LUKU 19: PALJASTUS

DEMONIEN LINNAN ULKOPUOLELLA

Ilma oli heti aamusta harmainen ja pimeänlainen. Kostea ilma leijui ilmassa ja ainoaa viilennystä toi Deilan lohikäärmeen siivistä muodostuva tuuli, kun se laskeutui rauhallisesti demoninaisen vierelle. Deila kääntyi katsomaan ystäväänsä ja siveli sen suunpieltä hellyyden osoituksena. Peto murahti hiljaa eleenä, että piti siitä mitä hänelle tehtiin.

”Otuksesi on kyllä vaikuttava”, Tiscovera sanoi ja Deila kääntyi katsomaan naista.

”Conda, hänen nimensä on Conda, ei otus”, Deila sanoi tyynenä.

”Conda, erikoinen nimi, mutta kelpaa”, Tiscovera sanoi ja katsoi otusta. Hän keksisi kyllä lohikäärmeelle vaikka minkälaista käyttöä, jos saisi sen hallintansa alaiseksi. Demoni oli huomannut kuningattaren tarkan huolehtimisen lohikäärmeen suhteen, mutta varmasti löytyisi keino, jolla lentävä lisko tottelisi vain häntä.

”Huomenta ylhäisyys ja Tiscovera”, Jaisar ilmoitti astellessaan paikalle ja nyökkäsi Deilalle. Tiscovera vilkaisi miestä hieman ärsyyntyneenä. Mies oli turhan usein kuningattarensa vierellä ja nainen aavisteli, että toinen ei olisi niin helposti hallitavissa. Hän ei vaivaantunut vastaamaan miehen huomenille, vaan meni heti asiaan:

”Alaiseni ovat hakemassa juuri vankeja. Otin sen asian vastuulleni”

”Minun piti hoitaa se”, Jaisar sanoi ihmeissään toinen silmäkulma koholla.

”Otin vastuulleni hoitaa sen, pitäähän alaisten auttaa toisiansa”, demoni sanoi ja vinkkasi silmäänsä miehelle. Jaisar irvisti moiselle eleelle itsekseen. Hänelle oli aivan turha yrittää flirttailla.

”Olisit kysynyt asiaa ensin minulta”, Deila sanoi tyynesti ja kääntyi katsomaan taas lohikäärmeestään naista. Lohikäärme ärähti merkkinä, että se ei pitänyt Tiscoverasta. Demoninainen vavahti askeleen kauemmas lohikäärmeen voimakasta ärähdystä, mutta piti katseensa kuningattaressa.
”Ajattelin, ettei tuo pieni ele olisi niin suuri, että vaivaisin sillä teitä ylhäisyys”, Tiscovera sanoi, mutta hänestä oli huomattavissa pientä kireyttä, että häntä kyseenalaistettiin. Jaisar pisti merkille naisen toisen kämmenen joka avautui ja sulkeutui hitaasti. Nainen oli joko hermostunut tai valmis räjähtämään.

”Eleesi oli sinusta ehkä hyvä ja mukavantahtoinen, mutta haluan vankeihin liittyen tietää, mitä valtakunnassani heille tapahtuu”, Deila sanoi tyynenä, kävellen lähemmäs Tiscoveraa. Nainen pysähtyi vasta, kun oli hyvin lähellä Tiscoveran kasvoja.

”Eikö liittolaisten pidä kertoa juuri kaikki toisilleen, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?” Deila kysyi ja katsoi vangitsevasti Tiscoveraa silmiin, jonka suunpielistä näki kuinka hän olisi halunnut sanoa vastaan naiselle edessään. Hän oli avaamassa suutansa, kunnes ankeriasmerenneito avasi suunsa Jaisarin vieressä:
”He tulevat”, ja kaikki aukiolla olevat demonitkin kääntyivät katsomaan, kuinka Heizeliä ja tämän seuruetta tuotiin kovakouraisesti linnan ovista ulos ja kiviportaita alas.

HEIZEL

”Päästä nyt jo jumalauta irti, osaan kävellä itsekin”, kivahdin Keidazille ja sain lopulta tönäistyä miestä hieman irti itsestäni, mutta tämän ote ei irronnut käsivarrestani. Tunsin aseen piipun takaraivossani ja pyöräytin silmiäni.
”Lopeta se rimpuilu tai oikeasti ammun aivosi pellolle”, Alice sähähti minulle ja jatkoin portaiden kävelyä alas.
”Heizel, ota nyt rauhassa”, Sergei yritti sanoa minulle edessäni, kun Tesak talutti häntä ja Charia keskemmälle aukiota. Käännyin katsomaan häntä ja näin Sergein silmissä pienen epätoivon, joka ei ollut miehelle tavanomaista. Hän selvästi piti tilannetta vakavampana kuin kuvittelinkaan. Hiljennyin lopulta ja kävelin aukiolle Keidazin ja Alicen saattelemana. Huomasin Jaisarin ja jäin katsomaan häntä silmiin pieni anomus katsessaani. Olihan toinen keskustellut kuningattarensa kanssa? Oliko viimeöinen ollut oikeasti tapahtunutta vai unta? Kysyin näitä kysymyksiä kasvoillani, mutta Jaisar vain katsoi takaisin. Millään tavalla hänen ilmeensä ei hievahtanutkaan eikä vihjaissut yhtään mitään.

”Kas, osaa se äpärä olla hiljaakin”, Tiscovera sanoi voitonriemuisena, kun minut asetettiin polvilleni Charin ja Sergein väliin. Katsoin Tiscoveraa silmiin ja verisuoneni alkoivat polttaa minua kuin palaisin roviolla. Tämä nainen sai minut raivon valtaan todella nopeasti.

”Saitteko nukuttua?” Deila kysyi väliin yht äkkiä ja siskoni naurahti ivallisesti.

”Voi kiitos kysymästä oikein mainiosti!” Chari kivahti tekohymy huulillaan ja vilkaisin häntä pikaisesti.

”Aamiainenkin oli maittava, tai siis olisi ollut jos meille olisi sitä tarjottu”, hän lisäsi ja samassa Alice iski nyrkillä naista takaraivoon. Chari ärähti sen vuoksi vihaisena ja kääntäessään katsettaan naista kohti sanoakseen pari valittua sanaa, Alice ehti ottaa hänen poninhännästään kiinni ja pitää paikoillaan.

”Sinä senkin!” Sergei sähähti Alicelle ja oli nousemassa naisystävänsä tueksi, mutta Tesak painoi hänet takaisin polvilleen. Tiscovera katsoi tilannetta hyvin tyytyväisen näköisenä. Kuin hän olisi jo voittanut, mutta se tapahtuisi vain kuolleen ruumiini yli.

”Kerro Tiscovera… Miten selvisit ja sait pysyttyä piilossa nämä vuodet?” sain lopulta kysyttyä ja nainen kääntyi katsomaan minua. Hän alkoi hymyillä ja kyykistyi toisen polvensa varaan eteeni ja Keidaz vetäisi minua taaemmas, että näkisin naisen paremmin.

”Sekö sinua kiinostaa sen sijaan että saisit tietää, miten lopetamme lyhyen elämäsi?” Tiscovera kysyi minulta. Katsoin häntä silmiin ja sain siirrettyä kasvojani hitusen lähemmäs ja vastasin hiljempaa kylmästi:

”Palan halusta kuulla, miten sinunkaltainen hirviö selvisi siitä pudotuksesta”, demoninainen katsoi minua pitkään silmiin. Kuin hän tutkisi minusta jokaisen solun.

”Aiotko kertoa vai haluatko jatkaa tuijotusleikkiäsi niin kauan että kyllästyt?” kysyin hiljaa edelleen kylmä sävy huulillani ja nainen lopulta nousi seisomaan. Hän vilkaisi Deilaa ja alkoi lopulta kävelemään ympäriinsä.

”Pieni tarinatuokio voisi olla paikallaan”, hän myönsi lopulta. Näin kuinka Jaisar käveli Deilan luokse, eikä vilkaissut minuun. Kun huomasin, etten saisi anovaa katsettani kohtaamaan Jaisarin ilmeettömän naaman kanssa, käännyin katsomaan demoninaista, joka aloitti ylimielisenä kertomaan selviytymistarinaansa.

”Tulivuorilaakson taistelussa huomasin itsekin, että armeijani alkoi hiipua ja voimani myös. Taisin silloin taistella teitä kaikkia kolmea päähaltiakuninkaallista vastaan. Se oli kyllä mukava taistelu, varsinkin kun sain murrettua sen vaaleahiuksisen viherkuninkaan nenän”, Tiscovera aloitti ja puhui kuin kertoisi suurestaki löytöretkestään. Kaikki kuuntelivat häntä hiljaa, osa kiinostuneina, osa tylsistyneenä, mutta Deila ilmeisesti ihmeissään. Hänestä näki, että hän ei ymmärtänyt, miksi tämä tarina piti kertoa nyt. Tiesin sisälläni, että tämä oli Tiscoveran taktiikkaa saada Deilan paikka ja toivoin, että demonikuningatar huomaisi sen myös ja pyörtäisi päätöksen auttaa tuota hirviönaista.

”Lopulta taistelu teitä kolmea vastaan alkoi olla haastavaa jopa pikkuveli apunani, koska olin silloin paljon heikompi kuin mitä kuvittelin itsestäni. Lopulta luomanne paineaalto pudotti minut ja Keidazin kalliolta alas ja upposimme tuliseen jokeen”, nainen sanoi ja kääntyi katsomaan minua. Jäin odottamaan, että hän paljastaisi miten oli selviytynyt tulijoesta, koska sen laava tunnetusti sulatti aivan kaiken, mikä siihen upposi.

”Onnistuin viimeisillä voimillani luomaan mustan kuvun ympärilleni ja pelastamaan Keidazin sen sisälle. Matkasimme kuvun sisällä pitkän matka, vaikka meitä poltti ja sattui, koska kupu ei suojannut meitä kokonan. Pääsimme lopulta turvaan ja kaikki nämä piilossa olleet vuodet paransimme itseämme ja aloimme keräämään kaikessa hiljaisuudessa nykyistä ryhmääni”, Tiscovera kertoi lopuksi ja pudistin päätäni.

”Mahdotonta, koko Phantasone tutkittiin läpikotaisin, että teidät löydettäisiin”, sanoin ja rimpuilin Keidazin otteesta. Halusin niin kovasti päästä käsiksi naiseen ja repiä hänes kappaleiksi. Tiscovera naurahti ja kyykistyi taas puoleeni.

”Se, että kuninkaalliset väittivät sinulle että meitä etsittiin kaikkialta ja ei löydetty, ei tainnut pitää paikkansa”, hän sanoi minulle ja vinkaten silmäänsä käänsi selin minua kohti. Voisiko se olla totta? Oliko kuningas Ralff, kummisetäni, valehdellut että kaikki paikat olisi etsitty läpikotaisin?

”Kuitenkin, olin silloin todella heikko ja typerä. Mutta niistä virheistä on opittu ja nyt olen vahvempi kuin koskaan”, Tiscovera sanoi ja kääntyi katsomaan minua, osoittaen minua teräväkärkisellä sauvallaan, jonka oli loihtinut esiin.

”Ja tällä kertaa sinä eikä kukaan muukaan estä minua… eikä kuningatar Deilaa”, Tiscovera sanoi kuin lisäten Deilan osuuden merkkinä, ettei ollut unohtanut puheensa aikana liittolaistaan. Käännyin lopulta katsomaan Deilaa.

”Deila, olen edelleen niin pahoillani kaikesta. Mutta jos voisit vielä-” yritin aloittaa, mutta samassa Keidaz sitoi suuhuni lakananpalan ja sama tehtiin Sergeille ja Charille.

”Hei! Lhopefta!” yritin huutaa Keidazille, joka kuitenkin sitoi lakanan pääni taakse.

”Älä nyt kaunotar, anna meidän puhua asiat loppuun”, Keidaz kuiskasi minulle ja antoi suukon poskelleni. Käänsin päätäni heti vastaiskuna pois vihaisena. Hengitykseni alkoi nopeutua pikku hiljaa ja epätoivo syntyä sydämeeni. Aikoiko Deila tosiaan Tiscoveran avulla teloittaa meidät?

”Haluan vihdoin puheenvuoron”, Deila ilmoitti ylvään äänensä saattelamana ja Tiscovera kääntyi katsomaan naista ja nyökkäsi päätänsä merkiksi, että toine saisi olla nyt vuorossa. Deila käveli muutaman askeleen meitä lähemmäs ja katsoi meitä hetken vuorollaan tyynenä ja hiljaisena. Yritin silmilläni viestiä häneltä apua. Apua ja armoa. Deila olisi paljon parempi kuin Tiscovera, hän ei olisi murhaaja samalla tavalla.

”Haluan neuvotella muiden ylhäisyyksien kanssa”, Deila ilmoitti yht äkkiä ja kääntyi katsomaan ympärillään olevia. Pieni toivo iski samantien sydämeeni enkä kääntynyt katsomaan pois hänestä. Nainen käveli vuorostaan ympyrää aukealla, keppi seuranansa ja alkoi puhua:

”Demonit ovat olleet vuosia ala-arvoisessa asemassa ja haluan, että se tulee muuttumaan”, Deila ilmoitti paikalla oleville. Moni demonikansalaisista nyökytteli päätänsä, ollen näin kuningattarensa kanssa samaa mieltä. Tiscoveran ilme oli suorastaan järkyttynyt. Hän ei selvästikään voinut uskoa korviaan.

”En kuitenkaan halua vuodattaa verta, ellei siihen ole muuta vaihtoehtoa. Jos nyt tapan kuningatar Heizelin, se olisi sama kuin julistaisin sodan koko Phantasonea vastaan, Se olisi samalla demonien ajan loppu”, Deila kertoi.

”Et voi olla tosissasi! Juuri siksi nämä kolme pitää tappaa, jotta viestimme menee perille!” Tiscovera kivahti ja otti naista olkapäistä kiinni lujaa.

”Kenenkään kanssa ei tarvitse neuvotella, koska demonien kuuluu ottaa se mikä heille kuuluu”, Tiscovera kivahti päin kuningatar Deilan naamaa. Toivoni vain nousi entisestään ja vilkaisin Jaisaria, joka vilkaisi minua vain pikaisesti. Hän kääntyi nopeasti katsomaan kuningatartaan varmistaakseen, ettei Tiscovera tekisi hänelle mitään sopimatonta.

”Et voi olla varma auttaako se Tiscovera. En halua vielä ainakaan riskeerata mitään. Pitämällä kuningatar Heizelin ja hänen seurueensa panttivankina, minulla on mahdolisuus keskustella asioista”, Deila sanoi Tiscoveralle, katsoen tätä arpisilla kasvoillaan tyynenä. Tiscovera pudisti päätänsä ja Deila irroitti itsensä naisen otteesta ja jatkoi kävelyä.

”Demonien kuuluu saada arvostusta, mutta väkivalta tässä tilanteessa ei ratkaise mitään”, Deila lisäsi ja kääntyi lopulta katsomaan minua. Katsoin häntä nyökäten päätä kiitollisena.

”Olen pettynyt Deila”, Tiscovera sanoi hiljaa ja me kaikki käännyimme katsomaan demonia. Nainen puristi kädessään olevaa valtikka-asettaan.

”Kuningatar Deila”, Jaisar korjasi naista ja Tiscovera vilkaisi häntä kylmästi hymyillen.

”Deila menetti arvonsa, koska noin heikko demoni ei voi olla demonien kuningatar”, Tiscovera sanoi. Kuulin, miten aseet latautuivat vierelläni ja Tesak osoitti Sergeitä aseellaan ja Alice Charia. Aloin hengittää kiivaasti ja pudistin päätäni raivoissani.

”Shenkin pashkiainen! Tappele edesh reilushti!” mumisin kankaanpala suussani Keidazin otteessa. Tiscovera kääntyi katsomaan minua samalla kun osoitti Deilaa aseellaan.

”Miksi tapella reilusti, kun voin tehdä mitä haluan”, Tiscover sanoi hullun hymy kasvoillaan. Deila katsoi naista hyvin varautuneena jo ja liikehti kättänsä merkkinä, että alamaisten olisi parasta lähteä paikalta. Tiscovera huomasi tämän ja nosti kättään.

”Olisit ollut hyvä liittolainen”, hän sanoi hiljempaa Deilalle ja napsautti sormiansa niin, että se kaikui aukiolta suontäytteisten metsien syvyyksiin.

Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:

- Apocalyptica – Call my name

- FF XV movie ost – NYX

- The Hobbitt 2 ost – The Woodland Realm

- Detroit: Become Human ost - Zlatko