HEIZEL
”Ei todellakaan käy!” parahdin suustani järkyttyneenä, kun kuulin ehdotuksen. Olimme saaneet tutut valeasut päällemme ja ollessamme tekemässä lähtöä armas siskoni kertoi päähänpistoksestaan. Koko ajatus sai minut voimaan pahoin ja haluamaan jättämään kaikki kotiin turvaan.
”Ja miksi ei käy?” Chari kysyi takaisin hieman tiuskaisten ja piti kätensä lanteillaan ärsyyntymisen merkkinä. Katsoin siskoni tummiin silmiin ja pudistin päätäni itsepäisenä. Ei hitto, miksi toinen päätti olla hankala juuri nyt. Tuntui kuin olisimme taas lapsia, jotka nahistelevat siitä, kuka saa mennä ensimmäisenä autoon istumaan ja valita parhaimman istumapaikan.
”En voi päästää sinua osallistumaan, minun kuuluu tehdä se”, sain vastattua lopulta tiukkana ja siskoni pyöräytti silmiänsä.
”Joo joo, olet ”suuri valittu” ja sinun kuuluu löytää riipukset”, Chari elehti käsillään dramaattisesti ja vuorostaan minä pyöräytin silmiäni siskolleni. Hain veljestäni, Tareinesta ja Sergeistä tukea, mutta heidän katseet kertoivat, ettei heiltä herunut tukea minulle.
”Olette siis samaa mieltä?” kysyin muilta ja he vilkaisivat toisiansa sanattomasti. Kuin elehtien, kuka uskaltaisi sanoa minulle asiasta ensin. Huokaisin raskaasti.
”Kaskistakaa nyt ulos jo”, sanoin turhautuneena.
”Heizel, olet taitava taistelija. Myönnän sen jopa isosiskonasi”, Chari aloitti ja käännyin katsomaan siskoani takaisin silmiin ja samalla ristin käsivarteni rintakehälleni. Selvä, jos toinen halusi perustella suuren halunsa osallistua häkkitappeluun sijastani, antaisin hänen kertoa. Se ei toki tarkoittanut, että antaisin asian suhteen periksi.
”Mutta sinun on myönnettävä, että olen tästä porukasta parhain lähitaistelija. Minulle ei ole suotu teidän muiden tavoin yliluonnollisia voimia tai veden elementin hallintaa. Sen sijaan lähitaistelutekniikkani on viimeisen päälle hiottua”, Chari ja samalla itsevarmana heilautti hiuksensa olkansa yli häiritsemästä itseään. Siskon sanat pitivät paikkansa kyllä. Hän oli todella lahjakas mitä tuli lähitaisteluun ja sen hyötyihin.
”Ei sinun silti tarvitsisi usuttaa itseäsi vaaraan”, sanoin huolissani siskolleni, joka hymähti minulle takaisin. En antaisi itselleni anteeksi, jos sisaruksilleni tapahtuisi jotain tehtävässäni. En ollut valmis menettämään kumpaakaan heistä.
”Ajattelin lähteä antamaan kunnon selkäsaunan jokaiselle, joka yrittää saada riipuksen, jonka minä aion voittaa”, Chari ilmoitti rohkeana heilauttaen kättänsä. Hänen itsevarmuutensa oli kyllä vertaansa vailla.
”Heizel, minun on pakko puoltaa siskoamme tässä asiassa”, Trevio avasi lopulta suunsa ja käännyin katsomaan veljeämme. Charin kasvoille ilmestyi heti innokas hymy ja hän ryntäsi halaamaan Treviota.
”Kiitos veli!” hän hihkaisi ja Trevio hyvin hämmentyneenä, mutta naurahtaen vastasi halaukseen, kunnes kääntyi katsomaan taas minua.
”Chari on meistä paras vaihtoehto osallistumaan. Hänellä on kaikista parhaimmat mahdollisuudet voittaa kisa”, veljeni kertoi minulle suoraan ja katsoin häntä, puristaen käsiäni. Kilpailuviettini oli noussut jo huippuunsa illan aikana ja koin epäreiluksi, koska riipusten etsiminen ja hankkiminen kuului minun tehtäviini.
”Mutta minun kuuluu etsiä riipukset. En voi antaa sitä taakkaa teille missään muodossa”, sain sanottua suoraan. Kaikki neljää silmäparia katsoivat minua nyt hiljaisina. Olin näkevinäni niissä sääliä, enkä sietänyt sitä.
”Älkää katsoko minua noin”, sähähdin taas hitusen ärsyyntyneempänä.
”Heizel, miksi et voi jakaa taakkaasi meille?” Tarein kysyi rauhallisella äänellänsä ja sain vain huokaistua vastaukseksi. Suljin silmäni hetkeksi, nielaisin raskaasti ja sain lopulta vaustattua: ”Katsotaas. Kenenkö syytä se oli, että Riyzekien kuningaspari on kuollut? Hhm. Taisi olla minun syytä. Kenelle Harmoniatar antoi tämän tehtävän etsiä riipukset? Antakaas, kun mietin. Ai niin, se olen minä. Entä kenen typerän ihastumisen takia keskuudessamme asui yksi iso torakka, joka auttoi koko Phantasonen vihollista saamaan äidin ja isän hengiltä. No hitto vie se olin minä!” parahdin lopulta ja kurkkuani poltti. Mitä enemmän puhuin, sitä konkreettisemmaksi suuri syyllisyyden tunne valtasi taas sisintäni. Silmiäni kirveli, kun ne alkoivat vetistelemään ja yritin kuivata sormillani kyyneleet pois ettei Charin tekemä meikki menisi pilalle. Huokaisten raskaasti lisäsin:
”Kaikki on minun syytäni ja minun kuuluu kestää tämä kaikki”, sanottuani sen Chari käveli eteeni ja otti käsistäni kiinni. Katsoin käsiämme, koska pelkäsin nostaa katseeni siskooni. En tiennyt, kuinka äskeiset sanani vaikuttivat nelikkoon edessäni.
”Sisko, katso minua”, Chari pyysi ja nostin häpeilevän katseeni häneen. Charideyn katse oli hymyilevä ja asennetta herättävä.
”Kaikkien näiden tapahtumien jälkeen, minä ja Trevio emme edelleenkään syytä sinua mistään. Tiedät sen kyllä itsekin. Haluat vain ruoskia itseäsi, ettei kukaan muu ehtisi”, siskoni saneli minulle suoraan. Mieleni olisi tehnyt sanoa vastaan, mutta annoin sen sijaan naisen edessäni jatkaa: ”Minä menen häkkitappeluun, koska haluan. Haluan haastaa itseäni, vaikka saisinkin siitä pari mustelmaa. Minä en pelkää. Ja jos se auttaa pikkusiskoani saamaan tärkeän rauhan riipuksen meille, teen sen enemmän kuin mielelläni”, Charidey sanoi minulle ja siirsi samalla hiuksia korvani taakse. Puristin Charin toista kättä. Puristus osoitti kunnioitusta ja rakkautta minulta. Arvostin sitä, että Chari halusi auttaa, vaikka samalla en olisi halunnut hänen tekevän sitä.
”Et suostu tottelemaan, vaikka käskisin sinua kuningattarenasi?” kysyin vielä haastavasti ja sain vienon kiitollisen hymyn kasvoilleni.
”No et helvetissä! Sillon en ainakaan tottele, jos yrität alkaa pomottelemaan minua!” Chari kivahti naurahtaen ja iski minulle silmäänsä isosiskollisesti. Sain naurahdettua hieman pudistaen päätäni.
”Eli asia on sovittu?” Sergei kysyi ja Chari katsoi minua silmiin odottavana. Mietin hetken aikaa. Chari tosissaan halusi auttaa, mutta miksi avun ottaminen vastaan on niin vaikeaa? Minun kuuluisi hoitaa kaikki. Mutta vaikka kieltäisin tiedän, että Chari tekisi varmasti samoin kuin Jaisar. Eli ottaisi osaa kilpailuun. Ja tiedän, että Charilta saisin nenilleni alta aikayksikön, jos kohtaisimme kehässä.
”Hyvä on sitten”, vastasin lopulta ja Chari naurahti iloisena.
”Kiitos sisko! Lupaan, että voitan riipuksen meille”, haltianainen sanoi iloisena edessään olevasta haasteesta.
”Muista, että et tule tappelemaan pelkästään naisia vastaan. Siellä on myös varmasti vastassa miehiä”, Sergei kommentoi naiselleen, joka kääntyi katsomaan heti miestään.
”Olen ehkä prinsessa, mutta osaan lyödä turpaan jopa kovempaa kuin mies”, Chari kommentoi miehelleen, joka hymyili ylpeänä tyttöystävänsä sanoille.
”Sinulle pitää keksiä peitenimi”, Tarein kommentoi keskelle keskustelua. Nyökkäsin myönteisesti. Olin samaa mieltä, Chari tarvitsi valeasunsa lisäksi peitenimen, jolla liikkua turnauksen aikana.
”Olen jo keksinyt sen”, Charidey ilmoitti heilauttaen kättään, ettei asiasta tarvinnut stressiä ottaa.
”Niinkö, millainen?” Trevio kysyi kiinostuneena tilanteesta.
”Pallokala”, Chari ilmoitti ylpeänä. Huoneeseen iski hetkeksi hiljaisuus. Kukaan ei osannut alkuun kommentoida toisen hyvin outoa nimivalintaa.
”Kaikista maailman sanoista ”pallokala?” Sergei kysyi melkein järkyttyneellä äänellänsä. Miehelle oli ilmeisesti kova pala, ettei hänen naisensa ehdottanut nimekseen pantteria tai gepardia. ”Älkää viitsikö! Pallokalat ovat tosi suloisia yksilöitä, mutta ne ovat myrkyllisiä ja pullistuessaan piikikkäitä!” Chari kertoi ylpeänä.
”Pallokalat puhkeaa palloksi pelästyessään”, muistutin siskoani joka näytti minulle nopeasti kieltään.
”Aivan sama, ne ovat suloisia!” hän sanoi naurahtaen. En ollut koskaan ymmärtänyt siskoni ihailua pallokaloja kohtaan. Minusta ne näyttivät tosi oudoilta.
”Pallokala ei kyllä kuvasta sinua yhtään”, Sergei yritti vielä sanoa, mutta Chari hyppäsi miehensä kaulaan ja antoi suukon tähän huulille.
”Se onkin yksi syy, miksi haluan käyttää sitä! Kukaan ei osaa odottaa, miten kovaa osaan ja voin lyödä tai jopa potkaista”, haltianainen saneli miehelleen maireana ja vinkkasi tälle silmäänsä. ” “Sitä paitsi, sinä olet se, joka saa kutsua minua ihan toisilla nimillä”, Chari kehräsi miehellensä viekas hymy huulillaan, nostellen kulmiansa. Mies hänen käsissään hymyili tyynesti ja vastasi naisen hellään suudelmaan. Ehdein heitä hetken katsoa jopa kadehtien, kunnes kröhäisin asiallisesti ja otin ensimmäiset askeleet huoneen ovea kohti.
”Asia on sitten päätetty, eiköhän lähdetä”, ilmoitin joukolleni ja kaikki lähtivät vuorollaan ulos huoneesta perässäni. Charin ja Sergein katsominen oli synnyttänyt suurta kateutta sisälläni. Pystyisinköhän koskaan katsomaan ketään samanlaisella katseella kuin Chari oli katsonut henkivartijaani?
VUOSIA AIEMMIN
Kauniit juomalasit helisivät toisiaan vasten, kun kohotimme pienellä joukolla maukasta juhlajuomaa. Neste laseissa kimalsi kuin yön tähdet sinisen juoman keskellä. Kohotin juoman huulilleni ja maistoin sen maukasta makua. Vieno alkoholi sai minut hieman irvistämään itsekseni, mutta yritin peittää sen parhaani mukaan. En tulisi varmaan koskaan tottumaan alkoholiin, sen makuun ja lämpimään tunteeseen, jonka se aiheutti kurkusta alas ruoansulatukseeni. Aivan liian vahvaa minun makuuni. Mutta tässä juhlan hetkessä voisin tämän kestää. Syykin oli todella hyvä. ”Onneksi olkoon nyt virallisesti vielä henkivartija Sergei Talinowatch”, isäni ilmoitti, kohottaen vielä hitusen juomaansa, kunnes maistoi sitä tyytyväisenä äitini vieressä.
”Kiitos teidän ylhäisyytenne”, Sergei ilmoitti matalalla bassomaisella äänellänsä ja joi juomaansa. Tunsin pienen punan poskillani aina, kun katsoin tätä tummaihoista komeaa miestä seurassani. Hänen harmaat silmänsä olivat hypnoottinen, mutta uhkaava näky. Kuin ne haastaisivat jokaisen niitä katsovaa taisteluun. Se herätti kilpailuviettiäni hyvin helposti.
”Menikin yllättävän kauan, että rakas tyttäremme sai valittua henkivartijansa tulevaa kuninkaallista uraansa varten”, Cassandra kommentoi ja kääntyessä katsomaan äitiäni tämän lämpimän ruskeisiin silmiin, hän iski minulle vaivihkaa silmää. Se oli kehuva silmän isku, teit hyvän valinnan, olen ylpeä sinusta tyttöni. Se sai minut hymyilemään leveämmin.
”Olin lopulta yllättynyt valinnasta. Muut neljä ehdokasta olisivat olleet erittäin hyviä valintoja. Ajattelin, etten ole tulevan kuningattaren suosiossa, kun sanaharkkoja on ollut välillämme useasti”, Sergei myönsi matalasti naurahtaen. Kröhäisin pitääkseni itseni koossa toisen sanojen vuoksi.
”Sanaharkkoja oli vain siksi, koska vastasit välillä kysymyksiini sarkasmilla, enkä pitänyt siitä”, yritin puolustautua. Trevio naurahti hiljaa itsekseen ja Chari tämän vierellä kommentoi: ”Sergei taisi testata sinua tahallaan, että jaksatko häntä henkivartijana kuolemaan asti”, tunsin pienen punan poskillani nousevan.
”Onko se totta?” kysyin uudelta henkivartijaltani, joka kohautti olkapäitänsä.
”Ehkä, ehken”, Sergei sanoi ja tönäisin häntä hellästi kyljelläni. Sergei naurahti muun seurueen kanssa ja jokainen nautti omaan tahtiinsa juomaansa. Oli mukavaa olla Sergein seurassa. Tunsin itseni rennoksi siinä hänen vierellään.
”Joku taitaa olla hieman ihastunut”, kuulin Charin kommentin ja käännyin heti katsomaan sinistä nestettä juovaa siskoani kiukkuisena.
”En ole”, kivahdin samantien hänelle. Tai sitten saatoinkin olla ihastunut, mutta ei sitä olisi tarvinnut ääneen sanoa.
”Nyt ymmärränkin, miksi halusit minut henkivartijaksi”, Sergei kiusasi ja tönäisin häntä uudestaan.
”Lopettakaa nyt jo, ei ole hauskaa”, sanoin jo ärsyyntyneenä.
”No niin nuoriso, rauhassa”, kuningas Hidrael sanoi makeasti naurahtaen tilanteelle. Join juomaani hiljaisena, mutta samalla vilkuilin Sergeitä. Olisiko se kuinka paha, jos pitäisin hänestä muunakin kuin henkivartijanani?
Kävin palauttamassa skoolauslasit ja juoman takaisin keittiöön. Sieltä nousi ihana tuoksu, saisimme varmasti kokkimme maankuulua kalakeittoa tänä iltana itsetehtyjen sämpylöiden kera. Yksiä mieliruokiani. Jo pelkkä ajatus illallisesta sai veden kielelle. Lähdin lopulta astelemaan portaita takaisin ylös palatakseni isäni opetukseen.
”- en vain pidä siitä, että flirttailet hänen kanssaan”, kuulin Charin puhuvan nurkan takana hiljaisella äänellä. Päätin heti, että jäisin kuuntelemaan piiloon, kun huomasin Sergein olevan siskoni seurassa. Oikeasti? Yrittikö Chari estää Sergein mahdolliset tunteet minua kohtaan? Että emme saisi asemiemme vuoksi olla enemmän?
”Minulla ei ole tapana pyöritellä useita naisia ympärilläni eikä varsinkaan siskoa Chari, tiedät sen kyllä”, Sergei vastasi hänelle takaisin hiljaa tyynellä äänellänsä.
”Heizel on mahtava nainen ja minulle on kunnia- asia olla hänen henkivartija, mutta suhteeni häneen on ammattimainen. Tai ehkä enemmänkin ystävyystasoinen”, tummaihoinen haltia sanoi siskolleni, joka seisoi tämän edessä vieno mustasukkaisuus katseessaan. Tuntui, etten täysin ymmärtänyt sanoja. Mitä Sergei oikein tarkoitti? Pieni kauhu alkoi herätä sisälläni, mihin tämä tilanne menisi.
”Haluaisin vain tietää, että mitä meidän välisemme juttu oikein on”, Chari totesi lopulta, osoittäen vuorotellen sormellaan itseään ja miestä edessään.
”Tiedät kyllä, että tykästyin sinuun heti, kun näit sinut ensikertaa siskosi seurassa”, mies myönsi ääneen naiselle ja se sai Charin hymyilemään leveästi toinen kulma hieman enemmän koholla.
”Älä sitten aikaile hurmuri vaan osoita se”, hän saneli vaativasti. Sergei otti oitis otteen siskostani ja veti hänet intohimoiseen suudelmaan. Suudelmasta huokui omistava intohimo, joka mies selvästi koki siskoani kohtaan. Katsoin heitä piilostani shokissa siitä, mitä edessäni tapahtui. Koko tämän ajan, mitä olin ollut Sergein seurassa, hän oli aina miettinyt siskoani. Hän oli iskenyt silmänsä siskooni ja selkäni takana hurmannut hänet itselleen. Itsevarman, vitsikkään ja hauskan siskoni, joka voisi saada kenet tahansa. Mutta hän päätti valita minun ihastuksen kohteeni. Kateuden ja sydänsurun katkerat kyyneleet alkoivat nousta silmistäni ja puristin käsiäni nyrkkiin. Miksi en kelvannut? Siksikö, etten ole yhtä sujuva suustani kuin täydellinen isosiskoni? Olisin halunnut huutaa ja hyökätä molempien kimppuun. Miksi en ollut sanonut suoraan aiemmin Sergeille. Olisiko hän silloin ihastunutkin minuun? Jos vain olisin sanonut aiemmin…
Yritin mahdollisimman hiljaa hiipiä kauemmas ja käännyin takaisin portaita kohti. Minua kuvotti, halusin ulos. Kyyneleet valuivat silmistäni kasvojani pitkin. Itku kurkussani tuntui tukehduttavalta ja kamalalta. Tältäkö tuntui, jos oli sydänsuruja? Jos tämä oli sitä, en halua ihastua, saatika rakastua, kehenkään enää koskaan.
Päästyäni ulko-oven luokse avasin sen ja juoksin kuistin portaita kohti. En pystynyt kyyneleisten silmieni vuokse katsomaan eteenpäin. Huomasin liian myöhään, että olin kompastumassa ja kaatumassa kohti terassiportaikkoa. Mutta minua olikin vastassa jotain hitusen pehmeämpää. Vahvat kläsivarret kiertyivät ympärilleni ja haistoin hyvän tuoksuisen, mutta miehisen hajuveden.
”Oho, oletteko kunnossa prinsessa?” kuulin lempeän miehen äänen. Hän auttoi minua takaisin terassin portaiden päähän seisomaan. Hän taisi olla uusi, koska en ollut nähnyt häntä aiemmin. Hänen hopeisen harmaat hiuksensa loistivat auringossa kuin kimaltava metalli ja turkoosiset raidat hiuksissa korostivat miehen samanvärisiä silmiä. Mies oli varmaan minun ikäluokkaani ja söpö kieltämättä. Tajutessani, että olin vain jäänyt tuijottamaan häntä itkuisten silmien kanssa, aloin heti pyyhkiä silmiäni sormillani.
”Anteeksi, olinpa varomaston. Tai siis, olen kunnossa”, sopersin ja yritin estää itseäni itkemästä. Samassa mies ojensi minulle jotain. Nenäliinaa, joka oli väriltään yhtä jäinen kuin miehen silmät. Otin sen kiittäen vastaan ja pyyhkäisin silmiäni.
”Onko prinsessalla varmasti kaikki hyvin? Olette niin murheellinen”, mies uteli minulta arvokkaasti ja sain vähän naurahdettua. En voisi puhua suhdekiemuroistani ihan jo yksityisyyteni vuoksi.
”Kuninkaallisista velvollisuuksista johtuvaa stressiä”, kerroin lopulta ja pyyhkäisin vielä silmiäni kertaalleen. Tuntui, että paha olo kaikkoontui kun sain olla tämän tuntemattoman miehen seurassa. Sain muuta ajateltavaa ja kehotuksen itselleni ryhdistäytyä.
”Mitä ikinä stressaatte, uskon, että asiat järjestyvät”, hopeahiuksinen nuorukainen sanoi minulle ystävälliseen sävyyn. Hänen äänensä oli rauhoittava, mutta kunnioitusta huokuva. ”Kiitoksia kauniista sanoistanne”, sanelin miehelle. Ojentaessani nenäliinaa kiitollisen katseen kera miehelle tämä nosti kättänsä.
”Pitäkää se muistona minusta prinsessa. Aina kun katsotte sitä, muistakaa keskustelumme, se olisi minulle kunnia”, mies sanoin ja hymy kohosi kasvoilleni. En tuntenut tätä miestä edessäni, mutta hän oli estänyt minua loukkaantumasta ja ollut sen sekunnin hetkellisenä tukena. Hän tuli kuin tilauksesta tilanteeseen, missä tarvitsin jotakuta helpottamaan tunnekuohua sisälläni.
”Pidän sen aarteenani, kiitoksia”, sanoin lopulta miehelle, joka kumarsi päätänsä kunnoituksen ossoituksena.
”Itse asiassa, voisiko prinsessa kertoa, minne voisin ilmoittautua tulevaa sotilaskoulutusta varten? Olen uusia ja hieman eksyksissä”, mies uteli ja samalla hieraisi niskaansa. Kuin hän olisi nolona, kun ei tiennyt minne hänen tulisi mennä. Osoitin hymyillen kartanosta oikealle.
”Käänny kartanosta oikealle niin saavut sotilaille tarkoitetulle asuintalolle. Siellä sinut otetaan vastaan”, kerroin ja käännyin katsomaan taas miestä edessäni. Mies oli seurannut kättäni ja kuunteli ohjeet tarkkaan, kunnes kääntyi katsomaan minua.
”Kiitoksia prinsessa”, hän sanoi ja kumarsi minulle vielä syvään.
”Tervetuloa Riyzekieen”, sanoin ystävällisesti ja nuoren miehen suotua minulle vielä yksi komea hymy, hän lähti terassin portaiden juurelle alas, nappasi suuren urheilukassin selkäänsä ja lähti osoittamaa reittiäni kohti. Katsoin hänen peräänsä ja nojasin samalla terassin yhtä pylväikköä vasten. Sen kylmää pintaa koskettaessa kädelläni ja painaessa päätäni pylväikköä vasten tajusin, etten ollut udellut miehen nimeä. Mutta jos hän aloittaisi uusimman sotilasharjoituksen, tulisin varmasti kohtaamaan hänet vielä.
Kappaleet, jotka inspiroivat kappaletta kirjoittaessa:
- S!sters – Sister
- JoJo – Secret Love
- Backstreet Boys – As long as you love me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti