SISÄLTÖVAROITUS!
LUKU SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA!
TISCOVERAN PIILOPAIKKA
Demoninainen iski pöydälle kaksi korttia edessään vaikeroivan ihmissusimiehen eteen omahyväinen hymy huulillaan. Tämä oli ollut hyvä ilta hänelle korttipelien suhteen, koska yhdeksästä pelistä hän oli voittanut kahdeksan kertaa.
”Kulta, antaisit nyt vähän tasoitusta”, Tesak sanoi samalla, kun hieman nyrpeänä nosti kortit käsiinsä, kun hänellä ei ollut mitään millä kaataa vastustajansa kortit pois pelistä. Tiscovera naurahti ja iski viimeiset kortit ja levitti kätensä sivuilleen hymyillen.
”Minkäs sille mahtaa, että olen hyvä tässä”, demoni totesi ja nousi ylös pöydän äärestä. Syvään huokaisten ihmissusi kokosi kortit yhdeksi pakaksi ja sekoitti ne seuraavaa peliä varten.
”Minua ei huvita enää pelata”, nainen sanoi samantien merkkinä, että yhdeksän voittoa oli hänelle tarpeeksi. Hän kaatoi itselleen kannussa ollutta verta punaiseen lasiinsa samalla, kun mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Keidaz oli näyttäytynyt pikku hupakolle, samaten Alice. Harmoniatar oltiin jätetty muille järkytettäväksi ja koska häntä ei oltu löydetty vielä, virkavalta ei oikeasti uskonut hänen olevan elossa. Ja jos he eivät uskoneet sitä punapäätä, hänellä ei olisi hätää.
”Tiedätkö kulta, minne lähdemme ensin etsimään riipuksia?” Tesak kysyi, kun samalla käveli naisen taakse ja kiersi vahvat kätensä naisen lantiolle halaukseen. Tiscovera katsoi kasvojensa edessä olevaa seinää kohti ja joi samalla metallisen makuista tuoretta verta. Hän oli juonut parempaakin, mutta tämä sai nyt kelvata.
”Tarvitsen lisää alaisia, jotka auttavat etsimään riipuksia”, nainen sanoi lopulta ja naputteli sormellaan lasipöydän pintaa. Tesak hieroi hieman hänen lantioitaan, mutta demoni ei noteerannut asiaa mitenkään.
”Lukuisat kadonneet nuoret ovat etsineet meidät käsiimme. Senkun laitat heidät tekemään likaisen työn”, ihmissusi ehdotti ja antoi pari suukkoa naisen kaulalle. Tiscovera siirsi kaulaansa pois toisen huulien lähettyviltä ja katsoi tätä silmiin.
”Totta kai laitan heidät tekemään työn. En ole typerä”, nainen sanoi tiukkana toiselle ja Tesak hymyili haastavasti.
”Rakastan sitä, miten närkästyt, jos joku olettaa sinun olevan typerä”, mies sanoi naurahtaen ja suuteli naista huulille ahneasti. Tiscovera vastasi hetken suudelmaan, kunnes työnsi miehen kasvoista hänestä kauemmas. Hän irrottautui miehen otteesta ja käveli verilasinsa kanssa sänkynsä äärelle istumaan, nostaen toisen jalkansa toisen jalan ylle.
”Tarvitsen myös liittolaisia”, Tiscovera ounasteli. Hän oli jatkamassa ideansa kertomista, kunnes oveen koputettiin. Sekunnin verran Tiscoveran silmissä heijastui suoranainen tappava viha. Hän inhosi, kun hänet keskeytettiin.
”Parempi olla tärkeätä!” Tiscovera huudahti oven taakse. Ancerias avasi oven ja luikersi hitusen huoneen sisälle.
”Kannattajat ovat kokoontuneet saliin, jos haluat puhua heille”, ankeriasnainen kertoi Tiscoveralle, joka katsoi häntä hetken ilmeettömänä. Kuitenkin hänen huulilleen nousi viekas hymy ja juotuaan lasinsa tyhjäksi hän nousi ylös ja käski molempien seurata häntä.
Suuri sali oli ummehtuneen ruskean näköinen ja siellä haisi enemmänkin vanha puu, joka oli parhaimmat aikansa kokenut jo vuosia sitten. Salissa remusi noin viidenkymmenen nuoren sekamelska, jotka ottivat toisistaan mittaa sanallisesti ja haastoivat toisiansa tappeluihin. Valaistus oli hyvin pientä, koska paikan ei haluttu paljastuvan edes vahingossa kenellekään. Nuorten ylle laski täysi hiljaisuus, kun he kuulivat raskaiden korkokenkien askeleet ja Tiscovera ilmestyi heidän eteensä. Hänen perässään tulivat tämän uskollinen nelikko. Moni nuori henkäisi ihmeissään, koska osa ei ollut uskonut demonin oikeasti olevan elossa.
”Tiedän, hämmästyttävää eikö?” Tiscovera sanoi nuorille, jotka hiljentyivät heti, kun nainen avasi suunsa. Nainen lähti kävelemään nuorten keskuudessa ja katsoi jokaista vuorollaan arvioivasti.
”Alaiseni ovat etsineet uusia jäseniä armeijaani ja osa teistä vaikuttaa kuulema oikein hyviltä vaihtoehdoilta”, Tiscovera aloitti kuin lempeä äiti, joka puhui lapsilleen.
”Teillä on mahdollisuus todistaa arvokkuutenne ryhmääni”, nainen jatkoi ja samalla otti nuorta vampyyrityttöä leuasta kiinni ja väkisin vilkaisi naisen torahampaita arvostellen. Mitään sanomatta hän päästi vampyyrista irti ja jatkoi muiden nuorten tutkiskelua eikä välittänyt, että äskeinen kosketus oli vaivannut vampyyria.
”Yhdeksän rauhan riipusta ovat kadonneet ja päästäkseni seuraavaksi Harmoniattareksi, minun tulee löytää ne kaikki itselleni. Ja siihen tarvitsen teidän apuanne. Lähetän teidät ympäri Phantasonea etsimään riipuksia ja niiden mahdollisia olinpaikkoja. Jos jotain ilmenee, raportoitte siitä heti minulle”, Tiscovera sanoi ja vilkaisi jokaista nuorta silmiin ja nämä antoivat aina tilaa naiselle liikkua heidän seassaan. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Tiscovera nautti, miten hänen läsnäolonsa aiheutti varovaisuutta nuorissa.
”Teen tämän selväksi nyt heti”, Tiscovera sanoi ja käveli nuorten keskuudesta pois ja kääntyi takaisin heitä kohti, tärkeimmät kätyrit takanansa. Hän jatkoi samalla kylmän tarkalla äänellään:
”Jos saan selville, että ette ilmoita riipusten olemassa olosta, pidätte riipuksen itsellänne tai muulla tavalla yritätte pettää minut, teistä tehdään esimerkki muille”, nuoret katsoivat naista tarkkana ja demoni huomasi ja kuuli ,kuinka osa nielaisi hermostuneisuutensa vuoksi.
”Kun minusta tulee uusi Harmoniatar ja Phantasonen hallitsija, palkitsen jokaisen minua palvelevan vuolaasti”, nainen lupasi hymyillen. Hän vilkaisi veljeään, joka nyökäten käveli nuorison luokse ja alkoi jakaa jokaiselle omaa pientä pulloa. Pullossa oleva musta neste näytti verimäiseltä, mutta kimaltelevalta.
”Mitä varten tämä juoma on?” eräs demoni kysyi kuuluvasti ja suurin osa vilkaisi häntä ja sitten Tiscoveraa.
”Se on hiema kuin polttomerkki osoituksena, että kuulutte alaisuuteeni. Se ei vain ole niin näkyvä kuin ihoon poltettava merkki”, Tiscovera sanoi.
”Ne, jotka ovat valmiita alaisuuteeni, juokaa pullonne sisältö”, demoni sanoi kuuluvasti. Osa nuorista näytti epäröivältä. Se sai Tiscoveran suun nykimään hieman samantien. Kukaanhan ei tulisi toisiin aatoksiin.
”Tiedän, että olette asemasta, jota ei ole kuunneltu. Tiedän, miltä tuntuu kun on hylätty ja haluaa kostaa kaikille, jotka ovat väärin kohdelleet. Haluan samaa kuin te”, demoninainen puhui nuorille, jotka vilkuilivat pulloa, toisiansa ja demonia edessään. Keidaz käveli siskonsa vierelle takaisin ja kääntyi katsomaan nuoria.
”Miksi et luota siihen, että tottelisimme ilman jotain nesteellistä polttomerkkiä?” eräs haltianeito kysyi. Hänen arpeutuneet kasvonsa kertoivat, ettei hän ollut haltiasukujen ylellisimmässä päädyssä. Tiscovera kääntyi katsomaan tyttöä ilmeetömänä.
”En voi ottaa riskiä, että pettäisitte minut. En haluaisi joutua tappamaan teitä turhaan”, nainen vastasi neidolle.
”Jos minulla on mahdollisuus parempaan elämään, niin menköön”, terävähampainen valkoinen demoni sanoi ja joi pullonsa sisällön empimättä kokonaan. Osa katsoi demonia ihaillen ja kun demonille ei tapahtunut mitään juoman juotuaa, muutkin seurasivat perässä. Tiscovera katsoi tyytyväisenä tilannetta, mutta kiinnitti huomion aiemmin äänessä olleisiin haltiaan ja demoniin, jotka olivat kyseenalaistaneet koko tilannetta.
”Miksi ette juo juomaanne?” Tiscovera kysyi ja lähti kävelemään näiden kahden nuoren luokse, jotka vilkaisivat toisiansa.
”Mi-minä en halua juoda tätä”, haltia sanoi suoraan ja demoni nyökkäsi myönnytyksenä olevansa samaa mieltä.
”Lupaan, etten kerro kenellekään, että olet elossa. E-enkä kerro tästä paikasta. Päästä minut lähtemään”, demoni pyysi anellen ja ojensi hänelle tarkoitettua pulloa demoninaiselle. Tiscovera vilkaisi pulloa, kunnes pudisti päätään ja nostaen yhden sormensa ylös ja heilutti sitä.
”Tsot tsot. Minähän sanoin, että jos joku teistä pettää minut, teistä tehdään esimerkkejä muille”, demoni sanoi suoraan ja haltia henkäisi peloissaan kyyneleiden ilmestyessä silmiin.
”Mutta en ole vielä alaisesi. En kerro kenellekään, lupaan”, haltia sanoi ja laskeutui polvilleen naisen eteen anellen. Demoni teki samoin.
”Päästäkää meidät”, demoni pyysi myös epätoivoisena. Tiscovera katsoi näitä kahta säälittävää olentoa edessään halveksien. Hän nousi vilkuilemaan ympärillään olevia nuoria, jotka olivat juoneet juomansa ja kääntyivät katsomaan kahta polvistunutta, jotka halusivat päästä pois tilanteesta. Heidän epätoivon itkuiset silmät vetistelivät kuin vesiputoukset silkasta pelosta.
”Kuulitteko kaikki”, Tiscovera sanoi ja katsoi nuoria ympärillään.
”Nämä kaksi haluavat hylätä teidät, siskonsa ja veljensä”, nainen jatkoi ja nuoriso katsoi halveksien haltiaa ja demonia, jotka nojasivat toistensa kylkiin peloissaan ja katsoivat ympärilleen. Muut nuoret lähtivät piirittämään heitä, joten pakeneminen olisi ollut turha yritys.
”Hyväksymmekö sellaista petosta?” Tiscovera kysyi kuuluvasti nuorilta.
”Emme”, nuoret vastasivat yhtäaikaa. Haltia äännähti vikisten ja katsoi ympärillään olevia uhkaavia olentoja, joiden katseet olivat muuttuneet juoman myötä. He katsoivat häntä kuin ilmeettömät elukat valmiina tekemään hänelle pahaa.
”Pyydän, arvokas Tiscovera. Pyydän, päästä meidät”, haltia sanoi itkien alahuuli vapisten järkytyksesta.
”Olen raskaana, et voi tappaa minua”, haltia yritti sanoa ja samassa huomasi demoninaisen pelkkää inhoa kuvailevasta katseesta, ettei hänen sanomisillaan ollut mitään vaikutusta häneen.
”Hyvä on, minä juon juoman”, demoni sanoin lopulta peläten ja yritti tärisevin käsin avata pulloa, mutta se putosi maahan ja koko juoma valui salin lattialle.
”Ei ei ei”, demoni sanoi hädissään ja yritti kasata turhaan juomaa sormilleen ja imeä sitä hätäisesti.
”Myöhäistä”, Tiscovera sanoi kylmän tyynellä äänellään ja kääntyi selin perääntynyttä kaksikkoa kohti samalla, kun nuoret vain lähenivät heitä. Kaksikko otti toisistaan kiinni turvaa hakien, vaikka eivät olleet tunteneet toisiaan aiemmin.
”Älkää! Pyydän!” haltia huusi itkien heitä yhä lähemmäs ja lähemmäs tulevia nuoria. He pysähtyivät, kun olivat aivan kiinni heissä. Pakoreittiä ei ollut ja kaksikko tiesi, että tämä oli heidän loppunsa. Sitä vain oli vaikea hyväksyä. Tiscovera käveli rauhassa pois nuorisojoukon luota. Tyytyväinen hymy huulillaan hän napsautti sormeansa ja nuorten joukko hyökkäsi haltian ja demonin kimppuun. Salin täytti nuorten sekalainen iskujen voimahuudot ja kahden halukkaasti perääntyneen tuskanvaikerrukset, kun heitä revittiin, purtiin, raavittiin ja hakattiin. Demoninaiselle koko selkänsä takana tapahtuva show tuotti mielihyvää. Heikoille ei ollut tilaa hänen joukoissaan. Viimeisillä voimillaan demoni ja haltia yrittivät huutaa apua tuskalliseen tilaansa, kunnes molemmat jäivät nuorisojoukon sekaan ja hiljenivät pikkuhiljaa muiden nuorten huutojen sekaan.
”Tuo on brutaalia siskoseni”, Keidaz sanoi kädet puuskassa ja katsoi hymyillen näkyä edessään. Tiscovera vinkkasi silmää veljelleen ja kääntyi katsomaan nuoria.
”Pitäähän sitä osoittaa, miten käy jos joukoissani ei pärjää”, hän kommentoi ja vilkaisi kolmea muuta vierellään olevaa. Alice katsoi näkyä vain hiljaisena ja ilmeettömänä ja Tesak ilkeästi hymyillen. Mutta Ancerias Keidazin oikealla puolella näytti enemmänkin huolestuneelta ja järkyttyneeltä. Tummaihoisen ankeriasnaisen nähdessä johtajansa ilmeen, hän yritti heti neutraloida kasvonsa ja katsoa eteenpäin. Demoninainen käveli naisen sivulle ja tuli aivan lähelle tämän kasvoja. Hän katsoi edessään olevaa hermostunutta naista.
”Onko jotain, mitä haluat sanoa?” Tiscovera kysyi hiljaa uhkaavana.
”Ei”, Ancerias vastasi.
”Katso minua, kun puhun sinulle!” demoni kivahti ja Ancerias säpsähti moista käskyä korvansa juuressa. Hän kääntyi katsomaan toisen raivon punaisiin silmiin ja nielaisi.
”Ei ole mitään sanottavaa, pomo”, Ancerias toisti ja katsoi toista. Tiscovera mulkoili alaistaan nenänsä alta.
”Oletko aivan varma?” nainen kysyi. Ankeriasneito vilkaisi nuoria, jotka edelleen olivat kahden uhrin kimpussa. Hän kääntyi katsomaan johtajaansa ja sai lopulta ääntä ulos suustaan:
”Eikö tuo ollut hieman liikaa? Olisit vain seivästänyt heidät”, hän sivusilmällä huomasi Alicen ja Tesakin ilmeistä, että nyt tuli sanottua aivan väärin. Keidazin ilme pysyi hiemahtamattomana, joka ei ollut naiselle yllätys. Tilanne oli hyvin jännitynyt ja sitä säesti verilöyly, joka heidän edessään tapahtui. Samassa kuului sormien uusi napsahdus ja kaikki pysähtyi ja hiljeni hetkeksi. Siinä tilanteessa olisi voinut kuulla höyhenenkin leijumisen maahan. Nuoret erkaantuivat toisistaan hengästyneinä ja verisinä. Moni vilkaisi käsiänsä ja pyyhkäisi suupieliänsä sakeasta punaisesta nesteestä. Haltian ja demonin ruumiit olivat veren peitossa ja silmät puhkottuina. Lukuisat jäljet heidän vartaloissaan kertoivat monimuotoisesta väkivallasta, jota he olivat viimeisinä elinmiinuutteinaan joutuneet kokemaan.
”Kiitos kaikille. Hävittäkää ruumiit ja menkää peseytymään”, Tiscovera käski lopulta. Nuoret vilkaisivat uutta johtajaansa, kunnes lähtivät yhteisvoimin nostamaan ruumiita kantoon ja viemään niitä pois salista. Demoninainen kääntyi katsomaan nyt erittäin vihaisena Anceriasta. Ankeriasneito ei ehtinyt tehdä mitään, kun hänen poskelleen oli iskeytynyt demoninaisen kova avokämmen. Nainen kaatui maahan pelästyneenä ja yrittäessään nousta ylös tunsi, kuinka Tiscovera painoi häntä päästä korkokenkänsä kärjellä kivuliaasti. Nainen ähkäisi kivusta ja kohotti katsettaan johtajaansa sen verran mitä pystyi.
”Anna olla viimeinen kerta, kun kyseenalaistat tapojani tehdä pettureista selvää”, Tiscovera sanoi sylki lentäen hampaidensa välistä. Hän painoi jalkaansa kipeästi toisen päätä vasten oman aikansa, kunnes nosti jalkansa pois ja lähti kävelemään eteenpäin. Tesak käveli naisensa luo.
”Tuo oli kuumaa kulta”, Tesak sanoi ja oli antamassa suukkoa toisen kädelle, mutta nainen pysähtyi ja viskaisi kätensä irti miehen otteesta.
”En ole sillä tuulella”, nainen sanoi ja kääntyi katsomaan miestä. Tämän silmistä huomasi selvän pettymyksen, kun hänen vihjailunsa torjuttiin taas.
”Ihan oikeasti kulta, autan sua rentoutumaan”, mies sanoi ja ja demoni ärähti perään:
”Ei huvita! Rentoudu niiden huoriesi kanssa”, nainen sanoi ja lähti korkokengät kaikuen jatkamaan matkaansa takaisin huoneeseensa. Tesak katsoi naisen perään erittäin ärtyneenä. Ei häntä olisi huvittanut saada ketään muuta tänä iltana kuin hänet, mutta Tiscoveran vaarallisuus sai jopa ihmissuden olemaan ärsyttämättä häntä. Hän vilkaisi taaksensa, jossa Ancerias nousi seisomaan häpeissään, kun oli uskaltanut uhmata heidän pomoansa.
”Ole tyytyväinen, että pääsit noinkin vähällä”, Tesak tokaisi naiselle, joka vilkaisi häntä ilmeettömänä. Mies sylkäisi naista kohti lattialle halveksinnan merkkinä, kunnes lähti kävelemään käytävästä vasemmalla alasportaisiin. Hän asteli kuuluvin raskain askelin alas ja vaistosi jo lähenevän pelon hajun. Portaiden alapäässä oli muutama selli, joiden ainoa valo oli yksi kynttilä koko käytävällä. Ikkunoita ei ollut ja näkyvyys oli huono. Selleistä kuului vaikerointia ja pelkoa täynnä olevia ääniä. Tesak näki omilla ihmissuden silmillään nuoria haltianaisia. Hän oli itse metsästänyt heitä tänne. Niin Tiscoveran koekappaleiksi kuin hänen omaksi huvikseen. Kaikki hiljenivät nyyhkien, kun he huomasivat ja haistoivat kuka tuli heitä katsomaan. Tesak huokaisi syvään ja puhalsi ilmaa suustaan ulos miettien. Kenet hän haluaisi tänään. Brunette? Blondi? Joku shokkihiusvärinen? Punapää? Tesak vilkuili naisia, jotka yrittivät pitää katsekontaktin kaukana miehestä. Kukaan heistä ei halunnut olla seuraava hänen käsittelyssään.
”Sinä kelpaat”, Tesak sanoi ja osoitti erästä haltiaa, jonka ruskeat silmät ja hiukset olivat tuntuneet muuttuvan harmaammiksi ihan vain pelosta. Nainen suojasi vartaloansa käsillään ja pudisti päätään itkien.
”Ei pyydän… Ei enää”, nainen pyysi itkien ja samassa kiljahti kivusta, kun jostain oli häntä kohti ammuttu kivi suoraan kaulaan.
”Voimme tehdä tämän joko vaikeasti tai helposti. Päätä itse”, Tesak sanoi hymyillen. Nainen itki ja yritti hakea muilta naisilta apua tai suojaa, mutta hänelle ei sitä suotu. Kaikki olivat oppineet, että toisten puolustamisesta tai auttamisesta saisi kivuliaan rangaistuksen. Tappaa heitä ei aiottu ja senkin pyytämisestä saisi rangaistuksen. Lopulta nainen jalat vapisten hoipertelin sellin oven luokse ja avatessaan ovea, Tesak piti erittäin hyvin silmällä ettei kukaan yrittänyt kapinoida. Kukaan ei kapinoinut.
”Hyvä tytöt”, mies sanoi kehuvasti tytöille ja saatuaan haluamansa nuoren neidon sellistä ulos, hän tarttui kovakouraisesti hänen hiuksistaan. Nainen inahti kivusta ja kaatui lattialle, kun Tesak lähti repimään häntä takaisin ylös mukanaan.
”Ei, ei enää pyydän!” nainen aneli itkien, kun yritti laittaa vastaan, mutta turhaan. Muut naisen jäivät sellien pimeisiin nurkkiin kuuntelemaan, kuinka yhtä heistä raahattiin ylös kohti tuskallista tuokiota. Vain Harmoniatar voisi tietää, mitä kamaluuksia ihmissusi tällä kertaa tekisi hänelle. Jos vaikka tällä kertaa nainen pääsisi kärsimyksistään ja helvetistään pois.
Kappaleet, jotka inspiroivat luvussa:
- Tekken 2 OST – Heihachi
- Tekken 2 OST – Devil
- Tekken 3 OST - Anna
- Nomy - I once had a heart
- Delilah Bon – Devil
- 28 Days Later Theme
- The Handmaid’s Tale OST - The Salvaging
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti