VAROITUS! LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!
Hyppäsin ilmaan ja potkaisin jalastani suuren vesipallon ja huomasin, kuinka Salam pienellä käden heilautuksella loi tornadon. Tornado imi vesipallon sisäänsä ja suihkutti veden ympäriinsä. Muutamalla käden heilautuksella, samalla alas laskeutuessani, yritin saada vettä kerättyä piiskamaisesti ympärilläni ja osoitin sen uuteen hyökkäykseen valkohiuksista prinssiä kohti. Samalla sivusilmällä huomasin Ninjan juoksevan kovaa vauhtia Salamia kohti ja ilmaan juostessaan heitti kolme violettista heittotähteä, jotka Salam omalla nahkaruoskallaan pysäytti yhtä nopeasti, kuin ne olivat Ninjan kädestä sinkoutuneet. Samalla nuori mies huomasi yritykseni ja loi sormensa heilautuksella suuren tuulenpuuskan, joka sai minut lentämään vesipiiskani kanssa kauemmas hänestä. Pakko myöntää, että Salam oli kehittynyt taistelemisessa. Ehdein käsilläni ottaa alastuloni vastaan ja laskeuduin jaloilleni huomatakseni, että Ninja haastoi nuorta haltiamiestä lähitaistelussa. Ninja oli mestari lähitaistelussa ja huomasin, miten vaikea Salamin oli pysyä neidon tahdissa mukana. Lähdin samantien kaksikkoa kohti ja keräsin maahan iskeytyneen veden takaisin ympärilleni ja heitin vesipiiskan uudestaan Salamia kohti. Mies huomasi tämän ja sai Ninjan kädestä otteen, johon nainen ei osannut varautua ja iski Ninjan päin vesipiiskaa, joka kiljahtaen kastui sen kanssa kohdatessa. Itse hyppäsin Ninjan yli ja hyökkäsin Salamia kohti. Haltia ei osannut odottaa minua ja sain tönäistyä Salamin selin maahan.
”Okei okei, luovutan!” Salam huudahti, kun olin iskemässä häntä vesiaallolla. Huokaisin turhautuneena.
”Hitto! Olisin niin halunnut kokeilla tätä aaltotekniikkaa”, sanoin harmissani ja loihdin veden pois. Salam naurahti.
”Pysyn mieluummin kuivana kiitos vain”, Salam sanoi ja nousi ylös samalla, kun ojensi kättäni hänelle tueksi. Ninja tuhahti ja kuivasi hiuksiansa.
”Kehtasitkin heittää minut päin vettä”, Ninja sanoi Salamille hampaidensa välistä. Mies pyöräytti kättänsä ja pieni lämmin tuuli puhalsi Ninjan ohitse ja hän oli taas kuiva. Ninja vilkaisi Salamia ja sitten vaatteitaan.
”Hei kiitos, osaisinpa minäkin tuollaista”, Ninja sanoi.
”Älä nyt, lähitaistelutaitosi ovat ihan mahtavat, liikut niin notkeasti”, Salam sanoi ja Ninja kääntyi katsomaan ihmeissään Salamia.
”Siis, annoitko minulle juuri kehuja?” Ninja kysyi uskomatta korviaan ja me kaikki kolme naurahdimme.
”Sinäkin Heizel olet oppinut yhä paremmin hallitsemaan elementtiäsi, vaikuttavaa”, Salam sanoi ja kääntyi katsomaan minua leveä hymy huulillaan. Hymyilen hänelle takaisin kiitollisena kehusta.
”Et itsekään ole hullumpi. Minulla ja Ninjalla ei meinannut olla mitään mahdollisuuksia sinua vastaan”, kehuin takaisin. Salam vilkaisi maahan hymyillen imarreltuna, kunnes kääntyi katsomaan taas minua. Huomasin hennon punastuksen hänen vaalean ruskeilla poskillaan.
”Kun te kaksi olette niin hyviä niin on pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni harjoittelemisen suhteen”, hän myönsi. Ninja katsoi toista ovela hymy huulillaan.
”Yrität vain tehdä vaikutuksen kahteen sievään prinsessaan”, Ninja sanoi ja Salam vilkaisi häntä silmät suurina. Oliko ystäväni iskenyt arkaan kohtaan.
”E-en nyt sentään. Tehän olette molemmat varattuja”, Salam sanoi heti empien ja vilkaisi minua kuin apua anoen.
”Älä nyt Ninja, minkäs sille tekee, että olemme sen verran sieviä, ettei meille haluta hävitä”, sanoin Ninjalle, joka kääntyi katsomaan minua miettien kommenttiani. Hän nyökkäsi hyväksyvästi.
”Totta kyllä. Mutta hei! Vedettäisiinkö seuraavaksi minä vastaan te kaksi ja ilman loihtimista? Voisitte harjoitella lähitaisteluanne paremmaksi”, Ninja ehdotti ja osoitteli meitä virnistellen.
”Kyllä se minulle sopii”, prinssi sanoi ja nyökkäsi.
”Minullekin, pidetään vain pieni juomatauko, on niin kuuma”, pyysin ja seuralaiseni olivat samalla kannalla. Kävelimme tumman puisen penkin luokse ja laskin samalla lanteillani olleen mustan hupparin penkille. Otin sen tilalle käteeni sinisen läpinäkyvän vesipullon ja join ison annoksen yhdellä kertaa alas, nauttien jokaisesta pisarasta. Oli todella lämmin, mutta sentään välillä aurinko meni pilveen. Vaalea pilvi peitti auringon hetkeksi ja Ninja huokaisi nauttien.
”Ihanaa, että hetkeksi aurinko on poissa”, hän kommentoi nauttien ja äännähdin posket täynnä vettä merkiksi olevani samaa mieltä. Samassa Salam nappasi minut takaapäin halaukseen ja minusta purskahti vedet ulos yllättävän huomionosoituksen vuoksi. Ninja katsoi meitä kahta hetken hiljaa, kunnes alkoi nauramaan kuin viimeistä päivää.
”Toi oli hyvä!” Ninja rääkäisi naurahtaen ja mätkähti maahan takamukselleen nauramaan. Salam nauroi myös ja piti minua halauksessaan, kun yritin päästä hänen otteestaan nauraen pois.
”Nyt olet pulassa Qjudon prinssi!” huudahdin naurahtaen ja purskautin vesipullostani vettä miehen kasvoille. Se sai Ninjan nauramaan enemmän.
”Oli sen arvoista, olisit nähnyt reaktiosi”, Salam sanoi kasvot märkänä ja nauraen.
”MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?” kuulin tutun äänen huutavan ja käännyin heti katsomaan vasemmalle puolelleni.
”Keidaz..” sain aloitettua ja Salam ei saanut otettaan kokonaan irti minusta, kun jo hopeahiuksinen mies otti prinssin rinnuksista kiinni ja yritti työntää kauemmas minusta. Salam pisti oitis vastaan ja sai miehen ja itsensä pysähtymään.
”Anna olla viimeinen kerta, kun lähentelet tyttöystävääni!” Keidaz raivosi Salamille. Tämän silmistä huokui kylmä viha, aivan kuin Salam olisi yrittänyt tehdä minulle paljon pahempaa.
”Rauhoitu nyt hyvä mies!” Salam ärähti toiselle takaisin. Vilkaisin Ninjaa, joka oli noussut jo ylös ja tuli kanssani miesten väliin.
”Lopeta Keidaz, ei se ollut mitään muuta kuin pelleilyä”, yritin sanoi, kun sain irroitettua tämän Salamista ja Ninja Salamin Keidazista. Mies kääntyi katsomaan minua kylmillä silmillään ja minua puistatti samantien.
”Pelleilyä?! Kukaan mies ei halaile naista tuolla tavalla”, Keidaz ärisi minulle hampaidensa välistä. Katsoin hänen terävää katsetta ihmeissäni.
”Mikä sinulla on kulta? Et ole ennen käyttäytynyt näin”, kysyin ihmeissäni.
”Kuulitko mitä sanoin?!” Keidaz ärähti minulle kovempaa.
”Hei kuumakalle, rauhoitus nyt! Säästä tuo agressiosi Tiscoveraa varten”, Ninja ärähti takaisin.
”Eikö kukaan ole opettanut sinulle käytöstapoja, miten kuninkaallisille keskustellaan?” Salam kysyi ja paransi harmaata liiviään yllään. Keidaz kääntyi katsomaan häntä vihaisena.
”Insestiprinssi pitää suunsa kiinni”, Keidaz tokaisi myrskyllisesti. En voinut uskoa korviani. Ryntäsin Keidazin eteen, ennen kuin tämä ehtisi taas Salamin kimppuun.
”Tuo oli jo törkeää Keidaz!” kivahdin hänelle. Mies katsoi minua vihaisena. Lopulta hän sanoi kylmästi hiljempaa minulle:
”Olitkohan sittenkään neitsyt…”, katsoin häntä uskomatta korviani. Tunsin, miten silmiäni alkoi kirvellä ja kiukun kyyneleet yrittivät ponnistaa esiin. Keidaz naurahti.
”Itkut eivät nyt auta”, hän sanoi minulle. Vihasin tätä osaa itsessäni, joka Keidazin seurassa sisälläni kylvi, kun oli eri mieltä hänen kanssaan tai puolustin itseäni.
”Lähteekö arvon miehesi vai jääkö pitämään seuraa? Voidaan ottaa ottelu vaikka heti”, kuulin Salamin sanat takanani. Keidaz ei kääntynyt katsomaan valkohiusta, vaan katsoi minua ja kyynelehtiviä silmiäni. Hänestä huokui uhkaava ja vihainen aura. Olisin halunnut halata häntä, mutta pelkäsin, että hän torjuisi minut.
”Keidaz…”
”Tule käymään luonani, kun arvon harjoittelusi ovat ohitse”, Keidaz tiuskaisi minulle ja lähti muuta sanomatta takaisin sinne, mistä tulikin. Katsoin hänen peräänsä ja lopulta pyyhkäisi poskilleni laskeutuneet kyyneleet.
”Jestas sentään”, Ninja huokaisi ja käännyin katsomaan ystäviäni.
”Oletko kunnossa Salam?” kysyin.
”Älä minusta huolehdi. Kerro mieluummin, miksi Keidaz kohtelee sinua noin?” Salam kysyi suoraan ja katsoin hänen keltaisia silmiään.
”Olin juuri kysymässä samaa. Onko hän aina ollut noin ilkeä sinulle?” Ninja kysyi edelleen järkyttyneenä siitä, mitä oli nähnyt ja kuullut. Pudistin päätäni.
”Ei ainakaan aluksi. Kyllä hän joskus suuttuu, mutta onneksi hän leppyy myös nopeasti”, vastasin.
”Entä epäileekö hän usein sinulla olevan salasuhteita?”Salam kysyi ja katsoi minua yhä. Mietin hetken.
”Välillä siitä on tullut kommenttia. Vaikka olen sanonut, ettei syytä moiselle ole. En tiedä, onko se hänen epävarmuutta”, vastasin.
”Tekisi sitten tuolle ongelmalleen jotain, eikä hyökkäisi kuninkaallisten kimppuun. Voisin syyttää häntä kunnianloukkauksesta”, prinssi edessäni sanoi suoraan. Katsoin häntä anovasti silmiin.
”En kuitenkaan tee sitä, koska tiedän että se saisi sinut hankalaan asemaan”, Salam jatkoi ja nyökkäsin kiitollisena.
”Kiitos Salam, arvostan sitä”
”Oletko onnellinen hänen kanssaan?” Ninja kysyi ja käännyin katsomaan häntä. Kysymys sai minut pysähtymään hetkeksi. Kännyin katsomaan maahan.
”Hyvä kysymys… En tiedä. Kyllä minä häntä rakastan”, yritin sanoa.
”Olla onnellinen ja rakastaa on kaksi eri asiaa Heizel. Olemalla onnellinen on se tunne sisällä, kun koet ettei mikään tunnu mahdottomalta ja sinun on hyvä olla. Rakkaus on sitä, että on valmis tukemaan ja suojelemaan toista, oli tilanne mikä tahansa. Koetko noita tunteita Keidazin kanssa?” Ninja kysyi. Prinssi hänen vierellään oli kääntynyt katsomaan ystävääni, kunnes kääntyi katsomaan minua. Sisälläni kuohui pakokauhu. Rakastin Keidazia ja halusin olla hänen kanssaan. Mutta olenko onnellinen? Kestänkö kuin kivi sitä, miten hän yrittää alentaa minua ja arvoani.
”Minun on hyvä olla hänen kanssaan silloin, kun hän on mukava”, sain vain vastattua. Ninja katsoi minua huolissaan.
”Heizel, onnesi on tärkeä asia. Älä anna tuollaisen öykkärin pilata sitä, mitä olet. Olet liian arvokas siihen”, Salam sanoi minulle ja käännyin nyt katsomaan häntä.
”Mietin asiaa uusiksi”, lupasin lopulta. Asiasta keskusteleminen tuntui minusta todella pahalta. Ajatus minun ja Keidazin erosta. Että erottuamme Keidaz löytäisi jonkun muun, kenen kanssa nauraa, suudella ja pitää hauskaa. Hän löytäisi jonkun toisen, jota pitää lähellään ja kenen kanssa nauttii sängyssä olosta. Ajatus tuntui epäreilulta, koska Keidaz oli sanonut, että asemassani on hankalaa löytää hyvää miestä, joka aidosti välittäisi minusta. Hän oli kertonut, että hän on juuri oikea minulle.
”Mieti Heizel, muista että olemme tukenasi”, Salam kommentoi minulle vielä. Nyökkäsin kiitollisena, kunnes ehdotin:
”Jatkettaisiinko harjoittelua? Haluaisin päästä näyttämään Ninjalle, miten lähitaistelua hoidetaan”, Ninja virnisti heti haastavasti.
”Tuo tapahtuu vain unissasi”, hän vastasi ja lähdimme naurahtaen jatkamaan harjoittelua juuri esiin tulleen auringon alla. Sisälläni silti kylvi huoli Keidazista. Mitä oikein tekisin tämän tilanteen kanssa? Nyt vasta Ninjan ja Salamin nähtyä Keidazista tämä toisenlainen puoli, oli herättänyt sisälläni tunteen, että oliko suhteemme niin hyvä kuin olin luullut.
Istuin huoneeni nojatuolin ääressä letittäen suihkunjälkeisiä hieman kosteana olevia hiuksiani ja katsoin hiljaisena Keidazia, joka katsoi ikkunasta ulos.
”Olen pahoillani, että suutuin sillä tavalla ystäviesi nähden”, Keidaz sanoi ja pysäytin hetkeksi hiusteni letittämisen. Keidaz vilkaisi minua, kunnes kääntyi katsomaan taas ikkunasta ulos.
”En olisi saanut tulistua sillä tavalla ja olla niin mustankipeä”, hän myönsi ja nielaisi raskaasti. Hänelle teki ilmeisesti vaikeaa myöntää menneensä käytöksellään yli. Pieni hymy nousi huulilleni ja toivon kipinä sykki sydämessäni. Ehkä hän ei enää suuttuisi samalla tavalla?
”Saat anteeksi kulta”, vastasin hymyillen ja Keidaz vilkaisi minua pieni hymy huulillaan. Tuota hymyä rakastin katsoa. Letitin hiukseni loppuun ja nousin nojatuolilta ylös. Astelin itsevarmana Keidazin luokse ja hän otti minut kainaloonsa. Huomasin vasta ikkunan ääressä, että hän tarkkaili sisäpihalla tapahtuvaa ottelemista siskoni ja veljeni kesken.
”Aa Chari ja Trevio ovat myös harjoittelemassa”, kommentoin hymyillen. Keidazista kuuli, että hän vain hymähti ja piti kättään olkapäälläni. Nojasin päätäni häntä vasten. Miehen sydän löi rauhalliseen tahtiin ja se rentoutti. Olisin voinut nukahtaa siihen.
”Minusta meidän pitäisi luovuttaa Tiscoveran suhteen”, Keidaz kommentoi yht äkkiä ja silmäni aukesivat samantien kuin painajaisesta herätessä. Nostin heti päätäni katsoakseni miestä vierelläni kunnolla, mutta hän vain katsoi ikkunasta ulos.
”Mistä nyt tämä mielipide tuli?” kysyin ihmeissäni. Keidaz huokaisi ja kääntyi katsomaan sisaruksistani taivaalle ja siellä lentäviin lintuihin ja leijaileviin pilviin.
”En ymmärrä mikä järki tässä sodassa on. Tiscovera on vahva ja on todistetusti oppinut käyttämään pimeyden taikaa”, mies kertoi kantansa ja pudistin päätäni uskomatta korviani.
”Juuri sen takia meidän on taisteltava, koska hän on vahva. Ja hän on hankkinut voimansa rikollisin keinoin ja murhaamalla, hän ansaitsee joutua oikeuden eteen” perustelin poikaystävälleni, joka kääntyi katsomaan minua.
”Ei häntä voi voittaa”, Keidaz sanoi minulle yhä vastaan.
”Miten et voi luottaa kuninkaallisiin armeijoihin? Koko Phantasone on valmis puolustautumaan sitä hirviötä vastaan”, sanoin ja jokin kylmä sävähti miehen silmissä. Katsoin häntä hiljaa. Olinko taas sanonut jotain väärää, josta hän ei pitänyt?
”Ansaitseeko sinunkaltaisesi tämän maailman? Eikö teidän aikakausi ole ollut jo tarpeeksi pitkä?” Keidaz kysyi minulta kylmästi. Kurkkuani kuristi järkytyksestä.
”Ajatteletko, että tässä olisi rasistisia piirteitä?” kysyin suoraan, edelleenkään uskomatta sitä, mitä olin koko tämän ajan kuullut miehen suusta tulevan ulos. Keidaz kohotti olkapäitään vienosti.
”Olisitteko samanlaisia, jos vastassa olisi haltia?” hän kysyi minulta suoraan ja minun oli pakko naurahtaa järkytyksestä.
”Oikeasti Keidaz, minun vanhempanihan ovat Qjudon ja Anatakin kuninkaallisten kanssa pyrkineet auttamaan niitä demoneita, jotka eivät ole halunneet olla mukana sen naisen juonessa”, kerroin miehelle ja hän vain katsoi minua ilmeettömänä.
”Mitä on tapahtunut Keidaz? Ei nyt pelkästään tämä, että olet vastaan sitä, että Tiscovera pitäisi kukistaa vaan muutenkin. Et ole halunnut juurikaan läheisyyttä sen illan jälkeen. Olet kireämpi ja etäisempi. Ja nyt tämänpäivänen”, luettelin ja Keidaz kääntyi katsomaan vain ulos.
”Ei rakkauden kuulu olla vain söpöilyä, pitää olla myös erimielisyyksiä. Ja minun mielipiteeni on, että sota Tiscoveraa vastaan on turha ja kertoo, ettette te haltiat halua että valtaanne uhmataan”, Keidaz sanoi minulle kylmästi. Silmäni suurenivat yhä enemmän koko tilanteen ja keskustelun uskomattomuudesta.
”Miten voit ajatella tuolla tavalla? Pidätkö minuakin sellaisena, joka ei välitä muista kuin haltioista? Minähän rakastan sinua ja sinä olet puoliksi demoni”, muistutin miestä ja tämä kääntyi taas katsomaan häntä.
”Niin, puoliksi. Se haltiapuoli minussa sinua kiinostaa”, Keidaz sanoi.
”Ei todellakaan kiinosta”
”Kyllä se vain kiinostaa, et vain suostu myöntämään sitä, koska olet haltia ja kuninkaallinen”, pudistin päätäni Keidazin sanoille ja kiukku sisälläni alkoi kasvaa. Kyyneleet tuntuivat taas tekevän tuloansa ja nielaisin.
”En voi uskoa, että ajattelet minusta noin”, sain sanottua hampaideni välistä vihaisena ja lähdin marssimaan huoneesta ulos. En pystynyt jäädä kuuntelemaan enempää Keidazia ja tämän syytöksiä.
Kävelin ilta-aurinkoisella rannalla, potkien hiekkaa jaloillani täynnä kiukkua.
”Että kehtaa miettiä minusta niin, helvetti vie”, kihisin raivosta ja potkaisin jalalla tällä kertaa sen verran lujaa, että tömähdin maahan selälleni.
”Hitto…” ärähdin kiukkuisena ja jäin vain katsomaan taivasta. Pilvet olivat ehtineet hävitä ja illansininen taivas alkoi vaihtaa väriänsä tummemmaksi.
”Onko tämä jokin uusi tapa harjoittaa veden hallintaa rannalta käsin?” kuulin tutun matalan miehen äänen tulevan lähemmäksi ja pian ilta-auringon varjon saattelemana isäni pysähtyi seisomaan vierelleni.
”Hei isä”, sanoin ja nousin seisomaan. Pyyhin hiekkaa pois vaatteiltani rivakasti.
”Painaako jokin mieltäsi?” Hidrael kysyi minulta ja käännyin katsomaan isäkuningasta.
”Joo ja ei”, vastasin. Mies hymähti isällisesti.
”Kävele kanssani ja kerro, mikä on hätänä”, isäni pyysi ja lähti kävelemään pitkin rantaa rauhallisin askelin. Sain muutamalla hölkkäysaskeleella hänet kiinni ja kävellessämme rantaa pitkin kivisille portaille kerroin, mitä oli aiemmin päivällä tapahtunut ennen rannalle tuloani. Asteltuamme portaat ylös seurasimme kivitettyä polkua kauniin suuren puutarhan läpi, jonka ympärillä oli pieniä vesiputoiksia ja lamikoita. Eriväriset kukat ja valot toivat yhteistä loistoa meidän ympärillemme ja isäni kuunteli minua tarkkaan, katsoen minua välillä.
”Myönnän, että Keidazin vihjaus rasismista hämmästyttää. Äitisi ja minä olemme kasvattaneet sinut ja sisaruksesi hyväksymään kaikki lajit”, Hidrael myönsi minulle ja nyökkäsin turhautuneena.
”En ymmärrä mistä se tulee ja kaikki se, että sota on turhaa ja että emme voittaisi Tiscoveraa”, tuhahdin kovaan ääneen, joka sai muutamat linnut pelästymään ja lentämään pois puista. Isäni näytti kädellään varovasti, että muistaisin olla korottamatta ääntäni.
”Toki siinä on pieni mahdollisuus, ettemme voittaisi Tiscoveraa, vaikka meillä olisi kaikki mahdollinen häntä vastaan. Mutta hänen voittaminen ei ole mahdotonta”, isäkuningas sanoi minulle vieressäni ja käännyin katsomaan häntä hiljaisena.
”Hänen mielestään haltioiden valtakausi pitäisi olla ohi”, sanoin hiljempaa ja Hidrael vilkaisi minua pikaisesti, kunnes käänsi silmänsä taas eteen ja astelimme samalla kaarevalle kivisillalle ja jäimme sen äärelle nojaamaan reunalle ja katsomaan alas näkyvää maisemaa kotilaguunistamme.
”Toki se piristäisi kuninkaallisia kokouksia, kun vampyyrit ja demonit yhtyisivät mukaan keskusteluihin”, mies vierelläni sanoi ja katsoin kaukana hiljaksiin laskeutuvaa aurinkoa.
”Jolinit eivät koskaan hyväksyisi sitä”, sanoin ja Hidrael naurahti matalasti.
”Onneksi Jolinit eivät yksinään päätä, saavatko vampyyrit ja demonit edustajansa kokouksiin”, isäni sanoi ja kääntyi katsomaan minua. Käännyin katsomaan häntä takaisin.
”Ehkä Keidazia pelottaa menettää sinut”, isäni sanoi minulle ja tunsin pienen punan poskillani. Siirsin hieman hiuksia korvani taakse.
”Koska kun taistelut alkavat, sinunkin on tulevana kuninkaallisena oltava mukana. Voi olla, että Keidaz pelkää puolestasi ja purkasi sen tuolla tavalla. En hyväksy hänen sanojaan sinua kohtaan, mutta näen, että siellä takana voi olla epävarmuutta tulevasta”, isäni saneli minulle ja nyökkäsin vienosti merkkinä, että miehen sanoissa voisi olla totta.
”En tullut ajatelleeksi tuota”, myönsin ääneen jaa isäni siirsi hiuksiani korvani taakse kasvojeni toiselta puolelta.
”Keskustele hänen kanssaan vielä. Ja ole kovana, vaikka hän yrittäisi kieltää tuntemuksiaan. Välillä tarvitaan pientä työntämistä, että saadaan oikea asia kuuluville”, isäkuninkaani sanoi minulle ja iski minulle silmäänsä nopeasti. Sain hymyiltyä hieman.
”Mukavaa, että hymyilet”, isäni sanoi ja käännyin halaamaan häntä ja mies avasi rintakehänsä ja otti minut lämpimään syleilyyn.
”Kiitos isä”, sanoin hiljaa ja Hidrael silitti hiuksiani.
”Kiitos itsellesi tyttäreni”, mies sanoi ja kääntyi vielä antamaan minulle suukon päälaelle.
”Lähdetäänkö syömään?” isäni kysyi ja nyökkäsin päätäni.
”Mitä luulet, saammekohan jälkiruuaksi toffeesuolavanukasta?” kysyin hymyillen.
”Kävin erikseen vaatimassa, että sitä tehdään. Tiedät, miten äitisi reagoi, jos ei saa joka keskiviikkoista vanukastaan”, isäni sanoi ja naurahdimme molemmat.
Kävelin käytävää pitkin vilkuillen ikkunoista ulos, jos näkisin Keidazia. Hän ei ollut tullut syömään ja en löytänyt häntä nyt mistään. Kävelin portaat alas alempaan kerrokseen ja siitä suoraan käytävän päässä olevaan suuren kirjastosaliin. Muutama palvelija oli siellä juuri siivoamassa ja juttelemassa mukavia. Huomatessaan minut, he hihkaisivat yhteen ääneen:
”Prinsessa Heizel”, ja niiasivat. Nyökkäsin heille vienosti päätä tervehdykseksi.
”Oletteko nähneet Keidazia?” kysyin palvelijoilta samalla, kun kävelin heidän luokseen.
”Näimme hänet viimeksi vartti sitten ylhäisyys. Hän keskusteli vanhempiesi kanssa ja näytti hieman hermostuneelta”, toinen palvelijoista vastasi minulle ja nyökkäsin ihmeissäni.
”Ei kuulosta Keidazin tapaiselta olla hermostunut”, mietin hiljaa ääneen itsekseni. Ravistin päätäni hieman ja kysyin vielä:
”Saitteko selville, että minne he mahtoivat mennä yhdessä?” kysyin. Tiesin, että vaikka hovimme oli hyvinkäyttäytyvä ja turhia juoruja ei juoruttu, niin kyllä palvelusväki kuiski asioita toisilleen. Palvelijat näyttivät hieman syyllisiltä, koska tiesivät, etteivät olisi saaneet kuunnella vanhempieni ja poikaystäväni keskustelua.
”Kuulimme, että Keidaz haluaisi viedä heidät vihkikalliolle”, palvelija myönsi punastellen ja hämmennyin lisää.
”Vihkikalliolle..? Mutta miksi ihmees-?” olin kysymässä, kunnes päässäni alkoivat rattaat raksuttaa ja aloin hymyillä. Äännähdin, kuin pieni ihastunut tyttö ja lähdin peruuttamaan kirjastosta.
”Kiitoksia”, sain sanottua palvelijoille ja jätin heidät hihittelemään keskenään töidensä pariin. Vihkikallio oli laguunin korkein ja upein paikka, jonne oltiin rakennettu aikoinaan upea aukea, jonka pylväät saatiin koristeltua kauniisti häiden aikana. Isoäitini Riyzekien puolella oli rakennuttanut paikan ja nimennyt paikan vihkikallioksi, koska samaisella paikalla häntä oltiin kosittu ja hän oli isoisäni kanssa astuneet avioliittoon. Vanhempani olivat myös aikoinaan luoneet vihkivalansa samalla paikalla. Sydämeni meinasi pakahtua jännityksestä ja uteliaisuudesta. Haluaisin päästä edes salaa näkemään, jos Keidaz pyytäisi vanhemmilta kättäni avioliittoa varten. Juoksin kartanosta ulos ja lähdin oitis kohti vihkikalliota. Päätin ottaa ylös vievän joen avukseni, jotta menettäisin mahdollisesta tilanteesta vain vähän.
VIHKIKALLIOLLA
Kuningaspari kävelivät käsikkäin heidän tyttärensä poikaystävän takana kivisiä portaita pitkin.
”Hhmm, täytyykin sanoa palvelijoille, että tulevat leikkaamaan rikkaruohoja pois täältä”, Cassandra sanoi ja vilkuili portaille. Hidrael vilkaisi vaimoansa ja taputti tämän kättä hellästi.
”Jos haluat rakas, se ei onneksi ole paniikinomainen asia”, hän sanoi naiselle, joka kääntyi katsomaan miestään vaaleanruskeilla silmillään hymyillen.
”Ei, on tärkeämpiäkin asioita, kuten vaikka tämä hetki”, Cassandra sanoi intoa äänessään. Keidaz käveli heistä muutaman askeleen kauempana, eikä ollut kovin puheliaalla tuulella ollut. Haltiakuningatar ajatteli, että toista jännitti varmasti tuleva kosintapyyntö.
Lopulta kolmikko saapui aukealle. Cassandra päästi miehensä kädestä irti ja katsoi nuoren miehen selkää hymyillen.
”Keidaz, ei sinun olisi tarvinnut tuoda meitä tänne asti. Tiedät, että vastauksemme tyttäremme käden pyytämiselle on hyväksyvä”, Cassandra sanoi hymyillen. Hidrael katsoi miestä heidän edessään hieman ihmeissään. Miksi toinen ei kääntynyt katsomaan heitä? Tämän hopeiset kiharaiset hiukset leijuivat vienossa tuulessa ja auringon viimeiset säteet loistivat hänen nahkatakissaan kuin kulta.
”Keidaz, arvostamme sinua suuresti, mutta ei meitä olisi tarvinnut tänne asti tuoda”, Hidrael sanoi ja Cassandra kääntyi katsomaan miestään ihmeissään. Mies vilkaisi vaimoansa pikaisesti, kunnes käänsi katseensa taas tyttärensä poikaystävään.
”Itse asiassa, kyllä tarvitsi”, Keidaz sanoi lopulta ja kääntyi katsomaan kuningasparia hymyillen. Kuningatar kääntyi katsomaan hitaasti Keidazia. Hänen sydän alkoi pumpata kahta nopeammin hetki hetkeltä.
”Mitä varten Keidaz? Miksi toit meidät tänne?” Cassandra sai lopulta kysyttyä. Keidaz ei ehtinyt vastata mitään, kun kuningasparille tuttu naisääni vastasi:
”Että saisin tavata teidät pitkästä aikaa”, Tiscovera ilmestyi yhden pylvään takaa. Kuningaspari ottivat heti valmiusasennot taistelua varten.
”Tiscovera, miten helvetissä pääsit tänne?” Hidrael kysyi heti uhkaavana. Tiscovera hymähti ja vastasi:
”Ettekö ole iloisia näkemisestäni?” Cassandra pudisti vihaisena päätänsä rivakasti ja samassa ärähdyksen voimalla iski kädestään tulivanan demonia kohti. Tiscovera nappasi tulen palloksi käteensä ja iski sen takaisin kuningatarta kohti. Kuningaspari ehti juuri väistää tulta, joka iskeytyi heidän välistään suuria puita kohti, jotka tulipallon ansiosta alkoivat hitaasti liekehtimään. Hidrael heitti nyrkillään vettä puita kohti, aiheittaen savua. Hän kääntyi katsomaan Keidazia, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa viikatteensa kanssa.
”Sinä siis petit meidät”, Hidrael ärähti nuorelle miehelle ja iski tätä kohti jäätä, jonka Keidaz leikkasi kahtia terävällä viikatteella.
”Minä siis, kyllä”, Keidaz sanoi ja iskeytyi kauemmas Hidraelin aiheuttaman vesipotkun takia.
”Käytit tytärtäni hyväksesi, saat maksaa siitä!” Hidrael huudahti vihaisena, johon Keidaz naurahti ja samassa iskeytyi vastakkain viikatteensa kanssa kuninkaan vesimiekkaa vasten.
”Tyttäresi on kyllä kaikkeni, sitä en kiellä. Kunhan teistä on päästy, ovat hänen sisaruksensa seuraavana”, Keidaz sanoi äristen voitonriemuisena.
”Älä kuvittelekaan!” mies huudahti vihaisena ja samassa loi kädestään suuren vesimiekkavalaan, joka iskeytyi Keidazia kohti voimakkaasti, saaden miehen sinkoutumaan kauemmas metsän puolelle. Mies kuuli vaimonsa karjaisun, kun tämä iskeytyi Tiscoveran loitsun avulla kohti pylvästä ja kaatui maahan.
”Cass!” Hidrael huudahti ja torjui Tiscoveran luoman varjoisen basiliskin vesikilvellään.
”Olet ruostunut Cass, olen todella pettynyt”, demoninainen sanoi kuningattarelle, joka nousi seisomaan pylväästä tukea ottaen ja kyljestään kiinni pitäen.
”Ja sinä voimistunut, ties minkä avulla”, Cassandra sylkäisi vihaisena.
”Mitä sinulle tapahtui? Me olimme ennen ystäviä”, nainen sanoi ja katsoi punasilmäistä demonia silmiin. Silmissä ei ollut enää lainkaan inhimillisyyttä. Niistä paloin murhanhimo ja suoranainen viha. Se pelotti kuningatarta sydämessä.
”Mitäkö tapahtui?” Tiscovera kysyi ja katsoi kädessään olevaa mustapunaista liekkiä.
”Varmaankin se, että pitkän harjoittelun jälkeen sain tietää, miltä aito voima maistuu ja sen avulla saan teidät kaikki kumartamaan minua”, Tiscovera kertoi tyytyväisen oloisena ja kääntyi katsomaan Cassandraa.
”Täytyy vain muutamat tietyt tappaa pois suunnitelmien tieltä”, hän lisäsi ja samassa väisti Cassandran tulista kyyhkyparvea.
”Sinusta ei koskaan tule kenenkään hallitsijaa, minä pidän siitä huolen!” Cassandra karjaisi ja vilkaisi miestään, joka nyökäten lähti vaimonsa kanssa hyökkäämään Tiscoveraa kohti. Demoninainen valmistautui hyökkäykseen luomalla uuden varjobasiliskin, joka lähti sinkoutumaan heitä kohti.
”NYT!” Hidrael huusi vaimolleen ja tämä heitti uuden tulikyyhkysparven ja mies siihen perään vettä, aiheuttaen savua. Basiliski sinkoutui pois Tiscoveran näköetäisyydestä ja hän kirosikin sitä.
”Mokomat suippokorvapaskiaiset”, nainen ärjäisi ja jäi kuuntelemaan ympäristöään savu ympärillään. Samassa hän kuuli juoksu askelia vasemmalla puolellaan ja esti kädellään juuri ja juuri Hidraelin hyökkäyksen, samassa oikealla puolella Cassandra tarttui naisen käteen ja Tiscovera karjui vihaisena.
”Pidätämme sinut tässä ja nyt”, Cassandra ähkäisi ja samassa demoninainen alkoi liekehtiä ja sai kaksikon singottua takaisin aukean keskelle.
”Te ette minua pysäytä!” Tiscovera karjaisi demonimaisella äänellä ja iski paineaallon kaksikkoa kohti. Kuningaspari tipahtivat paineen vuoksi maahan. Hidrael lähti samantien nousemaan ylös, kunnes samassa tunsi terävän suuren kivun lävistävän hänen kylkensä.
”Hidrael!” Cassandra karjaisi heti kyynelehtien, kun näki Keidazin viikatteensa kanssa miehensä kimpussa.
”Ei kannata kääntää selkäänsä viholliselle”, Keidaz kuiskasi miehelle ja tönäisi miehen irti viikatteestaan. Hidrael yskäisi verta ja piti haavasta epätoivoisesti kiinni. Veri valui kuin vesiputous kyljestä ulos, värjäten kivilaatat allaan punaiseksi. Cassandra juoksi miehensä vierelle.
”Hidrael rakas”, Cassandra sanoi ja nosti miehen vapaan käden olkansa yli.
”Auta minut ylös”, Hidrael käski ähkien ja karjaisi kivusta. Kuningatar katsoi epätoivoisena miehensä haavaa ja kääntyi katsomaan murhanhimoista kaksikkoa edessään, raivon kyyneleet valuen silmistä. Keidaz otti takkinsa alta vyöltään esille kaksi asetta, joista toisen ojensi siskolleen.
”Kiitos velikulta”, Tiscovera sanoi hymyillen.
”Ve-veli?” Hidrael kysyi ähkäisten ja yskäisi taas verta. Cassandra hyssytteli miestään, ettei tämä kuluttaisi voimiansa liikaa.
”Tiedän, yhdennäköisyys ei näy muussa kuin nenässä ja hieman ihonvärissä”, Tiscovera sanoi ja latasi aseen täyteen luoteja.
”Miksi Tiscovera? Miksi kaikki tämä?” Hidrael sai kysytty. Cassandra katsoi entistä ystäväänsä pudistaen päätään. Toisen ei tarvitsisi mennä näin pitkälle.
”Jos en voi saada sitä, mitä haluan… ei saa kukaan muukaan”, Tiscovera sanoi erittäin kylmällä ja rauhallisen hitaalla äänellä. Kuningaspari kääntyi katsomaan toisiansa. Kyyneleet valuivat molempien silmissä.
”Lapset”, Cassandra kuiskasi.
”He pärjäävät, he ovat meidän lapsiamme”, Hidrael kuiskasi kivuliaana. Cassandra hymyili vienosti.
”Rakastan sinua”, Cassandra sanoi.
”Ja minä sinua”, Hidrael sai kuiskattua, kunnes aseet laukesivat ja useat luodit uppoutuivat kuningaspariin. Punainen veri sinkoutui kuninkaasta ja kuningattaresta samalla, kun he kaatuivat molemmat kyljilleen maahan. Hidrael tunsi, kuinka elämä hiipui hänestä sekuntti sekunnilta. Kylmäävä tunne ja kyyneleet valtasivat hänet, kun hän katsoi otsaan ammuttua kuolluttavaimoansa, jonka silmät olivat sulkeutuneet. Viimeisillä voimillaan mies tärisevällä kädellä sai vaimonsa kädestä kiinni, kunnes hän ei enää liikkunut ja aukiolle laskeutui hiljaisuus savupilvien saattelemana.
”Helvetti, se on oikeasti tehty”, Keidaz sanoi silmät suurina. Tiscovera kääntyi katsomaan velipuoltansa.
”Miltä tuntuu?”
”Ihan, helvetin makeelta”, Keidaz sanoi innoissaan ja katsoi kuollutta kuningasparia. Hän naurahti voitonriemuisena ja kääntyi katsomaan siskoansa, joka oli jäänyt katsomaan kahta ruumista heidän edessään. Keidaz ei osannut sano, mitä nainen katsomisellaan tarkoitti. Hänestä ei osannut lukea siinä kohtaa iloa tai voitonriemua.
”Sisko, tavoitteesi toteutui, yksi kuningaspari on pois pelistä”, Keidaz sanoi demoninaiselle.
”Kyllä, mutta nyt urakka vasta alkaa”, nainen huokaisi tylsistyneenä. Hän oli odottanut vähän pidempää taistelua, mutta hän sai nyt tyytyä tähän.
”Lähdetään, annetaan heidän läheisten itse löytää ruumiit”, Tiscovera sanoi. Hän kääntyi katsomaan merelle, jonne oli laskeutunut jo ilta. Meri näytti peilityyneltä ja rauhalliselta. Demoni oli heilauttamassa sormeaan portaalin loihtimiseksi, kunnes kuuli takaansa:
”Keidaz, mitä tämä on?” hän kääntyi katsomaan takaisin veljensä suuntaan ja näki kuningasparin nuorimman prinsessan heidän ja ruumiiden edessä.
Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:
- FF X-2 ost – Real emotion instrumental version
- Jacek Stachursky – To Moja Droga
- FF XV ost – Bros On The Road
- Tekken 3 ost – Anna Williams
- FF XV ost – Unsettling aura
- FF X ost – Luca
- Hans and Gretel Witch Hunters ost – This place could use a bit of color
- FF XV ost – Theme of episode Prompto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti