HEIZEL
Nainen oli kauneinta, mitä olin koskaan nähnyt.
Hänen lumenvalkea ihonsa valaisi naisen ympärystä ja hänen pupillittomilla kasvoilla oli tyyni ilme. Kasvot vaikuttivat kylmiltä, mutta niistä silti huokui vieno lämpö tämän jäisen veden ympärillä. Naisen vapaana olevat yli nilkkojen pituiset hiukset leijuivat vedessä hitaasti, mutta arvokkaasti. Voisipa minunkin hiukseni liikkua sukeltaessa yhtä sulavasti. Hiukset olivat kuin hienointa hopeaa maailmassa ja se kimalsi kuin yölliset tähdet taivaalla. Naisen valkea ja pitkähelmainen kimono leijui vedessä ja keskivartalolla oleva kaunis sinisen eri sävyissä olevan aaltoilevan vyön yksityiskohdat heijastivat vienoa valoa. Kimonossa oli kirjailtuna haalean sinisiä lumihiutaleita erilaisen kokoisina. Katsoin häntä mykistyneenä ja ajattelin, että vaadin asujeni ompelijaa toteuttamaan tämän samantyylisen asun tulevaisuudessa minulle. Se oli niin upea.
Edessäni oli itse jäiden neito. Hän, joka hallitsi talvea ja jäätä. Hahmo, jonka ei uskottu ilmestyvän kenenkään silmien eteen. Ne harvat, jotka olivat saattaneet nähdä tämän naisen, pystyivät kuvailemaan häntä vain kauniimpana asiana, jonka olivat koskaan nähneet. Ja pystyin yhtymään heidän kokemuksiinsa.
“Olen kuningatar Heizel Riyzekie”, huomasin pystyväni sanomaan veden alla ja kumarsin päätäni jäiden neidolle. Kun nostin päätäni näin, että nainen vain hennosti kumarsi päätänsä samalla sulkien silmänsä hetkeksi.
“Olen pahoillani, että tunkeudun tällä tavalla kotiisi. Minun olisi tarkoitus päästä vuoren huipulle”, kerroin rauhallisella ja kunnioittavalla äänellä. Neito pudisti päätänsä hitaasti muutaman kerran ja nosti toisen kätensä rintakehälleen. Hämmennyin hieman hänen elehdintäänsä, kunnes ymmärsin.
“Minun tuli löytää sinun luoksesi”, oivalsin ja jäiden neito nyökkäsi minulle kerran myöntävänä vastauksena. Siksi Kalm halusi, että tulen tänne viimeiseksi tehtäväkseni. Jäiden neidon uskottiin pysyvän piilossa, mutta sen uskottiin ilmestyvän heille, jonka nainen uskoi selviytyvän kylmissä olosuhteissa ilman pelkoa kuolemasta. Historian kirjat eivät olleet kertoneet monestakaan henkilöstä, jotka olisivat tämän talven ja jään neidon kohdanneet.
“On kunnia tavata teidät jäiden neito. Mutta olen hieman hämilläni, että mitä minun tulisi tehdä seuraavaksi”, myönsi. Olin jo aika monta estettä ja vaaraa kohdannut. Ajatuskin siitä, että minun tulisi taistella edessäni olevaa naishahmoa vastaan tuntui väärältä. Jäiden neito oli henkiolento, miten voisin koskaan kukistaa hänet?
Vieno hymy nousi jäiden neidon huulille taas, kun hän ojensi rintakehää vasten olleen kätensä minua kohti auki. Käden yläpuolelle ilmestyi sininen riipus. Yksi rauhan riipuksista. Surun riipus. Sydämessäni alkoi heti jyskyttää voimakkaasti ja painoin käteni rintakehääni vasten irvistäen.
“Yksi riipuksista on ollut täällä koko ajan”, sain huokaistua ja jäiden neito tuli minua lähemmäksi. Arvokkain liikkein henkiolento oli pujottamassa riipuksen metallisesta nauhastaan pääni yli kaulaani ja siirsi hiukseni nauhan yli selälleni. Painoin pääni helpottaakseeni jäiden neidon tehtävää ja kun hän oli saanut riipuksen kaulalleni. Sen sininen hehku lämmitti sydäntäni ja ikävä tunne sydämessäni laantui. Kuin riipus olisi päässyt rakkaansa luokse.
“Kiitos”, sain sanottua ja neito nyökkäsi taas kerran päätänsä. Sitten hän nosti toisen kätensä sormet otsalleen ja jouduin sulkemaan silmäni ja näin edessäni taistelua.
Ninja ja Salam taistelivat Anatakissa. Keidaz ja Alice taisteli heitä vastaan. Tiscovera oli myös siellä. Kauhua ja verta oli kaikkialle. Oliko Tiscovera hyökännyt Ninjan kotiseudulle. Neidon irrottaessa sormiensa otteen otsaltani avasin heti silmäni ja katsoin häntä.
“Oliko tuo tulevaisuutta?” kysyin. Sain vastaukseksi pään pudistuksen.
“Tapahtuuko tuo näyttämäsi asia tällä hetkellä?” kysyin ja tunsin, miten tastelutahtoni lähti nousemaan koko vartalooni, kun neito nyökkäsi kerran vastaukseksi. Ninja, yksi parhaista ystävistäni, ja hänen kotimaansa oli hyökkäyksen alla.
“Minun on lähdettävä auttamaan heitä. Nyt heti. En voi jättää heitä pulaan”, totesin.
“Mu-mutta en ole valmis vielä täällä”, sain sanottua. Neito painoin kätensä sydämeni kohdalle ja katsoen silmiini nyökkäsi taas kerran. Jäiden neidon mielestä olisin valmis. Viimeinen tehtäväni olisi suoritettu siis nyt. Lumenvalkea nainen otti käsistäni kiinni ja samassa aloin hohtamaan valkeaa valoa. Katsoin kuinka repaleiset vaatteeni muuttuivat mustiin polviin asti ulottuviin nahkasaappaisiin ja mustiin nahkahousuihin. Minulle ilmestyi rintakehälle musta aluspaita ja musta silkkinen hihaton kimonon tyyppinen päällinen muotoutui keskivartalolleni. Halkesi navan alapuolelta ja jatkui pikä helmaiseksi selkäni taakse. Siihen ilmestyi hopeisia ja kirkkaansinisiä kirjailuja, jotka muodostivat miekkavalaita pitkin asustetta. Keskivartalolleni ilmestyi kaksi vyötä hopean ja sinisen väreissä pitämään asun ylläni paikoillaan. Käsiini ilmestyi mustat nahkaiset kynsikkäät, jotka ylettyivät melkein olkapäihini asti. Hiukseni kietoutuivat suurelle letille, joka sitoutui kiinni mustalla nahkanauhalla latvassa.
Edustin itseäni, mutta myös sukuani. Sukuani, jonka jäsenenä oli yksi ylpeyden aiheeni ja aikoisin tehdä sille kunniaa. Tunsin, miten voimani oli voimakkaampi kuin koskaan. Tunsin, miten olin vahvempi kuin koskaan ennen. Olin päässyt epävarmuuksistani yli. Olin oppinut, että en ole yksin. En ole koskaan ollut yksin.
Lopulta jäiden neito päästi käsistäni irti ja vilkaisin itseäni ja uutta kokonaisuuttani. Laitoin kaulassani olevan riipuksen aluspaitani alle talteen. Käännyin katsomaan naista edessäni kiitollinen katse silmissäni.
“Kiitos. Kiitos tuhannesti”, sanoin jäiden neidolle, laskien päätäni taas alas kunnian osoituksena. Jäiden neito kumarsi päätänsä minulle takaisin ja nähdessäni hänen kasvonsa taas kohti omiani, näin hymyn hänen kasvoillaan. Lopulta hän lähti perääntymään minusta ja nyökkäsi ylöspäin. Käännyin katsomaan ja näin, miten jäiden neito oli loihtinyt esiin portaaliin suoraan Anatakiin. Oli minun aikani lähteä.
“Olen tulossa”, sanoin siirtäen katseeni ylös ja ponkaisin jaloillani vauhtia. Suurta voimaa sydämessäni ja kehossani lähdin sinkoutumaan kohti portaalia.
Ystäväni tarvitsivat minua.
Olin valmis.
Kappaleet, jotka inspiroivat lukua kirjoittaessa:
- KH 2 ost – Nights of the Cursed
- Frozen 2 ost – Show Yourself
- Garik Wheeler – Dearly Beloved Kingdom Hearts metal cover
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti