CHARI
Varakuningatar nojasi seinää vasten yläselkänsä ja toisen jalkansa kanssa kädet ristittynä rintakehälleen, kun vahti suuren demonikörilään rauhallista nukkumista. Nainen olisi halunnut mennä ja kuristaa tuon miehen paljain käsin. Sen lisäksi, että hän avusti Tiscoveraa melkein tuhoamaan hänen kotinsa, hänen pikkusiskonsa oli nyt vihollisen käsissä. Hän tiesi Heizelin olevan liian arvokas Tiscoveralle tapettavaksi, mutta naisen toiminta oli osoittanut jo, että voisi tappaa siskon koska tahansa ja tehdä sen niin hitaasti ja tuskaisesti, ettei hän halunnut ajatella koko asiaa.
Barakuroi kröhäisi väsyneenä ja käänsi vasemmalta kyljeltä selälleen ja jäi siihen nukkumaan pehmustamattomalla sellipedillään. Hän jatkoi nukkumistaan tyytyväisenä kuin muutaman päivän takaisia asioita ei olisi tapahtunut. Se sai naisen kädet puristamaan käsivarsia kiukusta.
Pian kuului askeleita, jotka tulivat viereisestä portaikosta ja Sergei tuli paikalle. Chari kääntyi heti katsomaan häntä, janoten uusimpia tietoja. Sergei pudisti päätänsä.
“Ei mitään”, Sergei sanoi pahoittelevasti ja Chari ponkaisi nojaamasta seinältä ja hieroi silmiänsä.
“Miten yksi kokonainen vedenalainen kaupunki voi vain kadota?” Chari sähähti hiljaa ja kääntyi katsomaan tummaihoista komeaa miestä. Nainen olisi mielellään viettämässä kahden keskeistä aikaa Sergein kanssa, eikä hoitamassa varakuningattaren roolia ja stressaamassa, missä hänen siskonsa olisi. Jatkuva ahdistus sai hänet hermoilemaan ja nainen ei pitänyt siitä tunteesta lainkaan.
“En tiedä, Tiscoveralla on oltava näppinsä pelissä asian suhteen”, Sergei totesi ja vilkaisi Barakuroita. Chari kääntyi katsomaan suurta demonia sellissään myös. Molempien haltioiden silmistä paistoi kiukku ja halu tietää, missä Heizel on ja oliko hän enää edes hengissä.
“Tuo paskiainen on nukkunut jo melkein kolme kokonaista päivää”, Chari tuhahti vihaisena. Miestä oltiin yritetty herättää vaikka minkälaisilla keinoilla, mutta se ei ollut onnistunut. Ei turhaan huhuttu siitä, että Barakuroin krapulat voisivat kestää useamman päivän. Rosvojen päälliköllä oli hyvä viinapää, mutta myös hyvät unenlahjat krapulaisena.
“Nyt saa riittää”, Sergei tuhahti vihaisena. Hän nosti kätensä demonia kohti ja antoi pimeän auransa leijua demonin luokse.
“Ei häntä saa hereille”, Chari sanoi turhautuneena ja potkaisi vihaisena sellin paksua lasiseinämää. Sergei ei kuunnellut naista, vaan keskittyi viemään pimeyden auransa Barakuroin luo. Mustana hentona pilvenä liikkuva aura lähti tunkeutumaan demonin nenän sieraimista ja korvista sisään. Se sai demonin hytkymään pikku hiljaa kuin hän näkisi painajaisia.
“Mitä ihmettä sinä teet?” Charidey kysyi miesystävältään ja vilkaisi tätä.
“Ärsytän hänen aistejansa. En vain tykkää käyttää tätä voimaa, koska se tuntuu samalta kuin tunkisin omat sormeni hänen nenäänsä ja korviinsa”, Sergei sanoi, lievä inho hänen katseessaan.
“Yhhyh”, Chari totesi.
“Älä muuta sano”, Sergei tuhahti, kunnes samassa karjaisten Barakuroi nousi suoraan istumaan pystyasennosta.
“Mutta äärimmäisissä tapauksissa se on oikein toimiva”, Sergei totesi ja päästi pimeyden auransa palautumaan takaisin luokseen. Chari katsoi miestään ja tämän sormia.
“Tuolla tavallako olet kiusannut minua alhaalta, kun muita on paikalla?” Chari kysyi ja kääntyi katsomaan harmaasilmäistä haltiaa, joka vain hymähti tyneesti ja kohautti toista silmäkulmaansa naiselle. Chari tuhahti vieno hymy kasvoillaan.
“Lurjus”, Chari kuiskasi ja ehti sivusilmällä nähdä Sergein ärsyttävän tyytyväisen katseen, jota hän niin kovin rakasti. Varakuningatar kääntyi katsomaan sellissä ympärilleen hämillään katsovaa Barakuroita.
“Herättiinhän sieltä lopulta”, Chari tokaisi kovaan ääneen ja demoni kääntyi katsomaan häntä. Epäröimättä demoni nousi sängyltä ja lähti hieman hoiperrellen ottamaan askelia sellin lasista seinää kohti. Suuri mies täräytti kätensä Charin edessä lasiseinää vasten ja yritti iskeä sitä nyrkeillään niin kovalla voimalla kuin pystyi.
“Senkun lyöt, ei ne lasiseinät tuosta mihinkään rikkoudu”, Chari tokaisi ja laittoi kätensä lanteilleen. Sergei käveli hänen vierelleen ja Barakuroin katsoi molempia haltioita vihaisena.
“Missä helvetissä minä olen?” Barakuroi kysyi ja yritti iskeä taas suurilla rystysillään paksua lasia vasten, joka ei ollut moksiskaan miehen teoista. Päinvastoin sellin seinään jäi Barakuroin rystysistä verta, kun iho meni rikki.
“Samassa paikassa, minne hyökkäsitkin”, Chari vastasi ja se sai miehen pysähtymään ja katsomaan haltioita kuin kangistuneena.
“Hävisimmekö me?” hän kysyi.
“Sinä et esitä kysymyksiä”, Sergei sanoi ja asteli lähemmäs lasiovea. Jokin haltiamiehen katseessa sai Barakuroin etääntymään askeleen taaksepäin seinästä. Chari vilkaisi miestään tyytyväisenä. Miten Sergein uhkaava aura itsessään saattoi saada suuren demonin varpailleen. Hän käänsi katseensa takaisin demoniin, kun Sergei jatkoi kuulusteluansa:
“Missä sinun ja rosvojoukkosi piilopaikka sijaitsee?” Sergei kysyi jäätävällä äänellä. Barakuroi puri hampaitansa vihaisena. Hän ei suostuisi helposti kertomaan vastauksia.
“En kommentoi”, Barakuroi vastasi. Sergei oli hetken hiljaa.
“Miksi autat Tiscoveraa?” Sergei kysyi.
“En kommentoi”, Barakuroi vastasi.
“Oliko alkuperäinen tarkoituksenne saada riipukset vai Heizel mukaanne? Vai molemmat?” Sergei kysyi. Kysymys sai Barakuroin ilmeen sekunnin verran hämmentyneeksi. Sergei nyökkäsi päätänsä.
“Kyllä, kuningatar Heizel on Tiscoveralla oman rosvojoukkosi lisäksi. Olet ainoa, joka jätettiin taakse”, Sergei sanoi ja se Barakuroin silmät suurenemaan hieman.
“Ei tunnu reilulta vai mitä?” Chari kysyi kädet yhä lanteillaan.
“Teidän on päästävä minut menemään!” Barakuroi huudahti yht’äkkiä ja iski nyrkkinsä lasiseinää vasten. Kumpikaan haltioista ei hätkähtänyt demonin äkillistä puuskaa. Sergei nosti toista kulmaansa kysyvänä.
“Kerro ensin, missä piilopaikkanne on niin voimme sitten keskustella pääsemisestäsi takaisin kotiin”, Sergei sanoi ja risti kätensä rintakehälleen. Demonimies pudisti päätänsä vihaisena.
“Te haltianhupakot ette ymmärrä, minun pitää päästä takaisin kotiin nyt heti!” Barakuroi ärähti ja iski nyrkeillään uusiksi lasiseinää vasten. Chari katsoi häntä tummansinisellä silmällään tarkasti.
“Ja minä haluan siskoni takaisin. Voisimme tässä tapauksessa auttaa toisiamme”, Chari sanoi miehelle takaisin, joka vain pudisti päätänsä.
“Ryöstettyjen aarteidesi peräänkö on noin suuri paniikki? Jos autat meitä löytämään kuningattaremme, voimme auttaa sinua pääsemään takaisin ryöstösaaliisi luokse”, Sergei tokaisi miehelle, joka nojasi lasiseinään ja katsoi lattiaan. Demoni nosti katseensa Sergeihin ja kääntyi sitten katsomaan Charia. Ensimmäistä kertaa nainen näki suuren pahamaineisen demonin katseessa vienon paniikin.
“En auttanut Tiscoveraa siksi, että olisimme liittolaisia”, Barakuroi myönsi lopulta ja haltiat vilkaisivat toisiansa pikaisesti, kunnes käänsivät huomionsa takaisin demoniin. Barakuroi hengitti hitusen raskaammin ja lopulta sanoi:
“Jotkut joukoistani olivat kuulleet huhua, että Tiscovera on palannut takaisin. Ja että ne teidän rauhan riipuksenne olisivat poissa ja maailma olisi aivan sekaisin. Jatkoimme elämäämme normaalisti, sillä koimme, ettei tämä koko tilanne koskenut meitä millään tavalla. Andrean lähti muutaman joukkoni jäsenen kanssa lähimaille merenalla etsimään lisää merilevää ruokatarpeita varten. He palasivat kyllä, mutta Tiscovera joukkoineen mukanansa. Se nainen kertoi suunnitelmasta hyökätä maillenne ja pakotti minut auttamaan tänne hyökkäämisessä ja riipusten löytämisessä”, Barakuroi kertoi lopulta. Haltiat kuuntelivat demonia hiljaisina ja vilkaisivat toisiansa taas, kun mies piti taukoa kertomuksessaan.
“En ymmärrä, miten tunnetun rosvojoukon johtajan Barakuroin voisi pakottaa auttamaan”, Sergei sanoi tyynenä ja demoni kääntyi katsomaan häntä vieno viha silmissään.
“Koska se noita-akka uhkasi Andrean henkeä”, mies vastasi.
“Ja Andrean on…?” Chari kysyi ja Barakuroi kääntyi katsomaan puolestaan häntä.
“Aviomieheni. Vaikka olisitte kuulleet minusta mitä huhuja tahansa, minäkin kykenen osoittamaan rakkautta niille, jotka sen ansaitsevat”, Barakuroi vastasi haltianaiselle.
“Andrean lukittiin tyrmähäkkeihimme ja se nainen teki selvästi, että niin kauan kun teen, mitä hän pyytää, miestäni ei vahingoiteta. Ongelma on vain se, että Andreanilla on aineenvaihduntasairaus, johon hän tarvitsee lääkettä. Lääkettä, jota meillä ei paljoa ole ja jota minun oli tarkoitus ryöstää täältä lisää hänelle, mutta sairaalasiipenne oli niin tarkoin puolustettu noidilla, ettemme saaneet mitään. Ja Tiscovera ei varmana anna lääkettä hänelle nyt, kun en ole siellä varmistamassa asiaa”, Barakuroi kertoi ja katsoi taas haltioita vuorollansa.
“Andrean voi kuolla, jos hän ei saa lääkettänsä! Minun on päästävä varmistamaan, että hän on kunnossa!” Barakuroi ärähti ja löi nyrkeillä taas lasiseinää. Chari kääntyi katsomaan Sergeitä ja Sergei häntä. Chari viittoi päällänsä, että he menisivät muutaman askeleen syrjemmäksi.
“Hei, mihin te menette! Ettekö kuunnelleet, mitä sanoin? Mieheni on vaarassa!” Barakuroi karjui lasiseinän läpi ja iski sitä nyrkeillään välittämättä, että hänen rystysensä haavoittuivat entisestään.
“Mitä ajattelet?” Sergei kysyi hiljaa ja Chari huokaisi miettivänä.
“En näe syytä, miksi hän valehtelisi. Näit, miten hänen puheensa ja ilmeensä muuttuivat, kun hän kuuli, että on joukoistaan ainoa täällä oleva”, Chari kuiskasi miehelle, joka nyökkäsi tyyni ilme kasvoillaan.
“Mieheni, joukkoni ja kotini on vaarassa, PÄÄSTÄKÄÄ MINUT MENEMÄÄN!” Barakuroi karjui taustalla ja potki ja löi nyrkeillään lasiseinää, joka ei antanut minkäänlaista merkkiä, että olisi menossa rikki. Chari vilkaisi miestä ylimielisesti, kunnes kääntyi katsomaan Sergeitä.
“En luota häneen, mutta käytöksestä päätellen hän on valmis tekemään mitä vain päästäkseen takaisin kotiin ja saadakseen lääkettä miehellensä”, Sergei aloitti ja Chari katsoi häntä hiljaisena.
“Mitä ehdotat?” nainen ehti kysyä, kun Barakuroi karjui jo anellen.
“Minä autan teidät mailleni yllätämään Tiscoveran. Autan teitä saamaan sen punapäänne takaisin. Teen mitä vain, kunhan vain päästätte minut lähtemään ja auttamaan miestäni”, miehen anelu sai haltiat kääntymään takaisin demonia kohti kiinnostuneina ehdotuksesta.
“Sinä voit pettää meidät heti, kun näet siihen mahdollisuuden. Et ole kovin luotettavasta päästä rosvokuningas”, Chari sanoi, kun asteli takaisin demonin luokse.
“Niin varmasti tekisinkin, jos rakkaani henki ei olisi kyseessä”, demoni myönsi suoraan ja Chari nosti toista kulmaansa.
“Sinähän voit kääntää selkäsi meille heti, kun saat Andreanin takaisin”, Sergei tokaisi ja demoni vilkaisi miestä hengittäen samalla nopeasti. Kuin häneltä alkaisi loppua keinot päästä pois vankilastaan. Mies sulki silmänsä ja vaikutti miettivän hetken.
“Vannon hengelläni, että jos petän teidät, olen vapaasti tapettavissanne”, demoni sanoi lopulta ja kääntyi katsomaan haltioita mustanpuhuvilla silmillään.
“Joukkoni ovat joutuneet tottelemaan Tiscoveraa Andrean hengen vuoksi. Mutta tiedän, kenelle heidän uskollisuus lopulta kuuluu. Jos kuolen he tietävät, että Andrean on seuraava heidän johtajansa”, demoni jatkoi. Hän hieraisi suurella kädellä kasvojansa kuin kaikkensa antaaneena. Rystyset punoittivat verisenä ja Barakuroi vilkaisi niitä tuhahtaen.
“Hyvä on”, Chari sanoi lopulta ja Sergei vilkaisi naistaan.
“Autamme sinua, mutta meidän ehdoillamme”, Chari tokaisi ja kääntyi kävelläkseen kohti tyrmästä pois vieviin portaisiin.
“Lähdemme heti kuin suinkin mahdollista”, varakuningatar tokaisi vielä demonille ja asteli portaita ylös Sergein tullessa hänen rinnalleen.
“Luulen, että tämä on paras vaihtoehtomme”, Sergei sanoi naiselle, kertoen näin kannattavansa hänen päätöstään.
“Tämä on ainoa mahdollinen vaihtoehto saada siskoni takaisin”, Chari totesi miehelleen. Sergei nappasi haltianaisen kainaloonsa.
“Me saamme hänet takaisin rubiinini”, Sergei totesi naisensa korvaan ja he jatkoivat eteenpäin, nainen miehensä kainalossa.
Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:
- Jamala – 1944
- X-RX – A to a and D to D
- Rihanna - Umbrella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti