LUKU 88:HUIVI

JAISAR

MUUTAMA PÄIVÄ HEIZELIN LÄHDÖN JÄLKEEN

Jaisar istui ylellisessä huoneessa, johon kuului suuren lasisen ikkunan takaa huoneesta alempana vampyyrien klubilta kuuluvaa bassomaista jytkettä. Tiscovera saattoi aiheuttaa kauhua, mutta se ei ollut poistanut vampyyreiden halua juhlimisesta ja hyvästä musiikista nauttimisesta. Mies katsoi pöydän toisella puolella tuolillaan rennosti istuvaa vampyyrien kuningasta, joka heilutteli rennosti kädessään viinilasia, jossa huojui lasin liikkeiden mukana raudalta tuoksuvaa verta. Jaisar kääntyi sitten katsomaan edessään olevaa samanlaista lasia, jossa oli samaa nestettä tarjolla. Mies nielaisi ja nappasi lopulta lasin käteensä. Hitaasti mies vei lasin suun nenänsä alle. Veren haju sai miehen vähän nyrpistämään, kuten oli aiemmillakin kerroilla käynyt.

“Joka kerta sama juttu”, Rangel totesi hänelle ja siemaisi hieman omasta juomastaan.

“Se, että saisit itsesi juomaan muutakin verta kuin vain Heizelin olisi jo askel eteenpäin siinä, ettet haluaisi juoda nuorta kuningatarta kuiviin”, hän jatkoi ja Jaisar kääntyi katsomaan häntä.

“En voi pakottaa itseäni juomaan verta”, Jaisar sanoi hermostuneena. He olivat jo muutaman päivän ajan yrittäneet saada miestä juomaan verta, joka ei olisi hänen rakkaimmastaan lähtöisin. Rangel oli kertonut, että muun veren juominen hillitsee miehen himoa juoda Heizelin verta. Silti jokaisella kerralla, kun mies oli juonut muunlaista verta, häntä oli alkanut oksettamaan. Ensimmäisessä taistelussaan Tiscoveran kokeellisena kohteena olemisesta hänelle ei ollut hankaluuksia repiä taistelussa vastustajien kurkkuja auki. Mutta sen jälkeen kaikki muu, paitsi Heizelin, veri etoi häntä.

“Tätä menoa sinut on pakotettava juomaan, jos et omasta tahdostasi halua oppia. Minä en ota vastuulleni sitä, että minun koulutuksessani et ole oppinut hillitsemään itseäsi”, Rangel sanoi tiukkana nuorelle miehelle, joka katsoi häntä takaisin haastavasti.

“Voin edelleen elää tavallisellakin ruualla”, Jaisar yritti aloittaa puolustuksensa.

“Älä käytä tuota sontaa minuun Jaisar. Kyllä, voit juoda ja syödä muutakin, mutta verenjanosi on nyt iso osa sinua ja jos et opi kontrolloimaan sitä, en voi päästää sinua Heizelin lähelle”, Rangel totesi. Se sai Jaisarin silmissä hetkeksi vihaisen vivahteen.

“Et voi estää minua näkemästä häntä”, Jaisar sanoi jo vieno viha äänessään. Rangel tuhahti hymyillen haastavasti.

“Kyllä voin ja estän sen. Minun vastuullani on se, että vähääkään vampyyrin ominaisuuksia omistavat osaavat käyttäytyä, eivätkä aiheuta turhia kuolemia verenjanonsa takia. Kuningatar Heizel on sen verran tärkeä henkilö, etten päästä sinua takaisin hänen lähelleen. En ennen kuin tiedän, että osaat hallita verenhimoasi”, Rangel sanoi ja joi loput veret lasistaan. Jaisar tunsi, miten niskakarvat nousivat hänellä pystyyn moisesta uhkailusta. Se sai Rangelin hymyilemään leveämmin.

“Sanani taitavat ärsyttää sinua”, hän totesi ja laski tyhjän lasinsa takaisin pöydälle. Hän jätti kätensä levollisena lasinsa vierelle. Jaisar katsoi mitään sanomatta miehen silmiin, kunnes nappasi oman lasinsa uudestaan kädelleen ja katsoi sitä. Rangel ei ollut antanut hänen syödä fyysistä ruokaa vampyyrien valtakunnassa ollessa. Nälkä oli kiusannut jo useampaan otteeseen vatsanpohjassa, mutta ainoa mitä hänelle tarjottiin, oli verenpunaista juotavaa. Sen juominen oli hänelle hankalaa ja siksi hän oli mieluummin ollut näläntunteessa.

Varmoin, mutta tiukoin ottein mies nosti lasin huulilleen ja antoi raudantuoksuisen ja makuisen nesteen laskeutua kurkustaan kokonaan alas. Hän teki tämän itsensä vuoksi. Heizelin vuoksi. Heidän vuokseen. Kun lasi oli tyhjä, Jaisar laski sen heti huuliltaan pöydälle ja nielaisi loput nesteet raskaasti kurkustaan alas. Näläntunne vartalossa lieveni hieman, mutta veren jälkimaku miehen suussa sai hänet yökkimään.

“Pidä se sisälläsi”, Rangel käski vakavana. Jaisar katsoi pöydän pintaan, kunnes sulki silmänsä. Hän olisi tehnyt melkein mitä vain, että verenmaku olisi hävinnyt hänen suustaan.

“Mainiota. Taitaa olla ensimmäinen lasillinen, jonka joit kokonaan ilman, että oksennat sen heti ulos”, vampyyrikuningas totesi partaansa hieroen tyytyväisenä. Hän heilautti kättänsä huoneen nurkassa seisovalle naispalvelijalle, joka heti laski lisää verta käsissään pitämästä kannusta Jaisarin lasiin. Mies kääntyi heti katsomaan kuningasta edessään, joka nyökkäsi lasia kohti.

“Teemme tätä tänään niin kauan, että nälkäsi saadaan hillittyä. Tällä kertaa kokeilemme pientä haastetta juomisen lisäksi”, Rangel totesi ja Jaisar kääntyi katsomaan miestä kysyvänä. Vampyyrimies laski kätensä avaamaan omassa päädyssään olevan laatikon ja otti sieltä esiin mustan kaulahuivin, jossa oli vaaleansinertävää kimallemaista lankaa. Jaisarin sieraimiin nousi heti Heizelin merellisen lumoava tuoksu. Huivin näkeminen Rangelin käsissä sai hänen tunteensa ja uhan sisällään nousemaan.

“Miksi sinulla on Heizelin huivi?” hän kysyi ja samalla puristi sormillaan pöydän reunaa. Hän koki sisällään mustasukkaisuutta ja halua repiä vampyyrikuningas kappaleiksi. Rangel vain hymyili hänelle tyynesti.

“Ärsyttääkö sinua, että minulla on jotain sinun kiintymyksen kohteelle kuuluva?” hän kysyi. Mies vilkaisi huivia ja nuuhkaisi huivin tuoksua. Se sai Jaisarin heti yrittämään nousemaan ylös, mutta pitkäikäinen vampyyri oli siinä vaiheessa ehtinyt hänen vierelleen. Jaisar ei ehtinyt tehdä tai sanoa mitään, kun Rangel oli iskenyt kätensä otteen hänen niskaansa ja työntänyt tämän vasemmalle poskelleen pöytä vasten.

“Tätä varten harjoittelemme myös. Ei pelkästään sen takia, että osaisit hillitä itsesi kuningatar Heizelin seurassa. Vaan myös siksi, ettet hyökkää jokaisen henkilön kimppuun, joka on millään tavalla yhteydessä tai kosketuksessa nuoreen kuningattareen”, vampyyrikuningas sanoi ja Jaisar yritti kehnoin tuloksin saada itseään nousemaan tuolilta, mutta toisen miehen ote oli liian suuri. Mies katsoi miehen kädessä olevaa huivia, josta huokui punapäisen haltianeidon tuoksua, joka sai hänet rimpuilemaan hieman enemmän.

“Nyt rauhoitut helvetti”, Rangel ärähti ja pakotti niskaotteellaan miehen lopettamaan kamppailunsa. Vampyyrikuningas oli hetken aikaa vain hiljaa ja antoi Jaisarin rauhoittua hieman.

“Heizelin tuoksu on sinulle niin vahva, että tällainen huivikin saa pääsi sekaisin. Lähdemme harjoittelemaan sitä, että erotamme verenhimosi ja kiintymyksesi Heizeliin toisistaan. Tämä auttaa siihen, ettei edellisin temppusi hänelle toistu ja pystyt samalla kontrolloimaan verenjanoasi”, Rangel sanoi Jaisarille. Mies käänsi katseensa vierellään olevaan vampyyrikuninkaaseen.

“Entä jos en opi kontrolloimaan verenjanoani?” Jaisar kysyi ja Rangel nosti toista kulmaansa.

“Pidätkö sitä vaihtoehtona, että et haluaisi oppia kontrolloimaan sitä?” hän kysyi mieheltä suoraan ja astui kauemmas Jaisarista, kun tämä yritti kurottaa ottamaan otteen Heizelin huivista.

“En”

“Se on hyvä kuulla, koska jos et opi, velvollisuuteni on varmistaa, ettet enää koskaan pääse kuningatar Heizelin lähelle”, vampyyrikuningas sanoi suoraan Jaisarille, joka nousi heti istumaan taas uhmakkaana, mutta pysähtyi heti, kun Rangel nosti sormensa ylös merkiksi, ettei mitään kannattanut tehdä.

“Jatketaan siis harjoittelua. Haluan, että ennen seuraavan lasillisen juontia haistelet veren hajua kunnolla. Yhdistä se siihen, että se on vain verta ja asia, mitä tarvitset elääksesi. Yritä miettiä, että veren ei tarvitse olla Heizelin. Mieti, että veri voi olla halutessasi vaikka eläimen verta. Vampyyri kykenee erottamaan verenjanon rakkaudesta halutessaan. Sama pätee myös sinuun”, Jaisar kuunteli Rangelin luennoivan. Hän kääntyi katsomaan pöydällä olevaa verilasia, otti sen käteensä ja nosti lasin reunan lähelle nenäänsä. Jaisar sulki silmänsä ja haisteli veren rautaista hajua sisäänsä. Mies mietti, että veri olisi vain ravintoa. Hän pystyi syömään samaa ruokaa kuin Heizel, mutta hän tarvitsi myös verta elääkseen. Hänen ei olisi pakko juoda juuri Heizelin verta. Mutta haltianeidon veri oli niin herkullista. Naisen tuoksu huivista sekoittui veren hajuun. Jaisar halusi verta. Rakkaansa verta. Nyt heti.

Jaisar avasi silmänsä revähtäen auki, kun lasi hänen kädessään pirstoutui palasiksi ja veri valui pitkin hänen kättään ja pöytää lasinsirujen saattelemana. Mies ei välittänyt, vaan alkoi nuolemaan kädestään verta ajatellen sen olevan Heizelin verta.

“Arvasinkin, ettei tämä tulisi olemaan helppoa”, Rangel huokaisi itsekseen raskaasti, kun käveli rauhallisena Jaisarin taakse ja iski tätä takaraivoon niin, että mies menetti heti tajuntansa.

“Hae pari vartijaa viemään Jaisar huoneeseensa lepäämään. Ja pyydä joku siivoamaan tämä sotku”, Rangel ilmoitti naispalvelijalle vilkaistessaan tätä. Palvelijan kopistellessa korkokenkiensä kanssa paikalta, mies käveli suuren ikkunoiden luokse ja katsoi alas erilaisin neonvaloin valaistulle kadulle, josta basso rummutti hänen luokseen asti ja vampyyrit viettivät rauhallista iltaa.

“Toivon Heizel, että miehesi ei ole menetetty tapaus”, hän kuiskasi itselleen ja jäi katsomaan edessään olevaa katunäkymää pohdiskellen.

Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:

- Chase Holfelder – Animal

- Sohodolls – My Vampire