HEIZEL
Pystyin vain seinään nojaten katsoa, miten Max istui siskonsa vieressä sängyn reunalla. Tashan kasvoista puolet oli sidottu ja lattia oli kuin vertahyytävä likalätäkkö sidontatarpeineen, jotka vuotaneesta haavasta olivat likaantuneet. Max silitti siskonsa päätä ja rukoili itsekseen, että nuori neito heräisi.
”Mun ois pitänyt antaa riipus sulle”, Max kuiskasi hiljaa ja nosti katseensa hänen siskostaan ylemmäksi minuun.
”Älä syytä itseäsi, et voinut tietää, että näin käy”, vastasin hänelle hiljaa. Vaaleanpunaiset hiukset omistava nainen nousi jaloilleen, mutta tarvitsi siihen sängystä hieman tukea. Hän hieroi toista rannettaan kädellään ja selvästi pidätti itkuansa.
”Jos olisin kuunnellut sua ja antanut riipuksen sulle, kuningatar Emende ei olis joutunut vaaraan eikä systeri olisi joutunut sen hirviön…” Max selitti ja huomatessani hänen haukkomaan henkeänsä kävelin hänen eteensä ja otin hänet halaukseen. Neito ei aikaillut vaan halasi minua takaisin puristaen toivoen, että halaamisen veisi hänen pahan olon pois.
”Tasha menetti toisen korvansa, mitä jos hän ei enää kuule?” Max kysyi itkien ja häntä halatessaan yritin pitää omat kyyneleeni sisälläni. Tasha makasi silmieni edessä ja ajatus, että Charille ja Treviolle kävisi jotain…
”Jos hän menetti kuulonsa on monia tapoja, millä oppia kommunikoimaan. On myös huhuttu, että jos menettää yhden aistinsa, joku muu aisti kehkeytyy paremmaksi menetetyn tilalle”, sanelun mahdollisimman lohduttavasti. Hellensin otettani Maxista ja hetken jälkeen sain neidon vihreän katseen omiini.
”Halusit kunnioittaa kuningatartasi ja ymmärrän sen. Halusitte tulla auttamaan meitä, kun huomasitte räjähdyksen ja se oli hyvä asia. Tasha halusi auttaa meitä eikä varmastikaan haluaisi, että syytät itseäsi siitä”, kerroin Maxille, joka samalla pyyhkäisi hihaansa silmäänsä kuivemmiksi. Hän nyökkäsi minulle lopulta merkkinä, että sanomani oli mennyt perille. Hän kääntyi katsomaan siskoansa, joka hengitti rauhallisesti, mutta alkoi ääntelemään.
”Ma-ax…” hän kuiskasi ja nimen omistava neito riensi siskonsa vierelle istumaan. Rakastavasti hän otti siskonsa kädestä kiinni.
”Kyllä Tasha, olen tässä”, Max sanoi siskolleen.
”Millanen sun olo on?” Max kysyi huolissaan. Tasha yskäistä hieman ja janosi kädellään vesilasia, jonka hänen siskonsa varovasti ojensi viereiseltä pöydältä juotavaksi. Kävelin sängyn päädylle katsomaan, kun Tasha joi puolilasillista janoisena.
”Päähän koskee ja vasempaan korvaan sattuu”, Tasha myönsi vaikeroiden ja nosti kättänsä korvansa kohdalle. Tuntiessaan, että siteiden alla ei ollut mitään, hänen katseeseen nousi suoranainen paniikki. Kuin nukutettu olisi herännyt ja huomannut, että häneltä on leikattu osa kehosta irti ilman hänen suostumustaan.
”Korvani?” hän kysyi järkyttyneenä.
”Olen pahoillani Tasha”, sain sanottua ja neito katsoi minua hetken pysähtyneenä. Tuntui, että hetkeksi koko maailma pysähtyi ja salpautui. Tasha alkoi kyynelehtiä, painaen päätään tiukasti tyynyyn vasten.
”Korvani, mä menetin korvani”, hän itki ja Max halasi häntä sen verran mitää pystyi sängyn reunalla istuessaan. Tytön ikuisista kasvoissa pystyi näkemään kaksi kipua, niin fyysistä kuin henkistä.
”Mutta selvisit hengis ja kuulos säilyi”, Max yritti lohduttaa ja Tasha itki katsoen kattoon.
”En voi enää näyttäytyä kenellekään ilman mun korvaa”, Tasha sopersi kyyneleiden vuotaessa hänen silmistään. Kenen tahansa muun kohdalla olisin turhautunut moisesta pinnnallisesta kommentista, mutta Tashan kohdalla en. Se, että toinen eli vielä teini-iän myöhäistä elämää ja koki varmasti muutenkin huonommuutta sen takia, koska oli kotoisin köyhältä alueelta, sai minut kokemaan enemmänkin myötätuntoa. Tasha oli heti ensivaikutelmasta vaikuttanut siltä, että piti ylpeänä huolta ulkonäöstään, joten korvan menetys tuntui varmasti tällä hetkellä todella raskaalta.
”Me keksitään sulle joku upea hiustyyli, ettei kukaan edes huomaa, että sulla ei olis toista korvaa. Teen kaikkeni auttaakseni sua, luota muhun systeri”, Max pyysi ja nousi katsomaan siskoansa.
”Varmasti jeesaat?” Tasha kysyi nyyhkin.
”Varmasti! Siitä tulee mun ykkösprioriteetti!” Max lupasi käsi sydämellä. Tasha kääntyi sitten katsomaan minua surullisilla silmillään.
”Entä riipus?” Tasha kysyi. Ilmeeni lopahti samantien ja sain vain pudistettua päätäni hänelle. Neito ymmärsi heti, mitä tarkoitin ja kyyneleet lähtivät taas nousemaan häneen silmistään.
”Oon pahoillani”, Tasha sopersi minulle ja laskin hellän otteeni hänen jalalleen.
”Älä syytä itseäsi, kimppuusi käytiin”, sanoin rauhoittavasti ja silitin peiton alla olevaa jalkaa rauhallisesti.
”Se, mitä tapahtui, ei ollut teidän kummankaan vika, haluan että te molemmat tiedätte sen”, sanoin siskoksille, jotka vilkaisivat toisiaan hiljaisina.
”Tärkeintä on, että olette hengissä. Ja tärkeää on myös se, että sinä Tasha lepää ja yrität saada itsesi takaisin kuntoon”, lisäsin osoittaessaan Tashaa, joka heikkona nyökkäsi päätänsä. Huoneeseen tuova ovikangas siirtyi ylös ja paikalle saapui vanhempi rouvashenkilö, joka asustaan päätellen oli kylän lääkitsijä.
”Täällä ollaan hereillä, mainiota”, lääkitsijä sanoi lämpimällä isoäitimäisellä äänellä. Päätin, että olisi minun aikani poistua tilasta hetkeksi ja nyökkäsimme lääkitsijälle päätämme arvokkaina, kunnes astuin huoneesta ulos telttahuoneeseen, joka oli keittiön ja oleskelutilan sekoitus. Toisessa päässä oli aukko ulos, josta puhalsi lämmintä ilmaa sisälle. Oviaukon edessä oleva kangas heilahti sisälle tuulen mukana. Katseeni löysi veljeni, joka keskusteli Yryn kuningasparin kanssa. Kummisetäni huomatessaan minut, hän nyökkäsi seuralaisille suuntaani ja Emende ja veljeni kääntyivät puoleeni, kun olin kävellyt heidän luokseen.
”Miten Tasha voi?” Trevio ehti ensimmäisenä kysyä minulta.
”Olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Toista korvaa ei voitu pelastaa, mutta kuulo ei ilmeisesti mennyt”, kerroin. Emende huokaisi hiljaa helpotuksesta.
”Tyttö-parka”, hän kuiskasi ja vilkaisin kuningatarta vierelläni, kunnes katseeni osui Ralffiin. Näytti kuin hän odottaisi minun avaavan sanaisen arkkuni hänelle. Olin ollut erittäin tulisella tuulella, kun hän saapui paikalle joukkonsa kanssa.
”Voinko vihdoin kuulla syyn, miksi helvetissä teillä kesti niin hiton kauan tulla apuun?” kysyin hieman kireänä. Ralff vilkaisi meidän ympärille ja totesin itsekin vilkaisulla, ettei tilassa ollut muita kuin me neljä. Mies pyysi meitä kaikkia lähemmäksi tiiviimmäksi ympyräksi.
”Tämä tieto on arvokasta ja sitä ei saa kertoa muille”, Ralff aloitti vakavana ja katsoin häntä odottavaisena.
”Tiscoveran kolme kätyriä hyökkäsivät Vulkanin vankilaan ja syntyi mellakka”, Ralff aloitti ja huokaisin heti järkyttyneenä. Vulkan on Phantasonen korkeimman turvatason vankila, ei sinne pitäisi pystyä hyökkäämään noin vain.
”Sen seurauksena muutamat vangit pääsivät kätyreiden mukana pakoon ja aiheuttivat aikamoista kaaosta. Meillä meni kaikki aika ja voima sinne saada kaikki takaisin hallintaan. Kun tilanne oli joten kuten rauhoittunut, sain vasta silloin tietää, mitä täällä Tharnetoksessa tapahtuu. Lähdin heti matkaan, kun pystyin”, Ralff kertoi minulle vakavana, mutta ilmeisesti myös erittäin nolona. Olihan tämä aika ala-arvoista, että kunnioitettu poliisivoimien haltiasuku on tyrinyt jo muutamaan otteeseen työssään.
”Oliko Keidaz johdossa?” Kysyin lopulta ja Yryn kuningas nyökkäsi hiljaisena. Hymähdin itsekseni hieman, koska arvasin että ne kaksi muuta olivat varmasti Tiscoveran naispuoliset apulaiset.
”Minua kiinnostaisi myös tietää, miten se Tiscoveran rakki oli päässyt vaimosi henkivartijoiden joukkoon”, sanoin lopulta ja Ralff kääntyi heti katsomaan vaimoonsa. Katse kertoi, että hän kuuli asiasta ensimmäistä kertaa.
”En osaa sanoa”, Emende myönsi ja nojasi samalla keppiin, joka hänelle oltiin annettu antamaan tukea iskun saanutta jalkaansa varten. Lääkitsemään olivat saaneet haavat umpeen, mutta painoa jalka ei kestänyt vielä kokonaan. Siinä huomasin Tharnetosin lääkitsijöiden ja Xiaran eron. Xiara olisi saanut hoidettua jalan entiselleen ja varmasti joku muu hoitaisi heidän aloittaman työn loppuun ja saisi Emenden jalan takaisin kuntoon. Tharnetosissa ilmeisesti ei ollut heitä, jotka olivat kouluttautuneet hoitamaan haaveria ja murtumat kokonaan pois.
”Tesak on voinut vakoilla tilannetta ja tilaisuuden tullen vaihtanut osia yhden vartijan kanssa”, Trevio otaksui itse ja Emende nyökkäsi hänelle hiljaisena.
”Tämä on vakavaa, milloin tästä kerrotaan muille?” kysyin suoraan kääntyneen taas kummisetääni kohti. Tiesin, että tästä asiasta kertominen suurelle yleisölle tulee olemaan vaikea paikka hänelle, mutta en välittänyt. Tiscoveran oli jo todistanut useaan otteeseen olevansa todellinen uhka ja jos poliisivoimat eivät kyenneet hoitamaan työtänsä, kuka sitten kykenisi?
”Yritämme välttää turhaa paniikin lietsontaa. Vankeja pääsi kuitenkin vain 20 karkuun kätyreiden mukana”, Ralff vakuutti minulle ja pudistin päätäni pettyneenä.
”Setä, ei tällaista asiaa voi salata”, sanoin tiukkana.
”Meidän pitää ensin saada selville, ketkä vangit pääsivät karkuun”, Emende sanoi ja hieraisi miehensä käsivartta.
”Teit parhaasi kulta, enempää ei voi pyytää”, kuningatar sanoi kuninkaalleen, joka vilkaisi vaimoansa kiitollinen katse silmissään. Lopulta Emende kääntyi puoleeni ja olisin halunnut jatkaa vaatimustani asioiden kertomisesta, mutta hän ehti ensin:
”Ilman sinua ja veljeäsi olisin kuollut tänään, kiitos”, Emende sanoi ja vilkaisi Treviota kiitollisena myös, joka vastasi ystävällisellä nyökkäyksellä. Ilmeisesti kuningatar ei halunnut kuulla syyllistävä vaatimistani setääni kohtaan, joka sai minut hieman ärsyyntymään. Minusta tuntui, että odotettaisiin että jotain vieläkö kamalampaa tapahtuisi, kunnes alettaisiin toimimaan ja pyytämään apua.
”Tein sen, mitä kuka tahansa olisi tehnyt”, sanoin takaisin nyökäten ja käännyin katsomaan Ralffia silmiin.
”Ethän kerro asiaa eteenpäin?” setäni kysyi. Äänensävy ei ollut aneleva, enemmänkin lisäaikaa pyytävä. Katsoin häntä hetken hiljaa, kunnes vastasin:
”Kerro tästä mahdollisimman pian. Nyt kun oma vaimosi oli lähellä kuolemaa, olet sen ainakin hänelle velkaa”, sain sanottua. Ralff huokaisi kiitollisena nyökäten. Minun teki niin kovasti mieli olla oikea kusipää ja ilmoittaa heti kaikille asiasta.
”Suosittelen, että tehostatte Vulkanin vartiointia ja keksitte, miten tällaista ei tapahdu enää”, sanoin myös tiukkana, kunnes vilkaisin veljeäni lähdön merkiksi. Nyökkäsin hänelle päätäni oviaukkoa kohti, lähtien itse edeltä kävelemään. Tarvitsen nyt parantavan juoman Xiaralta ja pitkän kuuman kylvyn.
”Heizel”, kuulin setäni äänen takaata ja käännyin katsomaan häntä vielä oviaukolla.
”Yksi riipus tuli menetettyä tänään, mutta se ei muuta sitä, etteikö loput riipukset tulisi antaa poliisivoimien haltuun”, kuningas muistutti minua. Minä vain katsoin setääni hetken sanomatta mitään, kunnes siirsin oviraon verhoa edestäni pois ja veljeni seurasi perässä. Hiljaisuuteni ja mulkaisuni olkoot vastaukseni setäni toteamukselle.
Biisit:
- FF XIII ost - This is your home
- Pokemon 2000 ost - Lugia's song
- FF X ost - Hum of fayth
x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti