HEIZEL
Mustan auton kiiltävään pintaan ropisi hiljaksiin sadepisaroita, kun avasin oven ja astuin kymmenien salamavalojen välkehtelyihin. En antanut katsekontaktia yhteenkään kameraan tai toimittajaan, kun Sergein avustuksella lähdin etenemään suurta ja kuuluisaa oikeusrakennusta kohti. Kokoustilojemme tuhouduttua aiemman maanjäristyksen takia, tämä hätäkokous päätettiin toteuttaa tiloissa, joissa useimmat oikeudenkäynnit, varsinkin Phantasonen kuuluisimmat, toteutettiin. Reportterit ympärillämme yrittivät udella, onko aihetta paniikkiin ja missä Tiscovera on ja mieleni teki huutaa. Olimme saaneet kaikki kuninkaalliset ohjeistuksen, että mitään ei kerrota lehdistölle, ennen kokousta. Jouduin pari kertaa työntämään kameroita pois naamani edestä ja mielenkiinnosta vilkaisin taakseni.
Deila ja Jaisar olivat tulleet mukanamme, sillä Deila totta kai haluttiin kokoukseen ja demonit olivat asettuneet sukuni alueelle. Xiaralla oli riittänyt töitä pitkälle yöhön hoitamaan Tiscoveran hyökkäyksen jälkeisiä haavereita ja murtumia. Hän oli pyytänyt toiveena saada vapaata, että voisi lähteä tutkimaan Lipzeidin metsiin uusia harvinaisuuksia. Aikoisin antaa tämän tilaisuuden hänelle, jahka Tiscovera saataisiin ensin kiinni. En anna parhaan lääkärini ja ystäväni joutua millään muotoa vaaraan.
”Painukaa nyt helvettiin niiden välkkyvien rottienne kanssa”, Jaisar ärähti kuuluvasti ja minun oli pakko hymähtää, miten hän irvisti kameroille ja antoi tyynen Deilan kulkea takanansa. Naisen tyyneys herätti minussa ihailua. Demonin ilmettömistä kasvoista ei pystynyt näkemään naisen mielialaa, puheäänestä puhumattakaan. Olin luullut, että reportterit saattaisivat pelästyttää eristyksissä olleen demonien kuninkaallisen, mutta olin ollut väärässä. Kuningatar käveli ylpeänä keppinsä kanssa eteenpäin minun ja Sergein perässä, eikä suonut katsetta edes minulle. Ajattelin, että se johtui varmasti osaksi jännityksestä. Ihmettelisin, jos hän ei olisi edes vähän hermostunut sisällään. Hän ei ollut demonien hallitsijana vielä koskaan käynyt kuninkaallisissa kokouksissa.
Samassa kuului liskomainen karjaisu ja suuren reporttilauman yli lensi suuri musta varjo, joka paljastui Condaksi. Arvasin, ettei Deila ollut piitannut pyynnöstäni jättää Condaa alueelleni vahtimaan demoneja. Deila oli kertonut antavansa Condan kulkea missä haluaisi, mutta olin huomannut sen pysyvän useimmiten demoniystävänsä vierelle. Koin heidän siteestä samaa, mitä minulla ja Yuureilla oli. Suuri luottamus ja läheisyys, joka voi syntyä eläimen ja sille tärkeän henkilön välille.
Conda laskeutui raskaasti maahan, aiheuttaen pientä tarinaa jalkojemme alla. Se huudahti lyhyesti, joka sai vähän matkan päässä olevat komeat Jolinien yksisarviset nousemaan hieman takajaloilleen. Eläimet olivat selvästi hieman säikähtäneet lohikäärmettä, joka kuitenkin Deilan nähdessään kävi rauhallisesti ruohikkoiselle pihamaalle ja hengitti syvään, mutta rahallisesti. Huomasin, että reportterit eivät uskaltaneet mennä liskoa lähellekään, vaikka sen kristallinhohtavaa pintaa ja kiiltoa hämmästeltiin. Deila kohotti Condalle kättä merkiksi kaiken olevan hyvin ja lisko tyytyväisenä laski päänsä pehmeälle ruohikolle, mutta tarkkaili laumaa ympärillämme tarkkaavaisena. Lopulta pääsimme oikeusrakennuksen marmorisista ulkoportaista sisälle ja meitä lähdettiin johdattamaan kohti salia, jossa kokous olisi aikomus pitää.
Salin ovien luona Sergei ohjeisti hämmentyneelle Jaisarille paikkansa, mihin tulla muiden henkivartijoiden kanssa odottamaan ja minä vilkaisin Deilaa.
”Oletko valmis?” kysyin mielenkiintoa äänessäni. Deila kääntyi katsomaan minua tyynenä.
”Olen, erittäin mielenkiintoisen valmis”, hän vastasi minulle ja minun oli pakko hymähtää. Se oli pisin lause, jonka olin tänään naiselta vielä kuullut.
”Eiköhän sitten mennä”, kommentoin ja nyökkäsin oven vartijalle, joka arvokkaasti päätään kumartaen avasi meille ovet. Muut kuninkaalliset olivatkin jo saapuneet paikalle ja nähdessään minut ja demonikuningattaren, he kaikki nousivat ylös tuoleiltaan.
”Kuningatar Deila, tervetuloa kokoukseen ja mukavaa nähdä teidät elossa”, kummisetäni Ralff päästi ensimmäisenä suustaan ja kumarsi hieman, kuten kaikki muutkin. Tosin huomasin, että Jolinit vain katsoivat meitä. Heitä vilkaistessa huomasin Jolinien prinssin Nirionin ja Casperin prinsessa Tansin vanhempiensa välissä. Olikohan kihlapari otettu mukaan niin sanotussa opetusmielessä, kun ovat kihloihinkin nyt menneet? Sekä prinssi, että prinsessa laskivat päätänsä, kunnianosoituksena meille.
”Samaa ei voi sanoa osasta kansaani”, demoni päästi suustaan tyynenä ja vilkaisin häntä nopeasti ja hän minua.
”Tarkoitan siis, että kiitos sanoistanne kuningas Ralff”, demonikuningatar ilmaisi uudestaan ja Ralffin näyttäessä paikkaa viereisellä kuninkaallistuolilla, Deila käveli sen luokse ja istahti paikoilleen hiljaisena ja jäykkänä. Kävelin istumaan omalle paikalleni ja nyökkäsin Rangelille ja Salamille, jotka istuivat molemmilla puolillani.
”Oletko kunnossa?” Salam kysyi minulta hiljaisella äänellä.
”Olen kyllä, kiitos vielä kun saavuit apuun”, kuiskasin hiljaa takaisin ja Salam hymyili minulle komeaa hymyänsä.
”Tein sen mielelläni”, hän vastasi, kunnes Ralffin koha kröhäisy sai meidät kaikki keskittymään häneen. Katsoin setääni vakavana, odottava ilme kasvoillani.
”Tosiaan, kuten olemme joutuneet toteamaan, että Tiscovera onkin elossa, vaikka olemme toista luulleet”, Ralff aloitti ja samalla loi pöydälle meidän kaikkien ympärille kuvaa, miltä Aversionissa näytti tällä hetkellä. Vilkaisin sivusilmällä Deilaan ja näin hänen nielaisevan raskaasti itsekseen. Pystyin vain kuvittelemaan, miltä hänestä tuntui. Olen peloissa, että omalle valtakunnalleni kävisi samoin, mutta minusta olisi julkeaa tuoda asiaa ilmi.
”Mistä tiedämme, ettei tämä ole vain demonien salajuoni ja he ovat saaneet tasa-arvon kuningattaren puolelleen?” kuulin Lemon-serkkuni tiuskaisevan ja vilkaisin häntä murhaavasti. Hän vilkaisi minua jään sinisillä silmillään takaisin, kunnes kääntyi katsomaan Ralffia.
”Huhut kertovat, että demonikuningatar oli liittoutumassa Tiscoveran kanssa, mistä tiedämme, ettei asia vielä olisi niin?” Jill lisäsi vaimonsa vierellä.
”Jos olisin vielä liittoutunut hänen kanssaan, miksi olisin suostunut tulemaan tänne kuuntelemaan solvauksia?” Deila kysyi pistävästi ja omaa sauvaansa vierellä puristaen kädessään. Puristuksen pystyi oikein kuulemaan, hänelle selvästi teki hankalaa olla tällaisessa tilanteessa.
”Huhut pitävät paikkansa, kuningatar Deila oli liittoutumassa Tiscoveran kanssa yhteen”, avasin oman ääneni ja kuninkaalliset alkoivat supisemaan toisilleen. Kohotin ääntäni, pitääkseni heidän huomionsa itsessäni:
”Ja kyllä, jouduimme sisareni Charideyn ja henkivartija Sergeyn kanssa panttivangeiksi, mutta kuningatar Deila mietti myös toista vaihtoehtoa kuin Tiscoveran kanssa liittoutumista”, Deila vilkaisi minua nopeasti, kunnes halusi jatkaa:
”Mietin, että mitä voisin hävitä, jos liittoudun saman lajini edustajan kanssa, joka on selvästikin edelleen pelätty”, Deila sanoi suoraan ja kaikki hiljenivät. Vilkaisin kaikkia vuorollaan, Deila oli tainnut osua oikeaan paikkaan.
”Emme ole edes tienneet, että hän on elossa. Emme ole voineet pelätä häntä”, kuningas Ralff sanoi rauhallisena ja kurtistin kulmiani.
”Tiscovera paljasti meille, ettei heitä etsitty tarpeeksi aktiivisesti ja siksi pysyivät hyvin piilossa”, päästin suustani ja Ralff kääntyi katsomaan minua ilmeellä, joka kertoi että hän olisi halunnut pitää suuni kiinni asiasta.
”Mitä?! Eikö poliisivoimat luvanneet etsiä Tiscoveran käsiinsä?!” Casperin kuningas kivahti hädissään ja näin, miten mies vaikutti hikoavan jo pelkästä ajatuksesta. Näin hänen prinsessatyttärensä vilkaisevan isäänsä ja tämä otti rauhoittavasti tämän kädestä kiinni.
”Kun Tiscoverasta ei kuulunut mitään ja häntä ei pystytty löytämään, otin vastuulleni että etsinnät lopetettiin ajan kanssa”, Ralff vastasi diplomaattisella äänellänsä. Pudistin päätäni uskomatta korviani.
”Minkä ihmeen takia? Hänhän murhasi sisaresikin?” Salam kysyi rennosti istuen vierelläni. Ralff kröhäisi ja nousi koko pituuteensa istumaan, nojaten tuolinsa selkänojaan.
”Kun minä, kuningatar Jill ja kuningatar Heizel näimme Tiscoveran ja hänen veljensä tippuvan laavaan, uskoin jo silloin, ettei siitä voi selvitä hengissä”, Ralff kertoi rauhallisesti.
”Kukaan ei olisi voinut selvitä siitä pudotuksesta eikä siitä kuumuudesta, mitä laava tarjoaa”, hän lisäsi.
”Siitä voi selviytyä joko erittäin vahvalla jääloitsulla tai pimeyden taikuudella, jota vain harvat noidat osaavat”
”Tuliko mieleen, että Tiscovera olisi salaa voinut kehittää sellaista taikuutta?” Lemon kysyi kiivaasti ja piti poikansa kädestä kiinni suojelevasti. Näin Nirionin hieman vaivaantuneena vetävän kätensä pois äitinsä otteesta.
”Eihän se voisi olla mahdollista. Noitien taikuutta ei voi opiskella muut kuin noidat”, lisäsin siihen tietoisena, koska se oli totuus. Noitien taikuutta ja heidän loitsukirjojaan pystyivät opiskelemaan vain noidat. Muilla roduilla moisen harjoittelu koituisi vain omaksi tuhoksi, koska kukaan ei voi hallita noitien taikaa samalla tavalla.
”Kyllä sellainen hirviö keinot keksii!” Lemon kivahti ja vilkaisi minua murhaavasti.
”Jos hän on kerta elossa ja tuhonnut jo yhden valtakunnan, mitä hän voi seuraavaksi tehdä?! Meidän pitäisi olla suojelemassa ja varjelemassa omiamme ennen kuin tuho saa meidän kaikki”, Lemon puhui kovaan ääneen.
”Vaimoni puhuu asiaa, Tiscoveran etsiminen oli sinun vastuullasi, kuningas Ralff, ja nyt tilanne on tämä ja me kaikki olemme vaarassa”, Jill puhui syyttävästi.
”Pyydän pyhimmästi anteeksi virhearviotani”, kuningas Ralff sai lopulta sanottua.
”Tein virhearvion ja nyt pitää toimia niin, miten pystymme tällä hetkellä. Mutta siihen tarvitaan kaikkia meitä”, Ralff sanoi. Jill tuhahti vihaisena.
”Miksi meidän pitäisi auttaa, itsehän olet mokannut. Meidän tulisi pitää huolta omistamme”, Lemon sanoi ja samassa kuulin Emenden äänen nousevan esiin miehensä viereltä:
”Luulen vahvasti arvon Jolinit, että olisitte mieheni asemassa toimineet ihan samoin. Hankalaa etsiä henkilöä, josta ei löydy johtolankoja tai silminnäkijöitä”, Emende sanoi pehmeällä mutta tiukalla äänellänsä.
”Tilanne on hyvin vakava nyt, mutta jos alamme riitelemään keskenämme, se vain helpottaa Tiscoveran mahdollisuutta kukistaa meidät yksi kerrallaan”, kuningatar Purona sanoi hiljaisella, mutta arvokkaalla äänellänsä rauhallisena.
”Kuningatar Purona on oikeassa, jos alamme kinaamaan keskenämme, se on eduksi Tiscoveralle ja sitä hän varmasti haluaisikin”, vampyyrikuningas Rangel sanoi vierelläni ja kääntyi lopulta katsomaan Deilaa, joka oli hiljentynyt kuuntelemaan ympärillään käytävää kinaa kireänä. Koko tilanne oli varmasti hänelle hyvin vaikea, koska ei hänen ollut demonien kuningattareksi tulon jälkeen tarvinnut miettiä tällaisia kokouksia, koska oli vapaaehtoisesti jättänyt tulematta. Varmaan osaksi tällaisesta syystä. Kinastelimme välillä kuin pikkulapset hiekkalaatikolla ja syyttelimme.
”Mutta nyt vihdoin on selvää, että Tiscovera on palannut ja meidän tulee toimia”, prinsessa Tansi päästi suustaan ja kaikki kääntyivät katsomaan vaaleahiuksista kaunista prinsessaa, jonka vaaleat pisamat vain sievensivät hänen valkeaa ulkonäköänsä. Oranssiset silmät loistivat kuin appelsiinit auringonvalossa.
”Kuningatar Deila, haluaisin kuulla, millainen sinun ja väkesi tilanne on tällä hetkellä”, Tansi jatkoi ja piti katseensa kuningatar Deilassa, joka katsoi prinsessaa hiljaisena. Kuin ei uskoisi, että häneltä aidosti kysyttiin muiden kuin minun toimesta asiaa. Deila vilkaisi minua ja nyökkäsin hänelle rohkaisevasti. Oli parempi, että hän kertoo asiat kuin minä.
”Osa alamaisistani ikävä kyllä on Tiscoveran vallassa, jotka naisen käskystä hyökkäsivät oman väkensä kimppuun ja tappoivat muutamia. Tiscovera oli ruoka-apunsa avulla saanut antamiinsa eväisiin jotain, joka sekoitti osan alamaisteni mielen”, Deila aloitti ja katsoi vuorollaan kaikkia pöydän ääressä olevia. Hänelle näytti olevan tärkeää, että häntä kuunneltiin.
”He tappoivat omiansa. Lapset tappoivat vanhempiaan, vanhemmat lapsiaa, ystävät toisiaan ja pariskunnat myös”, hän selvensi ja kuulin hänen äänestään, miten hän ei oikein vieläkään halunnut hyväksyä sitä.
”Meitä on kuningatar Heizelin alueella ne, jotka selviytyivät Tiscoveran hyökkäyksestä ja siitä aiheuteneesta tuhosta. Emme saaneet mitään mukaamme. Vähäiset lääkkeemme ja ruokamme, vaatteet, kaikki tuhoutuivat. Koko valtakuntani tuhoutui”, demonien kuningatar kertoi ja hänestä huokui surun lisäksi viha ja katkeruus. Katkeruus sitä kohtaan, että demonit oltiin jätetty ulkopuolelle kaikesta ja siitä, että Tiscovera oli pettänyt lupauksensa.
”Miksi ette ole pyytäneet apua?” Rangel kysyi hänen vierellään ja demoni vilkaisi vampyyria hieman kyynisenä.
”Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Tänäänkin käydystä keskustelusta käy ilmi, ettemme merkitse mitään teille sen takia, mitä yksi demoni on tehnyt koko Phantasonelle?” hän kysyi ja hetkeksi saliin iski hiljaisuus. Kun Deila ei saanut suustaan enää ulos mitään, päätin sanoa:
”Deila ja hänen alamaisensa ovat turvassa valtakunnassani, mutta tarvitsisimme lisää lääkintään tarvittavia varusteita, ruokaa ja kaiken mahdollisena aluevartioinnin avun, jota vain voimme saada”, pyysin.
”Ai nytkö demoneita pitäisi sitten suojella meidän muiden kustannuksella?” kuningas Jill kysyi.
”Minä ainakin pidän omat vartiointini omilla alueillani”, Jill ilmoitti samantien perään ja pyöräytin silmiäni.
”Jolinien suvulta pyytäisinkin lääkintäapua enimmäkseen”, sanoin ja se sai Jillin hiljaiseksi. Hän itsekin tiesi, että jos hän yrittäisi kieltäytyä, se olisi loukkaus kaikkia sukuja kohtaan.
”Minulta saat vartio- ja ruoka-apuja sen verran mitä kykenen antamaan”, kuningatar Purina sanoi ja nyökkäsi sekä minulle, että Deilalle. Tiesin, että ystäväni isoäitiin voin luottaa. Nyökkäsin hänelle kiitoksena päätäni.
”Minulta liukenee samaa teille”, Salam kertoi. Myös Rangel sanoi, että voi antaa muutaman parhaimman vampyyrinsa yövuoroihin vahtiin.
”Lupaan poliisivoimien tuen teille. Luulen, että tässä tilanteessa olen sen velkaa teille molemmille”, Ralff sanoi ja nyökkäsin kummisedälleni kiitollisena.
”Muutoinkin meidän kaikkien tulee vahvistaa rajavartiointia ja kaikki mahdolliset merkit Tiscoveran näkyvyydestä yhtään missään, tulee ilmoittaa hätäilmoituksena kaikille”, kuningas Ralff sanoi vakavana kaikille.
”Haluaisin osallistua kuningatar Heizelin alueella demonien lääkennälliseen auttamiseen”, kuningatar Tansi päästi suustaan ja huomasin, miten Casperin ja Jolinien kuninkaallisparit kääntyivät katsomaan prinsessaa silmät suurina.
”Jos se vain teille käy kuningatar Heizel? Lääkintäopintoni ovat loppusuoralla ja minulle olisi kunnia päästä Xiaran oppilaaksi. Hän kun on Jolinien lääkitsijäkoulun huippu ja olisi mahtavaa tavata hänet”, Tansi pyysi pientä intoa äänessään. Xiara oli hyvin lahjakas. Hän oli ujo ja hiljainen, mutta lääkitsijänä todella lahjakas noita ja aikoinaan saanut parhaat pisteet Jolinien lääkitsijäkoulussa, joka ei todellakaan ole helppo päästä läpi lajina, joka ei edusta haltiaa.
”En tiennyt, että olette opiskelleet lääketiedettä prinsessa”, sanoin pieni hymy huulillani ja Tansista huomasi pienen punastuksen poskillaan. Olinkin aina saanut hänestä tosi tyttömäisen ja suloisen kuvan. Vaikea kuvitella, kun vanhemmat edustavat samoja arvoja kuin kihlattunsa vanhemmat.
”Olette lämpimästi tervetulleet Xiaran avuksi, luulen että hän arvostaisi kaikkea apua, mitä vain voi saada”, sain sanottua lopulta ja Tansi alkoi hymyillän enemmän.
”Jos se vain teille sopii myös kuningatar Deila”, Tansi vielä kysyi ja kääntyi katsomaan Deilaa.
”Jos se sopii kuningatar Heizelille, se sopii minullekin”, Deila vastasi tyynenä.
”Hei, nyt pientä jarrua tähän tilanteeseen!” kuningas Cato kivahti tyttärensä vierestä.
”Mistä voimme olla varmoja, että tyttäremme on turvassa sillä alueella? Mitä jos demonit alkavat himoitsemaan häntä?” Cato kysyi ja Deila kivahti samantien vihaisena:
”Syytätkö alamaisiani tosissasi raiskaajiksi?!” Deilan silmissä välähti selvä raivo ja hän näytti pitelevän itseänsä, ettei hyökkäisi miehen kimppuun. Cato kivahti taaemmas tuolinsa kanssa.
”Näetkö tyttäreni, ei heihin voi täysin luottaa”, Cato sanoi ja Tansi pudisti päätään.
”Sinä juuri syyllistit demoneita vakavasta rikoksesta, suuttuisit itsekin jos olisi kyseessä meidän alamaisemme”, Tansi sanoi rauhallisesti. Lopulta hän kääntyi katsomaan kihlattuaan.
”Prinsessa Nirion, toivon, että sinulla ei ole mitään suunnitelmiani vastaan”, prinsessa kysyi kihlatultaan, joka pudisti päätään.
”Tee miten koet parhaaksi prinsessani”, Nirion sanoi. Tämän vanhemmat vilkaisivat poikaansa uskomatta korviansa ja pieni hymynkaare pääsi huulilleni. Noista kahdesta voisi hyvin syntyä uuden suunnan antaja Jolinien ja Casperien arvojen suunnalle.
”Se on sitten päätetty. Prinsessa Tansi saapuu kuningatar Heizelin valtakuntaan vielä tämän päivän aikana ja jatkaa opintojansa sieltä käsin”, kuningas Ralff sanoi.
”Kiitos, prinsessa Tansi”, Deila sai sanottua lopulta ja Tansi nyökkäsi ystävällisesti naiselle. Deilan huulilla kaareni pieni hymy sen jälkeen ja se oli minulle positiivinen yllätys.
”Demonien ja kuningatar Deilan tilanne on käyty läpi ja nyt tiedämme, mitä tehdä Tiscoveran suhteen. Poliisivoimani aloittavat heti kadonneiden lisäksi etsimään johtolankoja Tiscoverasta ja tämän mahdollisista seuraajista”, kuningas Ralff ilmoitti. Hänen sanoessa, että kokous voisi päättyä, avasin suuni:
”Itse asiassa minulla on vielä yksi asia, josta minun pitäisi kertoa teille kaikille”, kaikki kääntyivät katsomaan minua ja he, jotka olivat alkaneet nousemaan tuoleiltaan, istuutuivat takaisin kiinostuneina.
”Mikä se asia on, kuningatar Heizel?” kuningatar Emende kysyi. Otin paremman ja arvokkaamman asennon ja aloin kertoa Harmoniattaresta ja riipuksista.
Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:
- FF XV ost – The Niflheim Empire
- Resident Evil 2 remake ost – R.P.D. Hall
- Resident Evil 2 ost – Secure Place
- FF XV ost – In the light of the crystal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti