HEIZEL
Pystyin vain hetken aikaa katsomaan suklaisen ruskean ihoista haltiakuningatarta edessäni, jonka pähkinänruskeat silmät olivat porautuneet katsomaan omiani. Hento auringon valo loi kimaltavaa yksityiskohtaa hänen kultaisen hohtavaan ja oranssin eri sävyissä olevaan haarniskan ja kauniin mekon sekoitukselle. Hänen tulenliekkejä hellästi muistuttama kruununsa oranssit jalokivet täydensivät naisen mustien pitkien hiuksien lukuisia lettejä ja lopullista kampausta.
”Mitä teette täällä, kuningatar Emende?” sain lopulta kysyttyä ja samalla kaunis oranssinpunainen tiikeri tallusteli suurien tassujensa kanssa kuningattarensa vierelle. Se hieraisi hellästi naisen kättä ja kuningatar alkoi silittämään sitä korvan takaata, kääntämättä katsettaan kuitenkaan minusta.
”Haluaisin kysyä teiltä samaa, kuningatar Heizel”
”Olen viettämässä aikaa veljeni kanssa”, vastasin kuningattaren pehmeälle äänelle ja hänen toinen kulmansa nousi hieman selvänä merkkinä, ettei täysin uskonut minua.
”Ehdein nähdä vilauksen riipuksesta, älkää valehdelko minulle”, Emende sanoi suoraan kaikille meille neljälle hänen edessään. Huokaisin hiljaa.
”Emende, pyydän, anna minun ottaa riipus”, pyysin hitusen anelevaan sävyyn. Emende lopetti tiikerinsä silittämisen ja iso kissa katsoi meitä hyvin tarkkaavaisena. Kuningatar asteli lähemmäs meitä.
”Kuulit, mitä kummisetäsi halusi sinun tekevän. Pysyä turvassa”, Emende sanoi minulle tiukkana, mutta samalla hieman äidillisellä äänellä.
”Riipuksen kuuluu olla turvassa poliisivoimien alaisena. Näin sekä sinä, että riipukset olette eri paikoissa”, nainen jatkoi ja käveli ohitseni kaksosten eteen, jotka vasta nyt ymmärsivät osoittaa suosiota kuningatartaan kohtaan. Tasha ojensi heti autuaana kankaanpalaa, jonka sisällä riipus oli. Käännyin katsomaan heitä ja en voinut sisälläni kasvavalle kiukulle mitään.
”Jos riipukset eivät ole lähelläni, saan sydämeeni voimakkaita tuntemuksia. Ne haluavat löytää juuri minut ja olla minun luonani”, sain sanottua. Emende kääntyi katsomaan minua, nyt jo hieman myötätuntoisempana.
”Heizel, puheesi alkavat oikeasti huolestuttamaan minua. Puhut riipuksista kuin ne olisivat pakkomielteesi”, hän kommentoi minulle. Trevio yritti ottaa kädestäni kiinni, koska taisi aistia heräävän vaarallisen miekkavalaan sisälläni, mutta väistin veljeni otteen. Puristin käsiäni nyrkkiin ja vapaaksi.
”Nyt helvetti vie… Minä vain haluan toteuttaa Harmoniattaren minulle antamaa tehtävää ja kaikki tekevät siitä pirun vaikeaa”, puhuin hampaideni välistä. Kunnioitin Emendeä, mutta hänenkin epäileväisyytensä minua kohtaan alkoi hermostuttamaan. Huomasin sivusilmällä kaksosten järkyttyneet katseet, millä äänensävyllä kehtasin puhua edessäni olevan kummisetäni vaimolle. Tiikeri takanani alkoi murista hieman kurkkunsa kautta merkkinä, että koki minut uhkana omistajalleen.
”Heizel”, Emende aloitti, ojentaen kankaanpalan ja sen sisällä olevan riipuksen toiselle vartijoistaan. Vartija otti sen arvokkaasti kumartaen käteensä ja asteli pari askelta takaisin taaksepäin. Emende otti kasvoni hellästi käsiensä väliin ja hämmennyin otetta hyvin pahasti. Pieni osa minusta silti koki sen lämpimänä. Samankaltaiselta kuin äitini ote aikoinaan.
”En epäile, ettetkö olisi Harmoniattaren apuväline löytämään riipukset. Mutta toivon, että ymmärrät, että kummisetäsi haluaa pitää huolen, ettei sinulle käy mitään. Sinussa on potentiaalia olla yksi mahtavimmista kuningattarista koskaan. Mutta sinusta ei voi tulla mahtavaa, jos ehdit kuolla ennen sitä”, Emende puhui minulle ja katsoi kirkkaalla katseellaan minua syvälle silmiini.
”Hän tietää sen ylhäisyys”, Trevio sanoi ennen kuin ehdin avata suutani. Käännyin heti vilkaisemaan veljeäni happamana ja liikkelläni ravistelin myös Emenden otteen itsestäni irti. Emende vilkaisi veljeäni ja nyökkäsi tälle lämpimästi hymyillen.
”Lupaan sinulle Heizel, että riipus on varmassa turvassa Yryn suvun luona”, Emende vielä sanoi minulle hymyillen. Pudistin päätäni.
”Ei, en lähde ilman riipusta”, sanoin voimakkaalla äänellä ja kuningatar huokaisi ja samalla käveli tiikerinsä luo rauhallisesti.
”En haluaisi riidellä kanssasi Heizel”, kuningatar sanoi minulle ja naurahdin hieman jo epätoivoisena.
”Ei me riidellä, en vain jaksaisi jankata asiasta, joka on minulle päivänselvää”, sain sanottua. Emende katsoi minua hiljaa hetken aikaa ja pudisti varovasti päätänsä.
”Pyydän Heizel, mene kotiin lepäämään”, kuningatar ilmoitti minulle taas astetta tiukemmalla äänellä.
”En..” ehdein aloittaa, mutta Emende katkaisi sanomiseni:
”Se on Yryn kuningattaren käsky, jota sinun tulee noudattaa”, hänen äänessään oli nyt arvovaltaisen kuningattaren ääni. Purin hampaani yhteen ja tuntui kuin olisin voinut räjähtää. Minun teki mieli rynnätä naisen vartijan luokse ja vain ryöstää riipus itselleni. Sen halu päästä luokseni oli niin kova sydämessäni ja tunsin, miten jokainen lyönti tuntui raskaammalta, kun Emende edessäni viittoi vartijoita peräänsä tiikerinsä lisäksi. Otin askeleen kävelläkseni heidän peräänsä, mutta Trevio otti olkapäästäni kiinni tiukasti.
”Heizel, on parempi antaa olla”, Trevio sanoi ja käännyin katsomaan veljeäni.
”Miksi et voi pitää puoliani?!” kivahdin hampaideni välistä ja veli katsoi minua silmiin takaisin. Hänen katseestaan näki pienen loukkaantumisen.
”Pidän puoliasi sisko, mutta en voi antaa sinun käydä yhden kunnioitettavimman kuningattaren kimppuun, vaikka hänellä olisi riipus”, hän sanoi tiukkana minulle.
”Jos Emende sanoo, että riipus on turvassa Yryn alueella, meidän on luotettava heihin. Sinulla ei ole varaa menettää kummisetääsi ja hänen armeijaansa ja apuansa”, isoveljeni saneli minulle suoraan. Minua suorastaan ärsytti Trevion sanat, osaksi siksi, että niissä oli totuuden siemen. Huokaisin ärtyisänä.
”Lähdetään sitten”, sanoin lopulta pieni tiuskaisu suustani ulos leimahtaen. Trevio nyökkäsi ja kääntyi kahden heitä katsoneen siskoksen puoleen. Kaksikko suoristaituivat heti paremmin, kun Trevio kääntyi katsomaan heidän puoleen.
”Tiedät mist löytää meidät, ku tarttet lisää hyvää matskua”, Max sanoi ja kääntyi vielä katsomaan minua.
”Sori viel toi riipus homma, kai me ollaan ok?” Max kysyi. Nyökkäsin rauhallisena.
”Joo, ollaa okei asian kanssa”, sain vastattua, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa jotain aivan muuta. Lopulta käännyin lähteäkseni teltasta ulos ja kuulin veljeni askelista, että hän seurasi minua. Kävelin eteenpäin kuumalla hiekalla sappaideni alla ja vilkuilin kyläläisiä, jotka tekivät askareitansa, välittämättä meistä sen ihmeemmin. Muutamat vilkaisivat meitä, mutta eivät yhtä kunnioittavasti kuin mitä varmaan olivat Emendelle tehneet. Huomasi, että he olivat uskollisia setäni suvulle.
Kävelimme kylän laidalle ja käännyin katsomaan veljeäni hiljaisena. Mies käveli luokseni hänen haluamansa osa käsissään. Sentään sen saimme, vaikka riipus olisi ollut enemmän kuin mukava lisä.
”Valmiina?” Trevio kysyi minulta. Nyökkäsin, halusin vain nopeasti pois täältä, ettei pettymykseni kasvaisi yhtään enempää. Tarvitsisin jotain, mihin purkaa ärtymystäni ja tällähetkellä nyrkkeilysäkki kuulosti enemmän kuin houkuttelevalta.
Katsoin, miten vähän matkan päässä pieni ilma-alus nousi taivaalle ja näin Yryn kuningattaren katsovan meitä sen ikkunasta. Ilma-aluksen lähtiessä rauhallisena kaikkoontuman meistä, käännyin samalla katsomaan, kun veljeni loihti esiin portaalia takaisin kotiin.
Samassa kuului räjähdys ja käännyimme katsomaan, miten Yryn ilma-aluksesta lähti suuri savupilvi ja se lähti vimmalla laskeutumaan takaisin alas. Treviolta jäi portaalin loihtiminen kesken ja tämän hakemaan tullut osa tipahti raskaasti hiekan sekaan, kun hän lähti perääni juoksemaan kohti alusta. Sanoja ei tarvittu kertomaan, että velvollisuutemme oli auttaa.
Alus suorastaan pamahti kohti hiekkaista maata, aiheuttaen suuren pölyn ympärilleen. Juoksimme pölyn sekaan ja tunsimme, miten auringon lisäksi aluksesta lähtevä vieno tulipalo vain kuumensi ilmaa.
”Kuninagar Emende?!” huusimme vuoronperään veljeni kanssa ja yritimme aluksen raunioista löytää merkkejä eloonjääjistä. Kaiken sen sekasorron keskellä pystyimme kuulemaan kyläläisten huudon, tosin emme siinä tilanteessa tienneet, olivatko he paniikissa vai tulemassa auttamaan.
”Emende!” huusin kuuluvasti ja samalla hyppäsin aluksen suuren pyörän alta pois, joka putosi kiinnityksestään. Kuulin vienoa yskintää ja heikkoa huhuilua:
”Heizel?”, kuulin kysyttävän ja huomasin Emenden hiekkaa vasten verta valuvana ja jalka vakavasti loukkaantuneena aluksen siiven alla.
”Trevio, täällä!” huusin ja juoksin kuningattaren luo. Yritin heti nostaa metallista siivenpalaa pois Emenden jalan päältä, mutta se tuntui kovin raskaalta.
”Heizel, mene pois täältä”, Emende käskytti heikkona.
”Hiljaa nyt!” huudahdin kuningattarelle. Trevio löysi luoksemme ja tarttui heti auttamaan minua siiven nostossa. Ähisimme savun ja tulen keskelle ja siipi antoi periksi ja nousi hieman pois Emenden jalan päältä.
”Nopeasti!” huusin naiselle ja Emende raahasi itsensä hiekkaa vasten pois siiven alta. Tunsin, miten metalli kuumeni tulipalon takia ja se poltti sormiani kuin piikit.
”Nyt!” Emende huusi ja helpotuksen olo oli suuri, kun saimme päästää metallista irti. Huokaisin pari kertaa raskaasti, kunnes käännyin katsomaan itkevän Emenden puoleen, joka raahasi itsensä tiikerinsä luokse, jonka vasta nyt huomasimme. Kaunis tiikeri makasi kuolleena hiekan seassa, katse tyhjänä taivaalle.
”Ei, Be Yonce! Minun pieni Be Yonceni!” Emende huusi itkien ja silitti kuolleen eläimensä turkkia.
”Meidän on päästä pois aluksen läheltä ennen kuin tämä räjähtää”, Trevio sanoi minulle vakavana.
”Mutta entä muut? Riipus?” kysyin hätäisenä.
”Ei ole aikaa sisko!” Trevio huudahti minulle tiukkana.
”Helvetti”, tiuskaisin vihaisena ja juoksi lopulta Trevio perässäni haltiakuningattaren vierelle.
”Meidän on mentävä kuningatar”, sanoin Emendelle, joka yritti laittaa vastaan, kun yritimme nostaa häntä.
”En voi jättää Be Yoncea!” nainen sanoi vaikeroiden ja ärähti poltavalle kivulle, jonka sijoiltaan mennyt jalka aiheutti hänelle.
”Jos jäämme, kuolemme!” Trevio huudahti Emendelle, joka ojentui antamaan tiikerin poskelle suukon hyvästiksi. Hän ärähtäen ja itkien antoi minun ja Trevion auttaa hänet ylös. Matkamme taittui hitaasti.
”Onko riipus missä?” kysyin Emendeltä. Hän huokaili tuskista ja vastasi:
”Joko se on toisella vartijallani tai sitten hukkunut”, minun olisi tehnyt mieli kirota kaikki mahdollinen sillä hetkellä. Voiko päivä tämän pahemmaksi vielä mennä? Palava alus ympärillämme sai ilman tuntumaan tuskaiselta ja koin, miten huono olo minulle alkoi tulla. Kuumuus vei voimia käyttää veden elementtiäni ja luulin vahvasti, että sama päti veljeenikin. Kirkuva metalli kertoi koneen rungon periksiantamisesta ja se sai meidän kaikkien askeleet nopeutumaan, koska emme halunneet jäädä alle. Palava tunne sydämessäni tuli taas esiin ja tiesin, että se johtui riipuksesta. Purin hampaita yhteen ja jatkoin matkaa veljeni tahdissa. Riipus oli täällä jossain, minun oli löydettävä se.
”Ylhäisyys, täällä!” kuulin Maxin huutavan ja kohotin katseeni hänen ääntänsä kohti. Nuori nainen ohjasi kädessään olevalla sauvalla meitä kohti hiekalla sujuvasti liihottavan lautamaisen välineensä.
”Äkkii, nouskaa sen päälle!” Max huusi ja hänen ei tarvinnut toista kertaa pyytää meitä, koska astuimme kaikki laudan päälle ja horjahdimme hieman, kun lauta lähti kovaa vauhtia omistajaansa kohti. Juuri, kun pääsimme aluksen läheltä pois, se romahti takanamme hiekan sekaan. Kyläläiset riensivät sammuttamaan tulista näkyä polttavan auringon alla samalla, kun me laskeuduimme Maxin luo saavuttuamme laudalta pois. Emende ähkäisi kivusta minuun ja Trevioon nojaten.
”Ootteko kunnossa kuningatar?” Max kysyi Emendeltä huolissaan. Nainen hengitti raskaasti ja yskäisi muutaman kerran. Lopulta hän sai ääntä suustaan:
”Olosuhteet huomioon ottaen minä voin hyvin, mutta Be Yonce ja muu henkilökohtani eivät”, Emenden äänessä kuuli rikkoutumisen. Tuskan, mitä hän koki, koska oli menettänyt hänelle tärkeän eläimen ja alamaisiaan siihen lisäksi.
”Yks heistä selviytyi”, Max sanoi ja osoitti heidän oikealle puolelle ja näimme, miten kauempana yksi kultaisen oranssiin vartijapukuun sonnustautunut vartija katseli maahan hiekan sekaan ja näytti etsivän jotain.
”Luojan kiitos, edes yksi selviytyi”, nainen huokaisi. Vartija ei kääntynyt katsomaan heitä ja huomasin Maxin siskon tämän lähellä tekemässä samaa kuin miesoletettu.
”He ettii riipusta. Vartija sano, et se oli ollut yhdel teistä. Toivotaan, että riipus on vain hukkunut hiekan sekaan”, Max kertoi kuningattarelle ja samassa tunsin puristavan tunteen sydämeni ympärillä. Kivusta johtuva ähkäisyni sai Emenden vilkaisemaan minua. Huomasin sen ja sanoin rehellisesti:
”Riipus, se kutsuu minua”, ähkäisin taas. Kerro, missä olet. Etsin sinut. Toitotin tätä päässäni, koska halusin että koko tunne kaikkoontuisi pois.
”Ettikää riipusta, mä pidän huolta kuningattaresta”, Max sanoi. Käännyimme katsomaan pinkkipäätä.
”Kiitos”, Emende sanoi ja nojautui itse Maxia kohti ja neito otti ylhäisyyden käsistämme omiinsa ja antoi haltianaisen nojata tähän. Hän pystyi nojaamaan painoansa vain toiseen jalkaansa ja haava ja alkavat mustelmat siiven alle joutuneesta jalasta kertoivat mahdollisesta murtumasta.
”Onko hälytys tehty kuningas Ralffille?” kysyin ymmärtäessäni, että sekin tulisi tehdä jo siitäkin syystä, että hänen aviopuoliso oli vakavasti loukkaantunut ja joutunut mahdollisena murhan kohteeksi.
”Kyllä, tein heti, ku räjähdys tapahtu”, Max kertoi ja kohotin kulmiani. Silloin jo eikä Ralff ollut tullut paikalle? Tharnetoksesta ei ollut pitkä matka Yryn valtakunnalle, joten kummisetäni olisi pitänyt ehtiä tulla apuun jo kahteen kertaan. Sisälläni alkoi kasvamaan erittäin paha aavistus, mutta en uskaltanut sanoa sitä juuri silloin ääneen. Käännyin katsomaan hitaasti Maxin siskoa ja vartijaa kohti. Vain yksi vartija oli hengissä ja hänkin oli vahingoittumattoman näköinen. Hänen kuningattarensa oli ollut kuolemanvaarassa, eikä tämä ollut tullut auttamaan häntä, saatika tullut kysymään vointia, kun huomasi tämän Maxin luona. Mies vilkaisi minun suuntaan, mutta käänsi katseensa nopeasti pois. Vartija nosti käsiinsä aluksesta tippuneen pitkän metallisen osan ja alkoi sillä kaivamaan hiekkaa ja kokeilemaan sen pintaa kiireellisemmällä tahdilla. Olisiko?
Lähdin kävelemään vartijaa ja tätä parin metrin päässä olevaa Tashaa kohti veli perässäni.
”Heizel?” Trevio kysyi.
”Seuraa vain”, sanoin äkkiä hänelle vastaukseksi ja jatkoin kävelyä, nopeuttaen tahtia jokaisella askelmalla nopeammaksi. Näin, miten Tasha oli polvistunut hiekan äärelle selvästi kaivamaan jotain.
”Löysin sen!” Tasha huusi pian innoissaan ja kaikkien huomio kohdistui häneen. Tasha nousi seisomaan ja kääntyi katsomaan meitä kohti ja ilon riipus hohti hänen kädessään kirkkaana, kuin auringon pikkusisar. Huulilleni nousi vieno hymy sekunniksi, kunnes huomasin vartijan lähtevän kävelemään neitoa kohti metallinpala yhä kädessään.
”Minä löysin-”
”TASHA VARO!” huusin, mutta samassa koko ympäristä hiljeni, kun metallista lähtevä iso paukahdus iskeytyi kohti Tashaa ja saattoi kuulla neidosta lähtevien veripisaroiden iskeytymisen hiekkaan. Tashan ote hölleni heti riipuksesta ja verivanan sauraamana hän kaatui maahan. Toivoin kovasti, että Tasha liikkuisi edes hieman, kertoisi edes pienellä eleellä olevansa elossa. Hän ei liikahtanut.
”TASHA!” Max huusi korvia särkevästi kauhuissaan ja jos se huuto ei kuuluisi toiselle puolelle Phantasonea, olisin ihmeissäni.
Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:
- FF XV ost – Stealing my resolve
- 2WEI feat. Ali C. - Run Baby Run
- Detroit: Become human ost – Wil you trust me?
- Final Fantasy X ost – Seymor’s Theme
x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti