LUKU 95: KAUPUNKI

SISÄLTÖVAROITUS!

LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA! 

TREVIO

Mies katsoi eteensä tyynelle merelle, kun samalla vene pysähtyi paikalleen. Vieno tuuli puhalsi heidän ohitseen. Veneen pysähdyttyä tuli hyvin hiljaista ja avaraa. Nämä hetket meren äärellä olivat hänen suosikkejansa. Kun ympärillä ei ollut mitään eikä ketään ja sai vain kuunnella mahdollisten aaltojen solisevia ääniä.

“Olemme perillä ylhäisyys”, venettä ajanut sotilas huikkasi olkansa yli. Se sai miehen heräämään takaisin tilanteeseen, jonka vuoksi he oikeasti olivat täällä. Hän ei ollut uskaltanut sitä sanoa ääneen, että pelkäsi sydämessään sisarensa puolesta. Ei siksi, että hän olisi kuollut, vaan siksi, että mitä Tiscovera oli mahtanut tehdä hänelle sinä aikana, kun he olivat suunnitelleet pelastusoperaatiotansa.

“Onko tämä varmasti oikea paikka?” Sergei kysyi tarkkaavaisena joukon pisimmälle hahmolle, Barakuroille. Tämä kääntyi katsomaan pimeyden haltiaa ärsyyntyneenä.

“Kyllä on, minulla ei ole tässä vaiheessa aihetta valehdella teille”, hän tokaisi ja Sergei piti hänessä epäileväisen tiukan katseensa. Se sai demonimiehen pyöräyttämään silmiänsä, kunnes kääntyi veneen reunalle seisomaan ja laski kätensä kaiteelle. Trevio käveli Sergein kanssa lähemmäs miestä, joka katsoi ihmeissään ympärilleen.

“Missä ihmeessä Ryklus on?” Barakuroi mietti ääneen, kunnes äkkäsi jotain matkan päästä vedessä. Trevio ja Sergei kääntyivät näkemään, miten useiden metrien päässä veden pintaan nousi hain evä. Sen maidon valkea väri, arvet ja evän suuruus kertoivat, että hai oli suurempi kuin yleisesti lajinsa edustajat. Siinä kohtaa Trevio oli mielissään ettei hänen kihlattunsa ollut mukana. Tarein pelkäsi haikaloja melkein kuollakseen johtuen lapsena tapahtuneesta tilanteesta, kun hän oli melkein joutunut hain hyökkäyksen kohteeksi kesken merisen uintireissun.

“Miksi se ei tule tänne asti. Ryklus! Täällä!” Barakuroi huudahti sille, kunnes mies hiljeni ja huomasi miekkavalaiden parven nousseen uimaan veneen ympärille kuin suojamuurina.

“Olisihan se pitänyt arvata”, Barakuroi murisi vihaisena ja kääntyi katsomaan Treviota ja Sergeitä.

“Miekkavalaat suojelevat meitä aina. Ja vihjattuasi, että tarvitset apua, että saat meidät minne haluamme on hyvä, että meillä on varalta suojaa. Jos vaikka innostuisit saamaan idean kusettaa meitä”, Sergei tokaisi. Trevio vilkaisi sisarensa henkivartijaa, joka nautti demonimiehen ärsyttämisestä. Hän olisi halunnut mainita miehelle, ettei ärsyttäisi tätä liikaa, koska Heizelin luokse pääseminen oli tärkeämpää kuin viholliselle naljailu. Barakuroi sihahti vihaisena, kunnes nousi koko pituuteensa.

“Lähdetään sitten, meillä ei ole koko päivää aikaa”, Barakuroi sanoi lopulta noustuaan koko pituuteensa. Trevio ja Sergei vilkaisivat toisiansa, kunnes ottivat molemmat housujensa taskuista pienet pullot, joissa oli kellertävän vihreää nestettä. Trevio ojensi toista taskussaan olletta pulloa demonille, kun Sergei jo kulautti pullon sisällön kokonaan kurkustaan alas. Barakuroi huomasi, että samantien Sergein kaulalle alkoi muodostua kalojen kiduksia muistuttavat viirut.

“Haluatko?” Trevio kysyi ja joi samalla omansa. Barakuroi hymähti ensimmäistä kertaa sillä reissulla ja joi oman kulauksensa nopeiten kurkusta alas.

“Tällaisesta juomasta voisi käydä vaikka kauppaa kanssanne”, Barakuroi totesi ja heitti oman juomansa pienen pullon kolmikon vierelle tulleelle palvelijalle, joka otti sen vastaan hermostuneena ilmasta kiinni. Trevio ja Sergei ojensivat omansa palvelijalle kädestä.

“Tiedätte, miten toimia, jos meitä ei ole kuulunut määrättyyn aikaan mennessä”, Trevio sanoi palvelijalle, joka kumarsi. Trevio vilkaisi nyökäten vielä venettä ohjannutta palvelijaa, kunnes kääntyi Barakuroin ja Sergein perään ja hyppäsi näiden perässä meren syvyyksiin.

Treviota järkytti, miten suuri valkea hai todellisuudessa oli. Evä ei ollut antanut tarpeeksi selvää kuvaa sen suuresta koosta. Sen pikimustat silmät silmäilivät ympäristöä ja se oli selvästi hermostunut miekkavalas parven läsnäolosta.

“Morjens, mitä jätkä”, Barakuroi alkoi puhua haille kidustensa avulla ja kosketti kädellä sen maidon valkeaa pintaa.

“Pahoittelut noista mustavalkoisista paskiaisista. Kiitos, kun tulit. Tiedätkö, missä koti on?” Barakuroi puhui haille, joka ei ääntänyt millään lailla, mutta nyökkäsi päätänsä vienosti vastaukseksi. Barakuroi hymyili leveällä suullaan haiystävälleen.

“Hyvä, vie meidät sinne”, hän totesi ja ui ylemmäs, jotta saisi napattua hain selkäevästä kiinni. Hän kääntyi katsomaan Sergeitä ja Treviota, jotka olivat kääntyneet ottamaan itselleen miekkavalaat matkustamista varten.

“Ei, nuo eivät seuraa meitä. Herätämme liikaa huomiota, jos Rykluksen mukana on ylimääräisiä”, Barakuroi tokaisi samantien. Miehet kääntyivät katsomaan häntä.

“Osoittaisit edes vähän kunnioitusta miekkavalaille”, Sergei sihahti miehelle.

“Emme pysy perässänne muuten”, Sergei tokaisi takaisin.

“Saatte matkustaa Rykluksen rintaevistä kiinni pitäen molemmat. Mutta nuo eivät tule mukaamme”, Barakuroi sanoi tiukkana. Sergei oli sanomassa vastaan, mutta Trevio nappasi miestä olkapäistä pudistaen päätänsä.

“Tehdään, miten hän sanoo. Jokainen kinastelu on aikaa pois Heizeliltä”, hän sanoi Sergeille, joka tuhahti ärsyyntyneenä, mutta myöntyneenä. Trevio kääntyi katsomaan miekkavalaita ja näytti niille käsiliikkeellä, että jäisivät veneen turvaksi. Miehet uivat hain luokse ja molemmat ottivat kiinni suuren hain rintaevistä. Sen enempää aikailematta hai lähti siksakkimaisen leijuvalla liikkeellä uimaan eteenpäin, vieden heitä pikku hiljaa yhä syvemmälle meren pimeyteen. Pian heidän ympärillään oli vain sysipimeää merta ja hiljaisuutta.

Kun Ryklus oli majesteettisilla ja sulavilla liikkeillään saanut kolmikon tarpeeksi syvälle, että merenpohja tuli vastaan, hai lähti liitämään pohjan yläpuolella. Trevio huomasi, että kaikki vastaan tulevat elävät olennot kaikkosivat suuren hain lähettyviltä.

“Juuri noin, tietäkää, kuka on tämän meren kuningas”, Barakuroi tokaisi pienille veden olennoille tyytyväisenä. Trevio vienosti pudisti päätänsä demonin röyhkeydelle. Hän ei sietänyt, miten mies ei kunnioittanut merta ja sen olentoja vaan halusi vaan pöyhkeillä hainsa avulla, joka vaikutti myös nauttivan siitä, että sitä pelättiin.

Kolmikko matkasi pitkän matkaa merenpohjaa pitkin. Hiekan valkea väri ei erottunut miehille nähtäväksi synkkyyden keskellä ja ainoa ääni heidän ympärillää oli veden alla kuuluva hain evän siksakkimainen liike.

“Onko vielä pitkä matka?” Trevio kuuli Sergein kysyvän Barakuroilta, joka hellästi taputti hainsa suurta kylkeä. Hain suuri pää nytkähti muutaman kerran ylöspäin, kunnes se siirtyi kokonaan oikealle ja sukelsi kolmikon suuren merenalaisen luolan syvyyksiin.

“Emmeköhän ole pian perillä”, Barakuroi tokaisi kahdelle miehelle luolan pimeydessä, jonka monimutkaisissa tunneleissa hai ui sulavasti pelkäämättä, että se ei mahtuisi koloista uimaan läpi. Trevio näki, miten heidän eteensä alkoi valjeta vieno valo luolaisen käytävän päässä. Valo oli himmeä, mutta erottuva kaiken sen mustamaisen pimeyden keskellä.

Päästyään tarpeeksi lähelle hai pysähtyi rauhallisin liikkein kellumaan paikalleen. Barakuroi lähti uimaan eteenpäin, Trevio ja Sergei perässään. Lähempänä huomattiin, että luolan kolo oli liian pieni suurelle haille, mutta miehet pääsivät kukin yksitellen läpi. Heitä oli vastassa suuri vihertävien meren kasvien seinämä, joita varovasti siirtäessä sivummalle kolmikko pystyi varovasti näkemään edessään olevan näyn.

Suuri ja vuosia ränsistynyt kaupunki oli heidän edessään. Kaupunki oli kuin meren upottama laiva, joka oli vuosituhansia ränsistynyt paikallaan. Trevio muisti lapsena lukeneensa, että kaupunki oli ollut vauras merenalaisten olentojen ja aarteiden kauppakaupunki, kunnes suuri aalto oli upottanut sen tuhansia vuosia sitten. Kaupunki unohdettiin vuosien varrella ja lopulta merirosvot olivat napanneet sen kodikseen, kun kukaan muu ei ollut sitä alkanut kunnostamaan, ei edes Riyzekiet.

Kaupungista hyökynyt himmeä valo merenalaisten kallioiden keskellä oli kaupungin yllä oleva suojakupoli, joka oikein kunnolla katsottuna hohti himmeästi kaupungin näkymän pinnalla.

“Helvetti vie, kaupunki on siirretty alueelle, josta on hankala lähteä saalistamaan yhtään mitään uusia varoja elämistä varten”, Barakuroi kihisi kiukusta, kun näki kotipaikkansa. Trevio huomasi, että jyrkät merenalaiset kalliot estivät jopa merirosvojen tunnettujen nelipyöräisten moottoroitujen kulkuvälineiden liikkumisen alueella. Tiscovera oli selvästi ajatellut, että tällöin hänen vallan altansa pakeneminen olisi hankalampaa.

“Miten pääsemme suojakupolin läpi kaupunkiin?” Sergei kysyi ja katseli samalla heidän ympärilleen kuin etsien keinoa päästä sisään.

“Minun väkeni luoman suojakupolin läpi pääsee vain, jos on miehistöni jäsen. Mutta sen nartun luoman kupolin läpi minulla ei ole hajuakaan, miten pääsemme sisään”, Barakuroi vastasi rehellisesti. Miehestä huokui vihaisuus, kun joku oli kehdannut vallata hänen kaupunkinsa ja kotinsa. Hän kääntyi reiän aukolle, josta he olivat kukin vuorollaan uineet läpi ja paikallaan vielä uiva Ryklus leijaili kevyesti paikallaan.

“Pysy kaupungin lähettyvillä. Syö ne, jotka eivät ole meitä”, Barakuroi käski valkeaa haita. Hai lähti kääntymään ja lopulta ui takaisin pimeyteen.

“Minulla on idea”, Sergei sanoi ja kääntyi katsomaan Treviota, joka katsoi kysyvänä ystäväänsä takaisin.

“Pimeyden haltiana minulla voi olla mahdollisuus lieventää kupolin pimeää taikuutta ja silloin voi olla Barakuroin mahdollisuus tehdä aukko, josta pääsemme sisälle”, Sergei kertoi. Trevio nyökkäsi hyväksyvästi. Se oli siinä tilanteessa heidän paras vaihtoehtonsa. Trevio olisi voinut vielä vedenhaltiana saada voimillaan kupolia varmasti rikki, mutta koska hänen voimansa olivat poissa, hänestä ei ollut niiden käytön suhteen mitään hyötyä.

“Mitä sitten odotellaan, mennään”, Barakuroi sähähti hätäisenä miesten välistä, kun ui heidän ohitseen jo kovaa vauhtia kohti kupolia. Trevio ja Sergei yrittivät estää demonia uimasta suuna päänä kupolin läheisyyteen. Ärsyyntyneinä he lähtivät uimaan suuren demonin perässä ja pitivät koko ajan silmällä ympäristöä.

“Uidaan tuonne”, Barakuroi käski ja lähti johdattamaan heitä kaikkia erään ränsistyneen pikaruokapaikan taakse, joka sijaitsi kaupungin tehdasmaisten rakennusten vieressä. Sergei liukui vedessä demonin vierelle ja vei kätensä kupolin pinnalle, tunnustellen sitä.

“Miltä vaikuttaa Sergei?” Trevio kysyi ja antoi miehen hiljaa tutkia kupolia. Miehen harmaista silmistä välkehti, että tämä mietti tarkkaavaisena, uskaltaisiko koskea kupolin pintaa vai aiheuttaisiko se hälytyksen.

“Jos tämä aiheuttaa hälytyksen, meidän pitää olla nopeita”, Sergei totesi lopulta ääneen ja kääntyi katsomaan kahta miestä vierellään.

“Missä uskot, että Heizeliä pidetään?” Sergei kysyi katsoessaan Barakuroihin.

“Kaupungin keskellä on entinen suuri kauppakeskus, joka toimii pääkotinamme. Jos miehistöni on vangittu sinne, luultavasti Heizelkin on”, Barakuroi vastasi. Sergei piti kysyvän ja epäileväisen katseensa demonissa, joka pyöräytti päätänsä.

“Hei, minun rakastamani mies on myös tuolla vankina, ellette muista. Minulla ei ole varaa valehdella, koska jokainen minuutti teidän punapäältänne on myös pois Andreaniltani”, Barakuroi kihisi ensin Sergeille, kunnes kääntyi katsomaan vuorostaan Treviota.

“Joten?” hän kysyi Treviolta, joka kääntyi katsomaan Sergeitä nyökkäsi tälle.

“Sergei yrittää rikkoa kupolin pimeää magiaa, että sinä pääset luomaan sisääntuloaukon. Menemme sisälle niin, että minä menen ensin, sitten Barakuroi ja lopuksi Sergei”, Trevio sanoi ja ennen kuin Barakuroi ehti sanoa vastaan idealle, mies antoi ystävälleen käskyn aloittaa. Sergei kääntyi hohtavaa kupolia kohti ja aikailematta painoi vasemman kätensä kupolia vasten. Trevio näki, että kosketus selvästi nipisteli tummaihoisen miehen kämmentä vasten. Siitä huolimatta Sergei jatkoi ja ärähtäen sai voimiensa avulla valoisan kupolin alta esiin heikomman kupolin, joka muistutti vain ohutta lasia. Sergei suurensi aluetta kätensä avulla, että jokainen mahtuisi vuorollaan sisään.

“Sinun vuorosi”, Trevio sanoi Barakuroille, kun Sergei oli saanut aukkoa tarpeeksi suureksi, että jokainen pääsisi astumaan sisään vuorollaan.

“Eikö teillä ole näihin mitään vasta-ainetta ennen kuin hyppäämme takaisin hapelliseen tilaan?” Barakuroi kysyi ihmeissään ja osoitti kaulassaan olevia kohtia, josta hän sai happea veden alla.

“Ne häviävät heti, kun pääset pois veden ääreltä, vauhtia nyt”, Trevio tokaisi kärsimättömänä. Barakuroi sihahti, kunnes kosketti omaa luomaansa kupolia. Se antoi heti periksi ja kupoli alkoi aaltoilemaan käden ympärillä kuin vesi.

“Mene sitten”, Barakuroi käski Treviota ja mies ei aikaillut, vaan ui samantien kupoliin sisälle ja tunsi heti kaatuvansa sileää hiekkaa vasten. Hän nousi heti ylös ja henkäisi tunkkaisen kosteaa ilmaa sisäänsä. Kupolin sisällä sai happea, mutta se ei ollut yhtä raikkaan oloista kuin meren pinnan yläpuolella. Hän asteli pois tieltä, kun Barakuroi tuli vuorostaan sisälle ja lopuksi Sergei, joka sai suljettua vahvemman kupolin lopulta kiinni, Barakuroi seuraten perässä ohuemman kupolin sulkeutumisessa. Sergei ähkäisi ja nojasi seinään irvistellen katsoen vasenta kättänsä.

“Pärjäätkö?” Trevio tuli kysymään siskonsa miesystävältä, joka nyökkäsi.

“Kyllä kyllä, se vaan oli kivuliaampaa, kun osasin odottaa. Mutta jään henkiin”, Sergei tokaisi ja nousi lopulta kättään ravistellen pituuteensa. He kääntyivät katsomaan merirosvojen johtajaa, joka katsoi kaupungin keskelle, jossa hänen mainitsema kauppakeskus seisoi rikkoutuneine seinineen ja ikkunoineen.

“Kauanko meiltä menee päästä tuonne?” Trevio kysyi Barakuroilta.

“Jalkaisin tunti, jos meitä ei huomata”, Barakuroi vastasi ja kääntyi katsomaan ympärilleen kuin etsien jotain.

“Mutta minulla pitäisi olla täällä piilotettuna pahan päivän varalle jotain, jolla pääsemme liikkumaan nopeammin”, Barakuroi sanoi ja kosketti viereisen ravintolan seinää. Trevio ja Sergei vilkaisivat toisiansa, kunnes jäivät katsomaan demonia, joka löysi seinästä pienen kolon.

“Kyllä, täällä se on”, mies puhui itsekseen ja otti kolosta pienen avaimen. Mies lähti mitään sanomatta kävelemään eteenpäin ja kaksi hänen seuralaistaan seurasivat hiljaa perässä. Barakuroi käveli ravintolasta parin seuraavan tehdasmaisen pienen varaston ohi, kunnes saapui ruostuneen metallisen oven eteen, jonka eteen oli kerääntynyt pehmeää hiekkaa pieneksi kasaksi. Demonimies työnsi avaimen oven lukkoon, aiheuttaen lukon avaukseen kuuluvan äänen. Barakuroi otti oven kahvasta kiinni voitonriemuinen katse silmissään.
“Tuolla on joku, äkkiä sisälle”, Sergei huikkasi demonin selän takana, eikä mies aikaillut, vaan veti ovea hieman auki, että kaksi häntä pienempää haltiamiestä pääsivät sisälle ja lopuksi hän. Hän sulki oven varovaisin liikkein ettei se vahingossakaan päästäisi ylimääräisiä ääniä.

“Ehtikö ne nähdä meitä?” Trevio kysyi ja hipsi autotallia muistuttavan tilan rikottujen ikkunoiden luo. Ikkunat oli vasaroitu umpeen puun palasilla, mutta niiden välistä pystyi näkemään kadulle.

“En usko”, Sergei kuiskasi ja tuli Trevion vierelle vilkaisemaan ulos.

“Antakaa kun katson, jos he ovatkin minun väkeäni, draamallisuutenne oli vain naurettavaa”, Barakuroi sanoi normaalilla äänellä ja miehet hyssyttelivät häntä. Treviota alkoi Sergein tavoin ottamaan päähän demonin omapäisyys. Barakuroi kumartui lautojen äärelle ja katsoi kadulle, johon oli kävellyt kaksi demonia. Mies tuhahti vihaisena.

“Tietenkään eivät ole minun väkeäni”, hän tuhahti kovempaan ääneen ja lähti tallin keskellä olevan pressun luokse, jonka alla oli selvästi jotain isoa.

“Voisitko puhua hieman hiljempaa ettemme jää kiinni?” Sergei sähisi hampaidensa välistä ja Trevio hyssytti myös hänet hiljaiseksi, että kuulisi Tiscoveran kätyreiden puheita.

“Olin aivan varma, että näin täällä päin jotain tapahtuvan suojamuurin luona”, naisdemoni sanoi karhealla savukkeiden polttamalla äänellänsä. Hän katsoi ympärilleen ärsyyntyneenä.

“Olet juonut liikaa Anin, en minä ainakaan nähnyt mitään missään”, mies demoni totesi ja hiveli suurta partaansa. Nainen tuhahti.

“Olen tosissani Umas. Näin, että tällä suunnalla oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Nyt tutkitaan koko alue tai Tiscovera nirhaa meidät”, Aniniksi kutsuttu demoni sanoi ja otti paremman otteen kiväärimäisestä tuliaseestaan.

“Tuskinpa pomoa tällä hetkellä kiinnostaa, mitä täällä tapahtuu, koska-” Umaksi kutsuttu demoni aloitti, mutta Anin sulki hänen suunsa myrkynvihreän kätensä alle.

“Älä puhu tuon enempää! Jos täällä on joku muu, ne eivät saa tietää mitään”, naisdemoni sähisi. Trevio vilkaisi nopeasti Sergein kanssa toisiansa.

“Mitä he tarkoittavat?” Trevo kysyi, kunnes miehet pelästyivät suurta ääntä, joka lähti nelipyöräisestä suurirenkaisesta moottoriajoneuvosta. Miehet kääntyivät katsomaan Barakuroita, joka oli vetäissyt pressun alta esiin kaksi hiekkaiseen maastoon tarkoitettua moottoriajoneuvoa. Jos tilanne ei olisi ollut niin kriittinen, Trevio olisi mielellään jäänyt tutkimaan moista kulkupeliä.

“Tuolta kuului jotain!” Anin huusi ja Sergei ehti nähdä naisdemonin osoittavan heidän suuntaansa. Moottoriajoneuvosta lähtevät valojen heijastukset paljastivat heidät.

“Hyvin toimittu idiootti! Miksi et voinut odottaa?” Sergei ärähti erittäin vihaisena.

“Koska ei ole aikaa moiselle. En pysty saamaan yhteyttä miehistööni, joten lähdetään ryminällä etenemään. Se voi auttaa vastarinnan synnyssä, kun saavun näyttäväst paikalle”, Barakuroi puolusti tekoansa hymyillen ja antoi ajoneuvonsa moottorin laulaa merkkinä, että olisi valmis lähtemään.

“TULKAA ESIIN SIELTÄ!” Demonit huusivat vuoron perään ja alkoivat hakkaamaan ruostuneita etuovia kuuluvasti.

“Osaako jompikumpi teistä ajaa tällaista?” Barakuroi sanoi ja nyökkäsi vieressään olevaa samanlaista ajoneuvoa kohti. Trevio juoksi sen luokse ja hyppäsi kyytiin itsevarmana. Ajoneuvo vaikutti helpolta ajettavalta, joten mies sai sen oitis käynnistymään. Moottorista lähtevä ääni sai Trevion sydämessä iskeytymään hetkeksi suoranainen innostus päästä kokeilemaan tällaista kulkuvälinettä. Sergei vilkaisi etuovia kohti, joita edelleen paukutettiin.

“Helvetti, jos ovi ei kerta aukea, räjäytämme sen auki!” miehet kuulivat naisdemonin huutavan ja tummaihoinen haltiamies marssi nopeasti Trevion moottooriajoneuvon luokse ja hyppäsi miehen taakse istumaan.

“Hitto vie, jos te kaksi olisitte toistenne kimpussa, katsoisin tilannetta enemmän kuin tohkeissani”, Barakuroi kommentoi miehille tyytyväisenä hymyillen, kun katsoi Treviota ja Sergeitä. Miehet kääntyivät katsomaan suurta demonia kuin olisivat halunneet miehen toistavan äskeisen lauseen varmistuksena, että he olivat kuulleet oikein. Barakuroi kuitenkin päästi ajoneuvonsa jarrusta irti ja antoi sen kuljettaa hänet suuri nopeus mukanansa kohti ovea. Ovet avautuivat ja irroittautuivat saranoiltaan, kun Barakuroi huumasta huutaen ajoi ulos tallista. Trevio vilkaisi Sergein kanssa toisiansa, kunnes yön haltia tuhahti.

“Vittu mikä tyyppi”, hän totesi ja päätään pudistaen antoi omalle ajoneuvolleen luvan lähteä myös liikenteeseen. Demonit olivat juosseet pois alta Barakuroin ajaessa ulos tallista ja Trevio seurasi perässä. Hän tunsi, että Sergei piti hänestä tiukasti kiinni ja Trevio antoi ajoneuvon liukua pehmeää hiekkaa vasten sulavasti, kun hän kääntyi kahta Tiscoveran alaista kohti.

“Ei helvetti”, Umakseksi paljastunut demoni sano uskomatta silmiänsä.

“Oli erehdys tulla tänne paskiaiset!” Anis huusi ja oli nostamassa kättänsä selvästi tehdäkseen hälytyksen. Trevio ja Sergei eivät ehtineet tehdä mitään, kun Barakuroi kaahasi omalla ajoneuvollansa suoraan kohti Anista ja ajoi suoraan tätä kohti, paiskaten autotallin seinää vasten. Inhottavista rusahduksista kuuli, että nainen kuoli välittömästi ja mätkähti ruumiina Barakuroita kohti. Demonimies vain otti naisen hiuksista kiinni ja antoi tämän pudota maahan.

“Anis!” Umas huusi kauhuissaan ja ennen kuin tämä ehtisi tehdä mitään, Trevio ajoi samantien miehen luokse ja Sergei nappasi demonin kuristavaan otteeseen olkavarteensa.

“Hei hei, otetaan hei ihan rauhassa”, Umas sanoi kauhuissaan, kun Sergei oli saanut tästä otteensa ja Barakuroi jätti ajoneuvonsa paikalleen käyntiin kävellen miehen luokse uhkaavana. Barakuroi nappasi mies kasvoista kiinni ja vei ne erittäin lähelle tämän kasvoja.

“Mikäli et halua, että raiskaan sinut erittäin kivuliaasti, sinun on parasta välittää viesti kaikille samantien, onko selvä?” Barakuroi puhui sylkien miestä kohti. Umasista huomasi, että hän oli aivan sokissa ja kauhuissaan, eikä hän saanut muuta kuin nyökättyä. Siinä kohtaa Sergei päästi miehestä irti ja antoi tämän Barakuroin haltuun. Trevio katsoi, miten Barakuroi veti miehen lähemmäs.

“Toista tämä lause: “Minä pidän kirsikoista””, Barakuroi neuvoi miestä. Kun Umas näytti vähääkään ilmettä, että oliko toinen tosissaan, Barakuroi karjaisi tälle:

“Sano se! Ja sanokin se niin, että kaikki, AIVAN kaikki kuulevat sen”, Umas sai nielaistua ja nosti kätensä korvallaan olevalle radiolle.

“Mi...minä. Minä pidän kirsikoista. Toistan, minä pidän kirsikoista”, Umas sanoi pelosta täristen ja ennen kuin kukaan ehtisi vastata hänelle, Barakuroi otti terävien kynsiensä avulla kiinni miehen korvasta ja repäisi sen irti. Trevio vilkaisi muualle todeten itselleen, että korvan repiminen nyt oli ehkä liikaa. Hän ajatteli, että vaikka Tiscovera oli saanut itselleen kerättyä väkeä, osa heistä paljastuivat pelkureiksi ja heikoiksi, kun heidän pomonsa ei ollut paikalla. Tämäkin yksilö oli valmis samantien kertomaan heidän toivomiaan tietoja, jos se säästäisi hänen henkensä. Trevio silti otaksui, ettei demonimies antaisi kotinsa yhdelle valtaajalle edes mahdollisuutta säästää henkeänsä.

“Pyydän! Säästä minut! Tulen osaksi miehistöäsi! Olin sitä vastaan, että tätä paikkaa valloitettaisiin”, demonimies sanoi kauhuissaan, verta valuen kohdasta, jossa hänellä ennen oli ollut korva. Barakuroi nosti miehen lähemmäs itseään kuristavalla otteella.

“Onko Andrean elossa?” hän kysyi. Umaksen silmät suurenivat.

“E- en tiedä. Kyllä kai. Olen vain rivisotilas. Pyydän, säästä hen-” Umas sopersi, kunnes samassa tämän niska naksahti poikki merirosvojen johtajan otteen alla. Mies tönäisi kuolleen demonimiehen hiekkaa vasten maahan ja hyppäsi ajoneuvonsa kyytiin.

“Mikä se “Minä pidän kirsikoista oli?”” Trevio kysyi kun ajoin Sergein kanssa Barakuroin vierelle.

“Mikäli miehistöstäni kukaan kykeni sen kuulemaan, he tietävät että olen tulossa. Sen lausahduksen pitäisi kannustaa heitä, koska tietävät, että en voi sietää kirsikoista”, Barakuroi sanoi ja ennen kuin haltiamies ehti sen enempää asiaa kommentoida, demonimies lähti jo ajamaan, kiihdyttäen vauhtiansa koko ajan nopeammaksi. Trevio ei aikaillut, vaan Sergei takanansa istuen lähti seuraamaan merirosvojen johtajaa.

Trevio ja Sergei toivoivat, että ehtisivät ajoissa Heizelin luokse.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Resident Evil 1 remake ost – Passage

- Resident Evil 1 remake ost – Cold water

- Resident Evil 2 remake ost – The Beginning

- Resident Evil 2 ost – Raccoon city