HEIZEL
Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään siinä sekunnissa, kun Max lähti juoksemaan villikissan lailla siskonsa luokse. Max haukkoi siskonsa henkeä, eikä välittänyt häneen kääntyneestä miehestä, joka oli poiminut nuoren neidon läheltä ilon riipuksen itselleen. Riipus oli lentänyt tytön otteesta samantien, kun hän sai iskun päähänsä.
”Älä luulekaan”, sähähdin ja vartijan yrittäessä napata metallinpätkää takaisin käteensä, keräsin viimeiset voimani ja sivalsin kädestäni vesipiiskan ja iskin sen suoraan miehen kädelle. Mies sähähti säikähtäneenä ja kääntyi katsomaan minua vihaisena.
”Eikö nartunpenikkaa ole opetettu, ettei toisten asioihin työnnetä omaa nokkaansa?” mies ärähti minulle vihaisena.
”Työnnän nokkani muihin asioihin silloin, kun koen sen tarpeelliseksi!” sivalsi takaisin ja iskin uuden vesipiiskan heittämään metallinpätkän kauemmas miehestä. Metalli lensi kauniissa kaaressa kauemmaksi koko tapahtuneesta, tipahtaen hiekan sekaan pehmeästi. Sivu silmällä huomasin Maxin juokseen siskonsa luokse ja oli nostanut tämän itkien käsivarsilleen. Hätä isosiskon silmissä oli valtava, kun hän yritti hellästi ravistaen herättää siskoansa äkkinäisestä unesta.
”Millainen mies lyö nuorta neitoa päähän ja vielä metallisen romupätkän kanssa?” kysyin ja samassa mies hyökkäsi minua kohti. Ehdein ajoissa pyörähtää alas ja potkaista kaaressa hiekkaisella saappaallani miehen leukaan. Vartija kaatui maahan ja tämän tämän kasvoja suojannut kypärä putosi tämän päästä.
”Hän hengittää, HÄN HENGITTÄÄ!” Max huusi paniikissa samalla kun katsoin kypärän alta paljastunutta miestä.
”Olisihan se pitänyt arvata”, ärähdin miehelle vihaisena, joka katsoi nyt minua verisen raivokkailla silmillä.
”Tiscoveran uskollinen puudelihan se siinä”, kuiskasin hiljaa vaikka tiesin, että hyvät aistit omaava susimies kyllä varmasti kuulisi minut. Tesak nousi ylös ja yrittäessään hyökätä minua kohti, kuului sivaltava ääni ohitseni, kun oranssinkultainen bumerangin lensi ohitseni. Sen kääntyessään takaisin minua ja miestä kohti, se rikkoontui pienemmiksi bumerangeiksi, jotka pyörien iskeytyivät Tesakia kohti, saaden tämän horjahtamaan kauemmas minusta. Osa teräväkärkisistä bumerangeista ehtivät sivaltaa vuotavia haavereita miehen kasvoille ja paljaille käsille, kunnes putosivat maahan. Käännyin katsomaan taakseni ja Emende hengitti raskaasti hiekalla toiseen polveensa nojaten. Kuningattaren silmistä loisti kipu, mutta nainen ei suostunut olemaan heikkona tilanteessa.
”Trevio! Auta siskot ja Emende turvaan!” huusin veljelleni, joka oli ehtinyt juosta siskosten luokse. Nyökäten minulle, hän Maxin avustuksella nosti verta vuotavan nuoren naisen käsivarsilleen. Emende oli lähtenyt kävelemään hitaan heikosti kolmikkoa kohti. Minun tehtävä olisi pitää suden huomio muualla.
”Minä hoidan tämän paskiaisen”, sanoin kääntyen Tesakia kohti, joka rivakoilla otteilla repi vartijan haarniskat pois. Hänen kasvoilleen oli ilmestynyt viiltohavoja, samoin kämmeniin, mutta susimiehen silmissä paloi verenhimoinen haju repiä minut riekaleiksi. Tappava katse oli mielipuolisen pelottava. Melkein pahempi kuin Tiscoveran vertajanoava vilkaisu.
”Pääsi tulee olemaan lahjani Tiscoveralle”, mies murisi vihaisena, lähtien minua kohti. Sopi yrittää, ajattelin. Mies ei osannut loihtia, mutta oli lähitaistelussa voimakas, joten minun tuli olla varovainen. Pääasia oli, että saisin riipuksen mieheltä. Seisoin paikoillani ja yritin tunnustella ilmaa ja ympäristöäni. Vettä, tarvitsin vettä, mutta olimme keskellä kuumaa aavikkoa.
”Mikä tuli? Alkoiko pelottamaan?” Tesak kysyi ja samassa lähti susimaisin juoksuliikkein kohti minua. Naksautin toista rannettani ja samassa tunsin, miten vesi sinkoutui käteeni hiekan seasta ja iskin sen samantien voimakkaana aaltona susimiestä kohti, joka lennähti takaisin suuntaan, josta oli lähtenyt minua kohti. Mies karjaisi ärsyyntyneenä ja voltin avulla laskeutui maahan seisomaan. Hengitin raskaasti. Maan alta sai vettä, mutta jouduin käyttämään paljon energiaani sen saamiseksi ylös. Tämä ei tulisi olemaan helppoa.
”Hei, äpärä”, kuulin äänen takanani ja samassa tunsin selässäni korkeakorkoisen saappaan kärjen. En ehtinyt edes kääntyä katsomaan taakseni, kun lensin jo hiekalle naamalleni. Tosin äänestä en voinut erehtyä ja nousin heti ylös, nipin napin väistäen Tiscoveran loihtiman mustan piikkisen sauvastaan minua kohti. Selkääni poltti kivun takia ja nouseminen teki kipeää.
”Reilu taistelu ei olekaan sinulle koskaan ollut vahvuus, murhaaja”, sanoin ääni muristen hampaideni välistä demoninaiselle, jonka vierelle Tesak meni seisomaan. Sydämessäni tunsin taas voimakasta tunnetta, mutta en voinut antaa valtaa sille.
”Miksi taistella reilusti, jos on mahdollista taistella epäreilusti?” Tiscovera kysyi ilkeä hymy kasvoillaan. Tiedostin, että olen alakynnessä ja pahasti. En selviäisi näille kahdelle yksin. Voin vain pyytää pääni sisällä, että kummisetäni saapuisi pian auttamaan minua. Sydämessäni roihusi suuri palo, jota ilon riipus aiheutti, mutta en voinut antaa sille huomiotani nyt. En, kun koko Phantasonen julmin demoni seisoi edessäni.
Tiscovera ei sen suuremmin alkanut enempää keskustelemaan vaan piikikkään sauvansa avulla heilautti minua kohti voimakkaan tuulenpuuskan, hiekkaa sen mukana. Nostin molemmat käteni ylös ja hiekan seasta nousi vesinen kilpi eteeni ja hyppäsin alta pois, kun Tesak hyppäsi minua kohti. Yritin pysyä kaukana molemmista vihollisista, koska he pääsisivät niskan päälle, en varmana eläisi sen jälkeen.
”Mikä hätänä Heizel?” Tiscovera kysyi, kun hän sinkoutui minua kohti ja sain hypättyä pois alta taas.
”Minne se suuri tappamisen halusi minua kohtaan hävisi?” Tiscovera kysyi ilkkuen ja tunsin, miten kiukku sisälläni vain kasvoi hänen sanojensa vuoksi. Tesakin hypätessä minua kohti suuret kämmenet edellään valmiina tarttumaan minuun, heitin häntä kohti aallon ja mies karjuen sinkoutui taas kauemmaksi. Tesakin lähtiessä laskeutumaan maahan näin, miten hänen housuistaan lennähti ilmaan keltaisena hohtava ilon riipus.
TUO ON MINUN! Ajattelin pääni sisällä, kun iloisen keltainen hohde kimalsi auringon valonsäteitä vaste. Juoksin liukasta hiekkaa vasten kohti riipusta ja yritin pitää sen katsoessani, jotta näkisin minne se putoaisi. Jos se hautautuisi hiekan sekaan, löytäminen olisi vaikeampaa.
”Älä luulekaan äpärä!” kuulin demoninaisen huutavan perässäni. En suostunut pysähtymään enkä edes kääntymään. Riipus oli tärkeämpi kuin se, mitä Tiscovera keksisi tehdä. En voi menettää riipusta minua vastaan olevalle kaksikolle.
Olin ottamassa toiseksi viimeisintä juoksuaskelmaa kohti hiekassa kimaltavaa riipusta, kunnes joku tarrautui jalkaani. Ehdin kirota mielessäni kaatuessani pehmeää hiekkaa vasten vatsalleni. Yskäisin pari kertaa hiekkaista pölyä pois suustani, tuntien että joku piti jalassani puristamalla otteella kiinni. Yritin potkia toisella jalalla itseäni vapaaksi, mutta molemmat jalkani joutuivat tiukkaan otteeseen. Halusin nousta polvilleni, mutta hiekan seasta ympärilleni kietoutuivat mustat liaanit ja ne puristivat vartaloani pysymään paikallaan. Kurkotin edessäni olevaa riipusta kohti. Jos saisin edes hieman kurotettua niin…
Karjaisin kivusta, kun demonin piikkikorko painautui voimalla ranteeseeni. Puristin käteni nyrkkiin ja jouduin katsomaan, miten Tiscovera nosti riipuksen käsiinsä ja katsoi sitä aurinkoa kohti. Hän naurahti voitonriemuisena.
”Sain sen” nainen karjaisi innoissaan. Testaa tuli hänen luokseen, mutta Tiscovera läpsäisi häntä poskelle.
”Ja sinun takiasi melkein menetin sen, idiootti!” Tiscovera ärähti sudelle, mutta samassa antoi miehelle ahneen suudelman. Olisin voinut oksentaa siihen paikkaan, jos vatsalaukussani olisi ollut jotain, mitä tyhjentää.
”Et siis ole vihainen?” Tesak kysyi selvä into hullun punaisessa katseessaan.
”En nyt”, demoni kommentoi miehelle, kunnes kääntyi katsomaan minua. Yritin edelleen nousta liaanien tiukasta otteesta ja ärähdin, kun se ei onnistunut. Hengitin syvään jaa yritin samaa uusiksi, kun samalla demoninainen kyykistyi eteeni.
”Suunnitelmani oli tappaa sinut mahdollisimman pian”, Tiscovera sanoi minulle kylmän rauhallisesti. Katsoin häntä vihaisen katkerin silmin ja hengitin raskaasti.
”Anna mennä sitten”, uhkasin häntä. Demoni otti poskistani kiinni ja pakotti minut katsomaan häntä kostonhimoiseen katseeseensa.
”Tekisin sen mielelläni äpärä, mutta huomasin Aversionissa jotain, joka vaihtoi suunnitelmien suuntaa”, nainen saneli minulle. Yritin pudistella päätäni pois hänen otteestaan, mutta se oli turhaa. Näin sivusilmällä Tesakin vain katsovan minua omahyväisenä. Painuisi helvettiin mokoma. Tiscovera pakotti minut taas katsomaan itseään, kun jatkoi puhettansa:
”Huomasin, että riipukset taitavat pitää sinusta. Kovastikin”, nainen huomautti ja nielaisin nyt ensikertalaista huolissani. Tiscovera naurahti eleelleni.
”Olen siis oikeassa”, hän oivalsi ja puristi poskiani enemmän, vetäen kasvojani lisää lähemmäs itseään kohti. Tunsin venytyksen kaulallani ikävänä. Voimani olivat tässä kuumuudessa loppu, enkä voinut loihtia vettä. Toivoin, että veljeni ei kuuntelisi käskyäsi vaan olisi tulossa auttamaan minua, kun poliisejakaan ei näkynyt.
”Sinun avullasi tulen löytämään loput riipukset ja viemään ne sinulta. Sitten otan Phantasonen haltuuni ja te kaikki tuhoudutte uudessa maailmassani”, Tiscovera kertoi minulle.
”Hieno päiväuni, näetkö useinkin unta siitä?” mongersin puristettujen poskieni välistä.
”Luulet olevasi niin nokkela ja hauska”, Tiscovera sanoi kylmästi minulle.
Hohtava oranssinen valo ilmestyi oikealle puolellemme ja portaalista lähti juoksemaan poliisiasuihin sonnustautuneita hahmoja. Tiscovera irroitti otteensa minusta, nousten seisomaan nopeasti. Tesak tuli hänen viereensä.
”Phantasonen ja kuningas Ralff Yryn nimessä olette pidätetty!”huomasin suurikokoisen, miehekkään matalan äänen omistavan, naisen huutavan ja näin kummisetäni juoksevan naisen perässä portaalista läpi.
”Häivytään!” Tesak huusi naiselle ja kaksikko ehti omasta portaalistaan juosta läpi, kun samalla poliisit juoksivat ja ampuivat heitä kohti. Minä vain olin jäänyt tuijottamaan paikkaa, jossa minua vastaantaistellut kaksikko oli hetki sitten ollut. Sydämeni tunsi suurta surua ja kaipausta, jota en ollut ennen tuntenut. Se repi minua sisältä ja pystyin uskomaan, että se johtui ilon riipuksen kaipuusta. Se oli kaapattu silmieni edessä, enkä ehtinyt pelastamaan sitä. Pettymys kuristi kurkkuani ja tunsin suuttumuksen sisälläni. En ollut huomannut, että poliisit olivat juosseet luokseni ja alkaneet vapauttamaan minua liaanien otteista. Vaikka tunsin otteen hiipuvan ympärilläni, katsoin vain eteeni edelleen.
”Autan teidät ylös kuningatar”, kuulin ystävällisen äänen ja vasta silloin havahduin siihen, että minua haluttiin auttaa nousemaan jaloilleni. Nousin poliisien avustamana ylös, mutta huomatessani kykeneväni seisomaan itse omilla jaloillani nostin kättäni, että en tarvinnut tukea.
”Heizel, oletko kunnossa?” eteeni tullut parrakas setäni kysyi ja otti olkapäästäni kiinni hellällä otteella.
”MIKÄ HELVETTI TEILLÄ KESTI?!” huusin samantien ja käännyin katsomaan kuningasta edessäni vihaa täynnä olevilla silmilläni.
TISCOVERAN PIILOPAIKKA
Demoni antoi äidillisen suudelman keltaista riipusta vasten, kunnes laski sen metalliseen arkkuun pehmeiden tyynyjen sekaan.
”Tämä päivä meni hyvin. Tätä menoa riipukset ovat minun ennen kuin huomaammekaan”, nainen sanoi tyytyväisenä ja hyväntuulisena. Hänen neljä pääkätyriään vilkaisivat toisiaan hieman ihmeissään. Naista ei ollut ennen nähty näin hyväntuulisina.
”Olet ansainnut olla iloinen kultaseni”, Tesak sanoin virnistäen ja nainen kääntyi katsomaan tätä. Hän iski silmäänsä toiselle.
”Nähdään pian huoneessani, minulla on muutama nuori nainen sinulle”, nainen sanoi hymyillen ilkeästi ja Tesak nuolaisi heti huuliansa.
”Voi luoja, kuolaa nyt vielä päälle”, Alice sanoi miehelle inhon tunne suussaan ja Tesak murahti toiselle.
”Sinulle voisi tehdä myös hyvää päästä suden käsittelyyn”, Tesak uhkasi häntä vihaisena. Punahiuksinen nainen tuhahti.
”Sinua en ottaisi sisälleni, en vaikka maksettaisiin”, Alice tokaisi miehelle ja tunsi puristavan otteen niskassaan. Se oli Tiscovera.
”Jos minä haluaisin Tesakin menevän sisällesi, hän myös menisi”, nainen sanoi uhmakkaana Alicelle, joka ähkäisi kivusta, mutta ei uskaltanut laittaa vastaan johtajalleen.
”Älä sisko hyvä, en voisi upottaa itseäni häneen enää, jos tuo susi tekisi sen”, Keidaz sanoi kyllästyneeltä äänellään. Alice kääntyi katsomaan miestä pieni puna poskillaan. Hän koki itsensä imarrelluksi, että Keidaz puolusti häntä.
”Aivan, kun äpärä ei ole täällä, sinun pitää purkaa itseäsi johonkuhun toiseen”, Tiscovera sanoi naurahtaen ja päästi naisesta irti. Alice paranteli hiuksiansa, mutta vilkuili Keidazia ihaillen.
”Tule rakkini”, demoni sanoi Tesakille, joka lähti oitis naisen perään innoissaan kuin tottelevainen koira.
”Jos tuolla olisi häntä esillä, se olisi varmasti vispannut edestakaisin”, Alice kommentoi tuhahtaen. Keidaz kääntyi kävelemään kohti käytävää, joka veisi hänen huoneeseensa.
”Tule Alice, haluan muuta ajateltavaa”, hopeahius sanoi ja punapää hölkkäsi heti innoissaan miehen perään.
”Kiitos, kun puolustit minua”, nainen sanoi miehelle ihailevalla äänellä. Mies ei vastannut mitään takaisin ja pian kaksikko oli kadonnut nurkan taakse.
Jäljelle oli jäänyt Ancerias, joka oli vain hiljaisena seurannut tilannetta. Häntä huvitti sisällään, että hänen naispuolinen kollega puhui Tesakista alentavasti, vaikka käyttäytyi Keidazia kohtaan ihan samalla tavalla, kuin susi heidän johtajaa kohtaan. Ja raukka ei huomannut, ettei hopeahiuksista miestä voinut vähempää kiinnostaa punapää tunteet. Tulisiko nainen ikinä ymmärtämään, että hän oli vain lelu Keidazille?
Ankeriasmainen merenneito kääntyi katsomaan kohti metallista arkkua. Hän hieroi käsiänsä varovasti yhteen ja liikkui arkkua kohti hitaasti. Kuin peläten, että se alkaisi huutamaan, jos joku muu kuin Tiscovera menisi liian lähelle. Mutta mitään ei tapahtunut. Tummaihoinen kaunotar siveli mustaa kynsilakkaa omistavalla kämmenellään arkun pintaa. Hän ei saisi, mutta hän haluaisi nähdä riipuksen lähempää. Kokea se omalla kädellään.
Ancerias vilkaisi vielä ympärilleen huoneessa ja siitä johtaville käytäville tarkistan, ettei kukaan vain olisi näkemässä. Varovasti hän avasi arkun ja keltainen kaunis valo tunkeutui ulos arkusta. Nainen työnsi arkun kannen nojaamaan vastapuoliseen betoniseinämään ja vain katsoi hetken riipusta. Sen kauneus sai Anceriaan sydämen lyömään kovaa. Varovaisin liikkein nainen kurkotti riipusta kohti ja hän ei ehtinyt kuin hipaisemaan riipuksen pintaa ja hänet valtasi valkea valo.
Valo toi esiin tummaihoisen haltianaisen. Nainen oli kaunis ja hänen vaaleat voimakkaan kiharaiset hiukset tuntuivat leijuvan tuulessa, kun hän kääntyi kohti häntä juoksevaa poikalasta kohti. Nainen nosti lapsen syliinsä ja Ancerias kuului kaikuvan iloisen lapsen naurun. Lapsi pyöri äitinsä mukana kauniissa rantamaisemassa. Ankeriasmerenneito ei ymmärtänyt mitä tapahtuu ja ennen kuin hän ehti edes kysyä naiselta, missä hän on, ilmapiiri pimeni. Seuraavaksi hän näki saman pikku pojan vanhempana, mutta kuolleena. Nainen itki poikansa vierellä ja tämän edessä seisoi toinen nainen. Pojan äiti nosti katseensa naista kohti ja samassa Ancerias vain näki välähdyksiä ja salamoita vuoronsa perään huutojen kera. Kaikki meni aivan sekaisin.
Valo häipyi nopeammin kuin se oli ilmestynyt ja jätti hengästyneen Anceriaan katsomaan eteensä. Mitä hän oli nähnyt? Keitä äsken nähdyt henkilöt olivat? Miksi poika oli kuollut? Naisen huomatessa riipuksen loikoilevan rauhassa arkun tyynyjen seassa, hän sulki kannen nopeasti, ettei samanlainen kohtaus toistuisi. Hän luikersi ulos huoneesta ja nojautui seinään samalla, kun eteni käytävää pitkin. Mitä tapahtui? Miksi hän oli nähnyt sen kaiken. Nainen oli ensin niin iloinen lapsensa kanssa ja sitten lapsi olikin kuollut. Ja kuka se toinen nainen oli? Miksi hän oli äidin ja pojan luona?
Anceriaalla oli liikaa kysymyksiä, mutta ei yhteenkään vastausta. Hän ei voisi puhua tästä. Jos Tiscovera saisi tietää, hän ei haluaisi saada selville, miten hänen kävisi. Oli parempi unohtaa tapahtunut tilanne. Olisi parempi, jos nainen ei muistaisi siitä mitään huomenna. Jos tämä kaikki olikin vain unta.
Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:
- Tekken 3 ost – Julia Chang
- Blood Stain Child – S.O.P.H.I.A.
- Miracle of sound – Soul of sand
- Dorothy’s Vision - MSR f. Gareth Coker
- Final Fantasy X ost - Face off
- Tekken 2 ost - Ring a bell
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti