HEIZEL
Kohotin kulmiani suuresta hämmennyksestä, kun Chari käänsi minut peiliä kohti katsomaan itseäni. Sähkön siniseksi värjätyt ja poninhännällä kymmenelle letille letitetyt hiukset ja haalean keltaiset silmäni saivat minut näyttämään aivan toiselta henkilöltä. Piilolinssit tuntuivat hyvin oudoilta silmissäni, mutta toivoin että tottuisin niihin illan aikana. Keltaisten silmien ympärillä oleva meikki oli onneksi hillitty.
“En näytä yhtään itseltäni”, tokaisin ja käännyin siskoani kohti joka heitti käsiini vaatekappaleen.
“Se on sisko -rakas tarkoituskin! Pue tuo ja kengät vielä yllesi”, Chari sanoi ylpeä ääni itsessään ja oli selin minuun pukemassa omia vaaleita farkkuhousujansa ylleen. Käännyin katsomaan käsissäni olevaa asua, jonka suuret paljetit kimalsivat kattovalossa säkenöivästi. Sen keltaisesta violettiin sateenkaarimaisesti muuttuvat värit saivat minut äännähtämään iljetyksestä.
“Onko pakko?” kysyin hyvin epäröiden ja Chari vilkaisi minua kuin loukkaantuneena.
“Tuo on yksi lempi juhla-asuistani! Kunnioita sitä!” isosiskoni sanoi tosissaan ja kääntyi pukemaan nyöritettyä toppiansa ylleen. Huokaisin raskaasti ja puin asun varovasti ylleni, koska en halunnut, että asu menisi rikki. Chari oli niin tarkka vaatteistaan, että jos niissä olisi yksikään ylimääräinen naarmu, siitä saisi kuulla seuraavat kaks vuotta. Tunsin kuuman punastuksen nousevan kaulaani pitkin naamalleni, kun näin, miten avonainen kaula-aukko oli omaan makuuni.
“En varmana lähde tämän asun kanssa minnekään! Rintanihan pomppaavat tästä heti ulos”, tiuskaisin punastuneena ja Chari kääntyi katsomaan minua. Hän hihkaisi ihastuksissaan.
“Wau sisko! Ensinnäkin, et näytä itseltäsi, joka on hyvä asia. Toiseksi, näytät todella hyvältä. Miten en ole ennen tajunnut, miten hyvältä rintasi näyttävät tuollaisessa asussa”, siskoni hihkaisi vihreiden piilolinssiensä takaa hymyillen. Peitin heti käsilläni kaula-aukkoani.
“Chari!” kivahdin hampaideni läpi nolostuneena ja pudistellen päätänsä Chari siirsi käteni pois ja auttoi nyöritetyt tumman violetit korkokengät jalkaani.
“Älä turhaan ujostele muotojasi sisko, en minäkään niin tee”, Chari sanoi kuin asiassa ei olisi mitään ongelmaa. Tuhahdin edelleen ärsyyntyneenä. Mieleni teki sanoa, etten ole kuin sinä, mutta päätin että en halua riitaa, joten olin hiljaa. Haltia nousi eteeni itsevarmana ja katsoi minua silmiin.
“Itse halusit, että lähdemme tutkimaan asioita. Kestät kyllä tämän illan”, Chari sanoi minulle rohkaisevasti ja pukkasi minua hellästi kyynerpäällään omaani. Nyökkäsin lopulta hänen sanoihin myöntyneenä.
“Tämä ilta vain”, toistin ja Chari äännähti rohkaisevasti. Oveen koputettiin ja käännyimme katsomaan, kun muut saapuivat Charin huoneeseen. Tarein oli värjännyt hiuksensa ruskeiksi ja laittanut tiukalle nutturalle. Hän oli peittänyt noidan violettiset silmänsä tummanruskeiden piilolinssien taakse ja hänen asunsa muistutti kuin hän olisi äiti, joka on lähtenyt neljän nuorensa kanssa ulos vahtimaan heitä. Se oli häneltä hyvä veto. Trevion helakanpunaiseksi värjätyt hiukset ja melkein sokean valkoiset piilolinssit saivat hänet näyttämään mielipuolelta. Mutta se oli hyvä, hän varmasti näyttäisi sen verran pelottavalta, ettei hänelle helposti tultaisiin aukomaan päätänsä. Sergein valkoiseksi värjätyt hiukset ja oranssit silmät saivat hänet näyttämään siltä, kuin olisi mies jonka seurasta maksettaisiin makuuhuoneen puolella. Hän taisi tiedostaa sen itsekin ja hänen katseestaan näki täysin saman ärsytyksen, mikä minussa oli sisällä. Se toi tietynlaista lohtua minulle.
“Muistuta Chari, että jäät tästä palveluksen velkaa”, Sergei sähisi hampaidensa välistä ja paransi hiuksiansa naisensa suuren kokovartalopeilin edessä. Chari tuli miehensä taakse virnuillen hymyillen ja halasi miestään.
“Voin tehdä vaikka sata palvelusta sinulle korvaukseksi kulta”, Chari sanoi ilkikurinen hymy kasvoillaan ja näykkäsi Sergeitä korvasta. Moinen ele sai Sergein hymähtämään haastavasti ja kieräyttämään naisen tyylikkäästi irti itsestään. Chari naurahti ja läpsäisi kevyesti miehen rintakehää normaalilla tavallaan.
“Hyvä on”, sanoin lopulta ja katsoin jokaista vuorollaan.
“Eiköhän lähdetä”
Astuimme pienellä sivukujalla vanhasta auton remusta ulos kukin vuorollamme. Kuskimme Trevio lukitsi ovet ja tiputti avaimen housujensa taskuun. Mies oli tarkoituksella muokannut yhtä autoa tallissaan tätä operaatiota varten. Jos se varastettaisiin, se ei häntä haittaisi ja jos on tarve karata paikalta, siihen ei kiinnitettäisi varmastikaan huomiota, koska se muistutti peltipurkkia eikä limusiinia. Kävelimme kadun päähän ja käännyimme oikealle, josta näimme kymmenen hengen jonon klubin ovella. Vartija tarkasti kaikki mahdollisilta aseilta tai välineiltä, jotka voisivat sopia jonkun vahingoittamiseen. Aina, jos hän löysi jotain, hän oitis heitti sen viereiseen sankoon. Jos joku ei suostunut luopumaan omastaan, tönäistiin hänet jonosta pois ja siirryttiin seuraavaan. Vartija oli verrattavissa satukirjoissa kerrottuihin peikkoihin, joten kukaan ei uskaltanut alkaa hänen kanssaan pelleilemään.
Annoimme kaikki vartijan tutkia meidät ja pääsimme ilman ongelmia sisälle. Heti ovella pystyi kuulemaan musiikin jumputuksen. Se liisi lattiata pitkin suoraan sydämeen ja pystyi tuntemaan, miten olisi halunnut hakata kappaleen tahtiin. Mitä sisemmälle klubia käveli, sitä kovemmaksi musiikki voimistui ja klubin avonainen tila oli täynnä innokkaita tanssijoita. Kaikki baaripöydät olivat täynnä ja tiskillä monet jonottivat juomiansa.
“Aa, tämä on ihanaa!” Chari kiljahti innoissaan takanani ja se sai minut hätkähtämään pelästyksestä. Toisen innostus oli onnistunut yllättämään minut. Hyssyttelin häntä hieman.
“En halua kaikkea huomiota meihin”, sanoin siskolleni.
“Ei kukaan huomioinut huutoani, nyt tanssitaan!” Chari sanoi ja otti minun ja hymyilevän Tareinen käsistä kiinni. Yritin pysäyttää siskoni.
“Meidän piti tulla tutkimaan asioita eikä tanssimaan”, yritin sanoa siskolleni hermostuksissani samalla, kun yritin hidastaa siskoani. Hän kuitenkin itsepäisesti sai vedettyä minut Tareinen kanssa tanssilattialle.
“Ei yksi tanssi haittaa, eihän?” Chari kysyi minulta rehellisesti ja alkoi jo heilumaan hitusen musiikin tahtiin lämmittelynä. Tarein seurasi Charin esimerkkiä.
“Emme ole kyllä pitkään aikaan olleet viettämässä vapaa-iltaa”, veljeni kihlattu myönsi ja hillitysti nautti musiikista ja sen tahdista. Katsoin heitä hetken aikaa paikoillani seisten. Chari otti käsistäni kiinni.
“Anna mennän sisko!” Chari huudahti naurahtaen ja veteli käsiäni edestakaisin tanssimaisesti. Pyöräytin silmiäni ja minua alkoi pakostikin hymyilyttämään, koska isosiskon kupliva energia alkoi tarttumaan minuun. Kappale oli kyllä hyvä, sitä en kiellä. Aloin lopulta yhtyä siskoni ja Tareinen tanssipiiriin, kunnes uskalsin antaa mennä. Jännitin edelleen kaula-aukkoani, mutta kun tunsin voivani luottaa siihen ettei rintani hyppäisi esiin, uskalsin rohkaistua liikehdintäni kanssa. Lauloin biisin mukana ja tunsin vapautuvani pitkästä aikaa tavalla, mitä en ollut tuntunut. Se tuntui hyvältä. Se tuntui hauskalta.
Tanssittuamme muutaman kappaleen yhdessä, päätimme lopulta jakautua. Lähdin kulkemaan yksinäni hauskaa pitävien joukossa ja kuuntelin sivukorvalla muiden keskusteluja. Kaikkialla ihmeteltiin tulevan häkkitappelun mahdollista palkintoa. Olin odottanut, että juoruja olisi liikkunut enemmän ja vihjauksia siitä, mikä niin sanottu suuri potti voisi olla.
Pian tunsin, miten joku tönäisi minua ja horjahdin erään seurueen pöytää vasten.
“Hei! Katsoisit eteesi!” kivahdin samantien kuin käännyin katsomaan minua tönäissyttä vampyyrimiestä. Hän oli kuin gorilla suurine lihaksineen ja suurine kämmenineen.
“Mitä olit edessä pupunen”, vampyyri sanoi ylimielisenä ja käteni iskivät heti nyrkkiin.
“Sanopa vielä kerran, mikä olin niin vedän niskasi nurin”, kivahdin hampaideni välistä. Vampyyri astui minua lähemmäs ja vaikka hän oli minua melkein puolivartaloa pidempi, en perääntynyt.
“Haastatko riitaa pupunen?” vampyyri kysyi ja nuolaisi toista kulmahampaansa. Näin, että mies oli tatuoinnut hampaansa tribaalimaisilla kuvioilla.
“Yhdet niskat nurin saamiseksi varattu”, murisin hänelle vihaisena, kunnes joku otti minua hellästi olkapäästä kiinni.
“Antakaa anteeksi naisystävälleni”, kuulin tutun äänen takanani ja sydämeni jätti yhden lyönnin lyömättä.
“Hän on juonut muutaman drinkin liikaa ja silloin alkaa riidanhaluiseksi”, Jaisar lisäsi taustalla pauhaavan musiikin läpi vampyyrille. Mies edessäni kääntyi katsomaan Jaisarista takaisin riidanhaluisia silmiäni, kunnes vain tuhahti ja jatkoi matkaa. Olin oitis lähtemässä vampyyrin perään, koska koin ärsytystä, etten saanut lopettaa tilannetta. Jaisar kuitenkin veti minut kiinni itseensä.
“Päästä irti!” kivahdin kuin en tietäisi vierelläni olevaa miestä, joka oli kerran uneeni tunkeutunut ja minulle silmäänsä iskenyt.
“Hei vain sinullekin Kipakka”, hän sanoi ja pysähdyin samantien.
“En tunne sinua”, yritin sanoa mahdollisimman vakuuttavasti, mutta hän näki lävitseni. Jaisarin toinen silmän kulma kohosi ja hymy todisti, että näyttelemiseni oli ollut surkea esitys.
“Pakko myöntää, että punaiset hiuksesi ja siniset silmäsi viehättävät minua enemmän”, Jaisar sanoi lopulta hymyillen. Tunsin pienen punastuksen nousevan ärsytyksestä poskilleni ja vilkuilin heti ympärilleni.
“Ole hiljempaa”, tulin sanomaan lähemmäksi miehen kasvoja, koska en halunnut paljastua. Mies katsoi minua hymyillen komeat hampaansa näkyvillä, joiden seasta pilkisti puhtaat kulmahampaat. Ne olivat niin valkeat kuin vastasatanut lumi. Huomasin Trevion ja Tareinen valeasuissa parin metrin päässä Jaisarin takana. He katsoivat minua kysyvänä, että pärjäsinkö. Nostin heille hitusen kättäni merkkinä, että kaikki on hyvin. Huomasin Jaisarin yrittävän katsoa taakseen, mutta estin sen samantien ottamalla tätä kädestä kiinni:
“Aivan”, Jaisar sanoi ja kääntyi katsomaan taas minua.
“Olet peitetehtävässä ottamassa selvää riipuksesta?” Jaisar kysyi kuin ärsyttäen ja hän selvästi näki sen kasvoiltani.
“Ole nyt hiljaa ymmärrätkö!” kivahdin hänelle ja vilkuilin ympärilleni. Huomasin, ettei kukaan ollut suuren vampyyrin jälkeen enää huomioinut meitä.
“Näetkö? Ei ketään kiinosta. Saatika, että he kuulisivat mitään tämän musiikin jyskeen yli”, Jaisar sanoi korvani juureen rauhallisella äänellä ja minun oli pakko kipristää varpaitani. Toisen ääni oli kuin rauhallisesti virtaavan puron solinaa. Huomasin pitäväni siitä.
“Tule”, Jaisar sanoi ja otti minua kädestä kiinni. Tiesin, että minulla olisi tärkeämpääkin tekemistä, mutta osa minusta halusi tietää, mihin tämä johtaisi. Mitä Jaisarilla oli mielessään? Mies ohjasi minut kanssaan istumaan tiskin pimeimmälle nurkalle.
“Mitä saisi olla?” juuri edelliseltä asiakkaalta vapautunut haltianeito kysyi ja samalla puhalsi purkkapallon suustaan rennosti ulos.
“Minulle kuuveridrinkki ja seuralaiselleni hunajasiideri”, Jaisar sanoi hymyillen komeasti platinablondit omistavalle tarjoilijalle. Mies iski silmäänsä naiselle ja tämä alkoi heti toteuttamaan tilausta. Pyöräytin silmiäni moiselle flirttailulle. Olisin halunnut tönäistä naisen edessään olevan jääpala-astiaan. Se, että Jaisar huomioi muita naisia ärsytti minua. Samaan aikaan se hämmensi ja ärsytti.
“En juo alkoholia”, kommentoin lopulta Jaisarille, joka ojensi tarjoilijalle tasarahan ja kiitti juomista. Haltia oli saanut miehen tilauksen todella nopeasti toteutettua, liekö pieni flirtti auttanut vauhdin pitämisessä.
“Nyt ainakin esität juovasi. Kaikki tietävät kuningatar Heizelin alkoholittomuuden ja sen, että tunnen hänet. Tuskin haluat paljastua”, Jaisar kommentoi ja ärsyynnyin heti taas. Vedin henkeä syvään sisään ja sitten ulos. Jaisarin sanomisessa oli perää, vaikka en halunnut sitä myöntää. Nostin kauniin drinkkilasin ja nuuhkaisin sen kuplivaa hunajamaista tuoksua. Lasin reunalla koristeena oleva sitruunanpala loi pirteän säväyksen tuoksun sekaan. Nostin lasin reunan huulilleni ja maistoin juomaa. Maistoin alkoholin itselleni liian vahvalla tavalla, mutta hunajan maku onneksi hieman auttoi sietämään maun ja sain nielaistua suuhuni kaatuneen siiderinkulauksen alas kurkustani. Sen vieno lämmin tunne laskeutui kurkkuani myöten vatsaani.
“Eihän ollut pahaa?” Jaisar kysyi vienosti naurahtaen ja joi omaa juomaansa hieman. Sen verenpunaiseen nesteeseen oltiin kaadettu kumaltavaa violettista nestettä sekaan ja se kimalsi discopallon loisteessa kuin taikajuoma. Hän oli muotoillut tummat hiuksensa komeasti ja valinnut hyvännäköiset vaatteet. Nahkahousut kiilsivät niihin osuvissa valoissa ja vaaleanharmaa napitettu paita oli laitettu housujen sisälle, hihat kääritty ja napit avattu niin, että osa rintakehästä oli esillä. Kaulalla oli tyylikkäitä koruja ja molemmissa suippokorvissa oli mustat pienet rengaskorvakorut.
“Pakko sanoa, etten ollut ensin tunnistaa sinua. Valeasusi on hyvä”, Jaisar myönsi lopulta ja joi juomaansa. Nostin katseeni häneen ja huomioni kiinnittyi meistä ohi kävelleeseen naiseen, joka meinasi vilkaista meitä kohti, mutta kääntyi heti pois. Hän kipitti korkokenkiensä kanssa väen sekaan ja siristin silmiäni. Ei kai hän ollut tunnistanut minua?
“Mikä sitten paljasti minut?” kysyin ja käännyin lopulta katsomaan taas Jaisarin silmiin, joihin lukittauduin miehen vastauksen ajaksi:
“Sinun tuoksusi. Se paljasti sinut. Jos et muista, olen maistanut vertasi”, Jaisar vastasi rehellisesti ja nielaisin hemostuneena. Kun en keksinyt mitään fiksua sanottavaa, otin kulauksen kädessäni olevaa juomaa ja nielaisin sen vastentahtoisesti kurkusta alas. Jestas, en sietänyt sitä alkoholin makua.
“Ei sinun ole pakko sitä juomaa juoda”, Jaisar sanoi naurahtaen huvittuneena ilmeelleni nielaistessani juomaa alas. Laskin juoman nolo tunne sisälläni pöydälle. Joo, ei kiitos enään.
“Mutta ole minulle seurana siihen asti, että saamme tietää häkkitappelusta lisää”, Jaisar kommentoi lisää ja pyöräytin silmiäni. Minulla ei olisi aikaa tällaiseen pelleilyyn. Käännyin katsomaan eteenpäin ja näin siskoni valeasussaan ja hänen ilkikurisesta hymystä pystyi metrien päästä näkemään, että hän oli nähnyt Jaisarin seurassani. Siskon ilme kertoi selvää asiaa. Minun kannattaisi iskeä kiinni nyt, kun olisi mahdollisuus. Sisälläni tuulahti perhosmainen tunne, mutta en voinut antaa sijaa sille nyt. Käännyin katse pois päin siskostani, vaikka edelleen tunsin punastuksen sykkivän poskillani.
“Mitä teet täällä Jaisar?” kysyin lopulta ja käännyin katsomaan taas miestä vierelläni, joka otti kulauksen juomastaan, ilme hitusen vakavoituneempana.
“Samaa kuin sinä”, mies kommentoi ja siirsi katseensa minuun.
“Eli uskot että-?” aloitin.
“- että häkkitappelun palkintona on riipus, kyllä”, Jaisar sanoi, mutta tällä kertaa ymmärsi sanoa asian hiljemmalla äänellä.
“Autat kuningatartasi, ymmärrän täysin”, sanoin lopulta ymmärtäväisenä. Totta kai Jaisar tekisi kaiken kuningattarensa ja aversionalaisten eteen. Minusta se oli ihailtavaa. Toimin itse nyt samalla tavalla, mutta en pelkästään oman valtakuntani eteen, vaan koko Phantasonen. Koska Harmoniatar oli niin pyytänyt. Jaisar hymähti vierelläni ja nostin olkapäitäni kysyvänä toisen eleen vuoksi.
“Tiedän, että Deila on antanut riipuksen sinulle. Olen täällä omasta tahdostani”, vampyyrihaltiademoni sanoi rehellisesti ja nyökkäsin päätäni hitaasti. Kyllähän se silti voi kertoa halusta auttaa omiansa, vaikka ei olisi tullut Deilan käskystä tänne.
“Haluat riipuksen itsellesi?” kysyin ja puristin kättäni nyrkkiin. Minuun valtasi suuri halu löytää riipus ennen tätä miestä vierelläni. Sydämeeni palasi palava halu löytää riipus itselleni. Jaisar huomasi elekieleni, huokaisi hieman ja joi loput drinkistään.
“Onko sinun noin vaikea luottaa siihen, että sinua halutaan auttaa?” mies kysyi rehellisesti, kääntyi kokonaan puoleeni ja nojautui minua kohti. Jouduin nojautumaan hieman taaemmas. Sydämeni alkoi lyömään kovaa, mutta ei riipuksen takia. Vaan Jaisarin ja tämän läheisyyden takia. Olin viimeksi kokenut samanlaista oloa Keidazin seurassa. Ennen kaikkea sitä pahaa, jota se niljake oli suunnitellut paholaisnaisen kanssa.
“Miksi haluaisit auttaa minua?” sain kysyttyä ja tunsin Jaisarin viileän, mutta drinkin tuoksuisuisen henkäyksen huulilläni. Se sai minut värähtämään hiljaa sisälläni. Jaisar pudisti päätänsä hitusen ja hänen silmissään kävi sekunnin ajan sääli. Ketä kohtaan? Minuako?
“Etkö osaa kuvitella, että sinusta joku voisi pitää niin paljon, että haluaa auttaa sinua?” Jaisar kysyi ja oli lukinnut katseeni taas hänen silmiinsä. Hänen lauseensa oli mennyt tajuntaani, mutta silti en ymmärtänyt sitä. Suuni tuntui kuivalta. Koko tilanne oli hyvin hämmentävä. En ollut pitkiin aikoihin tuntenut itseäni näin jännittyneeksi ja alastomaksi. Minun piti nielaista rauhallisesti ennen kuin sain sanotuksi:
“Minuun ei kannata kiintyä”, sain sanottua. Jaisar hymähti vienosti ja sipaisi poskeani, jota kavahdin hitusen. En ollut osannut odottaa mieheltä moista hellyyden osoitusta. Olimmehan keskustelleet usein hänen, Deilan ja aversionalaisten saavuttua alueelleni turvaan. Mutta silti näin lähellä Jaisarin luona oleminen tuntui vieraalta ja oudolta. Osa minusta halusi paeta tilanteesta, mutta osa janosi tietää, kuinka pitkälle olisin itse valmis menemään. Kuinka pitkälle uskaltaisin antaa Jaisarin viedä tämän, mitä välillämme oli. Ilmeisesti eleeni ei ollut tullut yllätyksenä miehelle edessäni, koska hän hymyili minulle kuin ymmärtäen reaktioni ja laski kätensä varovasti vierelleen.
Kumpikaan meistä ei ehtinyt sanoa muuta, kun samassa seuraavaksi alkoi soimaan kappale, jonka tunnistin. Se oli vanha klassikko ja moni innostui siitä klubilla. Siinä huokui mukaansatempaava biitti, mutta vannhanajan musiikin tuntua. Muistan, kuinka äitini rakasti tätä laulua ja lauloi sitä aina vitsillä isälleni, koska isäni ei sietänyt tätä laulua. Tässä hetkessä huulilleni tuli hymy muistellessani tilannetta, kun ollessamme lapsia äiti lauloi kappaletta ruokasalissa ja osoitteli isää samaa. Se oli meistä sisaruksista hauskaa ja isä vain pudisti päätänsä vieno hymy huulillaan. Se kertoi, että hän ei pitänyt kappaleesta, mutta hänen vaimonsa käytös teki laulusta siedettävämmän.
“Tule tanssimaan kanssani”, kuulin Jaisarin ehdottavan, kun oli ilmeisesti huomannut hymyni. Ilmeeni muuttui heti hieman epäröiväksi, mutta mies ojensi kättään herrasmiesmäisestä.
“Tuskin pelkäät pientä tanssia kanssani?” mies kysyi ja vinkkasi silmäänsä. Hänen katseessaan oli pientä haastetta, joka nostatti mielialaani osoittamaan, etten pelkäisi mitään. Päätin tarttua miehen käteen kunnon otteella, lähtien määrätietoisesti viemään meitä kohti tanssilattiaa. Sydämeni hakkasi kovaa rinnassani jännityksestä ja perhoset vatsassani liitivät sisälläni hullun lailla. Väki ympärillämme keskittyivät tanssimaan ja laulamaan dj:n innoittamana ja discopallo lukuisten värivalojen kanssa loi omanlaisensa tunnelman koko tilanteen ympärille.
Jaisarin kääntyessä minua kohti lopulta aloin hänen mukanaan ensin hitaasti heilumaan musiikin tahtiin. Päästimme toisistamme irti ja annoimme itsemme antautua tälle musiikin vapauttavalle tunteelle. Pyörin, hypin ja tanssin Jaisarin kanssa ja hymyilin nauttien. Aiemmin oli ollut hauskaa tanssia siskon ja muiden kanssa, mutta nyt minulla oli erittäin hauskaa. Välillä katseemme kohtasivat edessäni olevan miehen kanssa, joka tuntui pitävän silmällä, etten innostuisi tanssimaan kenenkään muun kanssa. Katseessa oli silti haastetta. Kuin mies kutsuisi minua tekemään tanssiliikkeet vielä paremmin. Huomasin, ettei kumpikaan meistä ollut mikään taktinen tanssija, mutta se ei haittanut meitä. Ja nautin siitä, ettei kukaan tiennyt, että heidän joukossaan tanssi kuningatar. Oli vain minä, Heizel.
Kun kappale loppui ja siirtyi dj:n taidoilla seuraavaan kappaleeseen, emme kumpikaan osoittaneet, että olisimme vielä valmiita. Biisi oli sävyltään eroottisempi kuin edellinen ja se sai osan ympärillämme tanssimaan seuralaisensa kanssa lähemmin. Jaisar otti hellästi käsistäni kiinni ja veti minut kiinni itseensä. Liike oli tullut niin äkkiä, etten ollut ehtinyt sanoa mitään. Huomatessani olevani kädet miehen rintakehällä ja kasvot melkein suudelmaetäisyydellä Jaisarista, lopetin hetkeksi tanssimisen:
“Jaisar ei, en voi, en osaa tanssia näin”, yritin sanoa. Tunsin Jaisarin toisen käden laskeutuvan selkääni pitkin alas lanteelleni ja toinen laskeutui kylkeni viereen. Poskissani sykki ja ne tuntuivat kuin olisivat tulessa. Kappaleen vaihtuminen oli vienyt tilanteen ihan uudenlaiselle tasolle.
“Saanko pitää käsiäni tässä?” hän vain kysyi ja katsoin miestä silmiin nauliintuneena. Toisen herrasmiesmäinen kysymys sai sydämeni hakkaamaan vielä enemmän. Jos tämä jatkuisi, se varmasti haluaisi kaivautua rinnastani ulos, saadakseen ilmaa.
“Saat”, sain vastattua ja jatkoimme yhdessä musiikin tahdissa heilumista ja tanssimista, pysyen silti toisissamme kiinni. Toinen käteni pysyi miehen rintakehällä ja toinen kiertyi tämän niskan taakse. Minulle nousi halu pitää hänet siinä lähelläni. Kuin haluaisin omistaa hänet. Aikoihin oloni ei ollut ollut niin. Niin. En edes osannut kuvata tunnetta. Voisiko se olla sitä? Ihastumista?
Sitten se tapahtui niin, etten osannut sitä odottaa edes itseltäni. Olimme tanssineet tosi lähellä toistemme kasvoja. Käännyin katsomaan miehen huulia. Siten miten kutsuvilta ne näyttivät komean hymyn kanssa. En edes kysynyt hänen tavoin kohteliaasti, olisiko seuraava liikkeeni sallittavaa. Minä vain tein sen.
Nousin hitusen painatakseni huuleni miehen huulia vasten sulkiessa silmäni. Huomasin huuliani vasten Jaisarin ensin hämmästyneen äkkinäistä vetoani. Hänen huulensa maistuivat makeilta, luultavasti juomansa drinkin vuoksi. Pidin siitä. Pidin, miltä Jaisar maistui. Ja ilmeisesti hän piti minun mausta, koska vastasi lopulta suudelmaan kunnolla, mutta herrasmiesmäisesti. Se hetki tuntui loputtomalta. Yksi suudelma ja tunsin hetken aikaa, miten maailma voisi puolestani pysähtyä kokonaan.
Kunnes ymmärsin mitä olin tekemässä. Sisälläni kasvoi sekunneissa pakokauhu, joka nousi vatsasta kaulalleni ja kaulalta käsiini ja kasvoihini. Työnsin Jaisarin kauemmas itsestäni, joka hämmentyi todella pahasti äkillistä liikehdintääni. Katsoin häntä järkyttyneenä ja kosketin huuliani. En ollut järkyttynyt siksi, mitä Jaisar oli tehnyt. Vaan siitä, mitä itse olin mennyt tekemään. Kesken tärkeän tehtävän. Häpeän varjo alkoi vajota kasvoilleni. Minulla oli tälle illalle erittäin tärkeä asia hoidettavana ja tässä minä vaan olin. Tanssin ja suutelen miestä.
“Olen pahoillani, en voi jäädä”, sain lopulta takelleltua suustani ulos ja käännyin heti lähteäkseni tanssivan väen keskellä pois tilanteesta. Minun oli pakko päästä pois. Kuinka olin saattanut.
“Hei, odota-” kuulin Jaisarin huutavan perääni. Ehdein tuntea toisen hellän kosketuksen kädelläni, kunnes musiikki loppui kuin seinään ja kirkas valo sytytettiin loistamaan koko tanssilattia. Moni rääkäisi, karjahti tai kiljahti moista ja suojasivat silmiänsä äkilliseltä valolta. Jouduin itsekin tekemään samoin ja kirosin, miten valo särki silmiäni.
“Morjensta koko tanssipoppoo, onko teillä hyvä meininki?!” mikkiin huusi se sama iso korstomainen vampyyrimies, jonka kanssa minulla meinasi aiemmin tulla tappelu.
“Laita valot pois ja musiikki takas niin on!” joku nainen kiljui tanssilattian reunalla ja muutamat yhtyivät myöntyviin huudahduksiin. Mies heilautti kättään kuin naisen huudahduksella ei olisi mitään väliä ja nousi dj:n vierelle tanssilattian eteen. Dj antoi miehelle tilaa ja sulki laitteensa kokonaan ja sääti mikissä olevaa ääntä kovemmalle, että varmasti kaikki kuulisivat hänet.
“Te kaikki toivon mukaan tulitte siitä syystä tänne, jotta kuulisitte tai näkisitte häkkitappelun palkinnon. Ja sen ajattelin tarjota teille nyt”, mies sanoi ja osa väestä alkoi huutamaan innoissaan. Vilkaisin väkeä ympärilläni. En nähnyt Jaisaria lähelläni enää. Liekö jäänyt väkijoukon sekaan vähän matkan päähän. Kun vampyyri alkoi taas puhuman, käännyin katsomaan häntä tarkkaavaisena. Sydämeeni alkoi kaipuun kosketus taas ja otin sydämeni kohdalta kiinni ja yritin hieroa paikkaa mahdollisimman neutraalisti. Riipus oli täällä. Ei tämä äkkinäinen tunne voinut olla muutakaan.
“Kuten tiedätte häkkitappelut ovat kiellettyjä olleet jo vuosia, mutta minusta se on edelleen hyvä tapa tarjota viihdetä teille”, vampyyri saneli mikkiin ja katsoi yleisöänsä kuin puhuisi alaisilleen. Vampyyri taisi olla se, joka yritti jatkaa häkkitappeluiden kulttuurin jatkamista. Ainakin hänen ronski olemuksensa ja lukuisat muistonaarmut kertoivat siitä mahdollisuudesta.
“Kisaan voi osallistua kuka tahansa. Iästä, sukupuolesta, taidoista ja lajista riippumatta. Häkkitappelussa ei kuitenkaan saa käyttää minkäänlaista taikuutta tai yliluonnollista voimaa. Myös kaikenlaiset aseet ovat kiellettyjä”, mies yleisön edessä kertoi rauhallisesti kisan sääntöjä. Kaikki kuuntelivat hiljaa ja ainoa mikä miehen puheen lisäksi kuului, oli mikistä lähtevä vieno kaiku, joka täytti katon yllämme.
“Kisaajat tullaan tarkastamaan tarkasti ja jos kisaajasta löytyy mitään, mikä voidaan luokitella aseeksi, hänet diskataan samantien. Loitsujen, magian ja yliluonnollisten voimien käytön estämme näillä rannekkeilla”, vampyyri kertoi ja kaivoi liivinsä sisätaskusta valkoisen hohtavan rannekkeen.
“Rannekkeet estävät teitä käyttämästä voimianne. Aseita ja magiaa lukuunottamatta saatte mukiloida toisianne miten haluatte”, mies ilmoitti ja kuulin ympärilläni, miten osa kuulosti innostuneelta asiasta.
“Mutta!” mies lisäsi ja yleisöön iski taas hiiren hiljaista.
“Jos tapat vastustajasi, sinut diskataan. Ja no, jos vastustajallasi on läheisiä, he voivat tulla kostamaan. Joten, kannattaa miettiä miten toimii”, vampyyrimies saneli. Mietin, että yhtälailla, jos vastustajasi loukkaantuisi vakavasti tai pysyvästi, vastustajan perään tultaisiin silti. Mutta hyvänä se oli kait muistuttaa asiasta.
“Ja miksi haluaisitte päästä mukiloitavaksi? Mikä palkinto voisi olla niin hyvä, että häkkitappeluun kannattaisi osallistua?” mikkiin puhuva verenimijä kysyi yleisöltä. Hän ei jäänyt edes odottamaan, että joku yrittäisi arvata asiaa. Hän tunsi kätensä taas liivinsä sisään ja mitä enemmän mies toi takaisin kättään näkyville, sitä enemmän sydämeeni alkoi koskea. Ähkäisin ja puristin rintaani.
“Hei? Oletko okei?” joku nainen kysyi vierelläni ja ähkäisin hymyillen.
“Kiitos, mutta on joo”, sain sanottua ja käänsin katseeni takaisin vampyyriin. Näin, miten mies toi esille valkoisena hohtavan kirkkaan riipuksen. Elämän riipuksen. Olin ollut oikeassa. Väki ympärilläni huokaili ihmeissään ja osa kuiskutteli palkinnon olevan riipus.
“Kyllä, yksi harmoniattaren riipuksista on palkintona”, mies vahvisti mikkiin ja samassa moni taputti ja hurrasi palkinnolle. Minä vain katsoin riipusta ja yritin olla huutamatta kivusta rinnassani. Minulla oli suuret vaikeudet seisoa paikoillani, koska olisin halunnut rynnätä paikalle ja vaikka repiä riipuksen pois miehen käsistä. Mutta en voinut tehdä sitä aiheuttamatta välikohtausta, joka voisi tuoda poliisit ja kummisetäni paikalle.
“Voittaja saa riipuksen itselleen ja tehdä sille mitä haluaa. Toki meidän mahtava ylimistömme maksaisi suuren omaisuuden siitä, että saisivat tämän. Joten rahasta ei tarvitsisi huolehti”, vampyyri ilmoitti hymyillen ja riipuksen valkea loiste sai vampyyrin hampaat hohtamaan pelottavasti. Yritin hengitää syvään, etten keräisi enempää huomiota, koska osa minua lähellä olevista olivat alkaneet ihmettelemään oireiluani.
“Minulle on se ja sama kuka tämän riipuksen lopulta voittaa, minulle on pääasia, että saan pitkästä aikaa häkkitappeluviihdettä”, mies ilmoitti, kun oli huomannut joidenkin ihmettelevän äänen, miksi vampyyri itse ei vaatisi rahoja itselleen. Kuullessani hänen syynsä ärähdin itsekseni hiljaa. Tuo mies ansaitsisi joutua vankilaan.
“Viikon päästä pidämme häkkitappelut myöhemmin sovitussa paikassa. Laitamme paikan sijainnin kiertämään heti, kun sopiva paikka löytyy”, vampyyri lisäsi ja heilautti muutamalla kädenliikkeellään riipuksen takaisin piiloon liivinsä sisälle. Tiesin, ettei kukaan menisi kertomaan poliisille äsken näkemästään ja vampyyri luotti asiaan myös, kun asiasta ei erikseen ilmaissut kuulijoilleen. Kaikki tiesivät joutuvansa vaikeuksiin, jos menisivät omatoimisesti kertomaan näistä juhlista, tulevasta häkkitappelusta ja palkinnosta. Ei auttaisi, että niin sanotusti vasikoisit, olisit rikollinen siinä missä muutkin, kun olit jäänyt koko tilaisuuteen paikalle.
Tämä teki myös minusta osallisen tähän rikokseen. Tiscoveran vuoksi erilaiset juhlat ja tapahtumat olivat kiellettyjä, ettei demoni pääsisi valtaamaan alueita tai kaappaamaan itselleen uusia alaisia. Siksi minäkään en voisi mennä kertomaan kummisedälleni, missä olin tästä häkkitappelusta kuullut. Tämä tekisi minusta yhtälailla tähän rikkomukseen osallisen, ihan sama vaikka olisin kuninkaallinen. Minun tulisi hoitaa tämä salaa.
Nyt pitäisi vain saada tietoon, missä häkkitappelut pidetään, saada itseni osallistujien listalle ja sitten voittaa riipus itselleni.
Kappaleet, jotka inspiroivat kappaletta kirjoittaessa:
- FF XIII-2 ost – Parallel World
- Britney Spears – Work Bitch
- Scandroid feat. Dance with the dead – Neo-Tokyo Dance with the dead remix
- Miley Cyrus – Who owns my heart
- Miikka Leinone f. Kim Kiona – Breath of the wild (CC562)
- DOWN – Electricity
- Yazoo – Don’t go
- BESS – Riivattu
- Måneskin – I wanna be your slave
- Tekken 2 ost – Be in the mirror
- Beyond two souls ost - Beyond
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti