TISCOVERAN PIILOPAIKKA
”Vulkanin vankilassa tapahtui ikävä mellakka, joka saatiin kuitenkin nopeasti loppumaan hyvällä yhteistyöllä ja nopealla toiminnalla”, televisiossa Yryn kuningas ilmoitti tuhansien reportterien ja kansan edessä. Ääni televisiossa ei ehtinyt kauaa jatkua, kun suuressa huoneessa alkoi raikuvan isot aplodit ja hurraa huudot. Väki rummuttivat nyrkkejänsä pöytiä vasten ja taputtivat käsiänsä yhteen samalla, kun Tiscovera saapui paikalle. Hän vilkaisi televisiota kohti ja naurahti sitä kohti pilkallisesti.
”Vai nopealla toiminnalla, silti saimme sieltä vapauteen 20 uutta sotilasta joukkoihini!” Tiscovera huudahti hymyillen ja hänen huutoonsa vastattiin vihellysten ja huutojen säestämänä, kun samalla demoninainen sulki television ja nousi yhden pöydän päälle. Keidazin vapauttamat vangit oli asetettu istumaan huoneen keskimmäisen pitkän pöydän ääreen samalla, kun heitä ympäröi Tiscoveran seuraajat ja tämän päänelikko.
”Tervetuloa uudet seuraajani”, nainen sanoi tyytyväisenä 20 uudelle armeijansa jäsenelle, joiden mustat vankilavaatteet he olivat saaneet vaihtaa vaatteisiin, mitä oli sattunut tukikohdasta löytymään. Joukko näytti kuin kadulla asuneilta rakkilaumalta, mutta se ei kiinnostanut demonia. Pääasia oli, että hän oli taas lähempänä suuremman armeijan tavoitettaan. Hän katsoi vuorollaan jokaista entistä vankia silmiin ja jokaisen silmistä huokui kostonhalu ja verenjano.
”Valitsin teidät juuri syystä. Olin saanut tietooni, että olette vahvoja ja pahimpia vankeja, koko Vulkanin vankilassa on”, Tiscovera sanoi ja käveli pitkin pitkää pöytää. Entiset vangit, jotka koostuivat niin haltioista, muutamasta vampyyristä ja demoneista, katselivat Tiscovera hiljaisina, mutta tarkkaavaisina.
”Teistä tulee arvokkaimmat osat armeijassani. Aiomme tehdä teistä joukkojen johtajia, jotka vastaavat uskollisella nelikolleni ja minulle. Annan teille voimia, jotka tekevät teistä vahvempia ja parempia kouluttamaan näistä ympärillänne olevista yksilöistä parempia”, Tiscovera sanoi ja heilutti samalla toista kättänsä rennosti, kun hänen luoma musta savu kierteli sen ympärillä kuin käärme.
”Jos tämä mahdollisuus ei kelpaa teille…” nainen aloitti ja kääntyi pöydän toisessa päässä ympäri jatkaakseen:
”…voitte myös kieltäytyä ja kuolla. Vankilassa teillä olisi sama kohtalo edessä kuitenkin”, vangit vilkaisivat toisiaan hitusen hiljaisina.
”Mitä nyt? Veikö kissa kielen?” Tesak kysyi ja osa seuraajista alkoi nauramaan vankien hiljaisuudelle.
”Oletteko mukana?” Tiscovera kysyi kädet lanteillaan. Vangit nousivat kukin vuorollaan ylös ja alkoivat iskemään nyrkkejänsä pöytään myöntymisen merkkinä. Demoni alkoi hymyillä ja loput seuraajista alkoivat hurraamaan heidän ympärillään. Tiscovera hymyili voitonriemuisena ja nosti kätensä merkiksi, että huone hiljenisi ja se tapahtui sekunnissa.
”Lähtekää etsimään merkkejä riipuksista ja raportoikaa kaikki mahdolliset vihjeet, mitä löydätte”, demoninainen ilmoitti seuraajilleen. Seuraajat kuuntelivat nyökäten johtajaansa ja merkin saatuaan lähtivät heti ulos salista suorittamaan tehtäväänsä. Lopulta paikalle olivat jääneet entiset vangit, Tiscovera ja tämän nelikko. Tiscovera laskeutui varmana pöydästä lattialle korkosaappaiden kopsahtaessa kivistä lattiaa vasten.
”Seuratkaa olkaa hyvä, näytän teille, miten teidän koulutuksenne alkaa”, Tiscovera ilmoitti uusille seuraajilleen ja lähti nelikkonsa kanssa johdattamaan joukkoa kohti suurta metallista huonetta, jossa Tesak oli saanut kuulla kunniansa, kun oli menettänyt hallintansa Aversionissa. Tesak työnsi oven auki ja Tiscovera väistyi vankien tieltä, kun nämä astelivat huoneeseen yksi toisensa perään.
”Miksi minusta tuntuu, että jouduimme vankilasta toiseen”, yksi vangeista kysyi tupakankäheisellä äänellään ja samalla metalliovi vedettiin kiinni, kun viimeinenkin vanki oli päässyt sisälle.
”Hei! Mitä tämä on?” Yksi ovea lähimpinä olevista vangeista kysyi ja yritti iskeä ovea pari
kertaa. Joukko alkoi katsoa ympärilleen huoneessa, jossa valo sähähteli ja väläytteli vanhuuttaan. Kaikki alkoivat ensin vuoroillaan ja sitten yhteensoittoon huutamaan pahaa aavistavaa tunnettaan ja hämmennystään.
”Älkää huoliko, yön jälkeen ette enää muista muuta kuin tärkeimmän tehtävänne”,
Tiscoveran ääni kuului selvästi oven kautta. Hänen äänensä oli kylmä ja juonikas. Vangit eivät olleet koskaan kuulleet moista pahuutta kenenkään äänessä elämänsä aikana. Vangit alkoivat huutamaan apua ja armoa, kunnes huoneeseen alkoi ilmaantua mustaa savua. Savu oli sakeaa kuin maastopalossa mutta haisi kuolemalta. Huone alkoi peittyä mustan savun sekaan, imaisten samalla pakokauhun vallassa olevat vangit mukaansa pimeyteen.
”Mitä heille tapahtuu?” Ancerias uskaltautui kysyä samalla, kun vain tuijotti
metallista ovea. Demoni vilkaisi alaistaan ja hymähti kylmästi.
”Heistä tulee joukkojen johtajia, kuten sanoin. Nopeutan vain heidän kehitystään”,
demoni vastasi ja kääntyi taas katsomaan ovea, jonka takana oli hiljentynyt viimeinenkin huutaja. Savu alkoi hälventyä ja Tiscovera alkoi avata ovea.
”Mitähän tästä tulee?” Alice kysyi hiljaa kuiskaten ja hiljeni heti, kun näki Keidazi
mulkaisin itseään kohti. Kaikki olivat heti varuillaan, kun ovi avautui hitaasti naristen. Huoneesta kuului raskasta hengitystä ja pienoista vaikerointia. Savun seasta tuli esiin pari metriseksi kasvaneet vangit, joiden lihakset olivat suurentuneet ja ne hehkuivat mustan värisiä verisuonia pitkin vartaloa. Muutamat kuolasivat verta, jonka seassa oli myös kuolaa, koska heidän hampaansa olivat muuttuneet sahalaitaisiksi.
”Mitä upeita luomuksia”, Tiscovera kivahti innoissaan astellen lähemmäs vankeja.
Osa vangeista kääntyi katsomaan häntä heikkoina, osa raivoissaan.
”Mitä olet oikein tehnyt meille?!” Yksi vangeista kysyi huutaen kauhuissaan ja yrit
täessään nousta, kompuroi takaisin lattialle vaikeroimaan. Tiscovera kääntyi tätä kohti ja kättään kohottamalla vanki alkoi haukkoa henkeä ja tuntea kuristavaa otetta kaulallaan.
”Taisin sanoa, että joko olette hyödyksi minulle tai kuolette. Joko se unohtui näi
pian?” Tiscovera kysyi kylmästi ja vanki haukkoi henkeänsä.
”Oliko meistä tarkoitus tehdä hirviöitä?” Hän kysyi uudelta johtajallaan käheästi ja
alkoi tuntea, miten veri alkoi kyyneleiden lailla karata hänen silmistään.
”Hirviöitäkö? Voi ei, tein teistä vahvoja taistelijoita. Jos sinulle ei kelpaa, ei sinulle
ole käyttöä”, Tiscovera sanoi kylmästi ja puristi kätensä nyrkkiin ja vangin niska naksahti sijoiltaan. Vanki tiputtautui lattialle kuolleena, silmät tyhjinä ja surullisen oloisina.
”Haluaako joku muu vielä perääntyä?” Tiscovera kysyi ja kääntyi katsomaan muita.
Huoneessa uuteen olomuotoonsa totuttelevat liittolaiset pysyivät hiljaa. Demoni aisti, että äskeinen esimerkki riitti heille kertomaan mitä heille tapahtuisi, jos eivät tottelisi.
”Autoin vapauttamaan teidät ja nyt olen antanut teille lahjankin. Nyt haluan, että
käytätte niitä, koulutatte ja autatte minua tehtävässäni”, Tiscovera kertoi samalla kun käveli takaisin oven luokse ja uudet liittolaiset alkoivat pikkuhiljaa tottua uuteen kokoonsa ja voimiinsa.
”Olette nyt suurempia ja vahvempia. Ette tunne kipua ja fyysiset voimanne ja
aistinne ovat verrattavissa eläimiin”, demoninainen kertoi ja pikku hiljaa uudet otukset alkoivat innostua kuulemastaan. Se sai Tiscoveran hymyilemään enemmän ja avaamaan kylmän punaiset ja verenhimoisen äänensä uudestaan:
”Alkakaa harjoitella taitojanne ja muodostakaa oma joukkonne, joiden kanssa etsitte
riipuksia. Jos joku yrittää estää teitä millään tavalla, tappamaa heidät”, nainen komensi ja jäi katsomaan luomuksiansa ylpeinä. Ne eivät olleet täydellisiä, mutta ajoivat asiansa. Uudet joukkojen johtajat alkoivat rummuttaa lattiaa jaloillaan hyväksynnän merkkinä ja demoni kääntyi poispäin heistä tyytyväisenä.
”Ensimmäisenä tehtävänä siivotkaa sotkemanne huone ja hävittäkää ruumis”, nainen
ilmoitti ja lähti kävelemään pois. Hän osoitti Anceriasta kävellessään tämän ohi ja viittoi toista seuraamaan häntä.
”Miten ne pennut ovat alistuneet?” Tiscovera kysyi Anceriaalta ja tummaihoinen
nainen kääntyi heti katsomaan pomoonsa ja pysähtyi. Kysymys oli niin pahaa enteilevä ja äsken nähty kauheus paloi vielä kirkkaana hänen silmissään. Tiscoveran mulkaisuja riitti hänelle kehotukseksi jatkaa kävelyä hänen vierellään.
”He ovat yllättävän sitkeitä. Syövät ruuan ja juoman, mutta eivät ole muuttuneet sen
tottelevaisemmiksi”, nainen myönsi vaikka se ei täysin ollut totta. Lapset söivät ja tottelivat häntä, mutta riipuksen aiheuttaman näyn jälkeen hän oli alkanut kokea ihmeellistä tunnetta sisällään. Kuin halua suojella lapsia siltä, mikä heitä ehkä odottaisi.
”Minun pitää vahvistaa loitsua ruuissa siis”, Tiscovera mietti ääneen.
”Tiscovera, öh siis pomo, mitä aiotte tehdä lapsille?” Ancerias kysyi ja demoni kää
tyi taas mulkaisemaan naista merkkinä, ettei pitänyt kysymyksestä.
”Jos välttämättä haluat tietää, niin aion saada heistä alaisia näille uusille johtajilleni”,
hän vastasi lopulta. Pieni inhottava tunne muljahti Anceriaan koko vartalossa. Tuntui kuin hänellä olisi juuttunut jotain kurkkuun.
”Mutta he ovat lapsia”, hän mietti hiljaisena ääneen.
”Sitä suuremmalla syyllä. Kukaan ei kehtaa hyökätä lasten kimppuun ja oikealla
koulutuksella saamme heistä mahtavia sotilaita joukkoihin ,jotka eivät pelkää tappaa”, Tiscovera myönsi tyytyväisenä suunnitelmastaan. Ancerias katsoi johtajaansa ja hänestä koko suunnitelma tuntui niin, väärältä. Ei hän aiemmin olisi miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta jokin hänen sisällään oli muuttunut. Riipus oli muuttanut jotain hänessä. Ne kaikki mielikuvat, joita hän oli riipustaa koskiessa saanut olivat pyörineet päiviä hänen päässään. Kuvat olivat alkaneet tuntua kaukaisilta muistoilta, jotka hän oli unohtanut.
”Syötä heille vielä tämä ilta samoja ruokia kuin ennenkin. Aion lisätä loitsun
määrää ruuassa huomisesta lähtien”, Tiscovera ilmoitti kylmän viileästi. Kun ankeriasmerenneito ei vastannut heti, nainen kääntyi katsomaan häntä kärsimätön ilme kasvoillaan. Demonilla ei olisi koko iltaa aikaa odottaa vastauksia. Hänen pitäisi kehittää uutta loitsua ja hän halusi käyttää siihen kaiken mahdollisen ajan, mitä saisi.
”Mutta he ovat lapsia, lapsia joita rakastetaan jossain”, Ancerias sanoi ääneen
ja katui suunsa ääneen sanomisia välittömästi. Tiscovera katsoi häntä hyvin pitkään hiljaa. Aika tuntui pysähtyneen, kun samalla pystyi kuulemaan rotan vikinää, joka jossain pimeässä nurkassa juoksi piiloon ennen kuin joku ehtisi äkkäämään sen ja yrittämään saada pois päiviltä.
”Rakkaus on myrkyistä pahin. Hyvä, jos heitä rakastetaan jossain, saavatpa
han heitä rakastavat tuntea aidon myrkyn tunnon sisässään”, Tiscovera sanoi lopulta kääntämättä katsettaan ankeriasnaisen silmistä. Tämä nielaisi hermostuneena hitaasti. Hänen johtajansa voisi menettää hermonsa ihan koska vain ja muistuttaa häntä, mistä hänen pitäisi olla huolissaan. Naisen katse oli niin kylmä, vaikka hänen silmänsä olivat verenpunaiset.
”Jatkat lasten ruokintaa tämän illan samaan malliin kuin ennenkin, onko asia
ymmärretty?” Tiscovera kysyi lopulta ääneen ja Anceriaasta tuntui kuinka kysymys meni hänellä luihin ja ytimiin asti. Kysymyksen passiivisagressiivinen ja uhkaava tunne vilisi hänen ohitseen ja lopulta nainen sai nyökätyksi myöntymisen merkkinä.
”Hyvä, painu tekemään työsi, äläkä mieti helvetin typeriä asioita”, demoni
nainen ilmoitti naiselle ja hänen ärsyyntynyt katse kertoi ankeriasmenerreidolle, että tämä saisi luvan poistua hänen näköpiiristään. Ancerias lähti mitään sanomatta jatkamaan matkaansa ja saman teki Tiscovera itsekin. Rakkaus, mistähän sekin oli tullut tuolle vesikäärmeelle mieleen? Hänen pitäisi taas tehdä omia salaisia tutkimuksiansa ja ottaa selvää, tarvitsiko Ancerias taas muistutuksia, kenelle hänen kuuluisi olla mukisematta uskollinen.
Rakkaus ei ollut muuta kuin huumeen tapainen olotila. Se kesti hetken ja piti
kenet tahansa otteessaan, kunnes palauttaisi takaisin todellisuuteen. Todellisuuteen, jossa rakkaus oli happo, joka syövytti ja tuhosi lopulta. Niin demoni ajatteli, kun samalla astui omaan tutkimushuoneeseensa, jossa makasi pöydällä nukutuksessa oleva demoni.
”Aloitan sinusta”, demoni kuiskasi itsekseen, veti mukanansa pienen vä
linepöytänsä, joka loisti erivärisistä pulloista, pihdeistä, saksista ja veitsistä. Tästä yöstä tulisi pitkä, mutta jos se mahdollistaisi hänen valtaan pääsyä, se olisi sen arvoista.
Biisit, jotka inspiroivat luvussa:
- Tekken 5 ost – Unforgiven
- Tekken 5 ost – Antares
- Tekken 2 osst – Be in the mirror
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti