HEIZEL
Seisoin kuninkaallisen toimistohuoneeni suuren ikkunan luona ja katsoin ulos suoraan merelle. Aamusta asti oli satanut kaatamalla. Lukuisten hellepäivien päätteksi tämä tekisi vain hyvää luonnolle. Silmiäni särki kaikesta viimeöisestä itkemisestä ja jouduin hieman siristämään nähdäkseni muutaman miekkavalaan tulleen merenpinnalle nauttimaan taivaan suosimasta säästä.
En ollut saanut syötyä enkä juotua mitään. Ahdistus velloi koko vartalossani ja olin vain pyytänyt palvelijoita sytyttämään takan toimistossani. Rankkasade ja lämpimän takan leimuava ääni olivat asioita, jotka saivat minut yleensä rauhoittumaan. Parhaimpia muistoja oli ollut, kun äiti oli kerääntynyt kertomaan satuja minulle ja sisaruksilleni takan ääreen, kun olimme lapsia.
Niin, isä ja äiti. Pieni ikävä sivalsi sydäntäni ja käännyin katsomaan takkaa vastapäätä olevaa hopeista, kauniisti kehystettyä suurta maalausta. Maalauksessa kuvankaunis äitini seisoi miehensä, isäni, rinnalla. He hymyilivät maalauksessa. Muistan sen päivän, kun maalaus tehtiin. Se oli vienyt koko päivän ja äidiltä oli mennyt hermo. Hän ei olisi millään jaksanut käyttää kallisarvoista aikaansa olemalla elävä malli. Vakoilimme sinä päivänä Charin kanssa nurkan takana ja ihastelimme, kuinka kaunis asu ja kruunu äidillä oli ollut. Äiti ei ollut näyttänyt kuningattarelta vaan ihanalta satuprinsessalta ja isä hänen prinssiltään. Mitä nyt isä ratsasti aina mustalla hevosella eikä valkealla niin kuin saduissa.
Kävelin maalauksen luo, samalla kun salamat välähtivät ulkona kuin luonnon omana discona. Myrsky siis vain yltyi ja tuuli voimistui raivokkaana ulkona. Kääntämättä katsettani takaisin luonnon raivoamiseen katsoin edessäni olevaa taulua ja vanhempieni hymyileviä kasvoja.
”Isä… Äiti… Olen peloissani… Mitä voin tehdä..?” kysyin maalaukselta. Tiesin, ettei kumpikaan vanhemmista alkaisi puhumaan minulle maalauksen kautta ja antaisi vastausta. Ei. He olivat poissa.
”Siis herranjestas mikä rokkimeininki ulkona on juuri Säzonen aattona!” Chari ilmoitti avatessaan toimistoni oven ja säpsähdin samantien yllätyksestä.
”Ihanaa, täällä on takka päällä!” hän hihkaisi heti perään ja hyppäsi samantien takan edessä olevalle mustalle nahkasohvalle istumaan. Charin perässä tulivat veljeni Tareinen ja Sergein kanssa.
”Juu sisään vaan, koputtaminen onkin yliarvostettua”, puhuin vihjaavasti vähän kireänä pelästymisen takia.
”Heh, anteeksi Heizel. Halusimme vain tulla vilkaisemaan vointiasi”, Tarein sanoi ja istuutui nahkanojatuolille siinä, missä Trevio jäi seisomaan tuolin viereen ja laittoi toisen kätensä sen selkänojalle. Sergei tuli rauhallisena istumaan sohvalle ja Chari alkoi nojaamaan häntä vasten rennosti.
”Kyllä kyllä, tiedän että viimeöinen taas herätti teidät kaikki ja olen tosi pahoillani siitä”, sanoin huokaisten ja kävelin takaisin suuren ikkunan luokse katsomaan myrskyistä merta.
”En minä vaan herännyt mihinkään”, Chari sanoi taas ihmeissään.
”Chari, ei nyt”, Trevio sanoi siskolleen ja vilkaisi tätä varovasti hymyillen. Sisko vain ilmeili isoveljelleen hauskasti takaisin, mutta oli sitten hiljaa.
”Heizel meidän eilliset harkat meni niin hyvin, vaikka olet ollut herkkänä. Olisi tärkeää, että saisit itsesi keskittymään iltaa varten”, Sergei sanoi tyynenä ja vilkaisin häntä pikaisesti. Huokaisin hieman ja hieraisin silmiäni.
”En haluaisi oikeasti puhua siitä”, sanoin turhautuneena.
”Anteeksi sisko, mutta en anna sinun lähteä mihinkään, ennen kuin kerrot, mistä on oikein kyse”, isoveljeni totesi minulle ja katsoin vain eteeni ilmeettömänä.
”Etkö muista? Kerroin jo herätessäni, että Tiscovera on elossa”, toistin lyhyesti ja Tarein ja Chari huokaisivat hieman ihmeissään.
”Mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Hänethän kukistettiin vuosi sitten tulivuorten taistelussa”, Tarein sanoi ihmeissään ja Chari katsoi minua myös hieman jo vakavoituneena.
”Löytyikö ikinä ruumista?” kysyin.
”Tuskin, jos se kärventyi laavan sekaan”, Chari sanoi naurahtaen.
”Se ei silti tarkoita, etteikö hän voisi olla elossa. Keidaz on voinut vaikka herättää hänet henkiin”, sanoin perään kireänä. Ahdistus alkoi taas puristamaan sydäntäni, kun puhuin asiasta.
”Hänhän myös putosi laavaan siskonsa perässä. Pelkäsi jäädä kiinni rikoksistaan”, Sergei sanoi ja Chari vilkaisi häntä hiljaisena ja jäi vain nojaamaan tähän.
”Mutta olen nähnyt hänet usein! Tiedättekö miltä se tuntuu, kun se akka nauraa päin kasvojasi ja et pääse sitä pakoon!?” huudahdin lopulta.
”Ne unet… Ne ei ole vain peruspainajaisia. Ne tuntuu kuin ne olisivat totisinta totta”, sanoi ja aloin tuntea, miten ääneni alkoi pettämään.
”Heizel… Millainen viime yön uni sitten oli?” Tarein kysyi ja paransi silmälasejansa nenällään. Käännyin katsomaan noitaa, josta huokui Trevion lailla rauhallisuutta. Tareinesta, jos kestä tulisi maailman ihanin ja rakastavin äiti. Hänestä huokui äidillisiä piirteitä ja siksi hän sopi Trevion kanssa niin hyvin yhteen.
”Näin unessa kuinka hän ja Keidaz… Olivat löytäneet temppelin. Siellä oli kolme muutakin, mutta en muista heidän nimiään. Mutta he olivat osa sen demonin jengiä”, aloitin ja istahdin vapaalle nahkatuolille, joka oli Tareinea vastapäätä. Kaikki kääntyivät katsomaan minua paremmin. Ilmeet heidän kasvoillaan jo kertoivat, että he ehdottomasti halusivat, että jatkan. Huokaisin syvään, kunnes tarinoin lisää:
”He olivat löytäneet Harmoniattaren temppelin”, aloitin ja kaikki vilkaisivat toisiansa. Harmoniattaren temppelin olinpaikkaa ei ole koskaan saatu selville. Kaikkien elävien olentojen suulla kulki legendaa, että temppeli vaihtoi usein paikkaansa, ettei sitä löydettäisi. Tämä mahdollisti Harmoniattaren ja rauhan riipusten tärkeän yhteistyön, joka piti rauhaa yllä koko Phantasonen maailmassa.
”Miten sitten Tiscovera oli sinne ilmestynyt?” Chari kysyi ääneen ihmeissään.
”Sshh”, Sergei hyssytteli naistaan laittamalla sormen tämän suulle. Haltianeito näykkäisi miestä sormesta ja tummaihoinen haltia vilkais naistaan silmäkulma koholla. Katsoin heitä kahta hieman kadehtien. Charin ja Sergein välinen kemia oli sellaista, mitä haluaisin omaan rakkaussuhteeseeni, sitten kun olisi sen aika. Olin onnellinen, että molemmilla sisaruksillani oli mahtavat kumppanit, jotka olivat osa meidän ryhmäämme. Silti olin joskus kateellinen heille. Entisen poikaystäväni takia en jaksanut edes ajatella seurustelua. Koko ajatus pelotti. Jos taas löytäisin jonkun, joka syyllistyy lopulta perheenjäseneni murhaan.
”Heizel, jatkaisitko?” Trevio kysyi ja samassa pudistin päätäni, kun pääsin taas samaan tilaan, missä muutkin olivat.
”Kyllä, anteeksi. Niin. Tiscovera sitten meni tämän joukkonsa kanssa temppeliin sisälle ja kauniisti sanoen teurastivat Harmoniattaren… Se oli kamalaa. Väkivaltaa, kidutusta ja verta joka puolella. Tuntui kuin olisin katsonut pahimman luokan kauhuelokuvaa”, myönsin ja henkäisin taas syvään, että ajatukset pysyisivät kasassa. Käännyin katsomaan takkaa ja sen lämpöä hehkuvia, tanssivia liekkejä.
”Tiscovera yritti viedä rauhan riipukset. Uhmasi, että aikoisi olla seuraava Harmoniatar. Riipukset jostain syystä pääsivät karkuun. En nähnyt mikä sen aiheutti, mutta kaikki ne yhdeksän värikästä riipusta vain sinkoutuivat ilmaan ja lähtivät karkuun. Se demoni sitten raivostui siitä totta kai totaalisesti, kunnes sai idean, että etsii ne riipukset itse ja aloittaa siten maailmanvalloituksen”, kiteytin unen ja käännyin katsomaan muita.
”Se oli todentuntuinen uni, ihan totta! Olen varma, että hän on elossa. Piilossa, jossain mistä häntä ei löydy. Olen varma siitä”, intin ja katsoin jokaista seurassani olevaa vuorotellen. Nelikko vilkuili toisiansa. Ikään kuin miettien, kuka uskaltaa sanoa ja mitä.
”Heizel, Tiscovera on kuollut. Elät ilmeisesti kovassa stressissä, minkä vuoksi koet, että unesi ovat todenmukaisia”, Trevio sanoi lopulta ja katsoin veljeäni huokaisten turhautuneena. Miksi minua ei voitu uskoa? Olin varma, että se akka oli elossa.
”Olet ollut niin ahkerasti mukana järjestämässä Säzonen kisoja, että ehkä se nyt purkautuu tällaisena. Tiscovera voi unissasi kuvastaa pelkoasi, että kaikki menee pieleen ja sinua pilkataan”, Tarein täsmensi ja katsoin noitaa edessäni. Hänen sanoissaan oli tietyllä tapaa järkeä. Olin todella nuori kuningatar ja moni edelleen ajatteli, ettei mnusta olisi tähän suureen asemaan, jota varten minua oltiin kasvatettu jo pikkuisesta prinsessasta asti.
”Voihan se olla sitäkin”, sanoin hiljaisempana ja tunsin, miten Sergei nojautui ottamaan olkapäästäni kiinni. Käänsin katseeni häneen.
”Ottaen huomioon, kuinka rankkaa sinulla on ollut, olet silti selviytynyt hyvin. Muista se. Se, että Tiscovera kummittelee unissasi tarkoittaa, että et ole sujut sen naisen kanssa vielä, mutta se päivä koittaa kyllä. Oikealla avulla ja tavalla”, Sergei sanoi kannustavasti ja sai hymyiltyä vähän. Ahdistus ei täysin kadonnut, mutta arvostin heidän kaikkien ajatuksia tilanteeseeni. Kun puhuin asiasta, se tuntui selkeytyvän edes vähän paremmin, vaikka kantani oli edelleen se mikä oli.
”Ja minä lisään, että deittailu tekisi sinulle hyvää!” Chari ilmoitti viimeisimpänä ja naurahdin kuivasti siskoni neronleimaukselle.
”Jaa, että treffeillä käyminen piristäisi? En oiken usko, tiedät mitä viimeksi kävi”, sanoin hieman hiljaisempana ja huomasin nanosekunnin ajan Charin kasvoilla, että tiesi minulla olevan pointti tokaisuuni.
”No mutta innokkaita ehokkaita olisi! Ainakin Yryn nuori prinssi, tosin hänhän on serkku… Oisko se kuinka paha? Tai sit Qjudon kuningas Salam, sehän on haaveillu susta lapsesta asti. Niin ja sitten on vampyyrien kuningas Rangel!” Chari luetteli sormillaan minulle, kunnes oveen koputettiin kuuluvasti. Käännyin katsoomaan ovea.
”Sisään”, ilmoitin lopulta ja olin iloinen, että joku tuli häiritsemään kesken Charin suunnitelman parittaa minut jollekin kuninkaalliskollegoistani. Jokin raapi ovea ja oven avautuessa ovesta säntäsi häntä heiluen suloinen musta koira valkoisilla täplillä suoraan luokseni. Hymy ilmestyi kasvoilleni heti ja annoin koiran hypähtää takajaloilleen syliini ja rapsutin häntä hymyillen.
”Deemi! Ihana nähdä tyttö, mitä kuuluu?” kysyin koiralta, joka haukahti iloisena häntä vispaten kuin kovimman luokan pölyhuiska. Silitin koiraa innoissani, kun samalla Xiara astui huoneeseen valkeahiuksisen haltianeidon kanssa.
”Ajattelinkin, että Deemi saisi sinut piristymään”, Xiara sanoi hymyillen ja heitti minulle kanaherkun, jonka otin vastaan.
”Deemi on aina tervetullut luokseni”, sanoi ja Deemi meni heti innoissaan istumaan huomatessaan herkun. Näyttäessä kättäni narttukoira tiesi heti painaa omaa tassuansa kättäni vasten. Annoin kovasti kehuja ja annoin herkun koiralle, joka jäi tyytyväisenä syömään sitä takan äärelle.
”Miten voit Heizel?” vaaleahiuksinen paikalle tullut haltia kysyi ja käveli lähemmäs joukkomme luokse Xiaran kanssa.
”Suhteellisen hyvin Freda. Kiitos, että kysyit”, sain sanottua.
”Mikä tuo teidät tänne?” kysyin heti perään. Xiara astui heistä kahdesta askeleen lähemmäs.
”Lupasin tulla vilkaisemaan vointiasi ja miettimään, voisimmeko auttaa sinua. Luulen, että mielenterveyttäsi ajatellen olisi ehkä hyvä vihdoin käyttää Fredan taitoa uniesi tulkinnassa”, lääkitsijänoita sanoi lopulta pieni hymyni kalpeni heti. Deemi aisti sen välittömästi ja tuli istumaan viereeni, painaen päänsä jalalleni kuin lohtua tuomaan.
”En haluaisi”, sanoin heti ja Deemiä katsoen silitin koiran päätä.
”Mitä hävittävää sinulla on sisko?” Chari kysyi ja käännyin katsomaan häntä.
”En haluaisi tietää, onko uneni oikeasti totta, vaikka sitä huutelen”, myönsi, vaikka se kuulosti pahimman luokan ristiriidalta.
”Heizel”, Sergei hieman tiukempana ja käännyin heti katsomaan häntä ihmeissäni.
”Nyt puhun sekä henkivartijanasi, mutta myös bändisi basistina. Me tarvitaan sun huomio tähän iltaan, että se onnistuu kunnolla. Tiedän, että sinua jää harmittamaan, jos jotain menee tänään pieleen. Ja varmistaakseen onnistumisen, antaisit Fredan tulkita untasi”, Sergei ilmensi suoraan minulle, jolloin tiesin että häntä ei kannattaisi keskeyttää.
”Joten, annat Fredan tehdä työnsä. Jos hän tulkitsee unesi vain uneksi, saisit mielenrauhan. Jos se taasen jollain ihmeen hemmetin ihmeellä olisi totta niin… No saisit kans mielenrauhan, että tuntemuksesit olivat oikeat ja sitten mietitään, mitä tehdään”, Sergei lopetti ja olin tuon koko ajan katsonut hänen sumun harmaisiin silmiin. Deemi lepuutti päätänsä edelleen sylissäni tyytyväisenä ja käännyin lopulta katsomaan unentulkitsijaa.
”Anna minun tehdä tämä ystävänä, joka haluaa auttaa ystäväänsä”, Freda sanoi hymyillen ymmärtäväisesti. Huokaisin lopulta syvään painaen pääni alas.
”Hyvä on sitten”, sanoin lopulta.
”En varmaan muuten pääsisi tästä huoneesta ulos”, totesin lopulta.
”Et pääsisi ”, Trevio totesi ja hymyili rohkaisevasti minulle, kun käännyin katsomaan häntä.
”Selvä, aloitetaan sitten. Heizel ,jos menisit makaamaan tähän sohvalle ensin”, Freda pyysi ja kädenliikkeillään osoitti, että Charin ja Sergein pitäisi nousta pois tieltä.
”Jännää, voidaanko me jäädä katsomaan?” Chari kysyi hymyillen kiinostuneena.
”Minun puolestani kyllä, jos annatte minulle työrauhan”, Freda sanoi ja auttoi minua pääsemaan mukavasti makaamaan sohvalle. Kaikki muut ympärilläni kerääntyivät yhteiseen puolikaareen. Xiara kyykistyi koiransa viereen ja otti tämän pannasta hieman kiinni, ettei se säntäisi luokseni kesken kaiken. Koira läähätti tyytyväisenä ja vain katsoi tilannetta. Deemi taisi odottaa vain kunnon lenkille pääsyä kaikessa rauhassa, ihmetellen kuitenkin pää kallellaan, mitä sen edessä oikein tapahtui.
Mennessäni makaamaan sohvalle selälleni tunsin, kuinka ahdistus alkaisi ottaa minusta valtaa. Entä jos kaikki olisi totta? Helvetti, mitä sitten tekisin?! Tunsin kuinka hengitykseni kiivaantui kaikesta ajattelemisesta ja samassa tunsin Fredan kosketuksen päälläni. Hän hyssytteli minua hieman ja sain palattua takaisin tälle planeetalle, rauhoittuen samalla.
”Ihan rauhassa Heizel”, Freda aloitti ja otti liivinsä alta esiin kauniin pienen kananmunan muotoisen riipuksen, joka hänellä oli kaulassaan. Sen kultaiset koristukset vihreine yksityiskohtineen kimalsivat kauniisti takkatulen valossa. Freda huokaisi syvään pari kertaa ja pyöräytti vapaata kättään riipuksen yllä.
”Tästä tulee mielenkiintoista”, Chari sanoi kuiskaten muille ja Sergei hyssytteli hänet hiljaiseksi. Chari näytti kieltä miehelleen, mutta kääntyi katsomaan siskoansa muiden tavoin.
”Heizel, haluan että suljet silmäsi ja rentoudut”, Freda osoitti minulle sanansa ja huokaisten suljin silmäni. Rentoutuminen tuntui todella haastavalta, mutta Fredan rauhallinen puhuminen auttoi:
”Mieti vain maisemaa, jossa koet olevasi kotoisimmillasi, kuuntele minkälaisia ääniä ympärilläsi on”, Freda saneli rauhallisen hiljaisella äänellä ja tunsin samalla, miten haltianeidon kädessä oleva riipus alkoi hohkaamaan lämmintä valoa. Tunsin kuinka se liikutettiin pääni yläpuolelle samalla, kun kuvittelin itseni kauniille hiekkarannalle, jossa oli aurinkoista ja rauhallista. Maisemaa, jossa viihdyin kaikista eniten. Aloin tuntea, kuinka vartaloni alkoi tuntua yhä kevyemmältä. Kuin leijailisin pehmeän pilven päällä taivaalla. Rentoutuminen alkoi tarttua minuun. Väsymys myös.
”Unen portti, unen tulkitsija, kerro meille unen sana”, kuulin Fredan sanelevan, vaikkakin hänen ääni vaimeni koko ajan. En saanut loppupäästä selvää.
Sitten iski pimeys.
Aloin nähdä viimeöistä untani uudestaan, mutta se tuntui kuin olisin nähnyt sen ensimmäisen kerran. Odotin koko ajan, että jotain pahaa tapahtuisi, mutta jokin esti minua muistamasta että mitä. Kaksi vartijaa ammuttiin. Harmoniatarta varoitettiin. Keidaz. Keidaz oli siellä! Ja mitä..? Ei, ei se voinut olla! Kuulin hänen alkavan nauraa ja aloin ottamaan päästäni kiinni.
”EI EI EI! OLE HILJAA!” huusin ja pidin korvistani kiinni, mutta kuulin demonin naurun siitä huolimatta. Huusin hänelle. Käskin häntä menemään pois. Mutta hän ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan. Jatkoi vain ivallista nauruaan ja nauru alkoi kaikumaisesti kovenemaan ympärilläni. Pelkäsin, että pääni räjähtäisi millä sekunnilla tahansa.
”EI!” huudahdin suustani, kun heräsin ja nousin samalla kuin nuoli istumaan. Kuulin, kuinka Fredan riipus tipahti kovalla kolinalla lattialle ja kaikki olivat pelästyneet minusta kauemmas. Käännyin katsomaan seurassani olevia hengittäen raskaasti. Kaikki katsoivat minua mykistyneinä.
”M-minä…” aloitin, kunnes ilman varoituksia talo alkoi tärisemään. Huonekalut helisivät tärinässä ja ulkona myrskysi kunnolla. Ihan kuin maanjäristys olisi iskenyt. Se tuntui todella oudolta, koska maanjäristyksiä ei pitäisi olla näillä main.
”Mitä täällä tapahtuu?!” Tarein kysyi ja tärinän takia kaatui maahan. Trevio tuli naisena yläpuolelle suojaamaan tätä.
”Kaikki makaamaan!” Trevio karjaisi ja jäin itse sohvalle makaamaan ja suojaamaan päätäni, jos katosta tippuisi jotain. Kuulin räminän keskellä, miten Deemi ulisi Xiaran vieressä peloissaan ja vain hänen takiaan toivoin, että tärinä loppuisi pian.
Kului hetki, joka tuntui ikuisuudelta ja loputa tärinä alkoi laantumaan, kunnes se oli poissa. Yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Ulkona oleva sade rauhoittui tihkusateeksi ja salamat loppuivat.
”Ovatko kaikki kunnossa?” kysyin ja nousin katsomaan muita. Deemiä kävi sääliksi. Se tärisi pelokkaana, mutta Xiaran rauhallinen puhe ja silitys näytti rauhoittavan sitä.
”Yhtenä kappaleena… Mitä helvettiä se oli?” Sergei sanoi ja auttoi hänen kanssaan lattialla maanneen Charin ylös.
”Se alkoi samantien, kun Heizel heräsi unestaan”, Freda sanoi noustessaan varovasti ylös katsoen minua. Tunsin häpeän ja tietämättömän punan nousevan poskilleni. Katsoin kaikkia huoneessa olevia, jotka kääntyivät katsomaan minua. Nielaisin raskaasti.
”Vannon, en tiedä mitä se oli”, sanoin suoraan ja käteni alkoivat täristä. Trevio katsoi minua huolissaan, mutta nyökkäsi vienosti merkkinä, että uskoi minua. Tunsin kuinka muutama järkytyksen kyynel alkoi nousta silmistäni ja käännyin katsomaan Fredaa.
”Freda, saitko selville jotain?” kysyin kuin anellen. Koko kehoani alkoi paleltamaan ja tärisyttämään. Oliko uneni totta vai ei? En siirtänyt katsettani ystävästäni, joka tuli luokseni ja otti käsistäni kiinni.
”Heizel, en ehtinyt ihan kokonaista analyysia tehdä, koska heräsit kesken unen. Mutta ottaen huomioon miten liikahtelit nukkuessasi ja miten selvästi huusit ahdistustasi uskon, että se on vain traumaperäistä”, Freda puhui minulle rauhallisesti. Katsoin häntä koko ajan silmiin ja ja kysyin arkana:
”Eli uneni ei ole totta?”
”Kuten sanoin, en ehtinyt tehdä analyysiani loppuun, mutta tällä tiedolla mitä sain voin sanoa, ettei hän ole elossa. Hän olisi alkanut hohtamaan heti keltaisena, jos olisi elossa”, Freda jatkoi minulle rauhallisena ja aloin kyynelehtimään. En tiedä oliko se pelkoa vai helpotusta. Jos Fredan analyysi on tämä, se olisi vedenpitävä. Halasin ystävääni itkien kiittäen häntä vuolaasti.
”Kiitos Freda, kiitos”, sanoin nyyhkien ja huomasin, kuinka muut tulivat lähemmäs.
”Ja kiitos Xiara kun tulit”, sanoin lääkitsijäystävälleni ja halasin häntäkin hellästi.
”Aina”, Xiara sanoi ja silitti selkääni.
”Mutta huomenna tulet luokseni ja katsomme tilannettasi uudestaan. Äskeinen kertoi minullekin, että hyvinvointisi on pahasti vaakalaudalla, joten laitetaan se kuntoon”, Xiara ilmoitti suorana ja siirsi minut katsomaan itseään päättäväisenä. Hän oli minua hitusen pidempi. Nyökkäsin hänelle lopulta kuuliaisena.
”No niin! Eli ei syytä huoleen! Tänä iltana rokkaat kunnolla ja huomenna sitten krapulassa laittamaan elämä kuntoon!” Chari sanoi minulle naurahten ja otti minut siskolliseen kainalo-otteeseensa. Ensimmäistä kertaa sinä päivänä sain aidon hymyn huulilleni. Chari, jos kuka osasi piristämisen.
”Teidän ylhäisyytenne! Luojan kiitos olette kunnossa!” muutama vartija saapuivat paikalle ja kumarsivat minulle.
”Onko kaikki hyvin?” kysyin ja kävelin kahden komean vartijan luo. He ottivat heti uljaat asennot, kun huomioin heidät.
”Kuningattareni, äskeinen järistys pelästytti monet”, vartija sanoi ja katsoi minua. Nyökkäsin.
”Varmasti. Onko henkilövahinkoja sattunut?” kysyin vartijoilta ja katsoin heitä vuorollaan.
”Emme ole varmoja vielä. Päätimme tulla ensin katsomaan teitä ylhäisyys”, toinen vartija sanoi. Mietin hetken itsekseni. Tämä on niin outoa. Riyzekien alueella ei ole koskaan sen historiassa ollu maanjäristyksen kaltaista luonnonilniötä. Mitä tämä oikein oli?
”Lähtekää tarkastamaan koko alue. Tarkistakaa, että kaikki on kunnossa ja auttakaa loukkaantuneet sairaalapuolelle”, käskin lopulta ja vartijat kumarsivat ja lähtivät oitis töihinsä.
”Minun on parempi mennä, sairaalassa voi jo olla loukkaantuneita”, Xiara sanoi kävellessään ohitseni. Freda meni hänen perässään.
”Menkää toki, kiitos vielä”, sanoin ystävilleni jotka lähtivät hymyillen, mutta kiireissään paikalta. Deemi oli piristynyt hieman ja se nuolaisi kättäni hellästi mennessään ohitseni. Annoin sille pari rapsutusta, kunnes se lähti hölkkäämään omistajansa perään.
”Mennään vilkaisemaan onko kartano ottanut pahasti siipeensä äskeisestä”, Trevio pyysi kun saapui luokseni. Käännyin katsomaan häntä ja lähdin johdattamaan meitä kohti pääaulaa.
”Jos ei illan Säzonea ymmärrä jännittää niin tässä ainakin tuli jännitystä elämään”, Tarein sanoi hieman vitsaillen ja naurahdin hiljaa.
”Kieltämättä. Toivon vain ettei kehenkään ole sattunut”, sanoin, johon noita myöntyi nyökkäyksellä. Kun kävelin edeltä portaita alas huomioin, että palvelijoita oli kerääntynyt ruokasaliin suuren television eteen. Suuntasin oitis sinne ja palvelijoiden huomatessa meidät, he heti painoivat päätä alas kunnioituksena.
”Onko jotain sattunut? Muutakin kuin maanjäristys?” kysyin huolissani.
”Katsokaa uutisia Kuningattareni”, yksi haltiapalvelija sanoi ja osoitti televisiota. Käännyin katsomaan kuinka uutisissa kerrottiin koko Phantasonessa tapahtuneesta järistyksestä, joka oli eri tavalla iskenyt eri puolille kuningaskuntia. Joillakin hurjemmin kuin muilla. Käteni eksyi huomaamattani suuni eteen. Tuhot olivat joissain päin Phantasonea kamalat. Kuvattiin kuinka taloihin loukkuunjääneitä autettiin ulos ja miten sairaaloissa hoidettiin haavoittuneita. Uutisankkuri kertoi, että kadonneita oli myös paljon.
”Säzone pitää peruuttaa tältä illalta”, sanoin samantien ja käännyin katsomaan sisaruksiani ja heidän kumppaneitaan. Sergei katsoi minua hetken aikaa hiljaisena. Tiesin, miten paljon hän nautti keikkojen vetämisestä, joten tämä varmasti harmittaisi häntä.
”Järistyksestä huolimatta Säzone laulukilpailut aiotaan pitää suunnitelman mukaan. Kisojen pääsuunnittelijat ovat kertoneet, että tällaisina hetkinä on hyvä mahdollistaa tapahtumaa, joka auttaa tällaisen kriisin keskellä”, uutisankkuri kertoi rauhallisella äänellä ja käännyin katsomaan televisiota uskomatta korviani.
”Mitä?” kysyin kiivaasti ääneen ja muutama palvelija vilkaisi minua hiljaisena.
”Nyt pitäisi keskittyä auttamaan järistyksessä olleita eikä miettiä mitään laulufestivaaleja”, sanoin suoraan.
”Ehkä niillä myös pyritään välttämään turhaa paniikkia ja pitämään kansat rauhallisina”, Trevio mietti ääneen. Katsoin uutisia ja tunsin huolen kasvavan taas sisälläni. Maanjäristys, joka oli koskettanut koko Phantasonea. Elinmaailmaamme. Miten se voi olla mahdollista? En ymmärrä.
”Eli me esiinnymme tänään? Koska meidän pitäisi lähteä parin tunnin sisällä” Sergei täsmensi minulle ja kuulin pienen toiveen jyväsen hänen äänessään. Hän ajatteli varmaan, että emme osallistu, vaikka Säzone järjestettäisiinkin. Käännyin katsomaan häntä hiljaisena.
”Mieli tekisi perua ja olla auttamassa, mutta en halua aiheuttaa mediasirkusta nyt”, myönsin suoraan ja Sergei nyökkäsi. Huomasin pienen voitonhymyn hänen huulillaan.
”Älä nyt onnesta hypi”, kommentoin miehelle joka tuhahti naurahtaen.
”Älä jaksa”, hän sanoi ja sain hymähdettyä vähän. Käännyin katsomaan palvelijoitani ja taputin käsiäni kuuluvasti, jotta kaikki palvelijat kääntyivät katsomaan minua.
”Selvä, eli tilanne on nyt mikä on, joten kartano ja lähiseutu pitää käydä läpi, että onko aiheutunut pahoja vammoja, mitä pitäisi korjata”, sanoin kuuluvasti kaikille.
”Minun ja bändini pitää lähteä kahden tunnin sisällä liikenteeseen eli auto pitää saada lähtökuntoon”, ilmoitin toisena asiana ja heti muutama miespuolinen palvelija lähtivät nyökäten hoitamaan asiaa. Trevio lähti autointoilijana heidän mukaansa.
”Ottakaa selvää, onko omat rakkaanne ja perheenjäsenenne miten pahassa kunnossa. Jos tilanne on pienelläkään tavalla kriittinen, olette vapaita lähtemään heitä katsomaan. Ottakaa keittiöstä ruokatarpeita, jos tarvitsee”, sanoin lopuille ja kaikki kumarsivat tai niiasivat ymmärtäväisinä.
”Otan tämän iltaisen jälkeen asian käsittelyyn muiden kuninkaallisten kanssa ja katsotaan mitä teemme tämän katastrofin suhteen”, päätin lopuksi ja lähdin sitten kävelemään takaisin käytävälle ja lähdin suuntaamaan portaita takaisin ylös.
”Heizel”, Chari sanoi ja tuli Tareinen kanssa perääni portaiden juurelle. Pysähdyin siihen paikkaan ja käännyin katsomaan heitä.
”Olethan kunnossa?” isosisko kysyi minulta. Mietin, mitä vastaisin. Rehellisen vastauksen, jota he eivät mielellään kuulisi vai hienostellun version?
”Olen kärsinyt painajaisista ja nyt tämä maanjäristys, joka sysää minut aikamoiseen media- ja kuninkaallissirkukseen… En valehtele, jos väitän että paineet iski juuri viidestä kymmenestä kolmeen sataan”, myönsin kuivasti naurahtaen. Chari ja Tarein vilkaisivat toisiaan.
”Haluatko, että tulemme mukaan Säzoneen tueksi?” Tarein kysyin. He saisivat kyllä halutessaan tulla mukaan, mutta ei tuekseni. Osaisin kyllä hoitaa tämän yksin. Minun olisi pakko. Olinhan kuningatar.
”Toki, tulkaa vain. Säzone voi olla kokemuksena teille myös hieno. Mutta nyt menen suihkuun ja laittamaan itseni kuntoon”, vastasin lopulta hymyillen ja lähdin jatkamaan matkaa. Kävelin makuuhuoneeseeni asti katsomatta taakseni ja suljin oven perässäni. Huokaisin erittäin syvään ja nojauduin suljettua ovea vasten.
”Kaikki on hyvin, ei ole hätää”, puhuin itselleni ja puhaltelin välillä ilmaa. Vartaloani kylmäsi ja tärisytti. Ahdistus ja järkytys eivät ottaneet loppuakseen.
”Suihkuun, nyt suihkuun”, kuiskasin itselleni käskynä ja kävelin makuuhuoneeni läpi suihkutilaani. Riisuin vaatteet pois päältäni niin nopeasti kuin pystyin. Ne alkoivat tuntua kamalilta. Kuin en saisi henkeä ne päälläni. Astelin suihkun alle ja väänsin itselleni kylmää vettä valumaan päälleni. Kylmä vesi sai ihoni kananlihalle, kun se paiskautui päälleni ylläni olevasta suihkusta. Nojasin käsilläni vastakkaiseen seinään ja työnsi sitä kaikilla voimillani.
”Ei hätää, ei hätää”, kuiskailin itselleni pitäen silmiäni kiinni ja annoin hyytävän kylmän veden valuttaa mielestäni hetkeksi pois äskeiset tapahtumat.
Kappaleet, jotka inspiroivat tätä kirjoittaessa:
- Ib OST – Dining room
- 28 Days Later theme
- Digital Daggers - The Devil Within
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti