitä, että olit häkkitappelussa mukana ja kiitos siitä että autoit meitä pääsemään pois paikalta, kun ratsia tuli. Ja kiitos, kun olit tukenani, kun romahdin”, kiittelin Jaisaria, joka koko sen ajan katsoi minua. Sulkiessa suuni, hän vastasi:
”Sinun ei tarvitse kiittää minua, tein kaiken mielelläni”, hän siirsi hiuksiani korvani taakse ja hänen kätensä kaikotessani poskeni kautta pois kasvoiltani, olisin halunnut pyytää häntä jatkamaan. Hänen kosketus tuntui hyvältä. Kuin solisevan puron koskettaessa kättäni kuumana kesäpäivänä, tuoden viileyttä keholleni helpotuksen tunteena.
”Kiitän sinua silti”, lisäsin ja se sai miehen naurahtamaan ja pudistamaan hitusen päätänsä. ”Olisin myös tullut kysymään sinua viettämään iltaa. Tiedän ettei aika ehkä olisi paras mahdollinen, mutta silti”, Jaisar kertoi ja silloin koin kieleni kiertyvän tuhannen kiven solmuun. ”Mitä me olisimme tehneet?” sain lopulta ihmeteltyä ja mies edessäni kohautti olkiaan rennosti.
”Oltaisiin menty uimaan miekkavalaiden sekaan, silläkin uhalla että ne olennot hitusen hermosututtavat minua. Tai olisimme voineet mennä piknikille lempipaikkaasi täällä kotiseudullasi. Tai kaakaolle lempikahvilaasi, oliko sen nimi Kaneli? Tai sitten nauttimaan yhteisestä kylpyläillasta”, mies luetteli hymyillen. En ollut puoliakaan hänen mainitsemistaan asioista maininnut suosikeikseni, vaikka niitä ne juuri olivat. Katsoin häntä erittäin kysyvänä ja hämmentyneenä.
”Minulla on ollut aikaa lukea silloin tällöin vanhoja haastattelujasi kirjastossa ja opetella tuntemaan sinut. Olet aika kiireinen, mikä tekee sinuun tutustumisen haastavaksi”, komistus kertoi edessäni ja koin etten saisi henkeä. Hänen tuoksunsa oli niin ihana, että pelkäsin tukehtuvani siihen ja hänen sanoihinsa.
”Miksi näkisit tuon vaivan tutustua minuun, kun minä en ole ehtinyt tutustua sinuun?” sain suustani ulos ja vilkaisin hänen hymyileviä huulia. Hitto halusin suudella niitä tulisesti. En ollut koennut ennen sitä, että joku oli halunnut tutustua minuun, mutta ottanut minusta selvää vanhojen haastattelujen kautta. Käännyin katsomaan minua katsoviin tummiin silmiin ja nielaisin varovasti.
“Enköhän ole tehnyt aika selväksi, että olen erittäin tykästynyt sinuun?” Jaisar toteis naurahtaen ja sain naurahdettua erittäin kuivasti mukana. Kyllähän toinen oli asiasta vihjaissut, mutta jokin osa minusta oli innostuksen sijasta kauhuissaan asiasta.
”No tuossa oli neljä asiaa sinusta, mitä luettelin, voin kertoa omani vaikka heti”, mies vastasi hymyillen ja nousi koko pituuteensa.
”Lempiurheiluni on erilaiset kamppailulajit. En pidä kuumista juomista. Aiempi suhteeni oli miehen kanssa, mutta hän jätti minut, kun sai tietää että minussa on demonin verta”, mies kertoi ja minusta tuntui pahalta hänen puolestaan. Oli ollut varmasti kamalaa joutua jätetyksi asian takia, jolle ei itse voinut mitään. Koin pientä samaistumista hänen tarinaansa, vaikka Keidazin syy jättää minut oli se, ettei hän aidosti ollut välittänyt minusta vaan oli halunnut auttaa omaa siskoansa.
”Entä mikä se neljäs asia on?” kysyin, kun mies oli jäänyt pitämään taukoa listauksessaan. Jaisar oli hetken aikaa hiljaa, mutta se tuntui minusta tuhannelta vuodelta. Sydämeni tuntui vain takovan kovempaa ja minun olisi tehnyt mieli huutaa sille, että rauhoittuisi.
”Olen ihan hemmetin kiintynyt sinuun ja haluaisin sinut omakseni”, Jaisar pamautti lopulta suoraan ja silmäni suurenivat asian kuulemisesta. En ollut osannut odottaa toisen paukauttavan tuollaista asiaa esille. Ei ainakaan näin suoraan.
”Älä nyt vain seiso siinä vaan sano jotain”, Jaisar pyysi naurahtaen, vaikka näin, että häntä hermostutti, Olihan hän saattanut itsensä täysin auki minulle ja nyt olisi minun sanottava jotain, mikä joko musertaisi hänet tai saisi Phantasonen iloisimmaksi mieheksi. Sain nielaistua taas, mutta en meinannut löytää sanoja, mitä päästää ulos.
”O-olen häkeltynyt. Tai siis”, sain sanottua ja ravistin vähän päätäni. Jaisar läheni minua, selvänä kokeena estäisinkö häntä. En estänyt.
”Sinun pitäisi ajatella enemmän itseäsi eikä minua”, sain sanottua. Olisin halunnut lyödä itseäni samantien, kun päästin moisen lausahduksen suustani. Miksi tällaiset tilanteet ovat niin vaikeita?
”Se on hiukan vaikeaa, kun olet ensimmäinen ajatus herätessä ja viimeinen nukkumaan mennessä”, hän sanoi ja hän näki katseestani, että jaoin saman tunteen häntä kohtaan. Ja se oli totta. Useina aamuina mietin, mitä Jaisar tekisi sen päivän aikana tai illalla milloin ehtisin nähdä häntä taas.
”Silti. Kiintyminen minuun ei kannata. Etkö ole huomannut millaisiin vaikeuksiin joudut minun takiani? Sinulta herranjestas murrettiin käsi minun takiani ja-” sopersin hänelle, kunnes Jaisar päästi suustaan jotain, mikä sai minut pysähtymään:
”Suutele minua” ja käännyin taas katsomaan hänen komean kauniita kasvojansa.
”Mitä?” kysyin.
”Suutele minua”, mies toisti ja jäi odottamaan tarttuisinko pyyntöön tai käskyyn tai mikä ikinä hänen lauseensa olikaan. En jäänyt aikailemaan, vaan samantien tartuin hänen olkapäihinsä ja vedin kiinni itseeni. Kun huulemme kohtasivat tunsin, kuinka jokin sisälläni pääsi vapaaksi. Kuin jokin, mitä olin pidätellyt pääsi vapaaksi ja halusi ottaa tilanteesta kaiken irti. Halusin Jaisaria. Halusin Jaisarin kokonaan itselleni. Jaisar vastasi suudelmaani hitaasti, mutta kiihkeästi, samalla laskien toisen kätensä kylkeäni pitkin alaselälle samalla, kun toinen käsi meni rintakehääni vasten hitaasti niskalleni. Hän veti minut hellästi vielä enemmän kiinni itseensä, joka sai minut päästämään suustani vienon huokaisun. Näin, miten se innosti seurassani olevaa miestä ja hän syvensi suudelmaansa syvemmäksi kanssani. Hän maistui taivaalliselta ja olisin vain voinut maistella häntä koko loppuelämäni. En jaksanut välittää enää, miten sydämeni takoi kahtasataa rinnassani vaan päätin antaa mennä.
Maistoin varovasti kielelläni Jaisarin huulia, joka sai hänet huokaisemaan mielihyvästä ja hän maistoi vuorostaan minua. Annoimme kielemme tutustua hellästi toisiinsa samalla, kun Jaisar työnsi minut ikkunan viereiselle seinälle ja painoi itsensä minua vasten. Jaisar siirtyi antamaan hellän suukon poskelleni, laskeutuen leualle ja sitten kaulalle. Hän suudelmat kaulallani aiheuttivat uskomattomia väreitä vartalossani. En ollut Keidazin kanssa koskaan tuntenut samalla tavalla. Mies piti minua hellässä, mutta omistavassa otteessaan ja siirsin toisen käteni hänen niskaansa ja huokailin hänen tekemisilleen.
“Olet maukas”, Jaisar nousi kuiskaamaan korvani juureen matalalla äänellänsä. Halusin suudella häntä lisää ja siirsin hellästi kädelläni miehen kasvot takaisin luokseni, jotta sain hänen suunsa omaani vasten. Komistus ei laittanut minulle lainkaan vastaan ja suudellessamme risti toiset kätemme yhteen ja työnsi sen seinään kiinni. Huokailimme hiljaa toistemme suita vasten ja tuntui, että voisin pyörtyä. Kaikki tuntui liian ihanalta ja täydelliseltä.
Jaisar itsetietoisesti nappasi vapaasta kädestäni ja vei sen rohkeasti jalkojensa väliin. Tunsin nahkahousujen läpi, kuinka valmiina hän oli jo nyt. Uskoin, että Jaisarin ele oli kertoa, että katso mitä teet minulle. Se aiheutti omassa vartalossani kihelmöintiä, jota en ollut tuntenut aikoihin. Omien jalkojeni välissä sykki ja halusin Jaisarin auttavan asian suhteen.
“Sinulla on liikaa vaatetta ylläsi”, Jaisar kuiskasi samalla, kun alkoi avaamaan selkäni takana olevan korsetin rusettia ja solmuja. Tunsin hetki hetkeltä korsetin löysenevän ympärilläni ja mies nosti sen lopulta yltäni pois, heittäen vaatepalan taakseen lattialle. Ylläni oli vielä musta napitettu paita ja polviin asti ulottuva vartaloa myötäilevä nahkahame. Samalla minua suudellen mies lasku hameeni vetokerjua alas, kunnes se sulavasti tippui lattialle jalkojeni juureen. En ehtinyt tekemään elettäkään, kun Jaisar vei kätensä jalkojeni väliin alushousujeni alle ja sai minut huokaisemaan kovempaa. Näin tyytyväisen ilmeen hänen kasvoillaan ja katsoin häntä haastavasti takaisin. Hän otti kätensä pois alushousujeni sisästä ja päätti jatkaa suudelmaa, paljon haastavampana kuin ennen. Vastasin siihen samalla mitalla takaisin ja samalla antauduin sille, että mies ohjasi minua kohti sänkyänsä. Hän käänsi minua hellästi suudelman aikana niin, että saadessaan tilaisuuden, hän hellästi tönäisi minut sängylle. Laskeuduin pehmeän patjan, peiton ja tyynyjen sekaan. Nousin kyynerpäideni varaan nähdäkseni Jaisarin katsoman minua suoran silmiin intiimisti. Olet minun, miehen katse kertoi minulle samalla, kun hän avasi nahkahousujensa vyötä, jatkaen nappiin, vetoketjuun ja riisui ensin housunsa pois ja sitten omat alushousunsa. Helvetti, kun edessäni oleva mies näytti hyvältä. Nousin istumaan polvilleni ja annoin Jaisarin katseen sivellä minua samalla, kun riisuin paitaani nappi kerrallaan pois. Heitin paitani lattialle muiden vaatteiden sekaan samalla, kun Jaisar nousi sängylle polvilleen eteeni. Hän siirtyi uudestaan kaulani kimppuun ja tunsin ,miten hänen kätensä hapuilivat rintaliivieni lukkoa, jotta saisi senkin vaatekappaleen pois yltäni. Halusin kovasti koskettaa häntä ja vein käteni alemmas. Jaisarin alkaessa huokaamaan nauttien kaulaani vasten tiesin, että tämä oli jotain mistä hän piti erityisesti. Hän sai nopeasti rintaliivini pois ja viskasi ne sängylle, siirtyen suutelemaan minua suulle. Jaisarin lanne liikkui käteni tahdissa enkä voinut itselleni mitään, vaan näykkäisin miestä alahuulelle. Jaisar ähkäisi siitä ja kääntyi katsomaan minua silmiin yllättyneenä. Kohotin toista kulmaani haastavana ja samassa mies kaatoi minut selälleni kahden suuren tyynyn sekaan ja vampyyrinopeutensa avulla riisui alushousuni.
Jaisar nousi ylleni ja antoi kätensä ja sormiensa mennä alhaalle ja saada minut huokaamaan nautinnosta. Painoin päätäni tyynyjä vasten ja kasvoni osoittivat kattoa kohti samalla, kun silmät kiinni pitäen toistin Jaisarin nimeä. Kaikki tuntui liian hyvältä. Miehen iskiessä suunsa rintojeni kimppuun tunsin, että räjähtäisin tähän uskomattomaan tunteeseen. Olin antautunut täysin ylläni olevan komean miehen valtaan eikä asia edes haitannut minua.
“Tee se”, sain sanottua huokausteni seassa, Jaisar oli koko ajan liikuttanut lannettaan omaani vasten lämmittelynä, kunnes mies ohjasi itsensä hitaasti sisälleni ja katsoi minua intohimoisilla silmillään, kun hän alkoi liikuttamaan lantiotansa ensin varovasti, kokeillakseen. Olisin halunnut huutaa hurmiosta, mutta pelkäsin, että kaikki lähistöllä kuulisivat sen, joten tyydyin vain huokailemaan. Annoin Jaisarin laskeutua nautinnosta murahtaen suutelemaan minua ja nopeuttamaan lanteidensa tahtia sekuntti sekunnilta enemmän.
Jos tämä olisi ollut viimeinen hetkeni ennen kuolemaa, en olisi valittanut.
Kappaleet, jotka inspiroivat kappaletta kirjoittaessa:
- FF X ost – Luca
- Def leppard – Hysteria
- Whitesnake - Is this love
- Simon Curtis – Love
- Britney Spears – Crazy
- Porcelain Black – Curiosity
- Porcelain Black – I feel perfect
- Porcelain Black – I’m you favorite drug
x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti