HEIZEL
Demonin aiheuttama napsautus kaikui korvissani ja samassa huomasin joidenkin ympärillämme olleiden demonien hyökkäävän niiden kimppuun, jotka eivät osanneet sitä odottaa.
”Mitä tapahtuu?!” Deila kysyi järkyttyneenä ja esti keppinsä avulla muutaman demonin hyökkäämisen kimppuunsa. Hän ei vahingoittanut alamaisiaan, mutta keppinsä avulla löi heidät tajuttomiksi.
”Lopettakaa heti!” Deila käski ja yritin rimpuilla Keidazin otteesta, mutta mies ei antanut edelleenkään periksi.
”Pysy nyt paikallasi ja nauti esityksestä”, Keidaz kuiskasi korvaani ja tönäisin hänen kasvonsa olkapäälläni kauemmas itsestäni. Huomasin osan demonien silmien muuttuneen kuoleman mustiksi ja heidän katseensa olivat sanoinkuvaamattoman verenhimoisia.
”Kuulitte käskyn, lopettakaa!” Deila yritti pyytää, mutta samassa Tiscovera iskeytyi naisen kimppuun ja kaksi vahvaa demonia alkoivat mittelöimään toisiaan vastaan. Huomasin, että Jaisar yritti pitää jonkinlaisen loitsun alaisena olevat demonit heidän hyökkäysten kohteiden poisulottuvilta. Lohikäärme nousi jaloilleen ja karjaisi korvia särkevästi ja vihaisena. Olento puhalsi suustaan tulivanan, joka erotti Deilan ja Tiscoveran toisistaan. Jouduin väistämään muiden tavoin tulivanan alta pois ja kaaduin kyljelleni ähkäisten.
”Mitä olet tehnyt kansalleni?!” kuulin Deilan huutavan liekkien yli ja Tiscovera vastasi kylmästi nauraen:
”Saatoin lisätä ruoka-apuuni jotain, joka sai heidät puolelleni”, hän kertoi lyhyesti ja katsoin tilannetta silmät suurina. Sekasorto ja kiljuminen oli taukoamatonta ja demonit ympärillämme taistelivat toisiansa vastaan. Nähdessäni kahden lapsidemonin tappavan oman itkevän äitinsä puukoilla, silmiini alkoi kohota kyyneleitä. Tämä oli jo kamaluuden huippu, että lapset pistettiin tappamaan vanhempansa.
”Senkin hirviö!” huusin kurkku suorana ja Keidazin nostaessa minua takaisin ylös, rimpuilin enemmän.
”Päästä irti Keidaz!” karjuin ja samassa tunsin miehen otteen irtoavan itsestäni. Hopeahius karjaisi yllättyneenä, kun huomasin lohikäärmeen tarttuneen miehen kädestä kiinni hännällään ja heitti kauemmas meistä. Näin Tesakin ja Alicen huomion kiinnittyneen lohikäärmeeseen ja sen ampumiseen. Sergei ja Chari ympärilläni yrittivät nopeasti etsiä jotain, millä saisivat köydet auki, joten päätin tehdä samoin.
”Pysy paikallasi”, kuulin Jaisarin äänen takanani ja muutaman sivallus äänen jälkeen tunsin käsieni avautuvan vapauteen. Jaisar kiireesti teki samoin Sergeille, joka vuorostaan vapautti Charin.
”Kiitos Jaisar”, sanoin miehelle, joka kääntyi katsomaan minua.
”Kiitä vasta sitten, jos selviämme tästä hengissä”, hän sanoi vakavana takaisin.
”EI! ÄLKÄÄ PÄÄSTÄKÖ ÄPÄRÄÄ NISKAN PÄÄLLE!” Tiscovera karjui alaisilleen, jotka yrittivät ampua paksua kiiltävänahkaista lohikäärmettä maasta käsin. Lohikäärme karjui ja yritti erottaa tulivanojen avulla loitsun alaisina olevia demoneita toisistaan. Olentoa kohti ammutut luodit vain hieman rikkoivat lohikäärmeen kristallinkirkasta iho, joka sai eläimen vain karjumaan enemmän taistelunjanoisesti. Käännyin katsomaan Tiscoveraa vihaisena tämän huudahdukselle ja demonikuningatar iski samassa naisen kimppuun.
”Keskity ensin minuun!” Deila karjaisi ja heilautti sauvaansa, josta sinkoutui suuria karjuvia krokotiileja valmiina hyökkäämään kohdettaan kohti. Tiscovera sihahti vihaisena ja oman sauvansa heilautuksella rikkoi saveksi paljastuneet krokotiilit palasiksi.
”Autetaan kuningatar Deilaa!” huudahdin ja ennen kuin ehdimme liikkeeseen, Keidaz, Tesak ja Alice huomasivat aikeemme ja jättivät ilmassa liehuvan lohikäärmeen hetkeksi rauhaan.
”Ei niin nopeasti!” Keidaz huudahti.
”Mene auttamaan Deilaa, me hoidetaan nämä!” Chari huudahti minulle ja sen enempää odottelematta lähdin oitis juoksemaan keskelle demoninaista. Heilautin kättäni ja vesipiiska sivalsi liekkivanan läpi, aiheuttaen pienen savupilven, jonka läpi juoksin ja onnistuin potkaisemaan Tiscoveran kyljestä kauemmas Deilasta.
”Senkin saastainen pikku…” Tiscovera sähisi hampaidensa välistä vihaa täynnä.
”Olen pahoillani, etten kuunnellut”, Deila sanoi tyynenä.
”Jutellaan myöhemmin, yritetään ensin pidättää tämä murhaaja”, sanoin demoninaiselle, kääntämättä katsetta Tiscoverasta hetkeksikään. Nainen alkoi hymyillä kylmästi.
”Pidättää? Minut? Enpä usko!” Tiscovera karjaisi ääni raivoa täynnä ja lähti meitä molempia kohti. Hän iski meitä kohti mustanpunaisia tulipalloja. Deila hyppäsi eteeni ja raivokkaasti keppiään pyörittäen sai estettyä pallojen iskemisen meihin. Hyppäsin vasemmalta sivulta esiin ja käsieni heilautuksella iskin Tiscoveraa kohti vesiaallon ja annoin aallolle vauhtia potkumaisella liikkeellä pyörähtäen. Demoninainen polkaisi maata vasten ja aalto upposi maanrakoihin. Keskittyessään minun hyökkäykseen, Deila sai mahdollisuuden tehdä lähihyökkäyksen ja sai keppinsä päällä iskettyä naista päähän.
”Olet hyvä”, Tiscovera sai sanottua ja samassa nyrkkinsä heilautuksella sai Deilan liukastumaan maahan, kun maasta ilmestyneet nahkaremmit olivat kiskaisseet naisen maahan.
”Mutta et niin hyvä”, hän lisäsi Deilalle ja potkaisi tätä leukaan kenkänsä korokkeella ja naisen suusta sinkoutui verta yskmisen yhteydessä. Näin tilaisuuteni tulleen ja annoin lentosuukon tavalla lennähtää eteenpäin suuret vetiset miekkavalaat, jotka sinkouttivat Tiscoveran kauemmas. Yksi kolmesta miekavalaasta puraisivat Deilan jalat vapauteen ja nainen vilkaisi minua kuin liittolaistaan.
”Pidätetään hänet”, huudahdin maasta keppinsä avulla nousevalle demoninaiselle, kunnes samassa joku lennähti ilmasta minua kohti, saaden minut kaatumaan maahan.
”Älä luulekaan”, kuulin Alicen äänen ja samassa heilautin jalkaani niin, että sain hänet kaatumaan lähelleni maahan.
”Sinähän et minua määrää”, sähähdin naiselle ja tämän yrittäessä nousta ylös, sinkosin vuorostani häntä kohti kolme vetistä miekkavalasta. Ne uivat ilmassa kovaa vauhtia eteenpäin, saaden Alicen lentämään kauemmas itsestäni. Kuulin vienoisen huudon naiselta, kunnes vesi sai hänen äänensä enemmän poreilemaan. Katsoin ympärilleni ja näin, kuinka demonien valtakunta oli umpiliekeissä ja demonit tappoivat toisiansa. Tesak yritti pysyä Charin tanssimaisen lähitaustelun tahdissa, Sergei otti mittaa Keidazin kanssa ja Jaisar väisteli Anceriaan myrkynvihreää pyrstöä ja yritti hyökätä vuoroillaan vikkelän naisen kimppuun. Nähdessäni muiden pärjäävän vastustajien kanssa päätin lähteä oitis auttamaan Deilaa. Jomman kumman pitäisi saada Tiscovera vain jotenkin kahlittua ja hänet saataisiin pidätettyä ja tämä kaikki loppuisi.
En en ehtinyt ottamaan juoksuaskeltakaan, kun sydämessäni alkoi tuntua vahva tunne ja vaivuin polvilleni. Minua kutsuttiin. Minua anottiin.
”Ei, pyydän! Ei nyt!” anoin hiljaa ääneen ja pidin kättä sydämeni yllä. Rauhan riipus huusi minua apuun ja löytämään itsensä. Se oli vahvempi kuin aikaisempi tunne. Oliko se jossain täällä lähellä? Oliko se jolla kulla? Yritin nousta ylös, mutta se tuntui mahdottomalta. Ihan kuin riipus itkisi sydämeeni haluavansa luokseni.
”Saat maksaa tuosta äskeisestä mokomakin lutka”, kuulin vihaisen Alicen äänen takanani. Kuulin, kuinka hän nosti asettaan minua kohti ja hengitin raskaasti.
”Pyydän, joku toinen aika…” yritin anoa itsekseni, että polttava halun tunne sisälläni hellittäisi sen verran, että saisin puolustettua itseäni. Jos olisin tiennyt, kuinka toimintakyvyttömäksi riipuksien etsiminen voisi minut tehdä, olisin miettinyt uusiksi tämän tehtävän vastaanottoa. Tosin en tiedä, olisiko Harmoniatar kuunnellut minua sen suhteen.
En ehtinyt toimia, kun kuulin sivaltavan äänen ja Alicen ärähtävän kirkaisun.
”Eikö äitisi ole opettanut käytöstapoja?” kuulin tutun ilkikurisen äänen ja kääntyessäni näin, kuinka Salam oli saanut Alicen asekäden ruoskansa valtaan ja saanut tämän ruoskansa avulla kaatumaan maahan nopealla vauhdilla.
”Salam!” huusin hämmästyneenä. Salam vilkaisi minua hymyillen taistelunhaluista hymyänsä.
”Trevio kutsui ja sanoi, että saattaisit tarvita apua”, hän huikkasi ja samassa potkaisi Alicen aseen naisen läheltä kauemmas liekkien sekaan.
”Ei! Senkin helvetin!” Alice ärähti ja nousi ylös, ottaen saappaansa sisältä puukon. Salam huomasi tämän ja kevyellä kädenheilautuksella sai ruoskansa viskoutumaan nopeasti naista kohti ja nainen pysähtyi ruoskan osuessa hänen kasvoihinsa. Hän kiljui vihaisesti kivusta, kun tämän vasemman silmän ympäriltä alkoi vuotamaan verta.
”Tuon saat maksaa”, Alice ärisi vihaisena ja nähdessäni, että Salamin kamppailevan ilman suurempia ongelmia punapäätä vastaan, nousin ylös ja näin kuinka Salamin viereen ilmestyneestä portaalista saapui läpi kuninkaallisia joukkoja eri sukujen väreissä. Trevio ja Ofitre tulivat etunenässä.
”Mitä helvettiä!? Kuka nuo kutsui tänne!” Tesak kysyi ja samassa kompastui Charin potkuun.
”Mitä eikö asiat menneet kuten kuvittelitte?” Chari kysyi nenäkkäästi ja hyökätessään miestä kohti Ancerias löi häntä kylkeen pyrstöllään. Haltia lensi vähän matkan päähän, mutta Jaisar hyppäsi hänen eteensä suojaksi, kun ankeriasnainen ja Tesak yrittivät tulla häntä kohti.
”Sinäkö se olit?” Tesak kysyi vihaisena ja Jaisar kohautti olkiansa pieni hymy huulillaan. Tesak puri hampaitaan yhteen punaisen oranssit silmät kiiluen raivoa.
”Kirjoitit juuri oman kuolemasi”, Tesak karjaisi ja alkoi muuttamaan muotoansa. Hän karjui kovaa ja mies alkoi kasvamaan kokoa nopeaan tahtiin. Hänen ihonsa muuttui karvaiseksi ja kasvot suden pääksi.
”Onko hän… Petosusi!?” Chari huudahti ja nousi samantien ylös.
Käännyin katsomaan Charia ja Jaisaria kohti ja katsoin heidän edessään kasvavaa suurta petoa järkyttyneenä. Oliko yksi Tiscoveran kätyreistä petosusi? Eihän heitä pitäisi olla enää olemassa, viimeiset kuolivat haltioiden ensimmäisen sodan aikana ja oltiin tehty sopimus, että kenestäkään ei sellaista hirviötä enää koskaan yritettäisi luoda.
”Hyvä Tesak, tartuta kaikki!” Tiscovera huusi ja samassa väisti demonikuningatarta ja tämän lohikäärmeen yhteishyökkäystä. Käännyin katsomaan miten Deila pärjäsi ja nojasi keppiinsä hetken aikaa, kun demoninaisen huomio kiinnittyi lohikäärmeeseen. Nainen alkoi väsyä, joten juoksin samantien tämän avuksi.
”Älkää antako pedon koskea teihin!” Trevio huusi ja moni otti heti etäisyyttä taisteluntuoksinnassa suureen pituuteensa kasvaneesta susimaisesta olennosta, joka ulvoi taivasta kohti.
”Miten se on voinut muuttaa muotoansa keskellä päivää?” Sergei kysyi ihmeissään.
”Siskollani on keinot saada asiat toimimaan”, hän kuuli Keidazin vastaavan ja väisti tämän viikatteen iskun.
Deila oli kaatumassa polvilleen, mutta juoksin antamaan tukea naiselle.
”Älä minusta huolehdi”, Deila yritti sanoa huolenpidolle vastaan.
”En voi antaa sinun luovuttaa”, sain sanottua ja käännyin katsomaan kauhuissani, kuinka petosusi ei hyökännyt kenenkään kimppuun vaan alkoi aiheuttamaan tuhoa ympäristössään. Se rikkoi taloja entisestään, antoi tulen niellä ympäristöä lisää ja pureksi kaiken vastaantulevan kappaleiksi.
”Kotini…”, kuulin Deilan kuiskaavan ja vilkaistessani olin näkevinäni demonikuninggattaren silmät vetisinä.
”Ei! Tesak! Kuuntele minua!” Tiscovera huusi ja raivoissaan iski mustalla aallolla kohti lohikäärmeen silmiä ja suuri lisko alkoi karjua selvästä kivusta.
”Conda!” Deila karjaisi ja juoksi otteestani lohikäärmeensä luo, kun olento kaatui maahan makaamaan ja se hieroi päätänsä maahan kivusta kirkuen.
”Conda kulta, rauhoitu”, Deila yritti huutaa, samalla kun minä pysäytin Tiscoveran etenemisen. Nainen katsoi minua haastaavasti silmiin.
”Astu syrjään”, nainen murisi minulle ja samassa iskin häntä vesiloitsulla.
”Sinä lähdet pidätettäväksi. Minä pidän siitä huolen!” huudahdin ja juostessani naista kohti tämä sai kädestäni kiinni ja heitti minut seinää päin. Liusuin alas seinää pitkin ja polttava kipu selässäni tuotti vaikeuksia nousta ylös. Tiscoveran kävellessä minua kohti, sydämeni alkoi huutamaan taas polttavaa haluaan löytää riipus. Otin rinnastani kiinni ja nousin vaikeroiden ylös. Tiscovera pysähtyi katsomaan minua järkyttyneenä.
”Sinä? Kykenetkö aistimaan riipukset?” nainen kysyi samantien ja katsoin naista vihaisena, mutta samalla ihmeissäni. Miten hän pystyi tietämään? Naisen katse järkyttyi entisestään, kunnes kirkumista ja kääntyi katsomaan kuinka Tesak oli alkanut tuhoamisensa lisäksi syömään demoneita.
”TESAK! EI MEIDÄN PUOLELLA OLEVIA!” Tiscovera karjui. Susi karjaisi naiselle kuin käskyä vastustava lemmikki ja se sai naisen raivon valtaan.
”Minuahan et komentele!” nainen karjui sudelle vuorostaan. Suuri susi karjuen hyökkäsi emäntäänsä kohti ja jouduin kyykistymään ja suojaamaan itseäni suden mukana tulleilta puun palasilta. Joku juoksi luokseni ja Trevion auttaessa minut ylös hän huusi:
”Perääntykää! Perääntykää!” katsoin kuinka niin sanotusti järjissään olevat demonit ja kuninkaalliset joukot lähtivät perääntymään Salamin luomaan porttiin.
”Kuningatar Deila!” huudahdin ja juoksin Trevion otteesta naisen luokse, joka yritti saada lohikäärmettään liikkelle Jaisar apunaan.
”Conda, nouse ylös”, nainen sanoi lohikäärmeelle, joka kivusta huutaen yritti nousta ylös. Juoksin lohikäärmeen luokse. Deila vilkaisi minua epätoivoisena. Katsoin lohikäärmettä jännittyneenä, mutta nostin kättäni ja puhdistin liskon suuria silmiä, jotta Tiscoveran loitsu edes vähän helpottaisi ja se näkisi nähdä. Lisko rauhoittui hieman, mutta silmät edelleen punoittivat.
”Tule Conda”, Deila sanoi ja antoi lohikäärmeen kaulalla olevan ohjan Jaisarille.
”Vie Conda turvaan, minä jään puolustamaan kotia”, Deila sanoi miehelle.
”En jätä sinua yksin tänne”, Jaisar sanoi vastaan vaikka otti ohjaksista kiinni.
”Sinähän menet!” Deila huudahti. Mies katsoi tiukkana naista ja vilkaistessaan minua apua pyytävästi, käännyin naista kohti ja otin tästä otteen.
”Kuningatar Deila, meidän tulee mennä”, sanoin vakavana ja huomasin, miten Tiscoveran ja tämän kätyrien huomio oli kiinninnyt susihahmossaan olevaan Tesakiin, joka aiheutti tuhoa ympärillään.
”Meidän on peräännyttävä nyt ennen kuin he estävät meitä”, sainoin naiselle tosissani, mutta Deila pisti vastaan.
”En lähde, en jätä alamaisiani, heitä pitää auttaa”, Deila sanoi vihaisena ja nyt näin naisen itkevän. Pystyin vain kuvittelemaan, miltä tuntui nähdä kun oma valtakunta tuhoutuu silmien edessä.
”Heidät on noiduttu, heitä ei voi auttaa!” huusin kaiken melun keskellä naiselle ja Deila kääntyi katsomaan minua arpisen katseensa kanssa kyynelehtien.
”Meidän on peräännyttävä ja autettava niitä demoneita, jotka saamme pelastettua. Olet heidän kuningatar, he tarvitsevat sinua”, sain sanottua naiselle.
”Mutta kotimme”, hän sai sanottua.
”Me keksimme jotain, mutta nyt meidän on peräännyttävä” sain sanottua ja jouduimme juoksemaan yllämme kaatuneen puisen talon alta pois, joka oli ilmiliekeissä. Jaisar sai lohikäärmeen portaalista läpi ja Trevio oli ainoa minun ja Deilan lisäksi jäljellä. Demonikuningatar oli edelleen vastahakoinen, mutta ymmärtäessään itsekin tilanteen toivottomuuden, hän seurasi perässäni portaalista, Trevio perässään.
Portaalista päästyämme läpi, saavuimme Riyzekien tutulle laguunin rannalle. Katsoin edessäni olevaa sekasortoa. Haavoittuneita ja itkeviä demoneita oli pelastunut hyvin pieni määrä. Suurin osa oli joko kuolleet tai hääneet Tiscoveran vallan alle.
”Pyytäkää Xiara tänne ja sanokaa, että sairaalasiipi täytyy laittaa valmiustilaan välittömästi”, sain sanottua lähimmälle oman sukuni sotilaalle, joka heti hyväksyen tehtävänsä lähti juoksemaan pois paikalta. Katsoin hänen peräänsä hengittäen raskaasti ja hieroin rintakehääni sydämen kohdalta.
”Se on ohi…” kuulin Deilan äänen vierelläni. Demonikunigatar oli polvistunut hiekkaan järkyttyneenä ja hiekka hänen kasvojensa alla värjäityi tummaksi kyyneleiden tähden.
”Demonien aika on ohi ja kuolemme sukupuuttoon”, nainen sanoi hiljaisen dramaattisella äänellä. Polvistuin hänen viereensä ja silitin naisen selkää.
”Ei, jos se on minusta kiinni”, sain sanottua hänelle. Demoni kääntyi katsomaan minua tyyni ilme kasvoillaan, vaikka kyyneleitä valui hänen silmästään.
”Olen pahoillani, etten uskonut teitä”, hän sanoi minulle. Näin hänen silmissään kuin toistona äsken tapahtuneen taistelun ja sen tuskan, mitä se naiselle aiheutti. Pudistin päätäni hänelle hiljaisella liikkeellä.
”Ymmärrän miksi käyttäydyit, miten käyttäydyit, halusit vain alamaistesi parasta, kuten kunnon kuninkaallisen kuuluukin tehdä”, sanoin ja hän ei kääntänyt katsettaan pois silmistäni.
”Demonien aika ei ole ohi. Me kukistamme Tiscoveran ja autamme hänen vallassaan olevat demonit vapaiksi”, lupasin naiselle tosissani. Deila nyökkäsi minulle ja sain hänet lopulta nousemaan seisomaan. Hän otti tukea kepistään, mutta pyrki pysymään itse pystyssä, ilman apuani. Halusin mahdollistaa sen Deilalle, koska hän tiesi itsekin, että hänen tulee pysyä vahvana jäljellä olevian alamaistensa tähden.
Käännyin katsomaan taivaalle, kun tunsin muutaman vesipisaran tippuvan kasvoilleni. Käännyin katsomaan tummapilviselle taivaalle ja annoin hiljaksiin alkavan sateen kastaa likaiset kasvoni. Suljin silmäni ja keskityin vain kuuntelemaan vesisadetta ympärilläni, rauhoittaakseni itseni.
Silloin avasin silmäni ja ymmärsin, että mahdollinen riipus oli jäänyt Aversioniin.
Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:
- Mick Gordon – Village Of Whispers
- Tekken 5 ost – Crimson Sunset
- Tekken 6 ost – Cemetery
- Tekken Tag Tournament 2 ost – School
- FF XIII-2 ost - Eclipse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti