SISÄLTÖVAROITUS!
LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!
HEIZEL
Ilmassa oli suurta karnevaalin tuntua. Katsoin pieni hymy huulillani, kun musta limusiinimme vaelteli hitaasti pitkin Gelgorian katuja. Järistyksen jälkeisiä tuhoja oli nähtävilla suurimmissa rakennuksissa, joita oli heti alettu korjaamaan. Siitä huolimatta väki kadulla oli erittäin hyvällä tuulella. Eri kansojen liput leijuivat ilmassa ja moni oli pukeutunut suosikkien edustajiensa lailla osoittaakseen tukeansa. Se sai minut hymyilemään enemmän. Oli mukavaa, että kansat pystyivät tapahtuneista huolimatta kerääntymään Säzone- laulukilpailun äärelle.
”Wau! Katsokaa millaselta kupoliareena näyttää!” punahiuksinen demoni ilmoitti innoissaan ja osoitti autosta oikealle puolelle. Käännyin heti katsomaan ja oli pakko vaihtaa auton toiselle puolelle istumaan. Lasinen ja kaunis kupoliareena loisti vuorollaan eri maiden väreissä synkkenevää taivasta vasten. Sen kimaltelu sai sen näyttämään suurelta discopallolta, jonka ympärillä lähetettiin värikkäitä savumerkkejä. Näky oli uskomaton tummenevaa taivasta vasten.
”Kieltämättä tuo on upea”, musta kiharahiuksinen mies kommentoi, kun hän oli tullut vierelleni ihastelemaan näkyä. Hän nojasi rennosti kädellään olkapäätäni vasten ja vilkaisin häntä hymyillen. Daveyd oli serkkuni äitini puolelta ja bändini kosketinsoittaja. Tarkemmin hän oli Yryn suvun kuninkaan, Ralffin, nuorin poika. Häntä ei ollut kiinostanut kuninkaalliset työt lainkaan, vaan hän muutti oitis Riyzekien alueelle, kun hänelle tuli kosketinsoittajan pesti bändissäni. Ja siinä samalla oli rakastunut ja kihlautunut hyvän ystäväni Ninja kanssa. Mokomakin lurjus.
”Mieletöntä, että pääsemme esiintymään kotiareenalla pitkästä aikaa ja vielä Säzonen avaajaesiintyjänä”, kitaraansa puhdistava komea haltiamies sanoi ja Daveyd kääntyi katsomaan tätä.
”Niin ja monelle ihailijallesi tulee olemaan kova paikka, kun he näkevät, että sievä Freda on vienyt heidän sulhasehdokkaansa sydämen”, Daveyd sanoi ystävälleen vinkaten silmää ja paransi fedoramaisen mustan hattunsa asentoa päässään. Käännyin huvittuneena katsomaan Gedenciä, joka oli heti punastunut ujona ja keskittyi vain kitaraansa. Hän oli niin suloisen ujo, vaikka lavalla hän oli kuin mikäkin rock-tähti. Hänen ja Fredan juttu oli vasta muutaman päivän tuore uutinen, mutta kyllä heistä näkyi kilometrien päähän, että he sopivat toisilleen. Gedenc oli Daveydin lapsuudenystävä ja Daveyd vaati minua ottamaan hänet bändiin kitaristikseni. Olin suostunut sillä ehdolla, ettei hän Daveydin tavoin veisi ystävieni sydämiä. No, se ei mennyt ihan kuin piti, mutta annoin asian olla.
”Ei huolta, he voivat löytää itselleen miehet Gelgorian tän vuotisista edustajista, niistä nuorista Jolinien pojista”, Sergei sanoi tyynenä Gedencille ja demoni naurahti makeasti.
”Jestas ne poitsut ei oo nähnyt naisen rintoja muualla kuin elokuvissa!” hän vihjasi ja vilkaisin Ofitrea naurahtaen. Hänen rivoille letkautuksilleen ei voinut muuta kuin nauraa. Demonit eivät olleet ikinä olleet suuressa suosiossa ja viime vuotisten tapahtumien jälkeen maine ei ollut saanut yhtään kasvua. Päinvastoin. Ofitre oli pelännyt, että potkisin hänet rumpalin pestistä Tiscoveran tekojen takia. Ja vielä mitä, en päästäisi maailman parasta rumpalia irti bändistäni, en vaikka hän olisi lajiltaan yksisarvinen.
”Ei elokuvista vaan aikuisviihteestä”, Sergei sanoi tyynenä eteensä katsoen vino hymy huulillaan. Daveyd katsoi ihmeissään Sergeitä.
”Ei oo totta, vitsailitko juuri?” Daveyd kysyi mukamas järkyttyneenä ja samassa tummahaltia oli heittänyt miestä kohti tyynyllä, mutta kiharapää oli ehtinyt väistää tyynyä juuri ja juuri.
Mitä lähemmäksi saavuimme Säzonen musiikkifestivaaleja, sitä haastavammaksi auton kuskille tuli edetä muun liikenteen seassa. Kun bändimme fanit tunnistivat autosta meidät, kulku meni vielä hitaammaksi, koska kaikki halusivat päästä lähelle autoa ja vilkuttaa meille. Minä ja bändini moikkailimme auton sisältä, mutta emme uskaltaneet avata ikkunoita, ettei kukaan pääsisi vahingossakaan sisälle aiheuttamaan kaaosta. Lopulta poliisit saapuivat paikalle ja mahdollistivat kaiken ohjaamisella matkamme jatkamista pikaisesti eteenpäin, koska meidän oli päästävä ajallaan itse pääareenalle. Konsertit ja musiikkifestivaalit olivat aina sellaisia, missä unohdin kaikki murheeni. Se kaikki fiilis, tiukat aikataulut ja itse esiintyminen oli yksiä parhaimpia asioita, joita tiesin. Kuningattarena olin joutunut joistain asioistani luopumaan, mutta bändistäni ja laulu-urastani olin pitänyt kiinni kynsin ja hampain. Lavalla en ollut kuningatar vaan Heizel. Nuori haltianeito, joka halusi laulaa niille, jotka hänen musiikistaan pitivät.
Turvatarkastusten ja tavaroiden luovuttamisen jälkeen saimme läpikulkupassit, jonka kiinnitin illan asuni lanteella olevaan vyöhön. Asuni oli sama kuin viime vuonna. Mustasininen teemaltaan, ainoa ero oli että se sisälsi enemmän remmejä tällä kertaa kuin edellisenä vuonna. Musta- ja nahkapainotteinen kokoonpanomme saapui esiintyjien alueelle, jossa kuulimme pukuhuoneissa eri bändien ja artistien avaavan ääniänsä ja musiikkiansa.
”HEI!” kuului kimakka naisen ääni ja käännyin miesten kanssa katsomaan taakse, kun samalla meitä kohti käveli rivakasti violettihiuksinen ja ruskeasilmäinen kaunis haltianeito. Hänen asunsa edusti täydellisesti hänen kotimaatansa, Anatakia. Hymyilin heti, koska kyseinen haltia oli hyvä ystäväni ja kotimaansa prinsessa.
”Rakas!” Daveyd sanoi ja levitti kätensä. Hän käveli nopeasti naisen luokse ja nosti tämän heti käsivarsilleen ja pyöräytti ympäri kuin prinssi prinsessaansa. Pyöräytin silmiäni huvittuneena. Siinä vaiheessa, kun tämä nuori pari vaihtoi pusut, kuulin Ofitren sanovan:
”Missäs se meidän pukuhuone olikaan”, ja lähti jatkamaan eteenpäin. Sergei jatkoi Gedencin kanssa hiljaisena. Vilkaisin heidän peräänsä, kunnes kääntyessä takaisin juuri paikalle saapunutta ystävääni kohti, tämä oli jo edessäni ja otti käsistäni kiinni.
”Olen etsinyt teitä JOKA PAIKASTA! Miksi et kertonut, että tulette vasta nyt”, Ninja kysyi melkein kuin loukkaantuneen kuuloisena. Daveyd naurahti ja saapui seuraamme ja vei kätensä neitonsa lantiolle, vetäen hänet näin lähelleen.
”Yritimme saapua ilmoittamatta ajasta, että saisimme tulla rauhassa”, kerroin haltialle joka kääntyi katsomaan taas kihlattuansa.
”Mutta se ei sitten mennyt kun oltiin suunniteltu. Kaikki huomasivat meidät niin eteneminen meni vielä hitaammaksi ennen kuin poliisit saapuivat paikalle”, Daveyd sanoi viattomana naiselleen.
”No samapa tuo. Alas sinä mennä sitä, meillä on tyttöjen juttuja”, violettihius sanoi lopulta kipakasti ja hellästi läimäisi miestään rintakehälle. Daveyd naurahti ja antoi suukon naisensa poskelle.
”Älkää eksykö”, Daveyd sanoi minulle iskien silmäänsä ja pyöräytin silmiäni hänelle hymyillen.
”No niin! Rakas ystäväni, kerro viimeisimmät miesasiasi”, ystäväni sanoi samalla, kun otti minut kainaloonsa ja lähti viemään minua takaisin käytävälle, mistä olimme tulleet.
”Ninja! Ei minulla ole ollut aikaa miehille”, sanoin ystävälle, joka katsoi minua ihmeissään.
”Öö, kuningattarena sinulla on kaikki maailman aika tapailla ja etsiä sitä oikeaa itsellesi”, Ninja sanoi kuin asialle ei olisi mitään vastalauseita. Olin sanomassa jotain, kunnes Ninja jatkoi taas tärkeänä:
”Hei olen vienyt sinulta serkun, anteeksi edelleen siitä muuten, mutta siihen en suostu että aloitat selibaatin”, haltianeito sanoi minulle ja tunsin kuinka puna nousi kasvoilleni.
”Ninja”, kuiskasin hieman nolona ja Ninja kääntyi katsomaan minua samalla, kun kävelimme.
”Olen tosissani! Tarvitsen jonkun minun ikäiseni, kenen kanssa vaihtaa mieskuulumisia”, ystäväni sanoi minulle totisena ja pyöräytin silmiäni.
”Freda on juuri alkanut seurustelemaan, voit keskustella hänen kanssaan”, muistutin ja Ninja läpsäytti kättäni leikkimiellisesti.
”Niin voin, mutta nyt ei puhuta muista kuin sinusta. Komeita miesehdokkaita olisi vaikka millä mitalla saatavilla”, haltianeito sanoi ja vilkuili samalla kaikkia meidän ympärillä säntäileviä valomiehiä, puvustajia ja esiintyjiä, jotka halusivat saada showsta juuri sellaisen kuin oltiin viimeinen vuosi suunniteltu. Jäimme katsomaan suurta screeniä edessämme, jossa näytettiin kuvaa areenasta, kun yleisöä aloitettiin päästämään jo sisään.
”Chari myös lateli miesehdokakkaita aiemmin tänään”, myönsin lopulta ja Ninja kääntyi katsomaan minua suurilla silmillä hymyillen.
”Siinäs kuulit! Siskosi jos kuka on miesekspertti, joten hänen sanaansa voi luottaa”, hän totesi ja pyöräytin silmiäni.
”Aivan varmasti”, sanoin. Emme ehtineet yleisön innokasta saapumista kauaa ihastella, kun joku huusi minua nimeltä.
”Heizel!” mies sanoi kävellessään meitä kohti ja käännyimme katsomaan häntä. Komea valkohiuksinen ja keltaiset silmät omistama haltiamies käveli meitä kohti hymyillen. Hänen komea valkoinen papukaijansa lepäsi hänen olallaan ja vain katsoi eteensä isäntänsä vierellä. Hänen hymynsä oli niin iloinen ja aito. Sen avulla olisi voinut saada pahimmankin kiukkupussin paremmalle tuulelle.
”Yksi ehdokas kävelee juuri meitä kohti”, Ninja sanoi hiljaa hymyillen ja pukkasi minua hellästi kylkeen. Pukkasin heti takaisin nolostuneena.
”Ninja lopeta”, kihisin hiljaa, mutta katsoin meitä kohti tulevaa miestä ja käännyimme paremmin hänen puoleensa.
”Kuningatar Heizel ja prinsessa Ninja”, mies sanoi ja kumarsi hieman päätänsä kunnianosoituksena meille. Menin aina vaikeaksi, kun minua kutsuttiin kuningattareksi. Tunsin, että se sai minut kuulostamaan tuhansia vuosia vanhemmalta. Ja syvällä sisimmässäni edelleen ajattelin, etten olisi tarpeeksi kuningatarmainen. Tai sen aseman arvoinen.
”Voit kutsua minua Heizeliksi”, sanoin ystävällisesti miehelle, joka hymyili heti leveämmin katsoessaan minua silmiin.
”Kuten sinäkin voit kutsua minua Salamiksi”, mies sanoi.
”Mukava nähdä teidätkin täällä kuningas Salam”, Ninja sanoi kohteliaana ja mies vilkaisi häntä hymyillen. Salam oli minua muutamia vuosia vanhempi, joka oli joutunut myös nuorella iällä Qjudo- valtakuntansa kuninkaaksi, kun hänen vanhempansa löytyivät yhdessä itsemurhan tehneinä. Muistan millainen skandaali se aikoinaan oli ollut. Oli aina kiertänyt huhua, että Salamin vanhemmat olisivat oikeasti sisaruksia, jotka olivat valehdelleet perhesiteensä rakkaussuhteensa vuoksi. Sitä vaan ei oltu koskaan saatu todistettua ja itse en uskonut koko huhuun. Salam ei ole koskaan itse kommentoinut tai puhunut asiasta medialle. Ymmärsin kyllä hyvin miksi, vanhempien kuolema oli kuitenkin ollut hänelle järkytys.
”Pitihän minun saapua kannustamaan oman maani edustajaa. Moni on lyönyt vetoa hänen puolestaan. Ja haluan totta kai nähdä Heizelin esiintyvän”, Salam myönsi ja kääntyi taas katsomaan minua. Huomasin kuinka nuori kuningas kiinnitti huomiotansa enemmän minuun kuin Ninjaan. Se välillä sai oloni tukalaksi. Vaikka minua ja häntä yhdistää vanhempien menetys ja nuorena kuninkaallisena oleminen, en ollut koskaan tuntenut vetoa häneen muuna kuin hyvänä kollegana. Vanhempamme olivat aikoinaan järjestäneet tapaamisen, jossa minut ja Salam esiteltiin toisillemme. Kait he toivoivat, että välillämme syntyisi heti lapsuudesta jotain, joka kasvaisi avioliittoon asti vanhempana. Salam oli lapsena heti minut nähtyäni osoittanut minua ja ilmoittanut, että hän haluaa minusta vaimon. Vastasin lapsenomaiseen kohteliaisuuteen alkamalla itkemään ja vetämään isäni viittaa itkien vuolaasti, etten halua vaimoksi. Myöhemmin Salam oli tuonut minulle itsepoimittuja kukkia ja pyytänyt nolona anteeksi. Se muisto edelleen tietyllä tavalla huvittaa minua.
”Mukavaa, että tulit. Toivottavasti ilta on jännityksen arvoinen”, sanoin Salamille arvokkaasti. Pian Salamin takaata hänen kolme neuvonantajaansa ja kolmen nuoren naisen joukko viittoi häntä jatkamaan matkaa heidän kanssaan aitiopaikalle. Salam vilkaisi heitä ja nosti kättään merkkinä, että oli juuri tulossa.
”Samaa toivon minä. Mukavaa iltaa ja esitystä”, Salam sanoi vielä pikaisesti, kunnes kumarsi meille hieman samalla kun hänen hiljaa ollut papukaijansa toisti:
”Mukavaa iltaa, mukavaa iltaa”, painoimme Ninjan kanssa päätämme alas arvostuksen merkkinä Salamille, kunnes tämä kääntyi takaisin oman seurueensa puoleen.
”Jestas tuo mies janoaa huomiotasi”, Ninja sanoi hymyillen, kun Salam ei ollut kuuloetäisyydellä.
”Joo, haluaa varmaan minusta jatkeen tuolle naisseurueelleen”, totesin naurahtaen ja käännyin jatkamaan matkaani eteenpäin. Ninja kipitti takaisin vierelleni.
”Antaisit hänelle mahdollisuuden. Te varmasti olisitte söpö pari”, Ninja jatkoi vihjailuansa ja aloin jo tuntea pientä epätoivon oloa. Toivoin, että ystäväni lopettaisi miehen tunkemisen seuraani.
”Rehellisesti… En tiedä olenko vielä valmis miettimään mitään mieskuviota itselleni. Tiedät varsin hyvin, miten viime kerralla kävi”, sanoin lopulta ja samantien Ninja hiljeni vierelläni. Kyllä hän tiesi, mistä puhuin.
”Ymmärrän kyllä. Anteeksi”
”Ei se mitään”
Ilta alkoi muuttua pimeämmäksi ulkona ja suuri yleisö oltiin saatu sijoitettua areenalle ja Phantasonessa kaikkialla oltiin valmiita seuraamaan seuraavat tunnit jännittävää iltaa, jota kaikki olivat odottaneet. Eri puolilla maita ja mantereita oltiin keräännytty jos minkälaisen radion tai television ääreen kuuntelemaan ja katsomaan, miten kahden vuoden tauon jälkeen musiikkifestivaalit taas onnistuisivat.
Kohensin vielä viimeisimpiä meikkejäni pukuhuoneessamme ja bändit miehet venyttelivät ja availivat myös hieman ääniänsä. Sivusilmällä näin, että Ninja hyvästeli Daveydin lähteäkseen nauttimaan esityksestä oman perheensä kanssa.
”Lähetän sinulle suukon lavalta”, Daveyd sanoi kihlatulleen ja vinkkasi tälle silmäänsä, johon Ninja vastasi suudelmalla.
”No hyi helvetti mitä siirappia”, ääntelin hauskasti härnäten ja Ninja näytti minulle peilin kautta kieltään.
”Hauskaa iltaa teille kaikille”, Ninja sanoi vielä hymyillen ja toivottaessani hänelle mukavaa iltaa, violettihius lähti paikalta sulkien oven perässään. Sain viimeiset silaukset tehdyksi, kun oveemme koputettiin ja tultiin ilmoittamaan, että pitää tulla valmistautumaan. Esiintyisimme 10 minuutin kuluttua.
”No niin miehet, rinkiin”, ilmoitin kääntyen bändiäni kohti taputtaen samalla käsiäni. Kaikki me viisi kokoonnuimme rinkiin ja otimme toisistamme kiinni, laittan päämme muutaman sentin päähän toisistamme.
”Okei, mennään hoitamaan homma ja tehdään kaikki ylpeiksi”, sanoin kannustaen ja miehet nyökkäsivät.
”Mitä huudetaan?” Gedenc kysyi ja kaikki miettivät hetken.
”Huudetaan vain Säzone?” Daveyd kysyi ja lopulta päädyimme siihen sekunnin mietittyämme. Sergei laski kolmeen ja me kaikki sanoimme sanan samaan aikaan ja sitten huudahdimme innoissamme taputusten kera. Lähdimme jonossa kohti lavaa ja sen takana eri maiden edustajat olivat jonossa esityskierrosta varten. Toivotimme tasavertaisesti onnea kaikille ja osa nyökytti meille päätään kiitoksena, jotkut eivät huomioineet lainkaan, mutta en jaksanut moisesta pahoittaa mieltäni. Olin päättänyt tulla pitämään hauskaa ja se sai myös toteutua. Bändin miehet menivät suuren kankaan taakse soittimiensa luokse ja asetuin heidän keskelle. Hypähdin pari kertaa ja hengitin syvään sisään ja ulos. Pieni jännitys tuntui sydämessä, mutta nautin siitä tunteesta. Se innostaisi minua vetämään täysillä. Minulle tuotiin mikkini ja otin sen kiittäen vastaan, kunnes jäimme verhon taakse odottamaan vuoroamme. Näimme pienestä televisiota oikealla puolellamme kameranäkymää lavasta ja yleisöstä. Lopulta kaikumaisesti alkunäytöksen musiikki alkoi ja shown aloitti taitava laulu- ja tanssiryhmä esityksellään, joka sai yleisön heti villiksi. Tunsin ihan sydämessäni asti, kuinka yleisö taputti ja pomppi esityksen mukana. Nyökkäsin hiljaksiin musiikin tahtiin.
”Oikein mahtavaa iltaa ja tervetuloa välivuoden jälkeen uskomattoman ihanan Säzone- musiikkifestivaalien maailmaan”, lavalle kävellyt harmaaihoinen nuori demoninainen sanoi hymyillen. Hänen goottihenkinen pukukokonaisuutensa, pastellinväriset rastat ja kimaltavaksi meikattu iho näytti hyvältä kokonaisuudelta. Musiikin pauhatessa taustalla ja tanssijoiden tanssiessa sivussa toinen juontajista saapui myös paikalle. Hän oli todella pitkä vahvasti meikattu mieshaltia, jonka todella vaaleat hiukset säkenöivät kuin hopea areenan valoissa.
”Viimeksi Riyzekien suvun ihana kuningatar Heizel toi bändinsä kanssa voiton Gelgorialle ja nyt meillä on kunnia järjestää teille spektaakkelimainen ilta!” mies sanoi ja yleisö hurrasi ja taputti musiikin mukana luodakseen entistä tiiviimpää tunnelmaa.
”Pidemmittä puheitta esitellään meidän kaikki tämän illan kisaajamme!” demonijuontaja sanoi ja väistyi kollegansa kanssa pois päälavalta ja he siirtyivät kauniisti koristeltua siltaa pitkin pienemmälle lavalle seuraavaa juontotehtävää vartten. Salissa kaikui musiikin tahdissa valmiiksi nauhoitettu juonto, joka esitteli jokaisen maan oman vaakunansa tunnusväreillä, samalla kun kuvattiin kyseisen maan edustajaa. Osa vilkutti yleisölle, heitti lentosuukkoja kameralle tai ihan vain ottivat arvokkaan poseerauksen ilmaistakseen itseään. Yleisö hurrasi jokaisen edustajan kohdalla, mutta huomasin itsekin, että suurimmat huudot saivat Qjudoa edustava kaunis haltianeito, jolla oli violettinen vartaloansa edustava asu. Se sopi todella hyvin yhteen naisen beigen vivahteisen ihon ja mustien hiusten kanssa. Muistin, kuinka me olimme omissa kisoissamme ennakkosuosikki ja miten hyvältä se tuntui, kun yleisö villiintyi meidän tullessa esittelykierroksellemme. Se loi lisää itseluottamusta.
Kun edustajat olivat esittäytyneet ja lähteneet valmistautumaan tulevia esityksiään varten, musiikki alkoi nokkelasti muuttumaan pikkuhiljaa rokahtavaksi ja meidän kappaleemme introksi. Yleisö villiintyi entisestään ja vilkaisin miehiä sivuilla ja takanani hymyillen. Katsoin verhoa edessäni, joka ilotulitusten kera tiputettiin edestämme ja heilutin hiuksiani musiikin tahtiin bändin poikien kanssa. Lopulta pääsin aloittamaan lauluni ja tuntui kuin olisin unohtanut hetkeksi olevani kuningatar. Oli vain minä. Heizel ,joka rakasti kirjoittaa lauluja ja tehdä niitä muille kuuntteltavaksi ja esitettäväksi. Annoin ääneni kantaa itseäni ja välillä katsoin itsevarmana kameraan, jos se tuotiin lähelleni. Muussa tapauksessa kohdistin huomioni ja laulamisen yleisöön, joka lauloi mukana todella innoissaan. Kun pääsimme bändin kanssa kertosäkeeseen tunnelma oli jo kirjaimellisesti katossa.
Kunnes kuulin kovan räjähdyksen, enkä ehtinyt tehdä asialle mitään, kun ilmavirta lennätti minut ilmassa ja tunsin kuinka lensin jotain pehmeää vasten lattialle. Minulta meni muutama sekuntti ymmärtää, mitä oikein oli tapahtunut. Kuulin vain, kuinka ympärilläni kuului hirveää huutamista. Ihan kuin toteutettaisiin suurta joukkomurhaa. Räjähdys oli tapahtunut todella lähellä, koska ympärilläni oli harmaata sumua kaikkialla. Käännyin katsomaan alleni ja näin Sergein makaamassa tajuttomana allani. Siirryin heti miehen päältä pois ja istahdin polvilleni hänen viereen.
”Sergei? Sergei!” yritin sanoa yskien ja hellästi taputtaa toisen kasvoja. Hänen päästään valui verta. Se oli ilmeisesti iskeytynyt ikävästi läheiseen kaiuttimen reunaan. Kokeilin pulssia. Se onneksi löytyi. Käännyin katsomaan ympärilleni enkä nähnyt mitään. Yskin taas lisää. Pelkästään kuulin, kuinka kauhuissaan oleva väkijoukko yritti rynnätä pois areenalta.
”Daveyd! Gedenc! Ofitre!” huusin vuoron perään ja käännyin katsomaan Sergeitä, joka alkoi tehdä heräämisen merkkejä.
”Mi-mitä helvettiä tapahtui?” Sergei kysyi ja irvisti samantien. Jo se kertoi, että miehellä oli kipuja pään iskun takia. Nojauduin paremmin Sergeitä kohti, joka yskäisi pari kertaa.
”En tiedä, yritän etsiä muut. Pysy tässä niin tuon samalla apua”, sanoin ja autoin Sergein istumaan.
”Minun pitää olla mukanasi… Olen henkivartijasi”, Sergei sanoi ääni vähän rähisten ja hän yskäisi taas pari kertaa.
”Ei vaan jäät odottamaan apua. Tulen ihan kohta”, sanoin tiukkana ja lopulta nousin seisomaan. Käännyin selin tummaa haltiaa päin ja lähin varovasti etenemään sumumaisemassa ympäristössä, jossa en nähnyt nenääni pidemälle. Yritin heiluttaa toista kättäni saadakseni jotain näkemisen arvoista, mutta tuntui että sumu muuttu vielä pahemmaksi, joten lopetin riehumisen suosiolla. Yskähdin pari kertaa, kunnes huomasin Ofitren ja Daveydin makaamassa lavan lattialle tajunnat menettäneinä. Molemmat olivat verisiä, joten he tarvitsisivat pian apua.
”Hitto”, kuiskasin itselleni ja otin askeleen lavalla makaavaa kaksikkoa kohti, kunnes kuulin edessäpäin äänen. Ihan kuin joku nostaisi jotakuta. Lähdin heti eteenpäin ja aloin nähdä siluettimaisen kuvan naisesta, joka piti tajutonta miestä ottessaan. Sumu alkoi hälvetä hieman ja näin, että kaikki lähellä olevat kamerat oli tuhottu. Kuka ikinä oli tämän tehnyt, ei halunnut jättää todistusaineistoa kenellekään.
”Ei huolta lopetan kärsimyksesi”, nainen sanoi tajuttomalle Gedencille tylsistyneenä ja osoitti aseellaan tämän otsaan. Valmiina tekemään viimeisen laukauksen. Näin välittömästi punaista silmissäni. Naisen punaruskeat hiukset liehuivat vienosti ja tämän ladatessa asettaan valmiiksi, iski samassa toista kädestäni lähtevällä vesi-iskullani. Nainen ei ehtinyt reagoida iskuuni ja samassa lensi lavalta alemassa yleisön puolelle, joka oli muutamia tajuttomia lukuunottamatta tyhjä. Gedenc putosi tajuttomana takaisin lavan lattialle ja itse hyppäsin heti naisen perään vihaisena.
”Eikö äitisi ole opettanut, että on rumaa tulla juhliin ilman kutsua?” kysyin vihaisena, mutta sarkastisella äänelläni ja pidin käteni nyrkissä ja valmiina iskemään naista uudestaan vedellä, jos tämä kävisi päälle. Nainen nousi nopeasti ylös ja osoitti minua aseellaan. En ollut ennen nähnyt häntä. Hänen silmiinsä paloi viha. Suorastaan raivo.
”Sinä”, hän sanoi vihaisena ja pyörimme ympyrää, päästämättä katsetta toisistamme.
”Kyllä, minä. Kuningatar Heizel. Ja millä oikeudella aiheutat tällaisen tuhon ja hysterian?” kysyin kuulustelevasti, mutta samassa sain väistää nopeasti pois alta naisen ampumien luotien alta. Kierähdin lattialla ja samalla potkaisin jaloillani pari aaltoa naista kohti, jotka hän väisti hyppäämällä korkealle. Hän tuli minua kohti ja ehti hypätä päälleni. Ähkäisin kivusta, kun selkäni osui lattiaa vasten naisen paino ylläni. Nainen istuutui nopeasti päälleni hajareisin ja iski naamaani pari kertaa aseellaan. Tunsin suussani veren rautaisen maun ja kuinka nenästäni valui lämmintä punaista nestettä. Otin nopeasti naisen hiuksista kiinni otsasta niin kovaa, että kuulin naisesta miten se sattui ja iskin toisella kyynerpäälläni häntä leuan alle. Naisen huomio herpaantui hetkeksi ja samassa iskin hänet nyrkistäni lähtevällä vesi-iskulla ja nainen lensi pari metriä kauemmas. Noustessani ylös näin naisen aseen tippuneen tämän kädestä ja juoksin heti potkaisemaan kauemmas. Ajattelin, ettei hänellä nyt ollut asetta, jolla uhkailla, mutta tämä veti toiselta puolen lannettaan toisen aseensa. Niinpä tietysti. Punaruskeahius ampui minua kohti, mutta iskin kädestäni vettä luoteja kohti, joiden teho hidastui, kun ne yrittivät päästä veden läpi. Näin, kuinka nainen tuli minua kohti ja iskin samassa hänen paitaansa kiinni. Hyppäsin ja polkaisin jalalla vauhtia toisen olkapäätä vasten. Iskeydyin nopeasti maahan ja pyörähdin, potkaisten kaikilla voimillani häntä kylkeen ja nainen lensi vähän matkan päähän maahan. Epähuomiossaan hänen aseestaan laukesi luoti, joka iskeytyi vasemman käteni ohitse, raapaisten minulle haavan. Huudahdin kivusta ja otin oikealla kädelläni verta valuvasta käsivarrestani kiinni ja katsoin ympärilleni. Sylkäisin verisen sylkäyksen maahan ja yritin katseellani tavoittaa mahdollisia järjestyksenvalvojia.
”APUA! Täällä tarvitaan apua!” huusin, vaikka minusta tuntui, ettei kukaan kuulisi sitä. Areena oli jo ehtinyt tyhjentyä ja se oli hiljainen ja aavemainen. Käännyin katsomaan vastustajaani, joka alkoi nousta ylös ase minua kohti osoitettuna. Huokaisin turhautuneena.
”Luovuta jo!” huusin ja olin lähdössä taas hyökkäykseen, kunnes samassa joku ilmestyi taakseni tuulen lailla. Ja kuulin korvissani äänen, josta olin ajatellut, ettei minun koskaan tarvitsisi enää kuulla sitä:
”Vuosi on vain tehnyt sinusta kauniimman”, kuulin hennon rauhallisen ja komean äänen. Tunsin samantien kuinka shokin kyyneleet nousivat silmiini. Ei hän voinut olla. Käännyin katsomaan taakseni ja kuiskasin:
”Keidaz”, ja samassa näin hänet kylmän komean hymynsä kanssa.
”Näen harhoja, se et voi olla sinä”, sanoin suoraan ja peräännnyin hänestä. Keidaz naurahti ja levitti käsiänsä ja näin hänen viikatteensa, jossa oli verta. Hän oli ehtinyt jo aiheuttamaan ruumiita. Nielaisin ja samassa valmistauduin hyökkäykseen.
”Minä tässä. Lihaa ja verta”, Keidaz sanoi ja näin, että nainen oli noussut ylös ja katsoi minua ylimielisenä, mutta hymyili tyytyväisenä saadessaan apua. Samassa Keidaz ilmestyi eteeni ja sai tönäistyä viikatteensa varsipäällä minua rintakehään, josta horjahdin heti. En ehtinyt sanoa mitään, kun tunsin jo toisessa kyljessäni polttavaa kipua, kun viikatteen terä oli raapaissut siihen haavan. Kaaduin maahan ja yritin suojata nyt kylkeäni, josta vuosi verta vähän liiankin ahkerasti. Yskäisin ja syljin verta suustani. Katsoin Keidazia ja naista shokissa. Mutta sisälläni paloi raivo.
”Eikö sinulla ole lainkaan ollut ikävä minua? Heizel, minuun sattuu nähdä ettet ole kaivannut minua”, Keidaz sanoi niin loukkaantuneena kuin pystyi näyttelijänlahjoillaan. Vilkaisin naista, joka käveli Keidazin viereen ja katsoi minua vihaisena, ehkä jopa mustasukkaisena.
”Nähtävästi punapäät ovat heikkoutesi”, heitin sarkastisesti miehelle, joka kyykistyi eteeni ja siveli leukaani. Sylkäisin vihaisena Keidazin naamalle ja hän sulki silmänsä sen johdosta.
”Miten voit olla hengissä?!” karjahdin miehelle, joka tyynesti pyyhkäisi kasvonsa takkinsa hihaan ja otti leuastani kiinni. Hänen hymynsä oli painajaismainen. En yhtään tiennyt, mitä hän aikoisi tehdä sen kanssa. Pelotella vai hymyillen kiduttaa minut hengiltä tässä ja nyt.
”Se on pitkä tarina, mutta voin kertoa sen sinulle joskus”, Keidaz sanoi hymyillen ja naurahdin pilkkaavasti.
”Suoraan sanoen ei kiinosta”, syljin suustani ja Keidaz katsoi minua hetken aikaa vihaisena. Kuin sanani olisivat loukanneet häntä pahimman kerran.
”Keidaz, meidän pitäisi lähteä”, nainen sanoi ja katsoi ympärilleen. Aloin kuulla itsekin, että poliisit ja ambulanssit alkoivat saapua paikalle. Voihan helvetti, kun niilläkin oli kestänyt! Katsoin Keidazia ja vaikka pelkäsin kysyä, tein sen silti:
”Jos sinä olet elossa… Onko…?” ehdein aloittaa ja Keidaz oli keskeyttämässä minut, mutta naisen ääni keskeytti heidät:
”Keidaz, poliisit”, hän sanoi miehelle ja otti tämän toisesta kädestä kiinni.
”Tapa se lutka ja lähdetään”, nainen sihisi ja Keidaz nousi ylös.
”Toiseen kertaan, sieväni”, Keidaz sanoi minulle ja ennen kuin ehdein tehdä mitään tunsin kovan iskun päässäni. Päässäni alkoi huimata välittömästi ja kaaduin maahan. Yritin taistella tulevaa tajunnanmenetystä vastaan ja kiemurrella lattiaa pitkin. Yritin kurottaa kädelläni huonoin tuloksin kimppuuni hyökännyttä kaksikkoa kohti samalla, kun näköni alkoi sumentua ja sumentua. Näin kuinka he ilmiintyivät pois. Pystyin vain ajattelemaan, että Keidaz onkin elossa. Hän on elossa… Joten onko hänkin elossa? Ei saisi olla. Sitten iski pimeys.
Kappaleet, jotka inspiroivat tämän luvun aikana:
- Jessica Mauboy – We Got Love (instrumental)
- FF XIII – Chocobos Of Cocoon
- Armin van Buuren – Blah Blah Blah
- Opening of the show and Flag Parade – Eurovision 2019
- New Years Day – Come For Me
- Tekken 3 ost - Julia
- Max Brhon – Pain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti